Mitä mä teen väärin? Auttakaa nyt hieman. Kyse parisuhteesta ja toisen ymmärtämisestä

["hohhoijaa"]

Meillä on nyt muutaman vuoden miehen kanssa menny hieman alamäkeä, ei jyrkästi,mutta sellaista loivaa alamäkeä.
Hankalinta minun mielestä on se,että koen,että mieheni ei ymmärrä kaikkea mitä yritän sanoa. Kyse siis pienistä asioista esim. olen huono englannissa ja mieheni on siinä hyvä ja hän on luvannut minua opettaa ja on opettanutkin. Kirjoittelemme esim. tosiellemme englanniksi sähköposteja ja olen toivonut,että hän korjaa ne kohdat mitä on väärin niin siihen minun kirjoitukseeni ja tämä sopi hänelle. Olen maininnut tästä asiasta pari kertaa,että voisiko tehdä niin. Mutta sitten joka kerta hän vastaa minun viestiini omalla oikein kirjoitetulla viestillä. Hän siis on kirjoittanut sen saman viesti oikein minkä minä olen lähettänyt hänelle. Eikä sit kirjoita mitään muuta, ei siis korjaa minun tekstiini niitä. No tästä hieman olen sitten ottanut nokkiini kun ei asia ole mennytkään niinkuin olen toivonut.Eikä kyse ole väärinymmärryksestä kun ole siitätosiaan sanonut ja asia on tullut ymmärretyksi.

Tämä siis vain esimerkki. Monia muitakin tämän tapaisia asioita on miten ns jyrää päälle, välittämättä toiveistani.

Nyt on tätä jatkunut sen pari vuotta ja olen sellaisessa ahdingossa,että elämän ilo on menny. En tiedä miten tästä eteen päin. Pitääkö minun vain jatkaa tuota miehen välinpitämättömyyttää, täksi sitä itse kutsun, vai tehdä asialle jotain? Mitä?

Auttakaa nyt,en pääse ulos tilanteesta.
Tämä voi kuulostaa pikku asialta ja naurettavalta jutulta,mutta minulle tämä on täyttä totta ja ahdistavaa.

 

[W.S]

Ymmärsinkö oikein, että miehesi korjaa viestisi kirjoittamalla sen uusiksi? Ja jos niin tekee en ihan käsitä juttusi ydintä, koska hänhän toimii kuten olette sopineet. Sinun hommasi on verrata omaa viestiäisi korjattuun viestiin ja opetella mallin mukaan kirjoittamaan oikein. Tämä käytäntö on aika yleistä ja tehokas tapa oppia kieltä. Se, että haluat ala-astetyyliin virhemerkinnät ja selityksen sivuun on hieman kohtuutonta suhteessa siihen, että kai miehelläsi on oikeus auttaa sinua parhaaksi osaamallaan tavalla. Kaikista ei ole opettajiksi ja nyt murjotat siellä kuin pikkulapsi, vaikka minusta saisit olla vain iloinen kun miehesi on jaksanut pari vuotta tahkota kanssasi kieliopintojen parissa.

Kun ollaan yhdessä täytyy aina muistaa, ettei toinen ole peilikuvasi. Vaikka kuinka toivoisit, miten miehestäsi tulisi sellainen kuin sinä haluat, voin vannoa että toivot mahdottomia. Hän ei tule muuttumaan yhtään muuksi kuin hänen on tarkoitus muuttua. Nyt sinun pitäisi ryhtyä kypsymään uusille ajatuksille ja miettiä voisiko paha olosi olla sellainen, jolle vain sinä voit tehdä jotakin ryhtymällä miettimään suostuisitko itse muuttumaan sellaiseksi kuin miehesi käskisi?

 

[astrolabe]

Älä menetä elämäniloasi moisesta. Ajattele miten raskasta voi miehelle olla kieltenopesi. Mene kurssille ja hankkikaa jokin kiva harrastus yhdessä. Kieltä ei edes opi jokaista virhettä korjaamalla, vaan käyttämällä sitä. Puhuminen olisi huisin paljon tärkeämpää. Ja siinä merkkaa ymmärretyksi tuleminen, ei täysin oikeaoppinen kieli.

 

["tiuku"]

Minä ajattelen myös, että on paljon helpompi kirjoittaa koko viesti uusiksi. Miehelläsi ja sinulla on eri näkemys asiasta, eikä kumpikaan ole oikeassa tai väärässä. Te voitte hyvin lopettaa nuo harjoitukset, jos siitä seuraa pahaa mieltä. Miksi turhaan kaivaa verta nenästä.

Yksi esimerkki ei kerro paljoa teidän tilanteesta, mutta yleensäottaen parisuhteeseen kuuluu sopeutuminen toisen ajatusmaailmaan ja tekemisiiin, vaikka ei olisikaan samaa mieltä kaikesta. Yllättäen välillä sellaisetkin ominaisuudet joihin on alussa ollut toisessa ihastunut, muuttuvat ärsyttäviksi. Esim. minä olen pitänyt miehessäni siitä, että hän jämäkkä ja seisoo sanojensa takana. Välillä ottaa tosi paljon päähän, kun en saa hänen päätään käännettyä jossain asiassa, mutta toisaalta en jaksaisi yhtään semmoista "kyllä kultaseni, tehdään juuri niin kuin sinä haluat" -meininkiä, että toisella ei olisi ollenkaan omia mielipiteitä. Jos sinua ahdistaa tosissaan teidän tilanne, niin sitten voisit käydä puhumassa asiasta jonkun ammattilaisen kanssa. Ulkopuolinen ihminen osaisi varmaan sanoa, että jyrätäänkö sinua oikeasti vai onko kyse vain sinun tunteestasi eli oletko sinä itse muuttunut jotenkin tai onko sinulla epärealistisia odotuksia miestäsi kohtaan. Miehet ovat miehiä ja hyvin harvat osaavat olla hirveän herkkävaistoisia naistaan kohtaan vaan enemminkin antavat elämän mennä omalla painollaan ilman turhaa paapomista.

 

["hohhoijaa"]

Ymmärsinkö oikein, että miehesi korjaa viestisi kirjoittamalla sen uusiksi? Ja jos niin tekee en ihan käsitä juttusi ydintä, koska hänhän toimii kuten olette sopineet. Sinun hommasi on verrata omaa viestiäisi korjattuun viestiin ja opetella mallin mukaan kirjoittamaan oikein. Tämä käytäntö on aika yleistä ja tehokas tapa oppia kieltä. Se, että haluat ala-astetyyliin virhemerkinnät ja selityksen sivuun on hieman kohtuutonta suhteessa siihen, että kai miehelläsi on oikeus auttaa sinua parhaaksi osaamallaan tavalla. Kaikista ei ole opettajiksi ja nyt murjotat siellä kuin pikkulapsi, vaikka minusta saisit olla vain iloinen kun miehesi on jaksanut pari vuotta tahkota kanssasi kieliopintojen parissa.

Kun ollaan yhdessä täytyy aina muistaa, ettei toinen ole peilikuvasi. Vaikka kuinka toivoisit, miten miehestäsi tulisi sellainen kuin sinä haluat, voin vannoa että toivot mahdottomia. Hän ei tule muuttumaan yhtään muuksi kuin hänen on tarkoitus muuttua. Nyt sinun pitäisi ryhtyä kypsymään uusille ajatuksille ja miettiä voisiko paha olosi olla sellainen, jolle vain sinä voit tehdä jotakin ryhtymällä miettimään suostuisitko itse muuttumaan sellaiseksi kuin miehesi käskisi?[/QUOTE

Toivoin tosiaankin niin että seillä olis sulkuihin kirjoitettu se mikä on oiken sinne minun tekstin sekaan. Niin paljon ei ole virheitä,että se olisi mahdoton juttu,niin mieskin on itse sanonut. Tämä minua juurikin rassaa,että luvataan ja sit ei toteuteta sitä mitä on puhuttu.
Ja tämä oli vain esimerkki eli uissakin ei asia toimi niin miten olen toivonut. Ihan mahdottomia asioita en toivo vaan pieniä asioita, sellaisia mitkä minun mielestä pitäisi olla jo joakisella aikuisella käytössä muutenkin.
Itse pidän sopimuksista kiinni pilkun tarkasti ja siksi en varmasti oikein siedä sitä,että mies ei niin tee.
ja itseäni tässä parjaan eniten,että oeln päästänyt tilanteen tällaiseksi ja siihen apuja pyysinkin,että miten tästä pois

 

[Big Bang Theory]

Olisiko parisuhteen kannalta paras, että menisit englanninkielten kursseille.

 

[astrolabe]

[QUOTE="hohhoijaa";27961203]
Ja tämä oli vain esimerkki eli muissakin ei asia toimi niin miten olen toivonut. Ihan mahdottomia asioita en toivo vaan pieniä asioita, sellaisia mitkä minun mielestä pitäisi olla jo jokaisella aikuisella käytössä muutenkin.
Itse pidän sopimuksista kiinni pilkun tarkasti ja siksi en varmasti oikein siedä sitä,että mies ei niin tee.
[/QUOTE]

Tässä on se ongelman ydin. Sinä saat pitää oman pääsi ja oman mielesi. Kuitenkin miehelläsikin on oikeus niihin samoihin. Edes saman perheen lähekkäin syntyneet samaa sukupuolta edustavat lapset eivät yleensä ajattele jokaisesta asiasta samalla tavalla, entä sitten kaksi eri paikoissa ja eri perheissä kasvanutta ja aikuisena yhteen tullutta ihmistä?

Meillä keskustellaan valtavasti näistä eroista; wc-paperikin tulee laitettua telineeseen eri suuntaan kuin toisella. Jos kummankaan metodi ei ole analyyttisesti ylivertainen ja/tai tunnetasolla valtavan kuohunnan alainen, etsitään jokin kompromissi välimaastosta. Miehesi tavat ja ajatukset ovat yhtä oikeita kuin omasikin.

 

[Lentokala]

:O

 

[Big Bang Theory]

Ymmärsinkö oikein, että miehesi korjaa viestisi kirjoittamalla sen uusiksi? Ja jos niin tekee en ihan käsitä juttusi ydintä, koska hänhän toimii kuten olette sopineet. Sinun hommasi on verrata omaa viestiäisi korjattuun viestiin ja opetella mallin mukaan kirjoittamaan oikein. Tämä käytäntö on aika yleistä ja tehokas tapa oppia kieltä. Se, että haluat ala-astetyyliin virhemerkinnät ja selityksen sivuun on hieman kohtuutonta suhteessa siihen, että kai miehelläsi on oikeus auttaa sinua parhaaksi osaamallaan tavalla. Kaikista ei ole opettajiksi ja nyt murjotat siellä kuin pikkulapsi, vaikka minusta saisit olla vain iloinen kun miehesi on jaksanut pari vuotta tahkota kanssasi kieliopintojen parissa.

Kun ollaan yhdessä täytyy aina muistaa, ettei toinen ole peilikuvasi. Vaikka kuinka toivoisit, miten miehestäsi tulisi sellainen kuin sinä haluat, voin vannoa että toivot mahdottomia. Hän ei tule muuttumaan yhtään muuksi kuin hänen on tarkoitus muuttua. Nyt sinun pitäisi ryhtyä kypsymään uusille ajatuksille ja miettiä voisiko paha olosi olla sellainen, jolle vain sinä voit tehdä jotakin ryhtymällä miettimään suostuisitko itse muuttumaan sellaiseksi kuin miehesi käskisi?[/QUOTE

Toivoin tosiaankin niin että seillä olis sulkuihin kirjoitettu se mikä on oiken sinne minun tekstin sekaan. Niin paljon ei ole virheitä,että se olisi mahdoton juttu,niin mieskin on itse sanonut. Tämä minua juurikin rassaa,että luvataan ja sit ei toteuteta sitä mitä on puhuttu.
Ja tämä oli vain esimerkki eli uissakin ei asia toimi niin miten olen toivonut. Ihan mahdottomia asioita en toivo vaan pieniä asioita, sellaisia mitkä minun mielestä pitäisi olla jo joakisella aikuisella käytössä muutenkin.
Itse pidän sopimuksista kiinni pilkun tarkasti ja siksi en varmasti oikein siedä sitä,että mies ei niin tee.
ja itseäni tässä parjaan eniten,että oeln päästänyt tilanteen tällaiseksi ja siihen apuja pyysinkin,että miten tästä pois

Joustoja puolin ja toisin. Et voi vaatia mitään pilkun tarkkaa sääntöjen noudattamista?mitä ihmettä? Kai sinä ne virheet löydät siitä tekstistä ja sehän auttaa juuri eniten kun joudut miettimään, etsimään.

 

["hohhoijaa"]

Älä menetä elämäniloasi moisesta. Ajattele miten raskasta voi miehelle olla kieltenopesi. Mene kurssille ja hankkikaa jokin kiva harrastus yhdessä. Kieltä ei edes opi jokaista virhettä korjaamalla, vaan käyttämällä sitä. Puhuminen olisi huisin paljon tärkeämpää. Ja siinä merkkaa ymmärretyksi tuleminen, ei täysin oikeaoppinen kieli.

No me myös yritetään mahdollisimman paljon puhua sitä. Olen tosi kiitollinen miehelle että on jaksanut opettaa, en minä sitä . Itse olin menossa kurssille,mutta mies sanoi,että voi opettaa tässä arjen lomassa.

 

["hohhoijaa"]

Tässä on se ongelman ydin. Sinä saat pitää oman pääsi ja oman mielesi. Kuitenkin miehelläsikin on oikeus niihin samoihin. Edes saman perheen lähekkäin syntyneet samaa sukupuolta edustavat lapset eivät yleensä ajattele jokaisesta asiasta samalla tavalla, entä sitten kaksi eri paikoissa ja eri perheissä kasvanutta ja aikuisena yhteen tullutta ihmistä?

Meillä keskustellaan valtavasti näistä eroista; wc-paperikin tulee laitettua telineeseen eri suuntaan kuin toisella. Jos kummankaan metodi ei ole analyyttisesti ylivertainen ja/tai tunnetasolla valtavan kuohunnan alainen, etsitään jokin kompromissi välimaastosta. Miehesi tavat ja ajatukset ovat yhtä oikeita kuin omasikin.

Olen kanssasi tästä asiasta samaa mieltä,mutta en käsitä miski asioita pitää luvata jos ei sitä sit eijo edes toteuttaa. Tämä on lähinnä nyt se pointti tässä asiassa.
Taas tulleen minuun itseeni, minä en lupaa mitää mitä en voi tai aijo toteuttaa. Mies taasen tekee monesti niin, tosin pienissä asioissa,mutta kuitenkin.
Olisihan hänellä ollut mahdollisuus sanoa että asia on hänelle helpompi tehdä noin kuin tekee,mutta ei,vaan lupaa asian tehdä niin kuin toivoin.

 

["vieras"]

Kyllähän se rassaa, jos jotain sovitaan eikä siitä pidetä kiinni. Sinun pitää vaan selvittää miehellesi, että olet pilkuntarkka ja antaa miehellesi mahdollisuus vaikuttaa sopimisvaiheessa. Eli esimerkissäsi miehesi olisi voinut todeta, että hän mieluummin teksisi noin, ja koska kyseessä palvelus sinulle olisit saanut siinä suhteessa antaa myöten.

 

["hohhoijaa"]

[QUOTE="vieras";27961325]Kyllähän se rassaa, jos jotain sovitaan eikä siitä pidetä kiinni. Sinun pitää vaan selvittää miehellesi, että olet pilkuntarkka ja antaa miehellesi mahdollisuus vaikuttaa sopimisvaiheessa. Eli esimerkissäsi miehesi olisi voinut todeta, että hän mieluummin teksisi noin, ja koska kyseessä palvelus sinulle olisit saanut siinä suhteessa antaa myöten.[/QUOTE]

Olen yrittänyt selvittää,mutta toistaiseksi huonoin tuloksin. Toivoohan hänkin jotain joskus ja ne toteutan.
Mies itse ei ole kanssani sitä mieltä,että hän olisi välinpitämätön vaan ajattelematon.
En ole asioiden suhteen niin pilkun takka,etttä jos toienn on asiasta sitä mieltä,että se homma hoituu helpommin tosin niin toki voi antaa periksi. Omasta mielestä en ole mikään nalkuttava vaimo ketä pitäisi pelätä jos haluaa omat mielipiteet esille.

 

[tarpeeksi hyvä]

Elä ole nuin pilkun viilaaja!!Tuo jos mikä on rasittavaa. Mulla olisi SINUN kanssasi mennyt jo ajat sitten hermot ihan totaalisesti! Mieshän tekee aikapitkälle niin kuin sanot. Nuin minäkin olisin tuon sinun pyyntösi ymmärtänyt. Ajattele niin että olette kaksi erilaista ja eritaustaista ihmistä. Aika moni toimintamalli tulee lapsuudesta. Siksi asiat käsitellään ja ymmärretään hieman eriavalla.

"En ole asioiden suhteen niin pilkun takka,etttä jos toienn on asiasta sitä mieltä,että se homma hoituu helpommin tosin niin toki voi antaa periksi. Omasta mielestä en ole mikään nalkuttava vaimo ketä pitäisi pelätä jos haluaa omat mielipiteet esille."

Vaikka omasta mielestäsi et ole pilkun viilaaja, niin aloituksessa vaikutat kyllä siltä. Et ehkä huomaa itse asiaa.

 

[tarpeeksi hyvä]

Ja tiedätkö miksi minä koen oman parisuhteeni täydelliseksi? Annan miheni tehdä asiat omalla tavallaan. En vaadi häntä tekemään niinn kuin itse ne teen. Arvostan hänen tekemiään ratkaisuja vaikka ne välistä ovat aivan muuta kuin omani. Ei se ole niin tarkkaa

 

["hohhoijaa"]

Annan minäkin tehdä omalla tavallaan,mutta jos jotain lupaa niin eikö sitä pidä noudattaa?
Ettekö te toivo koskaan miheltänne mitään?

 

["voivoi"]

Jos teidän ongelmat on ap tuota tasoa, niin sinun täytyisi olla onnellinen! Ongelma ei ole nyt miehessäsi vaan sinussa, sinun itse täytyy muuttaa asennettasi! Toisen virheet täytyy hyväksyä, vai voiko kukaan olla mielestäsi täydellinen? Varmasti sinussakin on asioita joista miehesi ei pidä, mutta hän ei silti yritä muuttaa sinua.

 

[yöks]

Jos olisin joskus ollut miehesi niin enpä olisi kauaa...

Huh mikä nillittäjä.

 

["hohhoijaa"]

[QUOTE="voivoi";27961623]Jos teidän ongelmat on ap tuota tasoa, niin sinun täytyisi olla onnellinen! Ongelma ei ole nyt miehessäsi vaan sinussa, sinun itse täytyy muuttaa asennettasi! Toisen virheet täytyy hyväksyä, vai voiko kukaan olla mielestäsi täydellinen? Varmasti sinussakin on asioita joista miehesi ei pidä, mutta hän ei silti yritä muuttaa sinua.[/QUOTE]

Kyllä mä ne hyväksynkin tiettyyn rajaan asti. Kerro sinä olisitko ikionnellinen jos miehesi lupaisi sinulle jotakin ja ei kuitnkaani toteuta sitä ja tätä tapahtuisi monessa asiassa ja usein. Olisiko vika sinun?

 

["hohhoijaa"]

Jos olisin joskus ollut miehesi niin enpä olisi kauaa...

Huh mikä nillittäjä.

Sinä osaat olla tai olet sanomatta epäkohdista niin hyvä niin. Onko sekään hyvä parisuhteen perusta. Varmaan sit on

 

[Data]

[QUOTE="hohhoijaa";27961713]Kyllä mä ne hyväksynkin tiettyyn rajaan asti. Kerro sinä olisitko ikionnellinen jos miehesi lupaisi sinulle jotakin ja ei kuitnkaani toteuta sitä ja tätä tapahtuisi monessa asiassa ja usein. Olisiko vika sinun?[/QUOTE]

Mutta se raja on aika alhaalla...

 

["voivoi"]

[QUOTE="hohhoijaa";27961713]Kyllä mä ne hyväksynkin tiettyyn rajaan asti. Kerro sinä olisitko ikionnellinen jos miehesi lupaisi sinulle jotakin ja ei kuitnkaani toteuta sitä ja tätä tapahtuisi monessa asiassa ja usein. Olisiko vika sinun?[/QUOTE]

Jos asiat ovat noin pieniä niin mies ei varmaan ajattele että sinulle voi olla asialla niin paljon merkitystä. Ja olisin siitä huolimatta onnellinen.

Oletko kysynyt mieheltä miksi hän ei toteuta lupauksia? Onko kyse unohduksesta vai siitä että teillä on eri käsitys mitä tarkoittaa lupaus?

Minä olen joutunut opettamaan miehelleni mitä lupaus tarkoittaa, koska hänen lapsuudenkodissaan lupauksia on rikottu ja sana lupaus on siksi menettänyt merkityksensä. Ei mieheni pahalla lupauksia rikkonut. Mutta ei riko enää kun on ymmärtänyt, tosin välillä joudun muistuttamaan.

 

[yritetääs....]

Jotain tällaista luen riveiltä ja vähän välistäkin:

Sen sijaan, että ap vaatisi kaikkien asioiden tapahtuvan juuri hänen tavallaan (kuten jotkut ovat tässä kritisoineet), hän toivookin, että edes jotkut asiat tapahtuisivat hänen tavallaan. Onko siis niin, että mies ei lainkaan "anna periksi" sinun tyylillesi tai tee kompromisseja?

Meillä ollut vähän samaa ongelmaa joskus. Kumma juttu kuinka arvottomaksi ja näkymättömäksi sitä voi itsensä tuntea, jos toinen jatkuvasti sivuuttaa minun toiveeni, ikään kuin niillä ei olisi mitään merkitystä. Ja kun näistä asioista on puhuttu useasti eikä muutosta tapahdu, muuttuvat alunperin hyvinkin pienet ja triviaalit asiat elämää hallitseviksi. Niinhän se on, että yksi vahvimmista perustarpeista on tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. Se kuuluu siihen ihmisarvoon.

 

[Eroonpartaalla]

Meillä ihan sama ongelma, paitsi että kaipaan apua matikassa. Lähetän miehelle omia laskutehtäviäni ja hän palauttaa ne korjattuna, mutta EI LÄHETÄ OMAA LASKUTEHTÄVÄÄ KOSKAAN minulle. Eilen meni hermot, ja sanoin, että jos ei ala tehtävää kuulumaan viikon sisällä, niin pakkaan tavarat ja lapset ja muutamme äitini luo. Siinähän derivoi sitten yksikseen.

 

["vieras"]

Mun mielestä sun nyt täytyy opetella relaamaan ja joustamaan parisuhteessa, eikä vaatia kaikkien asioiden tapahtuvan juuri tismalleen niin kuin sinä ne haluat tapahtuvaksi?
Onko sulla tapana liikakontrollointiin?

On ahdistavaa siitä toisesta henkilöstä jos kaikki pitää suorittaa sinun tapojen, sääntöjen ja käskyjen mukaan, jokaisella on oma tapansa tehdä asiat, lopputulos ratkaisee.

En ymmärrä esim. naisia jotka sanoo että on NIIN hirveesti siivottavaa ja kysyttäessä miksi mies ei auta, niin vingutaan kun ei mies tee sitä oikein! Mitä väliä?
Mieshän voi luututa ne lattiat vaikka naapurin kissalla kunhan puhdasta tulee, lopputulos on tärkein.