Miksi naiset valehtelette, minkälainen mies kiinnostaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja katkera
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Heli";27911689]Hohhoijaa. Sinä näet kaikissa vain vihreitä. Ei ole ihmekään, ettei kukaan viihdy seurassasi.[/QUOTE]

Joo, paitsi että tämä (täydelinen?) mies teki itse virheargumentin verbaalisesta lahjakkuudestaan ja suuresta älystään huolimatta. Ja tietenkin alentuvasti suhtautuen ei "jaksanut alkaa vääntämään" kun huomasi, että hänen asiasisällöltään tyhjät vähän sinnepäin käytettyjä sivistyssanoja vilisevät argumenttinsa eivät menneet hämää kuulijaa.

Jos iskee naisia pääasiassa älyllä, pitää myös olla älykäs. Ja hauska. Oikeasti älykäs ja verbaalisesti lahjakas ihminen ei viljele koko ajan puheessaan tai tekstissään sivistyssanoja, vaan osaa pukea ajatuksensa pääsääntöisesti yleiskielen mukaiseen muotoon.

Tuota taitoa muuten harjaannutetaan ihan korkeakouluissa (ainakin meidän) osana pakollista oppimäärää. Koska asiantuntijan pitää osata ilmaista itseään selkeästi. Myös naisten iskeminen on markkinointia. Markkinoinnissa auttaa huomattavasti, jos ei aliarvio kohderyhmäänsä.
 
Sanoisin, että olet selkeästi hyvin ahdistavalla - ja epäilyttävällä - tavalla päällekäyvä ja yli-innokas. Tuollaisesta tulee helposti paitsi teennäinen myös epätoivoinen vaikutelma.

Molemmat hyvin iso no-no.

Tätähän minä juuri sanoin. Suomessa kohteliaisuus naiselle on teennäisyyttä tai ainakin arveluttavaa herkästi. Rakkaus ei saa miehelle olla iso juttu. "Paha poika" ei ole epätoivoinen, koska ei ole kohtelias, kun taas "hyvä poika" on epätoivoinen, koska on kohtelias. Ei useimpien naisten maailma ole tämän monimutkaisempi :) Joskin osaksi kyseessä on kulttuurinen asia. Sanoisin silti porvarispiireissä löytyvän enemmän ymmärrystä kohteliaisuudelle ym. myös Suomessa ja kun mennään Suomesta etelämmäs, sellainen käytös on jo normi.

Älykäshän leikkii tässä mukana, isommissa ongelmissa on rehellisyyteen pyrkivä ja pelejä pelaamaton, joka on kohtelias ja joka vaan sattuu pitämään kavaljeeri-tyylisestä meiningistä. Eli jos nainen palkitsee siitä, että mies on vilpillinen, nallekarkit eivät mene tasan ja loppupeleissä pelaajien, ja ehkä heikkolaatuisten suhteidenkin, määrä kasvaa.
 
Joo, paitsi että tämä (täydelinen?) mies teki itse virheargumentin verbaalisesta lahjakkuudestaan ja suuresta älystään huolimatta. Ja tietenkin alentuvasti suhtautuen ei "jaksanut alkaa vääntämään" kun huomasi, että hänen asiasisällöltään tyhjät vähän sinnepäin käytettyjä sivistyssanoja vilisevät argumenttinsa eivät menneet hämää kuulijaa.

Jos iskee naisia pääasiassa älyllä, pitää myös olla älykäs. Ja hauska. Oikeasti älykäs ja verbaalisesti lahjakas ihminen ei viljele koko ajan puheessaan tai tekstissään sivistyssanoja, vaan osaa pukea ajatuksensa pääsääntöisesti yleiskielen mukaiseen muotoon.

Tuota taitoa muuten harjaannutetaan ihan korkeakouluissa (ainakin meidän) osana pakollista oppimäärää. Koska asiantuntijan pitää osata ilmaista itseään selkeästi. Myös naisten iskeminen on markkinointia. Markkinoinnissa auttaa huomattavasti, jos ei aliarvio kohderyhmäänsä.

Miten korkeakoulutetut osoittavat korkean sivistystasonsa amisviiksille jos sivistyssanoja ei voi käyttää?
 
[QUOTE="mies";27911885]Tätähän minä juuri sanoin. Suomessa kohteliaisuus naiselle on teennäisyyttä tai ainakin arveluttavaa herkästi. Rakkaus ei saa miehelle olla iso juttu. "Paha poika" ei ole epätoivoinen, koska ei ole kohtelias, kun taas "hyvä poika" on epätoivoinen, koska on kohtelias. Ei useimpien naisten maailma ole tämän monimutkaisempi :) Joskin osaksi kyseessä on kulttuurinen asia. Sanoisin silti porvarispiireissä löytyvän enemmän ymmärrystä kohteliaisuudelle ym. myös Suomessa ja kun mennään Suomesta etelämmäs, sellainen käytös on jo normi.

Älykäshän leikkii tässä mukana, isommissa ongelmissa on rehellisyyteen pyrkivä ja pelejä pelaamaton, joka on kohtelias ja joka vaan sattuu pitämään kavaljeeri-tyylisestä meiningistä. Eli jos nainen palkitsee siitä, että mies on vilpillinen, nallekarkit eivät mene tasan ja loppupeleissä pelaajien, ja ehkä heikkolaatuisten suhteidenkin, määrä kasvaa.[/QUOTE]

Miten ymmärrät kohteliaisuuden? Jotenkin tuntuu että olet sotkenut termin, jos liität sen innokkuuteen.
 
[QUOTE="vieras";27911674]Tiesitkö, että hauskuus ja älykkyys menee monesti käsi kädessä? Ilman älykkyyttä ei monestikaan osaa laukoa mitään hauskaa. Eli näitä samaisia tylsiä naisiako mietit kun sanot, että moni nainen jää kakkoseksi sanomisessa? :)[/QUOTE]

Tietenkin hauskuus on tosi tärkeää :-) Mutta ehkä hauskuuden ylikorostaminen voi avata oven myös tietynlaiselle pahantahtoisuudelle persoonassa eli heitetään liian tahditonta vitsiä ja läppää. Toisaalta ei-vakavuus hallitsevana vie myös painavamman sisällön ja latauksen pois suhteelta. Hauska ihminen ei siis, välttämättä, ole kumppanina paras. Huumori on minun nähdäkseni todella tärkeä tekijä suhteessa, mutta ei suhteen ytimessä.
 
[QUOTE="mies";27911935]Tietenkin hauskuus on tosi tärkeää :-) Mutta ehkä hauskuuden ylikorostaminen voi avata oven myös tietynlaiselle pahantahtoisuudelle persoonassa eli heitetään liian tahditonta vitsiä ja läppää. Toisaalta ei-vakavuus hallitsevana vie myös painavamman sisällön ja latauksen pois suhteelta. Hauska ihminen ei siis, välttämättä, ole kumppanina paras. Huumori on minun nähdäkseni todella tärkeä tekijä suhteessa, mutta ei suhteen ytimessä.[/QUOTE]

Mitä ylikorostamista se on, jos ottaa mukaan yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä? Hauskuutta on muunkinlaista kuin pieruhuumori tai lehtien vitsit; esim. mun miehellä on ihan älytön tilannekomiikan taju, sitä itsekin harrastan. Jos ei saa toisen kanssa nauraa, niin aika aneemiselta suhde kuulostaa.

Ymmärrän toki niitäkin, joiden mielestä se huumorin kukka ei ole se kaunein kukka; yleensä hekään eivät elämässään sitä huumoria osaa viljellä.
 
[QUOTE="mies";27911885]Tätähän minä juuri sanoin. Suomessa kohteliaisuus naiselle on teennäisyyttä tai ainakin arveluttavaa herkästi. Rakkaus ei saa miehelle olla iso juttu. "Paha poika" ei ole epätoivoinen, koska ei ole kohtelias, kun taas "hyvä poika" on epätoivoinen, koska on kohtelias. Ei useimpien naisten maailma ole tämän monimutkaisempi :) Joskin osaksi kyseessä on kulttuurinen asia. Sanoisin silti porvarispiireissä löytyvän enemmän ymmärrystä kohteliaisuudelle ym. myös Suomessa ja kun mennään Suomesta etelämmäs, sellainen käytös on jo normi.

Älykäshän leikkii tässä mukana, isommissa ongelmissa on rehellisyyteen pyrkivä ja pelejä pelaamaton, joka on kohtelias ja joka vaan sattuu pitämään kavaljeeri-tyylisestä meiningistä. Eli jos nainen palkitsee siitä, että mies on vilpillinen, nallekarkit eivät mene tasan ja loppupeleissä pelaajien, ja ehkä heikkolaatuisten suhteidenkin, määrä kasvaa.[/QUOTE]

Mitä jos koettaisit yleistää vähän vähemmän - ja vetää hieman varovaisemmin noita syy-seuraus -linjoja? Myös hieman pidättyväisempi naisten (ja muiden miestenkin) aliarvioiminen voisi tehdä kummia sille, miten sinuun suhtaudutaan.

Esimerkiksi minun mieheni on kohtelias, toisinaan jopa herrasmiesmäisellä tavalla. Hän ei ole paha poika. Hän on hauska, älykäs ja sosiaalinen - ja mikä tärkeintä, nämä piirteet tulevat hänessä esiin luonnollisesti, korostamatta. Rakkaus on hänelle iso juttu, mikä näkyy arjessa ja käytöksessä.

Meidän tapailumme alkoi ryminällä, ei siis millään perinteisellä (?) treffailulla, mutta olisin juossut ja lujaa, jos mies olisi aivan "suhteen" alussa toiminut noin kuin viesteistäsi ymmärrän sinun toimivan.

Sinussa. Voi. Olla. Vikaa. Ehkä "väärässä" ei olekaan koko muu maa(ilma)?
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Miten ymmärrät kohteliaisuuden? Jotenkin tuntuu että olet sotkenut termin, jos liität sen innokkuuteen.

Niin, no tuon teki ihminen, joka sanoi minun olevan yli-innokas ELI epätoivoinen, koska olen tunteellinen ja kohtelias.

Kohteliaisuuden ymmärrän sellaisena, hieman vanhanaikaisenakin, naisen huomioimisena ja yleensä hyväkäytöksisyyttä tärkeänä arvona pitävänä. Sekoituksena harkintaa ja lämpöä/empatiaa. Eli tavallaan siten miten "sivistyneisyys" on länsimaissa perinteisesti ymmärretty. Mutuni ja aiheesta lukemani pohjalta tässä on kiintoisia aste-eroja Suomen ja muiden maiden/alueiden välillä. Melkeinpä joka länsimaassa julkisten käytöstapojen tärkeys tuntuu olevan meikäläisiä suuremmassa roolissa.
 
Elävä esimerrki on tuo meidän koko kansan Tauski... kaikki tietää hänen väkivaltaisuudestaan, pettämisistään parisuhteissa, alkoholin liikakäytöstä jne. Silti tuollaisella narsisisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä jätkällä on mallitason naisia... miksi?
 
Mitä jos koettaisit yleistää vähän vähemmän - ja vetää hieman varovaisemmin noita syy-seuraus -linjoja? Myös hieman pidättyväisempi naisten (ja muiden miestenkin) aliarvioiminen voisi tehdä kummia sille, miten sinuun suhtaudutaan.

En mielestäni ole aliarvioinut. Maailma ja ihmiset vaan toimivat aika simppelisti valtaosaltaan :)

Sinussa. Voi. Olla. Vikaa. Ehkä "väärässä" ei olekaan koko muu maa(ilma)?

Eh... Ei kai kenenkään tässä väärässä olosta olekaan kyse? Vaan enemmän erilaisista toimintatavoista ja arvostuksista, naisilla ja miehillä.
 
[QUOTE="mies";27911935]Tietenkin hauskuus on tosi tärkeää :-) Mutta ehkä hauskuuden ylikorostaminen voi avata oven myös tietynlaiselle pahantahtoisuudelle persoonassa eli heitetään liian tahditonta vitsiä ja läppää. Toisaalta ei-vakavuus hallitsevana vie myös painavamman sisällön ja latauksen pois suhteelta. Hauska ihminen ei siis, välttämättä, ole kumppanina paras. Huumori on minun nähdäkseni todella tärkeä tekijä suhteessa, mutta ei suhteen ytimessä.[/QUOTE]

Ihanko oikeasti uskot, että huumorintajuiset ihmiset eivät pysty suhtautumaan vakavasti suhteen "ytimeen" (mitä ikinä edes tuo tarkoittaa)?

Älykäs ihminen on usein hauska. Älykäs (varsinkin sosiaalisesti älykäs) ihminen ymmärtää, että eri vuorovaikutustilanteissa vuorovaikutus on erilaista.

Ekoilla treffeilä ei kosita eikä olla ylikorostuneen muodollisia. Siten kunnioitetaan kulttuuria, jota kumppani edustaa ja sitä kautta itse kumppania. Tutustuminen, kosiskelu, on kepeää. Sitä pitää sävyttää vitsit ja hyvä fiilis. Samalla älykäs ihminen voi tehdä havaintoja treffikumppanistaan ja päättää, onko tämä sopiva itselle. Suhteen ytimen aika on sitten, kun joku suhde on jo olemassa. Painava sisältö kuuluu yhteisiin hetkiin, jolloin tilanne edellyttää suuria tunteita ja vakavaa mieltä. Arki on mieluiten kepeää, ei paatiksellista rakastamista ja suuria tunteita jaksa vaippavuoren keskellä.

Sanaton ilmaisu, eleet, ilmeet ja liikkeet, ovat paljon suurempi osa miehen ja naisen välistä vuorovaikutusta kuin sanat. Ja suurin merkitys pitkällä aikavälillä on teoilla.

Oletko ajatellut, että tapaamasi pettymyksen aiheuttaneet naiset saattavat pitää sinua teennäisenä, itseään täynnä olevana ja ei niin fiksuna miehenä? Ja eivät kiinnostu sinusta siksi?
 
[QUOTE="vieras";27911952]Mitä ylikorostamista se on, jos ottaa mukaan yhdeksi tärkeimmistä kriteereistä? Hauskuutta on muunkinlaista kuin pieruhuumori tai lehtien vitsit; esim. mun miehellä on ihan älytön tilannekomiikan taju, sitä itsekin harrastan. Jos ei saa toisen kanssa nauraa, niin aika aneemiselta suhde kuulostaa.

Ymmärrän toki niitäkin, joiden mielestä se huumorin kukka ei ole se kaunein kukka; yleensä hekään eivät elämässään sitä huumoria osaa viljellä.[/QUOTE]

Ilman muuta. Olen samaa mieltä kanssasi :) Tosin on kyllä olemassa myös naisia, ehkä myös miehiä, jotka loukkaantuvat herkästi. Minullekin tulee tosi vaivautunut olo heidän seurassaan. On kuin he olisivat lukinneet osan itsestään jonnekin pois ulottuvilta.

Pointtini oli lähinnä, että huumori ei yksinään kanna suhdetta kovin kauas.
 
[QUOTE="mies";27911990]Niin, no tuon teki ihminen, joka sanoi minun olevan yli-innokas ELI epätoivoinen, koska olen tunteellinen ja kohtelias. --[/QUOTE]

Ei, vaan sen teki ihminen, joka sanoi sinun olevan yli-innokas koska sinä olet (kirjoittamasi perusteella) yli-innokas. Sellainen vaikuttaa helposti epäilyttävältä ja epätoivoiselta, tyrkyttävältä.

Ymmärrätkö? Kohteliaisuus ja huomioiminen on todella tärkeää - niin miehelle kuin naisellekin. Silloin kun se on luontevaa. Toistuva imelyys ja lepertely, toistaminen ylipäätään ja vaikkapa jatkuva viestittely jne., jota ymmärsin (voin olla väärässä) sinun tekevän, on monen mielestä vain ahdistavaa. Kaikki liioiteltu on.
 
Ihanko oikeasti uskot, että huumorintajuiset ihmiset eivät pysty suhtautumaan vakavasti suhteen "ytimeen" (mitä ikinä edes tuo tarkoittaa)?

Älykäs ihminen on usein hauska. Älykäs (varsinkin sosiaalisesti älykäs) ihminen ymmärtää, että eri vuorovaikutustilanteissa vuorovaikutus on erilaista.

Ekoilla treffeilä ei kosita eikä olla ylikorostuneen muodollisia. Siten kunnioitetaan kulttuuria, jota kumppani edustaa ja sitä kautta itse kumppania. Tutustuminen, kosiskelu, on kepeää. Sitä pitää sävyttää vitsit ja hyvä fiilis. Samalla älykäs ihminen voi tehdä havaintoja treffikumppanistaan ja päättää, onko tämä sopiva itselle. Suhteen ytimen aika on sitten, kun joku suhde on jo olemassa. Painava sisältö kuuluu yhteisiin hetkiin, jolloin tilanne edellyttää suuria tunteita ja vakavaa mieltä. Arki on mieluiten kepeää, ei paatiksellista rakastamista ja suuria tunteita jaksa vaippavuoren keskellä.

Aivan totta. Mutta suuret tunteet ja vakavuus täytyy jossain muodossa, ainakin potentiaalisina, mielestäni olla mukana aika varhain. Niille täytyy olla hetkiä. Tämä on toki makuasia, mutta itse en (kohdallani) usko kaveruuden kautta syntyvän suhteen olevan laadukkain mahdollinen vaan minulle täytyy olla jotain, joka ylittää kaverina olon, heti alkuun.

Sanaton ilmaisu, eleet, ilmeet ja liikkeet, ovat paljon suurempi osa miehen ja naisen välistä vuorovaikutusta kuin sanat. Ja suurin merkitys pitkällä aikavälillä on teoilla.

Samaa mieltä. Mutta toisen poissaollessa verbaaliuden merkitys korostuu.

Oletko ajatellut, että tapaamasi pettymyksen aiheuttaneet naiset saattavat pitää sinua teennäisenä, itseään täynnä olevana ja ei niin fiksuna miehenä? Ja eivät kiinnostu sinusta siksi?

Olen ajatellut, että hyvä käytös ja sen sellainen voi herkemmin olla teennäistä Suomessa. Se tuntuu uskottavalta kulttuurihistoriallisesti. Itseään täynnä oleminen on toinen vakava paikka, josta olemme totta kai hyvin varovaiset :-)
 
Ymmärrätkö? Kohteliaisuus ja huomioiminen on todella tärkeää - niin miehelle kuin naisellekin. Silloin kun se on luontevaa. Toistuva imelyys ja lepertely, toistaminen ylipäätään ja vaikkapa jatkuva viestittely jne., jota ymmärsin (voin olla väärässä) sinun tekevän, on monen mielestä vain ahdistavaa. Kaikki liioiteltu on.

Olen yhtä mieltä siitä, että vastavuoroisuus on tärkeä asia. Mutta, eikö kuitenkin ihminen, suomalainen mieskin, voisi luontevasti tuntea paljon rakkaudellista naista kohtaan? Siis silloin kun nainenkin tuntee.

Myönnän kyllä myös sen, että en pidä "harmaudesta" ja syyllistyn liioitteluun, voin kirjoittaa esimerkiksi runon tärkeälle naiselle. :D Mutta väittäisin, että liioittelu on myös eräs hyvän suhteen salaisuuksia. Eli toisin sanoen kuvitelmat, odotukset ja haaveet toisesta, jotka eivät välttämättä ole tosia. Kunhan ne ovat sopivassa suhteessa. Pidän intohimosta rauhallisuuden lomassa. Molempi parempi.
 
[QUOTE="vieras";27912003]Elävä esimerrki on tuo meidän koko kansan Tauski... kaikki tietää hänen väkivaltaisuudestaan, pettämisistään parisuhteissa, alkoholin liikakäytöstä jne. Silti tuollaisella narsisisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä jätkällä on mallitason naisia... miksi?[/QUOTE]

Mutta naiset tykkää vaan mukavista miehistä ja jos joku muuta epäilee niin on vaan katkera eikä ihan oikeasti ole mukava. Että kyllä naiset arvostaa kivoja miehiä tosi paljon ja niin edespäin.

Eikö naiset oikeasti näe, ketkä heiltä eniten saavat? Vai onko totuuden myöntäminen liian vaikeata?
 
[QUOTE="mies";27912138]Olen yhtä mieltä siitä, että vastavuoroisuus on tärkeä asia. Mutta, eikö kuitenkin ihminen, suomalainen mieskin, voisi luontevasti tuntea paljon rakkaudellista naista kohtaan? Siis silloin kun nainenkin tuntee.

Myönnän kyllä myös sen, että en pidä "harmaudesta" ja syyllistyn liioitteluun, voin kirjoittaa esimerkiksi runon tärkeälle naiselle. :D Mutta väittäisin, että liioittelu on myös eräs hyvän suhteen salaisuuksia. Eli toisin sanoen kuvitelmat, odotukset ja haaveet toisesta, jotka eivät välttämättä ole tosia. Kunhan ne ovat sopivassa suhteessa. Pidän intohimosta rauhallisuuden lomassa. Molempi parempi.[/QUOTE]

Kannattaisiko perustaa oma otsikko itsellesi? Ketään ei kiinnosta
 
[QUOTE="mies";27910817]En tuota tarkoittanut :) Enemmän tarkoitin myönteisiä sanoja ja ajatuksia toisesta ja halusta käyttää aikaa ja energiaa toiseen, osoittaa ja ilmaista kiinnostusta eri tavoin ja aktiivisesti. Jotenkin tuntuu, että monelle sinkkunaiselle tällaiset ovat ongelmakysymyksiä kun taas minulle ne edustavat lähinnä nautintoa ja vain kuuluvat kiinnostukseen hienoina elementteinä.

Kääntäen, alan epäillä kiinnostuksen puutetta, jos se ei näy missään. On hienoa välittää ja rakastaa - mutta ei silloin, jos ei saa tunteilleen ja teoilleen vastakaikua. Silloin on paras siirtyä eteenpäin ja tutustua uuteen ihmiseen. Maailma on avoinna :)[/QUOTE]

Samaa kommentoin kuin joku muu. Jos ei ole aivan teinityttö, niin on varmasti oppinut suhtautumaan tietyllä varauksella miesten lepertelyihin. Tämä ei tarkoita sitä, että ajattelisi niiden kaikkien olevan feikkejä tai pahantahtoisia, mutta kuitenkin niin, että on hieman varautunut. Ja itse olen luonteeltani ainakin vähän tarkkailevampaa sorttia, eli mielelläni katson vähän aikaa rauhassa, miltä tilanne / mies näyttää. En tosin odota että ennestään tuntemattoman miehen pitäisi mitään elämää suurempia soidinmenojakaan järjestää minun miettiessäni.
 
[QUOTE="mies";27912138]Olen yhtä mieltä siitä, että vastavuoroisuus on tärkeä asia. Mutta, eikö kuitenkin ihminen, suomalainen mieskin, voisi luontevasti tuntea paljon rakkaudellista naista kohtaan? Siis silloin kun nainenkin tuntee.

Myönnän kyllä myös sen, että en pidä "harmaudesta" ja syyllistyn liioitteluun, voin kirjoittaa esimerkiksi runon tärkeälle naiselle. :D Mutta väittäisin, että liioittelu on myös eräs hyvän suhteen salaisuuksia. Eli toisin sanoen kuvitelmat, odotukset ja haaveet toisesta, jotka eivät välttämättä ole tosia. Kunhan ne ovat sopivassa suhteessa. Pidän intohimosta rauhallisuuden lomassa. Molempi parempi.[/QUOTE]

Kuka tässä nyt on tunteita kiistänyt?

Kuvitelmat, odotukset ja haavethan ovat tärkeitä, valtavan tärkeitä!

Mutta eivätkö ne - etenkin aivan alkumetreillä - ole lähinnä oman pään sisällä?

Silloin se kiinnostus, ihastuminen ja välittäminen juuri näkyy toisellekin: katseesta. eleistä ja luontevuudesta, välillä varmuudesta ja puheistakin. Se toki vaihtelee, mikä kullekin on luontevaa, mutta jos kiinnostustaan ja rakkauttaan on heti todistelemassa ja toistelemassa, ei tarvitse ihmetellä jos vastapuoli viilenee äkisti.

Tietynlainen liioittelu (jos puhumme samasta asiasta) onkin varmasti monen mielestä tärkeää suhteessa, mutta sen suhteen pitää ensin olla olemassa, jotta sitä voi liioitella.

Arjessakin moni taitaa arvostaa lopulta eniten suht eleetöntä rakastamista, joka tulee ilmi enemmän teoissa kuin sanoissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja insinööri;27912203:
Eikö naiset oikeasti näe, ketkä heiltä eniten saavat? Vai onko totuuden myöntäminen liian vaikeata?

Kuinka usein olet ollut kärpäsenä katossa toteamassa coitusta, vai onko osa käsityksestäsi peräisin rehentelevien miesten puheista?

Kyllä, minä myönnän, että olen ollut miehen kanssa, jonka voisi asettaa tuhon rehentelevä alfauros -kategoriaan. Itse asiassa pitkäänkin. Muut ei minun tietojeni valossa kuulu tuohon kategoriaan. Että miten se enimmyys nyt sitten lasketaan.
 
[QUOTE="mies";27910750]Isoin ongelmani on alku ja siihen liittyvät idealistiset odotukset. Naiset tuntevat aika laajaltikin viehätystä minuun, mutta olen, tavallaan, "liian voimakkaasti myönteinen" suhteesta ja naisesta. Minun on vaikea esittää viileää ja kiinnostumatonta, jos tunnen häntä kohtaan hyviä tunteita, koska haluan olla avoin, aito ja rehellinen ja aidosti ja rehellisesti tunnen niin.[/QUOTE]

Jo tämä mättää ainakin mulle ihan kympillä, tuot liian avoimesti ja selvästi esille halusi sitoutumiseen ja suhteen jatkumiseen - selvästi tyyppi josta saa vain roikkuvan riesan punttiin ellei vihellä peliä poikki alkumetreillä.
 
[QUOTE="vieras";27910760]Väitän, että lihaksikas, positiivinen, empaattinen ja suoraselkäinen urheilijapoika, joka pukeutuu muodikkaasti ei satavarmasti jää ilman naista. Kumppani pitää myös valita omasta kategoriasta, eli katselet sen tasoisia naisia, joihin oma tasosi yltää. Lihakseton hisukka ei saa koulun suosituinta muodikasta tyttöä, asia vai menee niin. Toisaalta rumempi mies voi kompensoida ulkonäön puutteita verbaalisiella lahjakkuudella, itsevarmuudella ja vitsikkyydellä.[/QUOTE]

Ja mikä tässä on sulle ongelma, etsit itsellesi naisen jonka koet olevan samassa kategoriassa jossa itse olet. Ongelma taitaakin olla sitten siinä että niin alhaista naiskategoriaa ei taida olla olemassakaan.

Jos olet livenä vähänkään kirjoitustyylisi kaltainen jankkaaja, niin eipä ole ihmekään ettei sulle lohkea.
 

Yhteistyössä