URAÄIDIT: Kysy lastentarhanopelta mitä ikinä mieleesi tulee päiväkodin todellisesta arjesta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ellis"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="niin";28065689]Onko näin yksinkertaisia ihmisiä vieläkin olemassa? Hyvinvointi on noin tuhannen eri tekijän summa. Ei taivaan vallat yksin ja ainostaan riippuvaisia kiintymyssuhde liiba-laabasta. Se on vaan yksi tekijä Muiden joukossa. Aivoja saa käyttää, elämä ja siinä onnistuminen on paljon laajempi käsite. Ei se paljoa auta vaikka lapsi kuinka olisi ollut kotona pienenä jos muuten perheen asiat on päin persettä. Kyllä se on niin että esim. taloudellinen turvallisuuden tunne on yksi kantavia tekijöitä perheissä. Koska ylläri ylläri, vanhempien onnettomuus ja stressi pärjäämisestä auttamatta heijastuvat lapsiin.[/QUOTE]

Tiedätkö sä mikä edes on kiintymyssuhde?
 
[QUOTE="minttu";28065637]Onko sinulla tilastollista tietoa siitä kuinka moni 1v on "turhaan" hoidossa? että perhe on nähnyt muita vaihtoehtoja ja viennyt lapset silti hoitoon hyvin pieninä?

Veikkaa että heitä on yhtäpaljon kuin niitä elämätapa lusmuja jotka oikeuttavat lapsien nimessä vuosikausia kotona oleskelun vaikka lapset ovat lähellä kouluikää tai jo koulussa. Niitä naisia jotka surutta ovat elätteinä koska ansiotyö ei vaan kertakaikkiaan maistu.

Suurin osa on tehnyt kuitenkin perheen kokonaisuuden kannalta parhaan ratkaisuan.

Luojan kiitos on niitä isiäkin jotka haluaa olla lastensa kanssa näiden ollessa pieniä (eivätkä halua olla pelkkiä rahoituskoneita). Ja naisia jotka mahdollistavat sen että isäkin voi luovuttaa talouden vastuutaakaa sielle elämänkumppanille - ja samalla ottaa tuntuvasti vahvemman roolin lastensa elämässä.[/QUOTE]


Päiväkodissa missä olen töissä näitä on yllättävän paljon. Ihmetystä herättää
esim. nelikymppiset vanhemmat ketkä tuovat alle vuoden vanhaa ainokaistaan
hoitoon. Luulisi, että tuossa iässä viimestään pistäisi sen lapsen etusijalle ja toisaalta
osaisi tehdä kypsiä ja järkeviä valintoja kun elämänkokemustakin on.
Ja on myös nuoria ketkä elävät "ruuhkavuosiaan"
ja tietysi ymmärtää, että kun on kulttuuri tämä mikä meillä nyt on niin
helposti valitsee päivähoidon.
Suurin osa onneksi tulee mahd pian hakemaan töistä päästyään ja välipäivinä
pitää lapsen kotona sekä lomilla tietysti.
 
[QUOTE="Sadie";28065664]Onko sulla tilastollista tietoa että kukaan lapsi ei ole "turhaan" hoidossa?

Ja jos taloudellisesti on mahdollista olla kotona, niin en mä voi ymmärtää ettei olla vaan viedään se pieni sinne päiväkotiin?
Siinä vaiheessa kun sitä lasta aletaan miettimään, voisi myös miettiä että sen lapsen sitten myös hoitaisi esim. sen 2 ekaa vuotta. En ymmärrä näitä, joille se on uhraamista, hoitaa itse omaa lasta!

Mutta musta alkaa nyt tuntumaan, että toistan vaan itteeni :D[/QUOTE]

Sulla on siis ennustajan pallo ja kykenet ennustamaan elämän tilanteet 2 vuotta eteenpäin (sehän siinä suurin piirtein menee kun pistetään lapsi alulle ja lapsi kasvaa 1v ikään).

Kaikki ei esim halua muuttaa sinne vuokrakämpään ja heittäytyä asumistukien varaan vaan siksi että saa ollla kotona. Vaan oikeasti halutaa koti jossa lapset saa kasvaa ilman että joutuvat vaikkapa muuttamaan moneen otteeseen elämän aikana.

Mä en ainakaan tänä aikana luota yhteenkään työpaikkaan...
 
[QUOTE="minttu";28065719]Sulla on siis ennustajan pallo ja kykenet ennustamaan elämän tilanteet 2 vuotta eteenpäin (sehän siinä suurin piirtein menee kun pistetään lapsi alulle ja lapsi kasvaa 1v ikään).

Kaikki ei esim halua muuttaa sinne vuokrakämpään ja heittäytyä asumistukien varaan vaan siksi että saa ollla kotona. Vaan oikeasti halutaa koti jossa lapset saa kasvaa ilman että joutuvat vaikkapa muuttamaan moneen otteeseen elämän aikana.

Mä en ainakaan tänä aikana luota yhteenkään työpaikkaan...[/QUOTE]

Kyllä mä olen silloin ennen raskausaikaa osannut miettiä että pystynkä jäämään lapsen kanssa kotiin vai en.
Joo me on muutettu vuokrakämppään vaan sen takia että saan olla lapsen kans kotona, ja oikeesti tää vuokralla asuminen on ilmasta!
 
Päiväkodissa missä olen töissä näitä on yllättävän paljon. Ihmetystä herättää
esim. nelikymppiset vanhemmat ketkä tuovat alle vuoden vanhaa ainokaistaan
hoitoon. Luulisi, että tuossa iässä viimestään pistäisi sen lapsen etusijalle ja toisaalta
osaisi tehdä kypsiä ja järkeviä valintoja kun elämänkokemustakin on.
Ja on myös nuoria ketkä elävät "ruuhkavuosiaan"
ja tietysi ymmärtää, että kun on kulttuuri tämä mikä meillä nyt on niin
helposti valitsee päivähoidon.
Suurin osa onneksi tulee mahd pian hakemaan töistä päästyään ja välipäivinä
pitää lapsen kotona sekä lomilla tietysti.

Eli heitä on niiiin niiinn paljon? Entäpä ne äidit, aika nuoretkin, jotka kuskaa muksut virikehoitoon kun ei jakstakaan olla usean lapsen kanssa??

Joskus olen miettinyt teidän ammattilaisten moraalia? Mitä te olette arvostelemaan toisten elämäntapoja? Ei, en itse olisi kyennyt viemään pientä hoitoon. Mutta se on minun ja meidän perheen valinta. On meidän perheessä tehty paljon valintoja joita kaikki ei todellakaan ymmärrä. Esim se että isä on ollut lasten kanssa pienenä kotona, vanhempainvapaalla minun ollessa töissä. Luoja paratkoon, tuotakin arvosteltiin.

Kannattaisi aina katsella peiliin ja muistaa että meistä kaikki tekee asioita joiden arvopohja ei toisille aukea. Minulle ei aukea "sossupummailu". Lapsia ei tehdä yhteiskunnan elätettäviksi vaan se on vanhempien tehtävä. Enkä myöskään ymmärrä aikuisia jotka eivät pysty kotia tarjoamaan muuta kuin asuntotukien varassa. Omillaan pitäisi jokseenkin tulla toimeen. Ja pahimmillaan tuo saamattomuuden arvomaailma kylvetään myös siihen kasvavaan lapseen. Se on kamala perintö mikä lapselle jätetään. Ei
 
Tosiaan tuntuu että toistaa vaan itseään niin kuin Sadie sanoit. :D
Hyvinvoiva perhe ja lapset on tietysti monien tekijöiden summa, mutta se ei ole mustavalko ajattelua ollenkaan, kun kritisoi ja kyseenalaistaa näin isoja päätöksiä ihmisten elämässä.
Lapsihan viettää hoidossa pahimmillaan yli 8h, vanhemmat viettävät aikaa sitten iltasella tai toinen
vanhempi. Jos olet äiti tai vähääkään kasvatusasioita lukenut tai niistä kiinnostunut, en usko, että
tosissasi ajattelet noi kuin juuri sanoit?
Ihmisen psyykkeen kehityksen, itsetunnon ja tulevaisuuden takia
ekojen vuosien kokemukset on korvaamattoman tärkeitä.
 
[QUOTE="Sadie";28065700]Tiedätkö sä mikä edes on kiintymyssuhde?[/QUOTE]

Tiedän. Mutta se ei ole ainoa asia maailmassa joka takaa lapselle onnellisen elämän. Onnelliset lapset tulee onnellisista perheistä joissa osataan perhe-elämää hoitaa niin henkisellä kuin myös taloudellisella tasolla. Jossa vanhemmat osaavat olla aikuisia eikä "lasten" kavereita. Tasapainoisista perheistä.

Vaikka lapsi olisi kinni ensimmäiset 3v äidissä, takaan että se avioero ja vaihtuvat perhekuviot. Tai taloudelliset ongelmat vaikuttavat niin että 3v työ oli ja meni. Ei asiat ole niin yksioikoisia että pelkkä kiintymyssuhde on kaiken onnen alku ja juuri. Sillä on merkitys, sitä ei voi kiistää. Mutta luoja, se ei ole yksin mikään tekijä. Kokonaisuus ratkaisee
 
[QUOTE="Sadie";28065745]Kyllä mä olen silloin ennen raskausaikaa osannut miettiä että pystynkä jäämään lapsen kanssa kotiin vai en.
Joo me on muutettu vuokrakämppään vaan sen takia että saan olla lapsen kans kotona, ja oikeesti tää vuokralla asuminen on ilmasta![/QUOTE]

Eli valtio maksaa ison osan sun kotonaolemisesta? Asumistuenkin muodossa? Eihän teillä silloin TODELLAKAAN ollut varaa tehdä lasta. Toiset kun ajattelee ttä omillaan pitää tulla toimeen...Toiset että kyllä valtio elättää
 
[QUOTE="nii";28065773]Tiedän. Mutta se ei ole ainoa asia maailmassa joka takaa lapselle onnellisen elämän. Onnelliset lapset tulee onnellisista perheistä joissa osataan perhe-elämää hoitaa niin henkisellä kuin myös taloudellisella tasolla. Jossa vanhemmat osaavat olla aikuisia eikä "lasten" kavereita. Tasapainoisista perheistä.

Vaikka lapsi olisi kinni ensimmäiset 3v äidissä, takaan että se avioero ja vaihtuvat perhekuviot. Tai taloudelliset ongelmat vaikuttavat niin että 3v työ oli ja meni. Ei asiat ole niin yksioikoisia että pelkkä kiintymyssuhde on kaiken onnen alku ja juuri. Sillä on merkitys, sitä ei voi kiistää. Mutta luoja, se ei ole yksin mikään tekijä. Kokonaisuus ratkaisee[/QUOTE]

Itseasiassa se on tärkein kehitystehtävä lapsen ollessa pieni, ei voi rinnastaa avioeron aiheuttamaan
vahinkoon tai muihin inhimillisen elämän vaikeuksiin. Suosittelen, että sen seurauksista jos
sitä ei ole tai suhde on huono, välttelevä luet vaikka jostain niin ei tarvitse olla pihalla ellet
sitten halua olla :)
 
[QUOTE="nii";28065773]Tiedän. Mutta se ei ole ainoa asia maailmassa joka takaa lapselle onnellisen elämän. Onnelliset lapset tulee onnellisista perheistä joissa osataan perhe-elämää hoitaa niin henkisellä kuin myös taloudellisella tasolla. Jossa vanhemmat osaavat olla aikuisia eikä "lasten" kavereita. Tasapainoisista perheistä.

Vaikka lapsi olisi kinni ensimmäiset 3v äidissä, takaan että se avioero ja vaihtuvat perhekuviot. Tai taloudelliset ongelmat vaikuttavat niin että 3v työ oli ja meni. Ei asiat ole niin yksioikoisia että pelkkä kiintymyssuhde on kaiken onnen alku ja juuri. Sillä on merkitys, sitä ei voi kiistää. Mutta luoja, se ei ole yksin mikään tekijä. Kokonaisuus ratkaisee[/QUOTE]

No sinäkö turvaat "kokonaisuuden" sillä että teet niin perkeleesti töitä kuin vain jaksat, kun lapsi on ihan pieni, ja estät sillä kaikki muut ongelmat tulevaisuudessa?
Rahako se tuo onnen? Estää avioeron, tai paikkakuntamuutokset, tai vaihtuvat perhekuviot?? Kyllä yhteiskunta on saanut aivopestyä sinut kunnolla, onnittelut siitä!
Raha ratkaisee, jep jep. Kannattaa vaan roikkua ikuisesti siinä vanhassa työpaikassa, ettei vaan kävisi niin että menettäisi työpaikan, tai tulisi jotain muutoksia elämään? Pieni lapsi pärjätköön päiväkodissa, sillä äidillä on missio pysyä yhteiskunnan orjana ja maksaa sitä talolainaansa.
 
Itseasiassa se on tärkein kehitystehtävä lapsen ollessa pieni, ei voi rinnastaa avioeron aiheuttamaan
vahinkoon tai muihin inhimillisen elämän vaikeuksiin. Suosittelen, että sen seurauksista jos
sitä ei ole tai suhde on huono, välttelevä luet vaikka jostain niin ei tarvitse olla pihalla ellet
sitten halua olla :)

Voi jeesus. Opetelkaa ajattelemaan asioita kokonaisuuksina. Eikä nysväämistä yhdessä pilkussa. Elämä on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mä ymmärrän että kun oikeuttaa oman kotona oleskelun lapsen parhaalla ei ole minkään sortin halua katsoa kokonaiskuvaa. Tai elää muutamaa vuotta eteenpäin. Lasten psykiatrista ei todellakaan täytä ne lapset jotka on viety pienenä hoitoo (muutoihan esim hollanti olisi täynä täysin hulluja lapsia kun menevät 3kk hoitoo).
 
[QUOTE="vieras";28065830]No sinäkö turvaat "kokonaisuuden" sillä että teet niin perkeleesti töitä kuin vain jaksat, kun lapsi on ihan pieni, ja estät sillä kaikki muut ongelmat tulevaisuudessa?
Rahako se tuo onnen? Estää avioeron, tai paikkakuntamuutokset, tai vaihtuvat perhekuviot?? Kyllä yhteiskunta on saanut aivopestyä sinut kunnolla, onnittelut siitä!
Raha ratkaisee, jep jep. Kannattaa vaan roikkua ikuisesti siinä vanhassa työpaikassa, ettei vaan kävisi niin että menettäisi työpaikan, tai tulisi jotain muutoksia elämään? Pieni lapsi pärjätköön päiväkodissa, sillä äidillä on missio pysyä yhteiskunnan orjana ja maksaa sitä talolainaansa.[/QUOTE]

Mitäs jos se talouden taakka jaettaisiinkin molemmille vanhemmille? että molemmat olisivat vaikka osa-aikaisesti töissä?? Perheiden talous on paremmalla jamalla, äidit ei syrjäydy töistään jnejne. Myös peheen talous on kahden tukijalan varassa. Jos se elättäjä isä sattuukin menettämään työ, voi äiti alkaa tehdä täydempää päivää ja isä olla kotona lasten kanssa.

Mä en ole missään kohtaa kai sanonut että pienen lapsen VANHEMPIEN, korostan sanaa monikossa koska äiti ei ole yksin tärkeä lapselle, tarttis tehdä 40h/viikko. Osa-aikaisuuskin on keksitty ja sitä voitaisiin käyttää.

mitä jos suurin osa perheistä olisi oma varaisia eikä suinkaan vaikkapa asumistukien varassa? Voisiko ne asumistukiin kuluvat varat suunnata niille jotka yrittävät omillaan tulla toimeen? Tai sinne päiväkotiin?? Lisää resursseja...

Olisi virkistävää jos joskus oppisitte ajattelemaan isommin asioita ja uusista näkökulmista. M
 
[QUOTE="niin";28065843]Voi jeesus. Opetelkaa ajattelemaan asioita kokonaisuuksina. Eikä nysväämistä yhdessä pilkussa. Elämä on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mä ymmärrän että kun oikeuttaa oman kotona oleskelun lapsen parhaalla ei ole minkään sortin halua katsoa kokonaiskuvaa. Tai elää muutamaa vuotta eteenpäin. Lasten psykiatrista ei todellakaan täytä ne lapset jotka on viety pienenä hoitoo (muutoihan esim hollanti olisi täynä täysin hulluja lapsia kun menevät 3kk hoitoo).[/QUOTE]

Niinpä. Tää asia on saanut aivan järjettömät mittasuhteet Suomessa, keskustelu ei etene mihinkään kun mammat närppii toisiaan, ja meanwhile in America, esim., äitiysloman pituus on sen kuus viikkoa jonka jälkeen nuppuset menee hoitoon ja vanhemmat töihin.
 
  • Tykkää
Reactions: Milla Makia
... ja siis mä itsekin kannatan työelämän joustoja (ja käytän niitä omien lapseni eduksi), en ole vienyt vauvaa päiväkotiin, oon sitä mieltä että laki mm. ryhmäkoista ja subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta tulisi uudistaa - ja SILTI mun tekee mieli kaivaa silmäni päästä lusikalla kun luen näitä syyllistäviä paska-aloituksia tällä palstalla. Nih.
 
[QUOTE="Jenis";28065884]... ja siis mä itsekin kannatan työelämän joustoja (ja käytän niitä omien lapseni eduksi), en ole vienyt vauvaa päiväkotiin, oon sitä mieltä että laki mm. ryhmäkoista ja subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta tulisi uudistaa - ja SILTI mun tekee mieli kaivaa silmäni päästä lusikalla kun luen näitä syyllistäviä paska-aloituksia tällä palstalla. Nih.[/QUOTE]

Niin samaa mieltä. Mutta osalle tuntuu olevan annettu lusikalla niin tokko voi ajatella että kykenevät kauhankokoiseen ajatusmaailmaan.

Ájatusmaailmaan jossa on uusi perspektiivi ja isälläkin jotain teko lapsen elämässä ja perheessä. Muutenkin kuin rahan tuojana.
 
Ensinnäkin minusta jos lapsen hankkii, on osattava priorisoida ja katsoa eteenpäin
eikä sormi suussa todettava, että no mitä minä voisin tehdä toisin ja jäädä hoitamaan kotiin lastani muka? Se millaisen asuntolainan, auton ja menot hankit
niin ne ovat tietoisia valintoja joilla on seuraukset.
Yliopisto-opiskelu on joustavaa ja melko vapaata eikä luennoilla esim ole läsnäolopakkoa, ja laadit itse oman lukujärjestyksen.
Oma äitini aikoinaan opiskeli myös meidän lasten ollessa pieniä ja aina sanoi
ettei se ole mahdotonta ollenkaan. Näin oli mullakin mutta tottakai kiittäminen on
miestä ja isovanhempia että se oli mahdollista.

Kuulehan tyttönen, olet törmännyt varmaan opinnoissasi myös arvoihin? Jokainen ihminen löytää arvonsa eri asioista ja pyrkii niitä kohti. Sinulle se on perhe/vanhemmuus, se on kyllä jo tullut selväksi. Mutta onko sinun ehkä vaikea ymmärtää, että muut ihmiset saattavat arvottaa elämäänsä toisin?
 
[QUOTE="minttu";28065907]Niin samaa mieltä. Mutta osalle tuntuu olevan annettu lusikalla niin tokko voi ajatella että kykenevät kauhankokoiseen ajatusmaailmaan.

Ájatusmaailmaan jossa on uusi perspektiivi ja isälläkin jotain teko lapsen elämässä ja perheessä. Muutenkin kuin rahan tuojana.[/QUOTE]

Niin. Tai että "ura" ei ole joku kirosana perhe-elämän kannalta, vaan että asioita voi järjestellä muutenkin kuin joko-tai. Erityisesti mua korpeaa tää asenne, että on ihan ok elää yhteiskunnan tuilla vuosikaudet, "kun on näitä lapsia ja ne on etusijalla". Se on laiskuutta ja elämänhallinnan puutetta, jos ei hoitovapaisiin voi varautua mitenkään, ja sitten oletetaan että kyllä tän homman joku toinen kustantaa.
 
Kaikki varmsti kannattaa työelämän joustoja, osa-aikatyö mahdollisuuksia jne
Tässä ketjussa halusin nostaa lapsen aseman esille lto:na työssä näitä ongelmia nähneenä ja minusta se ei ole syyttelyä
tai törkeää päinvastoin koen et on karhunpalvelus että näistä asioista annetaan tulla tabuja.
Se EI olisi lapsen, äidin, isän tai koko suomen etu varmastikaan!
 
[QUOTE="vieras";28065830]No sinäkö turvaat "kokonaisuuden" sillä että teet niin perkeleesti töitä kuin vain jaksat, kun lapsi on ihan pieni, ja estät sillä kaikki muut ongelmat tulevaisuudessa?
Rahako se tuo onnen? Estää avioeron, tai paikkakuntamuutokset, tai vaihtuvat perhekuviot?? Kyllä yhteiskunta on saanut aivopestyä sinut kunnolla, onnittelut siitä!
Raha ratkaisee, jep jep. Kannattaa vaan roikkua ikuisesti siinä vanhassa työpaikassa, ettei vaan kävisi niin että menettäisi työpaikan, tai tulisi jotain muutoksia elämään? Pieni lapsi pärjätköön päiväkodissa, sillä äidillä on missio pysyä yhteiskunnan orjana ja maksaa sitä talolainaansa.[/QUOTE]

Voi jestas - todellinen älykkö taidat olla. Tokka tässä puhutaan mistää hullusta työnteosta. Mutta kyllä, se asuntolaina on ihan hyvä maksaa sensijaan että oeltusarvo on että valtio tukee asumista. AIKUSILLA IHMISILLÄ. Kuitenkin se lyhennys on monella saman suuruinen kuin vuokra, sillä erotuksella että lyhennys on itse maksettava ja vuokrasta taas valtio voi maksaa pitkän siivun.

Kyllähän se niin on että kun lapsia tehdään niin pitäisi edes jotenkin olla omavarainen. Kukaan ei keske tehdä työtä perssuoli pitkällään - vaan toivottavasti osa-aikaisen työn mahdollisuudet vaan lisääntyisi. Ja kyllä on mielestäni suhteellisen vastuutonta vanhemmalta jos ei yhtään omaa työllistymistää ajattele. Tartteeko vielä montakin kertaa uutisissa uutisoida tukimuksista joissa kerrotaan taloudellisen tilanteen vaikutuksista lasten hyvinvointiin? Mä ajattelen ainakin lapsen hyvinvointia vähän pidemmässäkin ajan janassa kuin vain sen maagisen 3v pyykin rajaan asti. Se vaatii kompromisseja - mutta kokonaisuus on silloin hanskassa eikä elämä ole suunniteltu vain tyyliin vuoden päähän.
 
Kaikki varmsti kannattaa työelämän joustoja, osa-aikatyö mahdollisuuksia jne
Tässä ketjussa halusin nostaa lapsen aseman esille lto:na työssä näitä ongelmia nähneenä ja minusta se ei ole syyttelyä
tai törkeää päinvastoin koen et on karhunpalvelus että näistä asioista annetaan tulla tabuja.
Se EI olisi lapsen, äidin, isän tai koko suomen etu varmastikaan!

Tää asia on "tabu" ainoastaan sun päässäs. Näistä on jankutettu vuosikaudet, niin tällä palstalla kuin oikeassa mediassakin. Oisko aika vähentää puhumista ja lisätä konkreettisia tekoja?
 
Kaikki varmsti kannattaa työelämän joustoja, osa-aikatyö mahdollisuuksia jne
Tässä ketjussa halusin nostaa lapsen aseman esille lto:na työssä näitä ongelmia nähneenä ja minusta se ei ole syyttelyä
tai törkeää päinvastoin koen et on karhunpalvelus että näistä asioista annetaan tulla tabuja.
Se EI olisi lapsen, äidin, isän tai koko suomen etu varmastikaan!

No mitäs jos käyttäisit energiaa enemmän siihen miten asiat saataisiin menemään paremmin. Valittaminen ja syyllistäminen on helppoa. Ja toisten valintojen arvostelu.

Teot on eri juttu. Niihin ei kaikki kykenekään, tai edes nostamaan esille vaikkapa niinkin vaikuttavaa seikka kuin työelämn joustot. Valtio on korvia myöten velassa ja me haukutaan kreikkalaisia. samaanaikaan meillä on liuta ihmisiä, aikuisia, jotka elävät liki täysin tukien varassa "koska lapset ovat vain kerran pieniä". Hyväksi käyttäen systeemiä. Olisiko heidän aika nousta jaloilleen - kuitenkin niin ettei se määräänsä enempää ole lapsilta pois. Vaikka lapsi on pieni, tuskin muutama tunti päivässä/ tai päivä viikossa kenenkään kiintymyssuhteeseen tee ammottavaa lovea. Vallakin jos ne tukijaisiin menevät rahat saataisiin ohajttua oikeaan osoitteeseen eli päivähoidon ja sitten myös koulujärjestelmän parantamiseen.
 
[QUOTE="Jenis";28065982]Tää asia on "tabu" ainoastaan sun päässäs. Näistä on jankutettu vuosikaudet, niin tällä palstalla kuin oikeassa mediassakin. Oisko aika vähentää puhumista ja lisätä konkreettisia tekoja?[/QUOTE]

Voi olla että täällä on puhetta paljonkin, mut
itse alotin vasta käyttämään tätä enkä ole vielä keksinyt mitä (muuta kuin lakialoitteen valmistelua) voisin tehä tälle asialle. parempi kai jotain pientäkin
on tehdä kun ei mitään! :)
 
Voi olla että täällä on puhetta paljonkin, mut
itse alotin vasta käyttämään tätä enkä ole vielä keksinyt mitä (muuta kuin lakialoitteen valmistelua) voisin tehä tälle asialle. parempi kai jotain pientäkin
on tehdä kun ei mitään! :)

Että et siis lehtiäkään ole lukenut?? Edes omaa alaa viittaavia juttuja. Eihän tää nyt ole yksin jonkun palstan aihe. Tää aihehan on ollut jo vuosikausia pinnalla. Keltinkangaskin ottanut keskusteluun kantaa, eikä suinkaan pelkästää niin että kaikki alle 3v:t kuuluu kotiin (hänet tulkitaan aina niin...) Hän on halunnut herättä keskustelun päiväkotisysteemin parantamisesta ja todennut senkin että niin kauan kun kotiäit-uraäiti taisto jatkuu, mitään hyvää ei synny.
 
Vaikka se voi monissa tapauksissa olla ymmärrettävä ratkaisu niin se ei tee
siitä eettisesti sen oikeampaa. Seison ihan noiden sanomieni asioiden takana
vaikka aluksi en yhtä suoraan kehdannut sanoa, mutta turha sitä varmastikaan
kaunistella on? Tosi hyviä kommentteja ketkä on samoilla linjoilla kanssani on
ylempänä myös useita jos haluat katsoa, joissa hyvin suorasanaisesti ja selkeästi
tuotu esille miten itsekästä on toimia lapsen edun vastaisesti (viedä siis hoitoon
liian varhain).

:D Siis mikä on ymmärrettävää? Se ei sinusta ole ymmärrettävää että lapsen hoitaa kotona syylistämättä kuitenkaan muita äitejä huonoiksi?
 

Yhteistyössä