Onko mun elämä nyt kokonaan ohitse :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ....
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

....

Vieras
Mun tuuria taas. Luulin löytäneeni elämäni miehen ja hankkiuduin nopeasti raskaaksi (koska lääkäri sanoi, ettei 35 vuotiaana ole enää kauaa aikaa). Mulla aiemmasta suhteesta yksi lapsi. No, nyt arkielämä ja perhe-elämä tuntuukin miehestä rankalta ja hän sanoo, ettei lähde sellaiseen. Olen ollut viime viikot täysin järkytyksen vallassa. Mies ei enää koske, odottelee vaan, että häivyn lapsen kanssa ja kasvatan tulevan lapsen yksin.

Onko tulevaisuuteni pelkkää lasten kanssa oloa ja säälittävää miehenmetsästystä? Kuka huolii kahden lapsen yksinhuoltajaa :( Ja miten kestän raskauden yksin? Kävi mielessä antaa lapsi miehelle suoraan laitokselta ja käskeä ottamaan vastuun. Heitin nimittäin ilmoille ajatuksen adoptioon antamisesta ja se ei kuulemma miehelle sovi.
 
Mitä ihmettä sinä höpiset? Jos mies ei tosiaan halua perhe-elämää kanssanne, selviäthän sinä hyvin sitten yh:nakin! Varsinkin jos vain kaksi lasta. Hetikö sitä pitää synnäriltä lähteä etsimään uutta miestä? Sitä paitsi jos minä olen kelvannut oikein hyvin 4 lapsen yh:na, etköhän sinäkin kelpaa oikein hyvin, mutta ENSIN kannattaa muuttaa tuota omaa ajatusmaailmaa ja kunnioittaa itseään niin kenties joku päivä törmäät kunnon mieheen.
 
Olet tehnyt tietoisen valinnan, kun olet raskautta lähtenyt yrittämään. Jos sulla vielä edellinen vellihousu kierii nurkissa uskaltamatta olla mies niin miksi edes haikailet miehenmetsästyksestä? Kyllä se on valitettavasti niin, että naiselle usein jää soppa, jos mies päättää ettei haluakaan. Lusikka nätisti käteen ja nyt on aika sitten olla niin hyvä vanhempi lapsillesi kuin osaat. Jos et siihen kykene niin ottolapseksi rakastavaan perheeseen sitten toisaalle. Meillekin mahtuu.

Elämäsi ei ole ohitse, ellet sitten määrittele elämää sen kautta, että joku kusipää kun siitä puuttuu niin ei enää elämä tunnu miltään.
 
  • Tykkää
Reactions: Big Bang Theory
Hankkiuduit nopeasti raskaaksi? Oliko tämä miehen kanssa yhteinen päätös vai yksin sinun päätöksesi?

Jos yhdessä päätitte että lapsi saa tulla, niin silloin mies on kyllä törkeä ja lapsellinen. Mutta minkäs sille tekee.
 
ja taas ollaan vaihtamassa lasta mieheen :O
kyllä mä olisin ennemmin sinkku lopun ikääni ku antasin yhtäkään lasta pois.
kai sen miehen ehtii etsiä myöhemminkin. älä nyt miehen kipeyttäsi ainakaan jatka elämää miehen kanssa joka ei lapsia halua, arvaa näyttääkö se lapselle myös tämän että lapsi ei ole haluttu..
 
Otsikosta "Onko mun elämä nyt kokonaan ohitse" tulee sellainen olo, että ap:lle vain miehen kanssa jaettu elämä on elämää. Mutta nyt järki käteen! Et voi koskaan etkä milloinkaan elää toisen kautta. Elämäsi on sinun, eikä kenenkään muun. Ihanaa, että sinulla on lapsia ja vaikka yh:na voi olla rankkaa, niin mietipä kuinka moni pärjää siinä tilanteessa.

Jos minulla olisi miehesi kaltainen änkyrä talossa, heittäisin kyllä pois. Ei hän ainakaan onnea taloon tuo, jos asenne on tuollainen. Etkä kertakaikkiaan voi ajaltella, että olet onnellinen vain parisuhteessa!!!
 
Kiitokset vastauksista. Tosiaan olen aika paljon elänyt miesten kautta :( ja aina ollut parisuhteessa. Siihen on vaan tottunut. Yritän kyllä rakastaa itseäni. Sain vain aikamoista palautetta jo yhden lapsen yksinhuoltajana ja miehet karttoivat kuin ruttoa. Heti kun sanoi, että mulla on lapsi, heti hävisivät paikalta.... yksi jäi ja lupasi huolehtia, sanoi haluavansa itsekin lapsen ja tässä ollaan :(
 
Ikävä juttu. Ja harvinaisen ikävä mies sattunut kohdallesi.

Kuitenkin tiesit riskin, kun päätit hankkiutua nopeasti raskaaksi.

Jos tuntuu, että et jaksa kahden kanssa yksin, on aina mahdollista antaa syntyvä lapsi rakastaville adoptiovanhemmille. Se on karu teko itseäsi ja miestä kohtaan, mutta ei LASTA kohtaan. Tosin voipi olla, että isompi lapsesi alkaa pelkäämään, että hänetkin annetaan pois, jos hän tajuaa pikkusisaruksen olevan syntymässä.

Elämä kantaa, ja asioihin löytyy kyllä ratkaisu. Voimia sinulle!
 
Outoa. Ite olen 25-vuotias yh, ja en todellakaan tarvi mitään miestä elämääni :o Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta ottajia olisi kyllä ollut aika paljonkin vaan kun olen onnellinen näin :)

Lapsenikin tein yksin ja odotusaika yksinään oli tosi mukavaa :)

Lohduttavaa tietää, että joku edes pärjää ja on onnellinen. Kaipaan liikaa sitä hellyyttä nimenomaan mieheltä ja seksikin on minulle tosi tärkeää. Olen aika erakko eli en omaa isoa ystäväjoukkoa, joten siksikin yksinolo tulee olemaan oikeasti yksinäistä. Lasten kanssa en edes ehdi niitä uusia ystäviä hankkia ja masentuneena ei ole motivaatiotakaan.

Voisin vaikka maksaa jollekulle, että saisi läheisyyttä :( pitäisi palkata sellainen halaaja.
 
Mitä ihmettä sä oikein puhut? Meinaat sitten kostaa vielä syntymättömälle lapselle sen että mies on idiootti? noinko vähän oikeasti arvostat lapsiasi?
Jos joku mies katoaa sen takia että sulla on lapsi, niin olisitko alunperinkään halunnut siihen tutustua? tuskin... Kyllä se oikea sullekin vielä on, kunhan maltat katsella rauhassa, etkä ota heti ensimmäistä tarjokasta!
 
Vielä tuosta "raskaaksi hankkitumisesta" eli lääkäri sanoi ettei ole enää paljon aikaa. Mulla esikoisen yritys kesti yli vuoden ja sen jälkeen yritettiin kaksi vuotta turhaan toista lasta ex:n kanssa. Yhteistuumin siis päätettiin aloittaa yritys ja mies kai luuli, että se kestäisi sitten kauemmin. Toisesta yrityskierrosta napsahti. Oli kai eksää hedelmällisempi mies.
 
Lohduttavaa tietää, että joku edes pärjää ja on onnellinen. Kaipaan liikaa sitä hellyyttä nimenomaan mieheltä ja seksikin on minulle tosi tärkeää. Olen aika erakko eli en omaa isoa ystäväjoukkoa, joten siksikin yksinolo tulee olemaan oikeasti yksinäistä. Lasten kanssa en edes ehdi niitä uusia ystäviä hankkia ja masentuneena ei ole motivaatiotakaan.


Voisin vaikka maksaa jollekulle, että saisi läheisyyttä :( pitäisi palkata sellainen halaaja.

Nyt asenne muutos. Kun saat vauvan niin sitten lähdet lasten kanssa ulos, vauvapiireihin, muskareihin yms. Siellä niitä ihmisiä tapaa. Kutsu mammoja vaikka luoksesi kahville tai tehkää mammatreffit lähikahvilaan. Meillä on oma mammapiiri joka kuukauden viimeinen perjantai pidetään mammojen saunailta tai illanvietto. Sinne voi tulla yksin tai lasten kanssa. Höpötellään ja syödään. Tosi kivaa.
 
Lohduttavaa tietää, että joku edes pärjää ja on onnellinen. Kaipaan liikaa sitä hellyyttä nimenomaan mieheltä ja seksikin on minulle tosi tärkeää. Olen aika erakko eli en omaa isoa ystäväjoukkoa, joten siksikin yksinolo tulee olemaan oikeasti yksinäistä. Lasten kanssa en edes ehdi niitä uusia ystäviä hankkia ja masentuneena ei ole motivaatiotakaan.

Voisin vaikka maksaa jollekulle, että saisi läheisyyttä :( pitäisi palkata sellainen halaaja.

Minkä ikäinen olet? Kuulostaa että olet jäänyt teini-iän asteelle.
Ei millään pahalla, mutta aikuistu nyt hyvä ihminen! Olet raskaana!

Ehkä tosiaan olisi paras että luovutat lapsen adoptioon. Et kuulosta kypsältä äidiltä, jos mielessäsi pelkästään miehet. Lapsellista.
 

Yhteistyössä