Laskevatko ihmiset nykyään että onko varaa elättää lapsi ja kuinka moneen lapseen on varaa?Kysymys suurperheistä, joilla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hjelp
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pitää nyt lisätä, että se uintia harrastava poika käy kuvataidekoulussakin, ja siihen menee 360 euroa vuodessa. Eli tuon yhden pojan harrastukset ovat 100 euroa kuussa + ne välineet. Kuopuksen 8 v harrastuksesta selviän n. 300 eurolla vuodessa.

Esikoinen on lopettanut kilpauinnin, ja hänen harrastuksensa ovat tälle hetkellä halpoja. Mutta jos hän olisi jatkanut uimista, kustannukset olisivat olleet suuremmat, kuin 10-vuotiaalla.
 
[QUOTE="vieras";27861969]Joskus olis kiva tietää mite nuo suurperheiden äidit pyörittävät ruokabudjettia ja vaatebudjettia. Mulla olisi siinä varmaankin paljon oppimista, sillä useastihan näissä perheissä vain isä käy töissä. Silti heillä on usein iso omakotitalo, lapsilla kuitenkin kaikki fillarit, sukset jne tarpeelliset tavarat ja ruokaa pöydässä.

Meillä vain 2 lasta ja molemmat vanhemmat töissä eikä sitä rahaa kamalasti kuitenkaan ylimääräistä jää.[/QUOTE]

Vaatteitahan voi kierrättää lapselta lapselle. Meillä esikoinen on poika ja kaksi nuorinta on tyttöjä. Neljäskin on ilmeisesti tyttö. Ostan siis vaatteita periaatteessa vaan pojalle ja vanhimmalle tytölle. Kaksi muuta tyttöä saa joskus jotain omaa ja meillä sukulaiset ostaa tosi paljon lapsille vaatteita, kun tykkäävät. Ruokaa toki menee aika paljon, mutta ei noi kaksi pikkutyttöä ja mahaasukki kovin paljon vielä syö. Jos olis neljä poikaa, vois olla eri tilanne. Ja meillä käy vanhempainvapaiden ja lyhyen hoitovapaan jälkeen molemmat vanhemmat töissä.Tosin olen ajatellut tehdä osa-aikaista ja on laskettu, että siihenkin on varaa.
 
En tiedä miksi on jotenkin jalompaa elää kierrätyskamalla ja kituuttaen kuin että tietää omat resurssinsa ja nauttii elämästä sen mukaisesti? Minusta käynnit leffassa ja raflassa, matkailu, uudet omat vaatteet jne.ovat ihan kivoja normaaleja asioita. En siis pidä perhettä kammottavana materialistina, jos toisinaan tehdään muutakin kuin ollaan kotona. Itse asiassa en jaksaisi elämää, jossa jokainen sentti on mietittävä, eikä mitään kivaa mahdu mihinkään päivään.

Ei sillä, otan ilon irti myös maksuttomista huveista. Nytkin kolme lapsista luistelemassa (tai kaukana ilmaisesta, maksoihan ne luistimet kuutisenkymppiä pari plus kypärä). Mutta ajankohtaisia tapahtumia seuraan ja siellä voi joskus löytyä kivaa ilmaista touhuakin. Lapset tykkäävät esmes leipoa kavereidensa kanssa ja kesät menevät leikkipuistossa altaan reunalla.
 
Ei tällä hetkellä olisi varaa kolmeen lapseen. Kaksi on juuri tarpeeksi. En näillä asunnon hinnoilla halua hankkia neliötä, emmekä voi vielä muuttaa kauemmaksi. Ollaan mietitty että tehdään sitten joskus iltatähti, kun talous on taas tasaantunut ja minäkin olen ollut työelämässä pidempään ja saatu säästöjä :)
 
[QUOTE="Töpsykkä";27862017]Vaatteitahan voi kierrättää lapselta lapselle. Meillä esikoinen on poika ja kaksi nuorinta on tyttöjä. Neljäskin on ilmeisesti tyttö. Ostan siis vaatteita periaatteessa vaan pojalle ja vanhimmalle tytölle. Kaksi muuta tyttöä saa joskus jotain omaa ja meillä sukulaiset ostaa tosi paljon lapsille vaatteita, kun tykkäävät. Ruokaa toki menee aika paljon, mutta ei noi kaksi pikkutyttöä ja mahaasukki kovin paljon vielä syö. Jos olis neljä poikaa, vois olla eri tilanne. Ja meillä käy vanhempainvapaiden ja lyhyen hoitovapaan jälkeen molemmat vanhemmat töissä.Tosin olen ajatellut tehdä osa-aikaista ja on laskettu, että siihenkin on varaa.[/QUOTE]

Niin ja etenkin nyt tytöjen vaatteissa panostan laatuun. Ostan sellasia merkkejä, jotka tiedän, että pysyy hyvinä pitkään. Teini-iässä lapset toki saavat myös vaatteita meiltä vanhemmilta, mutta ekstrajutut saavat ostaa kuukausirahalla. Tällä meinaan sitä, jos joku tykkää oikein shoppaillavaatteita yli tarpeen, niin siihen saa sit käyttää omaa rahaa.

Harrastukset on tosi kalliita, mutta mun mielestä niihin täytyy panostaa. Tietenkin jotenkin järkevästi. Eli sitä harrastusta, minkä on valinnut, on ainakin kausi loppuu harrastettava eikä niin, että joka viikko vaihdetaan lajia.
 
Huomioivatko että lapsi kuluttaa vauvana murto-osan siitä mitä teininä ja että lapset tarvitsevat omaa tilaa tarpeeksi, laadukasta ruokaa, harrastuksia..katsellut vain tässä muutaman tuttavaperheen touhuja ja ei voi kuin ihmetellä. Lapsia tehdään ilman mitään koulutusta monta kappaletta ja ei ole aikomustakaan mennä kouluttautumaan taikka töihin. Tai lapsia tehdään niin monta että ei ole varaa sitten viedä mihinkään heitä ja kaikesta pitää tinkiä, jopa ruoka säännöstellään. Meillä on kaksi lasta ja ei ole suoraan sanottuna varaa kolmanteen. Ja molemmat ollaan ihan töissä, mutta kun ollaan suht pienellä palkalla niin ei pysty vielä useampaa lasta hankkimaan. Lisäksi halutaan säästää rahaa lapsille tulevaisuuden varalta ja varmaan aika harva suurperhe kykenee siihen?Kertokaa omia tai tietämiänne kokemuksia miten pienillä tuloilla elätetään suurperhe?Omasta mielestäni on vastuutonta tehdä lapsia liuta ja sitten joudutaan elämään kädestä suuhun. Ei voi olla lapsille hyväksi.

Mun mielestä taas riittää että on perustarpeet. Saa hoivaa, riittävästi monipuolista kunnollista ruokaa ja ehjät hyvät vaatteet. Voi harrastaa jotain(minkä ei tarvi olla se kallein mahdollinen harrastus) jne. Ei lapsille tarvi tarjota puolta maailmaa ja kuuta taivaalta että ne olis onnellisia. Ei edes kun ne on isompia. Mun mielestä raja menee siinä jos joudutaan tinkimään ruuan laadusta ja määrästä, ei oo varaa kunnollisiin vaatteisiin ja vanhemmilla ei suuren lapsimäärän takia riitä aikaa ja voimia kaikille lapsilleen. Se, että ei oo varaa viedä lapsia joka vuosi ulkomaille tai ei oo varaa maksaa heille mopoautoja ja ajokortteja tai henkilöautoja jne, ei oo mikään merkki siitä että lapsia on liikaa.
 
Meilläkään ei ole suurperhe. Jossain vaiheessa harkitsimme neljättä lasta, mutta elämä oli silloin niin rankkaa, että asia siirrettiin pois mielestä. Meillä varmaan olisi juuri ja juuri varaa siihen neljänteen, jos asuttaisiin nykyisessä asunnossa. Tulisi tosi ahdasta, neliömme on suunniteltu kolmelle hengelle, säilytystilaa on vähän ja jo nyt on vaikeuksia saada tavarat mahtumaan. Mutta haluamme asua juuri tällä alueella, ja olemme tosi tyytyväisiä asuntoomme ja asuinalueeseemme.

Lapsemme saavat harrastaa, heillä on yllin kyllin leluja, varmaan liikaakin, vaatteita hankitaan uutena ja kirppikseltä. Matkustamme kerran vuodessa reilun viikon reissulle pohjoismaihin, tämän lisäksi 2 - 3 krt vuodessa käydään risteilyllä tai hotellimatkalla Tukholmassa. Nuo reissut ovat edullisia. Esim. viime kesän majoitus 600 euroa ja laivamatkat 300 euroa.

Täällä kotona käydään joskus leffassa, joskus Flamingossa (ostin 30 euron perhelipun mammuttimarkkinoilta). Museioissa käydään paljon, Korkeasaareen meillä on vuosilippu.

Suomessa emme ole käyneet huvipuistossa vuosiin, viime vuonna emme käyneet Suomessa huvipuistossa lainkaan. Sen sijaan ruotsin matkallamme kävimme huvipuistossa ja tiedepuistossa.

Nyt pohdinnassa on hiihtoloman tekemiset - emme tykkää hiihtää tai lasketella, luistelusta pidämme, samoin uimisesta. Ja museoissa tykätään käydä, teatterista ja musiikista pidetään myös. Haluaisimme lähteä johonkin myös pois kotoa, mutta budjetti on pieni. Tuttu hotellikin, mihin me Tukholmassa kaikki mahdumme, oli nostanut hintojaan.
Kun yhdestä hotelliyöstä joutuisi maksamaan melkein 200 euroa, miettii mitä kaikkea muuta sillä rahalla voisi tehdä.
 
[QUOTE="Töpsykkä";27862017]Vaatteitahan voi kierrättää lapselta lapselle. Meillä esikoinen on poika ja kaksi nuorinta on tyttöjä. Neljäskin on ilmeisesti tyttö. Ostan siis vaatteita periaatteessa vaan pojalle ja vanhimmalle tytölle. Kaksi muuta tyttöä saa joskus jotain omaa ja meillä sukulaiset ostaa tosi paljon lapsille vaatteita, kun tykkäävät. Ruokaa toki menee aika paljon, mutta ei noi kaksi pikkutyttöä ja mahaasukki kovin paljon vielä syö. Jos olis neljä poikaa, vois olla eri tilanne. Ja meillä käy vanhempainvapaiden ja lyhyen hoitovapaan jälkeen molemmat vanhemmat töissä.Tosin olen ajatellut tehdä osa-aikaista ja on laskettu, että siihenkin on varaa.[/QUOTE]

Joo no sit kun lapsia on enemmän voi varmaankin kierrättää, minulla on kaksoset, tyttö ja poika ja siinä ei tartte kyllä kierrättää oikeastaan mitään. Joskus voi kenkiä kierrättää kun toisella on vähän isompi kengännumero mutta eihän ne enää seuraavana talvena edellisen talven kengät mahdu.
 
Mun mielestä taas riittää että on perustarpeet. Saa hoivaa, riittävästi monipuolista kunnollista ruokaa ja ehjät hyvät vaatteet. Voi harrastaa jotain(minkä ei tarvi olla se kallein mahdollinen harrastus) jne. Ei lapsille tarvi tarjota puolta maailmaa ja kuuta taivaalta että ne olis onnellisia. Ei edes kun ne on isompia. Mun mielestä raja menee siinä jos joudutaan tinkimään ruuan laadusta ja määrästä, ei oo varaa kunnollisiin vaatteisiin ja vanhemmilla ei suuren lapsimäärän takia riitä aikaa ja voimia kaikille lapsilleen. Se, että ei oo varaa viedä lapsia joka vuosi ulkomaille tai ei oo varaa maksaa heille mopoautoja ja ajokortteja tai henkilöautoja jne, ei oo mikään merkki siitä että lapsia on liikaa.

Olen samaa mieltä. Joku haluaa tinkiä lapsiluvusta, jotta saa sillä rahalla jotain enemmän. joku toinen taas haluaa tinkiä siitä muusta ylimääräsestä, jotta saa toivomansa lapsiluvun. En näe kummassakaan vaihtoehdosa mitään huonoa. Elämä on valintoja ja ihmiset valintoineen erilaisia. Pääasia, että perustarpeisiin on varaa ilman, että joudutaan sossun asiakkaiksi.
 
Meillä on kohta viisi lasta. Ja onhan se totta että lasten vaatteet maksavat paljon. Joka kesälle ainakin kolmet uudet kengät (sandaalit, kumpparit ja lenkkarit) kaikille. Sekä vaatteet.Pojan vaatteita ei laiteta tytölle jne. joten kierättäminen on aika vähäistä ja noi kyllä kuluttavat touhutessaa niin paljon että en suttuisia vaatteita halua pikkusisaruksille pukea. Syksyn vaatteet saattavat mennä vielä keväälläkin jos hyvin käy. Joten silloin ostetaan yhdet goretex asusteet kaikille. Talveksi taas kaikille kadet kengät ja kahdet ulkoiluvaatteet ja suosin kosteussuojattuja.Alennusmyyntejä suositaan ja ei osteta aina sitä kalleinta vaatetta. Meidän kaksivuotias ei kulje tänä talvena 200e toppapuvussa :)

Lapset harrastavat jääkiekkoa, ratsastusta ja uintia. Maksaa joo.

Asumme pk seudulla omassa talossa ja ihan hyvin on tilaa. Omat huoneet löytyy.

Ruokaa teemme kotona arkisin. Käymme myös ulkona syömässä. Muuallakin ku pizzalla.

Emme ole varakkaita Itse kotona minimi tuloilla ja mies valmistunut alle kaksivuotta sitten. Lapset 13, 8, 6, 2 ja nuorin kohta tulossa.

Millään tuilla emme silti elä :) Itse säästetään jos on tiedossa jotain isompia hankintoja ja jostain tingitään. Vanhemmatkin harrastaa. Ja autokin löytyy.

Me ollaan ihan onnellisia vaikka auto on perus toyotan tila-auto. Talo tavallinen puutalo pienellä tontilla :)Ei meillä mitään luksusta ole ja kaikki lasketaan ja harkitaan tarkkaa. Paitsi tuo lasten teko ;)
 
Meillä on kuusi lasta, vanhin 15v ja pienin puolivuotias.
Jokainen saa harrastaa (meillä harrastetaan mm. jääkiekkoa, jalkapalloa, cheerleadingia, jumppaa. Formulaan tms. sikakalliiseen ei ois rahaa eikä halua viedä vaikka olis vain yksi lapsi).
Ruokaa saa niin paljon kuin maistuu ja ulkonakin syödään suht usein. Vaatteet ovat ehjiä, ajanmukaisia, suurimmaksi osaksi H&M-linjalla mutta ostan välillä myös kirppiksiltä tai kalliimpia merkkivaatteita uusina.
Jokaisella lapsella on oma rahasto josta saavat muutaman tonnin pesämunan kun muuttavat omilleen.

Meillä tingitään siitä että pienimmillä ei ole omia huoneita ja ihan niin usein ei käydä ulkomailla lomilla kuin 1-2 lapsen kanssa käytäisiin.
 
Meillä 6 lasta ja kumpikaan ei tällä hetkellä työelämässä. Tämän palstan kauhistelman sossun asiakkaita ei olla kuitenkaan. Vanhin lapsista opiskelee. Ruokaa löytyy lapsille ja on noilla kaikilla vaatteetkin päällä, kännykät, pleikkarit, tietokoneet, wiit ym ym. On lemmikkejäkin.
Ei meillä lapset koe jäävänsä paitsi mistään, ehkä me aikuiset jäämme. Omista menoista pihistetään, mutta ei se meitä haittaa, ollaan tehty lapset sillä periaatteella, että heidän tarpeet tulee ensin.
Ainoa , mitä meillä ei ehkä ole, niin säästöjä lapsille, ei ainakaan paljon. Mutta tuntuu, etteivät kaikki varakkaammatkaan aina säästä.
 
Iät ja ajat on eletty kädestä suuhun meiningillä. En koe että lapsi voisi siitä millään muotoa traumatisoitua. Muutenkaan en pidä ajatuksesta että lapsi saa aina kaiken ja kaikkeen on aina varaa. Lapsen tulee oppia rahan arvo, ja se että sen eteen tehdään töitä. Esim. säästäminen lapselle niin että kun täyttää 18v. saa rahat omaksi on mielestäni vähän typerää. Kuinka moni 18v. osaa käyttää rahaa vastuullisesti ilman että kaikki menee vaatteisiin ja baarirellestykseen?

Meillä on kaksi pientä lasta ja sen verran mietin meidän tuloja ja lasten määrää, että haluan antaa lapsilleni mahdollisuuden harrastaa ja syödä normaalia kotiruokaa. Toki olisi kiva tukea lapsia myös jossain määrin siinä vaiheessa kun muuttavat omilleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että ostaisin lapsilleni asunnot, autot ja kaiken muun valmiina. Ennemmin vaikka olen takaajana asuntolainassa ja ostelen silloin tällöin opiskelijalle talvivaatteita ym. kalliimpaa. Tämän verran olen saanut itsekin tukea kotoa muutettuani ja se on ollut mielestäni riittävää. Lisäksi minulla on ollut aina tieto siitä, että jos jotain katastrofaalista sattuu, niin vanhempani auttavat taloudellisesti jos vain pyydän (esim. yllättävä työttämyys tms.).

Se, jos joku elää sossun rahoilla silloin kun lapset ovat pieniä, ei tarkoita sitä, ettekö perheellä voisi olla rutkasti enemmän rahaa siinä vaiheessa kun lapset ovat teini-iässä. Monta vuotta mahtuu siihen väliin ja paljon ehtii tapahtua. Kaiken kaikkiaan en ymmärrä miten muiden perhekoko voi olla aloittajan päänvaiva.
 
Vielä noista valinnoista sen verran, että monellahan on joku "hulluus" jotain asiaa kohtaan. Mulla se on lapset, lasten vaatteet ja -tarvikkeet. Meillä on esim. ollut rattaita niin monet, että en enää edes muista. Mulla on sit vastaavasti hyvä ystävä, jolla on yksi lapsi ja tämä ystävä on kauhea kenkä- ja laukkufriikki. Hän saattaa kuukaudessa ostaa itselleen neljä paria kenkiä ja viisi käsilaukkua. Mä olen viimeksi ostanut itselleni käsilaukun kolme vuotta sitten, kun sain anopilta joululahjaksi laukkurahaa. Kenkiäkin ostan vasta sitten, kun edelliset on kuluneet niin paljon, että ei kehtaa ihmisten ilmoille niillä mennä. Mua vaan ei ne kiinnosta yhtään. Tätä ystävää ei taas ehkä suurperheen elämä kiinnosta yhtään. :)

Ja noista lasten vaatteista vielä... Meillä tosiaan satsataan laatuun ja käytetään alet hyväksi. Vaatteita huolletaan hyvin, niin aika hyvin etenkin tyttöjen vaatteet säilyvät lapselta toiselle. Poika on aikamoinen rymyäjä, joten pojan housut ja ulkoiluvaatteet ei enää säily, mutta en niitä tytöille muutenkaan laittais. Kengät pysyy myös tytöillä niin hyvinä, että menee seuraavalla. Etenkin harvemmin tarvittavat juhlakengät tai kauppakengät. Pihakenkiä ehkä joutuu ostamaan enemmän.
 
[QUOTE="Mä vain";27861930]Mitä töitä voi Suomessa tehdä ilman koulutusta? Ja mikä on ikäsi? Jos vaan on joku muu ala kuin hoitoala, niin lähden mielelläni "kouluttamattomana" töihin. (olen itse valitettavasti kouluttautunut nuoruuden tyhmyydessäni sairaanhoitajaksi ja se työ on tänä päivänä helvettiä)[/QUOTE]

Varmaan aika monenkin alan duunia voi tehdä ilman koulutusta. Tunnen nimittäin useammankin ihmisen, joka on aivan muissa hommissa, kun ns. oman alansa töissä. Eikä ole hoitoalasta kenenkään kohdalla kyse.

Miten ikäni tähän liitty? Kai sitä ihminen voi töitä tehdä, oli ikää sitten 16v tai 56v?
 
En tiedä miksi on jotenkin jalompaa elää kierrätyskamalla ja kituuttaen kuin että tietää omat resurssinsa ja nauttii elämästä sen mukaisesti?

Onko joku väittänyt näin? Jokainen varmasti tietää, että on oma valinta, miten rahansa käyttää ja minkälaisen elämän haluaa. Se on sitten eri ongelma, jos tuntee syyllisyyttä siitä, että menee hyvin ja pystyy nauttimaan elämästä.
 
Meillä on laskettu. Siksi lapsia on yksi, vaikka perheen tulot kuukaudessa ovat 4 x suomalainen keskiansio.

Epäröimme, ryhdymmekö yrittämään toista lasta. Meillä olisi siihen kyllä nyt varaa, mutta joutuisimme toisen kanssa mahdollisesti tinkimään jatkossa monesta asiasta.

Varaudumme nimittäin siihen, että koulutus voi hyvinkin olla 15 vuoden päästä Suomessa jo maksullista, ja tuskin opintotukiakaan enää on. Ainakaan sellaisia, että niillä elää. Pitää varautua maksamaan lapselle aikanaan koulutus, terveydenhoito, eläminen ja asunto pitkäänkin. Haluamme, että lapsemme saa toteuttaa itseään, opiskella ja harrastaa vapaasti. Yhdelle lapselle tuollaiset menot kustantaa kyllä. Mutta kahdelle ei välttämättä, jos yhteiskunnalla ei ole enää varaa tukea kouluttautumista ja terveydenhuoltoa nykyisellä tasolla.

Nämä ovat toki arvokysymyksiä. Ja mitä tahansa voi tapahtua. Kuitenkin tiedämme, että tähän asti olemme tehneet parhaamme ja kannamme vastuumme. lapsestamme. Itse,
 
[QUOTE="poikia3";27861970]Huomaa, että se lapsi on esiteini. Mulla on pian 16 vuotta täyttävä poika. Hän on nyt muutaman vuoden aikana ottanut kasvupyrähdyksen, pituutta on pian 180 senttiä, kengän numero on 45. Ja olen todellakin joutunut ostamaan joka talvi uudet talvikengät, luistimet ja monot.Samoin keväisin uudet lenkkarit, sandaalit, paremmat kengät ja saappaat. Housujen puntit ovat yhtäkkiä 10 senttiä liian lyhyet, samoin t-paidan helman alta paistaa paljas iho. Huomattavasti enemmän tuolle esikoiselle joutuu ostamaan vaatetta kuin kahdelle pienemmälle, varsinkin kun nuo pienemmät perivät isompien vaatteita.

Kun poika aloitti kasvupyrähdyksen, niin oli kyllä isoja ongelmia löytää mieleisiä vaatteita, ja nykyään on aina vaan vaikeampi löytää sopivia ja mieleisiä kenkiä. Toivottavasti jalka ei enää kasva, sillä silloin ollaan nesteessä.

Ja ne harrastuskustannukset ovat todellakin lapsikohtaisia, riippuen ihan harrastuksesta. Mutta esim. kilpaurheilua harrastavan lapsen harrastusmäärät lisääntyvät iän mukana ja samalla kustannukset kasvavat.

Esim. mun 10-vuotias poikani harrastaa kilpauintia, treenikertoja on 3 viikossa, ja päälle 2 leiriä vuodessa, tähän uppoaa rahaa tässä vaiheessa 850 euroa vuodessa. On kovin eri summa, kun viime vuotinen 350 euroa. Ja kun treenejä ja leirejä sekä kisamatkoja tulee lisää kasvavat kustannukset. Myös uikkareita, kunnon uikkareita, pitää olla vähintää viidet. Eli rahaa noihinkin ja myös uimalaseihin menee ihan kiitettävästi.[/QUOTE]

Teinillesi joutuu siis ostamaan samaan tahtiin vaatteita, kuin mitä joudun ostamaan meidän 3v:lle. Jos siis joka talvi ostat uudet talvikengät, luistimet, monot, kesällä lenkkarit, sandaalit, paremmat kengät ja saappaat. Minäkin ostan nämä kaikki (ja itseasiassa enemmänkin) tuolle 3v lapselle joka vuosi.

Tuo "mieleiset vaatteet" riippuu lapsesta. Mä en ole koskaan pyytänyt äidiltä Leviksiä, vaikka kaikilla muilla tuntui sellaiset olevan. Mulle kelpasi ihan jotkut perusfarkut. Toki tilanteet voivat muuttua, mutta ainakaan toistaiseksi ei tuo meidän esiteinimme ole esittänyt vaatteidensa suhteen kovinkaan ihmeellisiä toivomuksia. Ja on kyllä hyvin vaikea kuvitella, että tilanne hänen kohdallaan koskaan muuttuisikaan. Mutta aika näyttää.

Toki ne harrastuskustannukset ovat lapsikohtaisia. Kaverin 4-lapsisessa perheessä vanhimmat pojat treenaavat jalkapalloa ja jääkiekkoa ja heidän kuukausittaiset harrastusmaksunsa ovat yli 100€/lapsi. Heidän tulotasonsa on meidän tulotasoamme matalampi, mutta silti heillä on varaa satsata lasten harrastuksiin.

Kuten jo sanoin, ei niinkään ne tulot, vaan ne menot. Kun laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, rahan saa kyllä riittämään pienillä tuloilla myös vähän suurempiin harrastusmenoihin.

Ja mitä siihen kuviskouluun tulee (jossa toisessa viestissä puhuit) niin kaikkialla kuviskoulu ei maksa yli 300€/kausi. Meilläpäin se maksaa 50€. Ja uintia itsekin harrastaneena pärjäsin kyllä niin, että mulla oli kolmet uikkarit. Sen ylimenevät ovat kyllä pelkkää hifistelyä.
 
[QUOTE="vieras";27862441]Meillä on laskettu. Siksi lapsia on yksi, vaikka perheen tulot kuukaudessa ovat 4 x suomalainen keskiansio.

Epäröimme, ryhdymmekö yrittämään toista lasta. Meillä olisi siihen kyllä nyt varaa, mutta joutuisimme toisen kanssa mahdollisesti tinkimään jatkossa monesta asiasta.

Varaudumme nimittäin siihen, että koulutus voi hyvinkin olla 15 vuoden päästä Suomessa jo maksullista, ja tuskin opintotukiakaan enää on. Ainakaan sellaisia, että niillä elää. Pitää varautua maksamaan lapselle aikanaan koulutus, terveydenhoito, eläminen ja asunto pitkäänkin. Haluamme, että lapsemme saa toteuttaa itseään, opiskella ja harrastaa vapaasti. Yhdelle lapselle tuollaiset menot kustantaa kyllä. Mutta kahdelle ei välttämättä, jos yhteiskunnalla ei ole enää varaa tukea kouluttautumista ja terveydenhuoltoa nykyisellä tasolla.

Nämä ovat toki arvokysymyksiä. Ja mitä tahansa voi tapahtua. Kuitenkin tiedämme, että tähän asti olemme tehneet parhaamme ja kannamme vastuumme. lapsestamme. Itse,[/QUOTE]

Tätä en kyllä tajua ollenkaan, säästäminen on hyvä asia ja itsekin säästän. Varaudun siihen että koulutus voi muuttua maksulliseksi ja että mun ikäluokkani ei enää saa samalla tavalla eläkettä kuin edelliset.

Muta jos 4x normaalipalkkaisen tuloilla ei pysty elättämään kahta lasta niin syy ei ole lapsen kuluissa vaan jossain ihan muualla.

Estääkö sun ajatusmallisi sinua elämässä tässä hetkessä juuri nyt? Säästäminen on kulutuksen siirtämistä tulevaisuuteen, mutta pystytkö elämään nyt kuten haluat vai pelkäätkö liikaa tulevaa?
 
Onhan se selvä asia että teini-ikäinen kuluttaa enemmän kuin alta kouluikäinen tai ala-asteikäinen. Turhahan tästä on edes vääntää asiaa. Ja sitten vasta kuluttaakin kun on 17-v ja lapsilisät loppuvat, asuu kotona eikä saa mitään tukia vanhempien tulojen takia.. No, meillä on kaksi lasta ja enempää emme voineet saada. Nämä pystymme elättämään ihan hyvin ja tarjoamaan elämässä muutakin kuin ruuan ja vaatteet. Käymme syömässä ulkona, teinit käyvät kahviloissa kavereiden kanssa, elokuvissa, keilaamassa, kuntosalilla, jumpissa jne. Ja raha palaa vaikka säätäväisyyttä opetetaankin. Perjantai-iltaisin on kiva antaa nuorelle hänen pyynnöstään 10 € että pääsee kahvilaan vaahtokarkkikaakaolle kavereiden kanssa.
 
[QUOTE="vieras";27862484]Tätä en kyllä tajua ollenkaan, säästäminen on hyvä asia ja itsekin säästän. Varaudun siihen että koulutus voi muuttua maksulliseksi ja että mun ikäluokkani ei enää saa samalla tavalla eläkettä kuin edelliset.

Muta jos 4x normaalipalkkaisen tuloilla ei pysty elättämään kahta lasta niin syy ei ole lapsen kuluissa vaan jossain ihan muualla.

Estääkö sun ajatusmallisi sinua elämässä tässä hetkessä juuri nyt? Säästäminen on kulutuksen siirtämistä tulevaisuuteen, mutta pystytkö elämään nyt kuten haluat vai pelkäätkö liikaa tulevaa?[/QUOTE]

Estääkö sinun ajatusmallisi sinua tulevaisuudessa elämästä hyvin niin kuin haluat? Kyllä perheemme kuluttaa säästämisen lisäksi. Matkustamme, meillä on kallis koko perheen harrastus, syömme ulkona ja asumme hyvin ja tilavasti.

Kuten kirjoitinkin, meillä olisi kyllä nyt varaa toiseen lapseen. Mutta entä, kun lapsi kasvaa? Sitä me parhaillaan harkitsemme.

Haluamme säilyttää tämän elintason (keskiluokkainen elintaso) myös kun lapsemme varttuu. Ja haluamme, että lapsemme pystyy säilyttämään nuorena aikuisena ja koulutuksen sekä koulutuksen tuoman työpaikan kautta toivottavasti siitä eteenpäinkin saman elintason.

Meille hetkessä eläminen ei ole sama asia kuin iso lapsikatras ja riskialtis elämäntilanne. Tämä on meidän tapamme elää, nämä edustavat meidän arvojamme. En halua, että lapsemme löytää itsensä ainakaan vanhempien yli- innokkaan lisääntymishingun takia luokkajakoistuvassa tulevaísuuden Suomessa epätyydyttävästä työstä vailla koulutusta, koska vanhemmilla ei ollut varaa tukea kouluttautumista.

Kalliista harrastuksesta ja isosta asunnosta pääsee helposti eroon, jos vaikka työkyvyttömyys osuu kohdalle. Matkustelun voi lopettaa.

Mutta iso määrä lapsia kuluineen on pysyy. Ja heistä pitää voida kantaa vastuu silloinkin, jos yhteiskunnalla ei enää siihen ole varaa.
 
Minulla on viisi lasta. Säästöön kotitaloudeltamme jää noin 5000€ kuukaudessa, joten kyllä suuremmallekin lapsijoukolle riittäisi "pesämunaa" .
Huomioikaa sitten, että mikäli lapsen nimissä oleva omaisuus ylittää 20000€ niin lapsi tarvitsee edunvalvojan. Rahat eivät siis ole tarvittaessa vanhempien käytettävissä.
http://www.maistraatti.fi/Documents/Holhoustoimi/Alaikaisen%20lapsen%20omaisuuden%20hoitaminen.pdf?epslanguage=fi
 
Meillä on kaksi lasta, ja se riittää. Useampaan olisi varaa, ainakin nyt, mutta ei enempää kiitos. Olemme kyllä miettineet, että kaksi lasta vie vähemmän rahaa kuin kolme, ja että kahden kanssa on halvempi vaikka matkustaa, kuin kolmen. Mutta mitään taulukoita emme ole tehneet, miettineet vain että näin on hyvä myös taloudelliselta kannalta.

Mitä tulee rahaan, niin en halua antaa lapsille "kaikkea" mutta en myöskään halua koskaan joutua tilanteeseen että joudun sanomaan ei jostain normaalista asiasta, normaalihintaisesta harrastuksesta rahan takia. Toivon, että meillä olisi aina varaa asua suht väljästi (nyt meillä on lapsille omat huoneet tarvittaessa ja meille oma, mutta enemmän makkareita olisi ihan kiva. Enkä halua niihin ylimääräisiin makkareihin lisää lapsia vaan omaa tilaa). Toivon, että ulkona syöminen, leffaliput tai muutamat matkat ulkomaille olisivat aina mahdollisia.
 
[QUOTE="vieras";27862713]Estääkö sinun ajatusmallisi sinua tulevaisuudessa elämästä hyvin niin kuin haluat? Kyllä perheemme kuluttaa säästämisen lisäksi. Matkustamme, meillä on kallis koko perheen harrastus, syömme ulkona ja asumme hyvin ja tilavasti.

Kuten kirjoitinkin, meillä olisi kyllä nyt varaa toiseen lapseen. Mutta entä, kun lapsi kasvaa? Sitä me parhaillaan harkitsemme.

Haluamme säilyttää tämän elintason (keskiluokkainen elintaso) myös kun lapsemme varttuu. Ja haluamme, että lapsemme pystyy säilyttämään nuorena aikuisena ja koulutuksen sekä koulutuksen tuoman työpaikan kautta toivottavasti siitä eteenpäinkin saman elintason.

Meille hetkessä eläminen ei ole sama asia kuin iso lapsikatras ja riskialtis elämäntilanne. Tämä on meidän tapamme elää, nämä edustavat meidän arvojamme. En halua, että lapsemme löytää itsensä ainakaan vanhempien yli- innokkaan lisääntymishingun takia luokkajakoistuvassa tulevaísuuden Suomessa epätyydyttävästä työstä vailla koulutusta, koska vanhemmilla ei ollut varaa tukea kouluttautumista.

Kalliista harrastuksesta ja isosta asunnosta pääsee helposti eroon, jos vaikka työkyvyttömyys osuu kohdalle. Matkustelun voi lopettaa.

Mutta iso määrä lapsia kuluineen on pysyy. Ja heistä pitää voida kantaa vastuu silloinkin, jos yhteiskunnalla ei enää siihen ole varaa.[/QUOTE]

Onneksi mä en joudu elämään näin... Varautuen aina pahimpan. Kurja sitten katua 20 vuoden kuluttua, kun ei tehnyt enempää lapsia ja se ainokainen saikin opiskella ilmaseksi tai ei halunnutkaan yliopistoon vaan ihan tavalliseksi duunariksi.

Ainahan voi varautua vaikka mihin, mutta mä en halua elää elämääni varautuen koko ajan johonkin ja pitää hampaat irvessä kiinni jostain tietystä elintasosta maailman muuttuessa. Mutta niin kuin sanoin, meitä on erilaisia ja ei tossakaan vaihtoehdossa mitään huonoa ole.
 

Yhteistyössä