P
Päivien kimallus
Vieras
Vai onko vika minussa, kun tuntuu että välillä meinaa mennä kuppi nurin.
Lapsi 2,5 v on vilkas, energinen, levoton...ei viihdy hetkeäkään yksinään, koko ajan touhottamassa jotain. Intää ja hokee haluamiaan asioita niin, että meinaa päreet palaa. Osaa myös "pelata" ja hyppyyttää vanhempiaan; esim. haluaa lähteä puistoon pulkalla ja kun sanon että sitten otetaan pulkka, ilmoittaakin haluavansa rattaat. Kun sanon että mennään sitten rattailla, niin lapsi alkaa vääntää (teko)itkua ja huutaa pulkkansa perään. Rattaat, pulkka, rattaat, pulkka jne. Se jatkuisi varmaan ikuisuuksiin ellen laittaisi peliä poikki, mistä seuraa lapsen raivarit. Sama homma saattaa olla välipalalla. Ihan mielelläni kysyn lapselta haluaako esim. banaania vai leipää, mutta homma menee kiukutteluksi jos lapsi alkaa siihen "Banaania. Leipää. Banaania. Leipää. Banaania" peliin. Ilmeisesti pitää lopettaa vaihtoehtojen tarjoaminen.
Tällaisina päivinä kuin tänään, kun olen ollut lapsen kanssa kahdestaan 6 vuorokautta, pinna sitten palaa helposti. Juuri tänä aamuna kotipihasta lähteminen päättyi "kriisiin" ja kyyneliin kun hermostuin lapsen vänkäämiseen pulkasta ja rattaista.
Hyvällä tuulellakin lapsi haluaa koko ajan myllätä ja riehua. Pitäisi olla jatkuvasti hippaa eli saan koko ajan juosta lapsen perässä tai muuten hyppyyttää lasta. Kadehdin niitä, jotka voivat tehdä keittiöhommia niin että antavat lapselle jonkun muovikipon tai kauhan käteen ja lapsi sitten viihtyy sen parissa. Meillä lapsi viihtyy ehkä 10 sekuntia ja sitten taas pitää olla jotain muuta.
Joo, tiedän että 2-3 vuotiaat ovat uhmaiässä ja voivat olla hankalia. Välillä vaan mietin että onkohan kellään muulla samanlaista, kun monet muut samanikäiset lapset vaikuttavat paljon "aikuisemmilta" ja rauhallisemmilta.
Lapsi 2,5 v on vilkas, energinen, levoton...ei viihdy hetkeäkään yksinään, koko ajan touhottamassa jotain. Intää ja hokee haluamiaan asioita niin, että meinaa päreet palaa. Osaa myös "pelata" ja hyppyyttää vanhempiaan; esim. haluaa lähteä puistoon pulkalla ja kun sanon että sitten otetaan pulkka, ilmoittaakin haluavansa rattaat. Kun sanon että mennään sitten rattailla, niin lapsi alkaa vääntää (teko)itkua ja huutaa pulkkansa perään. Rattaat, pulkka, rattaat, pulkka jne. Se jatkuisi varmaan ikuisuuksiin ellen laittaisi peliä poikki, mistä seuraa lapsen raivarit. Sama homma saattaa olla välipalalla. Ihan mielelläni kysyn lapselta haluaako esim. banaania vai leipää, mutta homma menee kiukutteluksi jos lapsi alkaa siihen "Banaania. Leipää. Banaania. Leipää. Banaania" peliin. Ilmeisesti pitää lopettaa vaihtoehtojen tarjoaminen.
Tällaisina päivinä kuin tänään, kun olen ollut lapsen kanssa kahdestaan 6 vuorokautta, pinna sitten palaa helposti. Juuri tänä aamuna kotipihasta lähteminen päättyi "kriisiin" ja kyyneliin kun hermostuin lapsen vänkäämiseen pulkasta ja rattaista.
Hyvällä tuulellakin lapsi haluaa koko ajan myllätä ja riehua. Pitäisi olla jatkuvasti hippaa eli saan koko ajan juosta lapsen perässä tai muuten hyppyyttää lasta. Kadehdin niitä, jotka voivat tehdä keittiöhommia niin että antavat lapselle jonkun muovikipon tai kauhan käteen ja lapsi sitten viihtyy sen parissa. Meillä lapsi viihtyy ehkä 10 sekuntia ja sitten taas pitää olla jotain muuta.
Joo, tiedän että 2-3 vuotiaat ovat uhmaiässä ja voivat olla hankalia. Välillä vaan mietin että onkohan kellään muulla samanlaista, kun monet muut samanikäiset lapset vaikuttavat paljon "aikuisemmilta" ja rauhallisemmilta.