Muutto yksin USA:han - huono äiti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja expa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";27892855]Väärin arvasit. Minulla on itsetunto niin kunnossa, että uskallan jättäytyä työelämästä, joka pönkittäisi itsetuntoani lisää, ainakin 3 vuodeksi, LAPSEN takia, EI ITSENI TAKIA. Itsetuntoni on kunnossa, joten kykenen olemaan hyvä äiti, toisin kuin usea täällä vastanneista. Ja lapsella on erittäin osallistuva kunnollinen isä. Eli kaikki arvauksesi meni pieleen. Myös isäsuhteeni hyvä.

Mutta näköjään moni joka puolustaa ap:n valintoja, on niin heikko, ettei uskalla antaa työelämän odottaa edes sen pienen hetken, kun lapsi on vielä pieni. Elävät pelossa, että jäävät jostain suuresta paitsi, jos olisivat kotona, jos olisivat läheisiä lapsilleen, asettaisivat lapset PRIORITEETIKSI. Onhan se pelottavaa, että hukkaisi itsensä äitiyteen tai puklurätteihin. Ja naapuri saisi paremman työtarjouksen. Kateus, yhteiskunnan tekemä aivopesu ja raha, elämän perusarvot. Ja puskutetaan menemään kuvitellen että ollaan onnellisia. Ja kuvitellaan että lapset voivat hyvin.[/QUOTE]

Isä voi tehdä tuon saman. Olisiko liikaa itsetunnollesi, jos mies jäisi hoitamaan lasta kotiin? Vai eikö miehesi kykene vastaamaan lapsen tarpeisiin?
 
[QUOTE="vieras";27892638]Kysytkö minulta? No jos minulta kysyt, niin minä odottaisin parempaa ajankohtaa tuollaiselle työtarjoukselle,(tai vaatisin vähintään että koko perhe pystyy lähtemään yhdessä) ja odottaisin että lapset olisivat hiukan isompia.
[/QUOTE]

Eihän tuossa tapauksessa varmaan vaimo voi miehen työnantajalta vaatia, että koko perhe lähtee yhtä aikaa maailmalle. Nämä vaatimiset kuulostavat juuri siltä, ettei ole paljon käsitystä työelämän realiteeteista.
 
[QUOTE="vieras";27892855] Itsetuntoni on kunnossa, joten kykenen olemaan hyvä äiti, toisin kuin usea täällä vastanneista. Ja lapsella on erittäin osallistuva kunnollinen isä. Eli kaikki arvauksesi meni pieleen. Myös isäsuhteeni hyvä.
[/QUOTE]

Aika isolla kauhalla nyt hämmennät, kun julistaudut hyväksi äidiksi, paremmaksi kuin muut.
 
Miten moni nainen puskuttaa menemään, jättää once in a lifetime - tarjoukset käyttämättä luullen, että on Jumalan lahja lapsilleen. Kuinka moni nainen itsekkäästi jää kotiin, vaikka mieskin voisi jäädä, tekee kaikki päätökset lapsista itse vaikka mieskin voisi haluta sanoa jotain. Mutta kun eihän se imetä, eikä ole ollut raskaana, eihän se osaa eikä tiedä miten äidin mielestä asiat pitäisi tehdä. Ja näin äidit menee sitten, kuvitellen että lasten isä on onnellinen. Ja että lapset voi hyvin.

Anteeksi, mutta miksi ihmeessä äidin jääminen kotiin on mielestäsi itsekästä? En ole koskaan kuullut äidistä joka jää kotiin itsensä takia (koska kaikki tietävät miten rankkaa kotiäiteys toisinaan on), vaan valinta tehdään LAPSEN PARASTA ajatellen.

Mene ja haastattele kotiäitejä, kysy miksi he ovat jääneet kotiin! Sulta on realiteetit hukassa.
 
Meillä jää 2,5kk vanha vauva isänsä kanssa kaksin kotiin joka viikko ainakin parina iltana muutamiksi tunneiksi kun minä käyn vähän opiskelemassa. Hyvin pärjäävät, ja aina kun isä tulee kotiin, vauva naureskelee isälleen. Isä on vauvalle myös nukuttaja, lohduttaja ja ruokkijakin välillä. Ihan tasavertainen vanhempi siis on, ihan alusta asti.

Isä jääkin sitten myöhemmin vielä hoitovapaalle :rolleyes:.

En näe tässä mitään ongelmaa, päinvastoin. Tosi kiva lapselle :).
 
Meillä jää 2,5kk vanha vauva isänsä kanssa kaksin kotiin joka viikko ainakin parina iltana muutamiksi tunneiksi kun minä käyn vähän opiskelemassa. Hyvin pärjäävät, ja aina kun isä tulee kotiin, vauva naureskelee isälleen. Isä on vauvalle myös nukuttaja, lohduttaja ja ruokkijakin välillä. Ihan tasavertainen vanhempi siis on, ihan alusta asti.

Isä jääkin sitten myöhemmin vielä hoitovapaalle :rolleyes:.

En näe tässä mitään ongelmaa, päinvastoin. Tosi kiva lapselle :).

Miten tämä liittyy tähän ketjuun mitenkään?
 
[QUOTE="vieras";27892979]Anteeksi, mutta miksi ihmeessä äidin jääminen kotiin on mielestäsi itsekästä? En ole koskaan kuullut äidistä joka jää kotiin itsensä takia (koska kaikki tietävät miten rankkaa kotiäiteys toisinaan on), vaan valinta tehdään LAPSEN PARASTA ajatellen.

Mene ja haastattele kotiäitejä, kysy miksi he ovat jääneet kotiin! Sulta on realiteetit hukassa.[/QUOTE]

Sitten varmaan tunnetaan hyvin erilaisia kotiäitejä. Itsekin voin myöntää että helpommalla pääsen nyt kotona kuin töissä ja monilta äideiltä olen kuullut samaa. Tietysti kaikesta voi sanoa että teen tämän vain lapsen parhaaksi.. :D

Ja usko tai älä, tunnen/tiedän myös äitejä jotka sanovat suoraan että äiteinä heillä on "oikeus" olla kotona lapsia hoitamassa. Vaikka isä haluaisikin jäädä koti-isäksi he eivät siihen suostuisi.
 
[QUOTE="vieras";27892979]Anteeksi, mutta miksi ihmeessä äidin jääminen kotiin on mielestäsi itsekästä? En ole koskaan kuullut äidistä joka jää kotiin itsensä takia (koska kaikki tietävät miten rankkaa kotiäiteys toisinaan on), vaan valinta tehdään LAPSEN PARASTA ajatellen.

Mene ja haastattele kotiäitejä, kysy miksi he ovat jääneet kotiin! Sulta on realiteetit hukassa.[/QUOTE]

Oletko edes koskaan kysynyt mieheltäsi että haluaisiko hän jäädä hoitamaan lapsia kunnes ovat isompia? Et varmastikaan. Ei ole vaihtoehto. Koska jutuistasi paistaa täysin läpi se että sinä pidät itseäsi parempana vanhempana. Näin voi ollakin - ehkä olet niitä naisia jolle kelpasi mies kuin mies kunhan saat lapsen.

Mutta kaikissa kodeissa ei ole noin. On naisia joilla itsetunto on ollut niin vahva ja hyvä että ovat todellakin valinneet kunnollisen puolison. Joka sittemmin on myös osatautunut äärimmäisen välittäväksi ja läsnäolevaksi isäksi. Pitääkö silloinkin pitää vaan kynsin hampain kiinni siitä että äiti on se joka on kotona lasten kanssa? Vaikka samaan aikaa isä haluaisi myös tehdä niin - ottaa vapaa vuoden töistä ja elää lasten ehdoilla ja lasten kanssa? AP:n perhe kuulosti tämän tapaiselta perheeltä. Perheeltä jossa molemmat todellakin välittävät lapsista ja ovat näiden kanssa ja paljon. Valitettavasti hyvin harvalla on varaa siihen että molemmat vanhemmat ovat kotona pikkulapsi ajan. Miksi siis joskus ei voi olla toisinkin päin?

Tiedän juttujesi perusteella että teillä se ei ole mahdollista. Joko tosiaan niin että miehesi on kelvoton isä. Tai sitten niin että sinä vaan olet niin päättänyt että vain sinun läheisyys on hyväksi lapselle.

Näinhän se ei toki ole - mutta elä siinä uskossa. Jonain päivänä saatat huomata että joku lapsista kokeekin isänsä tärkeämmäksi kuin sinut. Elä sitten sen kanssa, joohan. Äläkä katkeroidu vaikka olet kaikkesi lapsille antanut ja he valitsevatkin isän.
 
[QUOTE="vieras";27892979]Anteeksi, mutta miksi ihmeessä äidin jääminen kotiin on mielestäsi itsekästä? En ole koskaan kuullut äidistä joka jää kotiin itsensä takia (koska kaikki tietävät miten rankkaa kotiäiteys toisinaan on), vaan valinta tehdään LAPSEN PARASTA ajatellen.

Mene ja haastattele kotiäitejä, kysy miksi he ovat jääneet kotiin! Sulta on realiteetit hukassa.[/QUOTE]

Ja lapsen paras ei voi olla se että isä jää kotiin lasten kanssa??
 
[QUOTE="vieras";27893000]Miten tämä liittyy tähän ketjuun mitenkään?[/QUOTE]

Niin että kyllä kummatkin vanhemmat voivat olla lapselle yhtä tärkeitä ja yhtä turvaa tuovia. Että ns. ihan sama kumpi vanhempi sinne ulkomaille lähtisi viideksi kuukaudeksi, ainakin olis meidän kohdalla. Lapselle se olisi yhtä paha, tai yhtä hyvä jäädä kumman tahansa kanssa kotiin.
 
en jaksanut koko ketjua lukea mutta jos ap olis kirjottanut että menisi 2kk aikasemmin niin täällä olis mammat kirjottanu ihan samanlailla, ei voi 2kk olla noin pienet lapset erossa.. AP teet ihan oikeen kun jätät lapset isän kanssa siksi aikaa ja tulevat sitten perässä..
 
[QUOTE="vieras";27892952]Aika isolla kauhalla nyt hämmennät, kun julistaudut hyväksi äidiksi, paremmaksi kuin muut.[/QUOTE]

Sulla on kyllä vanhemmuus pahasti hukassa. Osaat kyllä suorittaa vahvasti äitiyttä ja toitottaa sitä. Mutta kaikki pohjaa sinusta, sinun tarpeista ja äitiyden pönkityksestä.

Vanhemmuus on paljon suurempi juttu, ja useimmiten molempien vanhempien yhdessä rakentama kokonaisuus. Vanhemmuus ei ole pelkästään sitä että jäädää kotiin lasten kanssa. Vaan sitä että suodaan lapselle oikeus olla paljon läsnä molempia vanhempia. Nähdä lapsi omana yksilönä - napanuorahan katkesi syntymässä ja yksilön kehitys alkoi viimeistään silloin. Vanhemmuus on toisen kunnioitusta. Kunnioittaa puolisoa niin puolisona kuin vanhempana. Luottaa häneen ja hänen kykyihin selvitä oman jälkikasvun eteenpäin saattamisesta.

Vanhemmuus on myös raadollisempaakin puolta. Rahasta ei saisi puhua. Mutta toden totta -moni tutkimuskin todista - heikko talous on uhka lapsen hyvinvoinnille. Ei siksi että lapsi ei saa kaikkea tahtomaansa. Vaan siksi että tiukka talous ajaa monen ihmisien ahdistavaan elämän tilanteeseen. Ja tämä taas saattaa tuoda mukanaan muita lieveilmiöitä kuten alkoholismi, henkilökohtaiset konkurssit, masennus, jatkuva riidat jnejne. Kyllä osa hyvää vanhemmuutta on myös elintason kohtuullinen säilyttäminen. Painotan uudelleen siis että en tarkoita että kivilinnassa on pakko asua. Mutta kyllähän jo pelkkä ruoka suomessa maksaa.

Vanhemmuutta on myös pitää huolta itsetää. Martyyrimainen "annan kaikkeni" harvemmin tuottaa pitkässä juoksussa mitään tulosta. Jokaisen tulee saada elää myös itsellee vaikka kuinka olisi vanhempi. Koska lapselle ei mikään ole parempaa kuin onnellinen vanhempi. Ei omaa minuutta saa siis unohtaa. Mikä esimerkki sekin on lapsille elämässä?? esimerkki siitä että jos haluat olla "hyvä" sinun on luovuttava omista tarpeistasi täysin? AP:n tilanteessa työ voi olla sellainen seikka. Seikka jolla on myös vaikutusta heidän perheeseen tulevassa - ja positiivisesti.Lapsille voi olla suuri rikkaus se että saava asua vieraassa maassa ja oppi esim kieli jo pienenä.
 
Lisätään vielä tuohon vanhemmuutteen ja turvaisaan kotipiiriin. Kolhuja tulee lapsille elämässää. Toisille enemmän toisille vähemmän. Vanhempien ero voi olla traumatisoiva. Silti moni lapsi selviää siitä hyvin jos ja kun vanhemmat osaavat hoitaa eron mahdollisimman asiallisesti. Turvallisuuden tunne pysyy ja eheyttää.

Saman voisin nähdä ap:n tilanteessa. Heillä on hetken poikkeustila. Mutta kuten ap jutuista paistaa hänellä je miehellä on vahva suhde ja rakastava toisiaan kohtaan. Heillä on turvaissa koti ja elämä jossa lapsien on hyvä voida hetki vaikka pahoinkin. Ikävä on kurja asia, mutta aivan normaali elämän tunne. Ei saisi sekoittaa ikävää ja hylkäämistunnetta. 3v ja 5v kykenevät jo ymmärtämään vanhempien avustuksella tuollaiset tunteet. Ja vanhemmat voivat heitä auttaa käsittelyssä. Kun lapset oppivat vanhempien tukemana käsittelemään epämukavia tilanteita ja näkevät että ne ovat väliaikaisia ja ohimeneviä - voi uskoa että ovat saanneet hienoa oppia selviytymisestä elämässä.

Tuollaista ap:n tilannetta ei mitenkään voi verrata tilanteeseen jossa isä tai äiti on konkreettisesti jättänyt tai vaikkapa kuollut. Silloin kyse on "hylätyksi"-jäänneen tunteesta. Ei siitä että tilanne on ollut normaalia kaipuutaa ja ikävä jolla on ollut alku ja loppu. Ja jonka aikana lapsi on kuitenkin saannut olla turvallisessa kotipiirissä. Kuten vaikka ap:n lapset isän kanssa kotona suomessa.
 
Kyllä lapset tuosta erosta selviää, mutta ei ilman traumoja. 3-5 vuotiaat ovat siinä iässä, missä äitiä tarvitaan. Äidillä on ihan oma tehtävä lapsen psyyken kehityksessä. Tottakai isä on hyvä ja tärkeä, mutta äiti on korvaamaton. Lukekaa lapsen psyyken kehityksestä ja äidin ja isän osasta siinä niin tiedätte enemmän. Jos kyseisessä perheessä isä on ollut äidin osassa, tilanne olisi toinen. Mutta näin ei ilmeisesti ole, vai? En ole lukenut koko ketjua, koska alkaa olemaan niin pitkä.
 
Mikähän se sellainen työpaikka on, jossa voi tuosta vaan vaatia että otanpa tuon projektin vaikka parin vuoden päästä.

Tuntuu, että joillakin (enkä tarkoita nyt sinua lainaamaani) ei ole mitään käsitystä nykyajan työelämästä. Ne työt on otettava sieltä mistä saa ja silloin kun ne saa. Etenkin projektiluonteisessa työssä aikataulut on hyvinkin tiukkoja ja toista tilaisuutta ei välttämättä tule koskaan.

Ja tämä palstan perusargumentti: "Miksi pitää tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei halua olla." Kuka ne työt sitten hoitaa? Esimies- ja asiantuntijatehtäviin vain lapsettomia vai?

Varsinkin tuollainen mahdollisuus lähteä Yhdysvaltoihin ei töihin ei todellakaan tule vastaan joka päivä. Ja sen ottaminen vastaan ei tarkoita sitä, että ura olisi lapsia tärkeämpi, vaan että urallakin on merkitys elämässä. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, jos itse on kotiäiti, jolla ei mitään uraa olekaan tai mitään kiinnostusta sellaiseen. Ja työkomennuksesta on lapsillekin niin paljon hyötyä, että voisi sanoa, että äiti todellakin välittää lapsistaan enemmän kuin urastaan.
 
[QUOTE="vieras";27892855]Väärin arvasit. Minulla on itsetunto niin kunnossa, että uskallan jättäytyä työelämästä, joka pönkittäisi itsetuntoani lisää, ainakin 3 vuodeksi, LAPSEN takia, EI ITSENI TAKIA. Itsetuntoni on kunnossa, joten kykenen olemaan hyvä äiti, toisin kuin usea täällä vastanneista. Ja lapsella on erittäin osallistuva kunnollinen isä. Eli kaikki arvauksesi meni pieleen. Myös isäsuhteeni hyvä.

Mutta näköjään moni joka puolustaa ap:n valintoja, on niin heikko, ettei uskalla antaa työelämän odottaa edes sen pienen hetken, kun lapsi on vielä pieni. Elävät pelossa, että jäävät jostain suuresta paitsi, jos olisivat kotona, jos olisivat läheisiä lapsilleen, asettaisivat lapset PRIORITEETIKSI. Onhan se pelottavaa, että hukkaisi itsensä äitiyteen tai puklurätteihin. Ja naapuri saisi paremman työtarjouksen. Kateus, yhteiskunnan tekemä aivopesu ja raha, elämän perusarvot. Ja puskutetaan menemään kuvitellen että ollaan onnellisia. Ja kuvitellaan että lapset voivat hyvin.[/QUOTE]

Yhdysvaltoihin töihin pääseminen on erittäin harvinainen mahdollisuus, jota ei varmastikaan tule toista kertaa vastaan, jos sitä ei nyt ota. Toisten työelämä oikeasti on hyvin erilaista kuin niiden, joilla odottaa sama työpaikka ja samat työtehtävät kotiäitivuosien jälkeen. Sillon varmasti ei jääkään mistään suuresta paitsi. Mutta haastava, hyväpalkkainen työprojekti Yhdysvalloissa on jo jotain suurta.
 
[QUOTE="vieras";27897285]Kyllä lapset tuosta erosta selviää, mutta ei ilman traumoja. 3-5 vuotiaat ovat siinä iässä, missä äitiä tarvitaan. Äidillä on ihan oma tehtävä lapsen psyyken kehityksessä. Tottakai isä on hyvä ja tärkeä, mutta äiti on korvaamaton. Lukekaa lapsen psyyken kehityksestä ja äidin ja isän osasta siinä niin tiedätte enemmän. Jos kyseisessä perheessä isä on ollut äidin osassa, tilanne olisi toinen. Mutta näin ei ilmeisesti ole, vai? En ole lukenut koko ketjua, koska alkaa olemaan niin pitkä.[/QUOTE]

Olen lukenut lapsen psyykeen kehityksestä, olen psykologian opiskelija. Missään kirjoissa ja tutkimuksissa en ole törmännyt tähän 'äiti on paras vanhempi' ideologiaan. Ihan pienelle vauvalle äiti onkin tärkeämpi ja tietysti niin kauan kuin imetys kestää. Ja monelle vielä sen jälkeenkin, koska useissa perheissä äiti on se, joka hoitaa enemmän lapsia. Tähän ei kuitenkaan ole mitään biologisia edellytyksiä ja isästä voi tulla ihan yhtä tärkeä ja hyvä vanhempi lapsille, jos sille vain annetaan mahdollisuus.
 
Minun oli pakko tulla kertomaan tännekin iloiset uutiset, kun sain niin paljon kannustavia viestejä (vaikkakin myös roppakaupalla syyttäviä ja halveksivia) teiltä. Mieheni sai työkuvionsa järjestymään niin, että erossaoloaika on enää kolme kuukautta :) Ei tunnu enää läheskään niin pahalta, tuohan on pikku aika vaan, miltein puolta lyhyempi kuin aluksi!
 
Minun oli pakko tulla kertomaan tännekin iloiset uutiset, kun sain niin paljon kannustavia viestejä (vaikkakin myös roppakaupalla syyttäviä ja halveksivia) teiltä. Mieheni sai työkuvionsa järjestymään niin, että erossaoloaika on enää kolme kuukautta :) Ei tunnu enää läheskään niin pahalta, tuohan on pikku aika vaan, miltein puolta lyhyempi kuin aluksi!

Hienoa! Ja kiva, että tulit kertomaan kuulumiset :) Milloin olet lähdössä?
 
Minun oli pakko tulla kertomaan tännekin iloiset uutiset, kun sain niin paljon kannustavia viestejä (vaikkakin myös roppakaupalla syyttäviä ja halveksivia) teiltä. Mieheni sai työkuvionsa järjestymään niin, että erossaoloaika on enää kolme kuukautta :) Ei tunnu enää läheskään niin pahalta, tuohan on pikku aika vaan, miltein puolta lyhyempi kuin aluksi!

HIENOA!!!
Onnea matkaan :)
 

Yhteistyössä