en halua niitä kylään!

["ystävä"]

Mua ahdistaa yks asia. Nimittäin se, etten halua ottaa yhtä perhettä meille koskaan kylään. Harmittavan asian tästä tekee se, että tämä äiti on yksi mun tärkiemmistä ja parhaimmista ystävistä. Mutta kun ihan oikeesti se meno on aina ihan kamalaa kun ne on meillä. Sillä on siis viisi vuotias poika ja kaksi vuotias tyttö ja molemmat tuntuu olevan meillä aina ihan adhd tapauksia. Eivät siis oikeasti ole, mutta kun pääsevät meille, hajoaa tavaraa ja kaikki on heikunkeikun!
Tää raastaa mun hermoja niin paljon, että aina kun äiti kysyy, voiko tulla meille kylään, keksin jotain miksi se ei onnistu. Tänään en ole edes vastannut koko viestiin.
Mun miehellä menee niin hermot, että se on pari kertaa ärähtänyt näille lapsille että jos ei osata elää talon tavoilla niin sitten ei tulla kylään Meinas itteä vähän hävettää mutta sanoipahan asiasta. Joo, meno jatkui silti samana.

Ärsyttävää tässä on myös se, ettei se äiti tee mitään. Toppuuttelee sillee noniin lopettakaa, mutta eihän ne sitä usko ja kun se ei konkreettisesti puutu asiaan, niin en minäkään sitten siihen mitään ole sanomaan. Ja toki meidän omatkin sitten villiintyy. Vuoronperään jokainen kirkuu, itkee nauraa ja RIEHUU! Ja viikon sen jälkeen omat tyttäret puhuu pissikakkapippelijuttuja ja meillä ei niitä kyllä puhuta! Joo lapset on lapsia mutta missä raja?

Toisten lapsien kasvatukseen ei puututa, mutta miten voisin hienovaraisesti sanoa että tämä asia ärsyttää?

 

["aloittaja"]

Ja korostan vielä että aina kun me ollaan niillä kylässä niin tätä ongelmaa ei ole! Koska siellä pelataan vain xboxia. Semmosta.

 

["vieras"]

Tavatkaa jossain leikkipaikalla, avoimessa päiväkodissa, kerhossa tms.

 

["aloittaja"]

no siis nyt on ollu helppo ku oon ollut töissä niin iltaisin ollu automaattisesti muita juttuja että on voinut sanoa syyn ihan rehellisesti. Viikonloppuisin on kuitenkin aina eri juttu.

 

[Waahtera]

[QUOTE="vieras";27907207]Tavatkaa jossain leikkipaikalla, avoimessa päiväkodissa, kerhossa tms.[/QUOTE]

Tätä samaa olisin sanonut.. Leikkikenttä on oikea paikka riehumiselle ja juoksentelulle
Ja mitä noihin "erittäin hauskoihin" pissakakkapippeli- juttuihin tulee, ni antaisin lasten vain vitsailla ja jättäisin melkolailla huomiotta koko jutut.. Eihän niistä sinänsä mitään haittaa ole ja niiden hauskuus kuitenkin katoaa (osittain, toivottavasti ) iän karttuessa itsestään... Tietty jos julkisella paikalla/mummolan kahvipäydässä/muussa totaalisen epäsopivassa paikassa menis jutut ihan överiksi, ni sitten sanoisin, että ei tuollaisia huudella ihan joka paikassa...

 

[no joo]

Laita lapset kastsomaan videota tai keksi niillle jotain muuta tekemistä. TAi pidät vain tiukan kurin etkä häpeile. Siis jos OIKEASTI haluat olla tekemisissä ja tämä riehuminen on se ainoa ongelma.

 

[en jaksaisi]

mitä jos ne tulis teille opetukseen, että miten kuuluu olla? eli otatte ne hoitoon?

parempi tuo olisi selittää rehellisesti, tai sitten on pyydettävä että tuovat sen ihanan boksin mukanaan jotta rauha säilyy.

itse miettisin, mikä on ystävyyden laatu ja kohtalo, jos ei voi mitään muuta kuin pakoilla ja sietää? ystävällä voi kuitenkin olla vielä kuumat paikat kurittomien kakaroittensa kanssa kun ne tulee teini-ikään ja ennenkin, ja jonain päivänä sitten puuskahdat että kyllähän tämä on ollu aina selvä asia että näin siinä käy.

sinä päivänä ystävä saattaa miettiä hartaasti, että mikäs helvetin ystävä sinä olitkaan jos et mitään edes sanonu ajallaan. totta kai se suuttuu jos sanot jotain, mutta kysy siltä, että olisiko hän ihan oikeasti iloisempi jos sinä pitäisit pääsi kiinni nyt ja kärsisit hiljaa.

eli oletko varma, että pidättyväisyytesi on hienotunteisuutta? voisiko se olla kusisukkaisuutta? jälkimmäinen on ristiriidassa ystävyyden kanssa, ensimmäinen ei.

 

["jep"]

Ehkä toisten lasten kasvatukseen ei saa puuttua, mutta oman kodin sääntöjen rikkomiseen mielestäni saa. Oletko kokeillut itse sanoa selkeästi ja äidinkin kuullen, että hei, meillä on sellainen sääntö, että tuollaiset sanat huudellaan tuolla vessassa/pihalla, tai että ei juosta sisällä, tai että ei tönitä, tai mitä lapset nyt koheltavatkaan. Että sellaista ei voi täällä tehdä. Pyydät vaikka tulemaan hetkeksi syliisi istumaan tai toiseen huoneeseen tms. Saattaa olla äidillekin helpotus, jos vierasta uskotaan vähän paremmin.

 

["vieras"]

mitä jos ne tulis teille opetukseen, että miten kuuluu olla? eli otatte ne hoitoon?

parempi tuo olisi selittää rehellisesti, tai sitten on pyydettävä että tuovat sen ihanan boksin mukanaan jotta rauha säilyy.

itse miettisin, mikä on ystävyyden laatu ja kohtalo, jos ei voi mitään muuta kuin pakoilla ja sietää? ystävällä voi kuitenkin olla vielä kuumat paikat kurittomien kakaroittensa kanssa kun ne tulee teini-ikään ja ennenkin, ja jonain päivänä sitten puuskahdat että kyllähän tämä on ollu aina selvä asia että näin siinä käy.

sinä päivänä ystävä saattaa miettiä hartaasti, että mikäs helvetin ystävä sinä olitkaan jos et mitään edes sanonu ajallaan. totta kai se suuttuu jos sanot jotain, mutta kysy siltä, että olisiko hän ihan oikeasti iloisempi jos sinä pitäisit pääsi kiinni nyt ja kärsisit hiljaa.

eli oletko varma, että pidättyväisyytesi on hienotunteisuutta? voisiko se olla kusisukkaisuutta? jälkimmäinen on ristiriidassa ystävyyden kanssa, ensimmäinen ei.

Olen ollut samassa tilanteessa, pitänyt kaiken sisälläni kun ystävä tuli aina riehuvan lapsen kanssa kyläilemään, eikä koskaan kieltänyt lapsiaan. Siinä sitten komensin montaa lasta kerta toisensa jälkeen, ja eihän ne vieraat lapset tottele, kun äiti ei sano mitään, vaan istua möllöttää. Siinä sitten yksi kerta hermostuin lasten väkivaltaiseen käytökseen ja sanoin suoraan. Eihän se ystävä kestänyt kuulla sitä totuutta, ja laittoi välit poikki. Mutta silti koin tekeväni oikein, en enää sietänyt olla hiljaa ja antaa toisen tulla meille lepäilemään kun minä kaitsin hänen tottelemattomia lapsiaan.

Kannattaa opetella laittamaan rajat ystävyydelle. Kaikkea ei tarvitse sietää, eikä pidäkkään!!