URAÄIDIT: Kysy lastentarhanopelta mitä ikinä mieleesi tulee päiväkodin todellisesta arjesta!

["vieras"]

Onko perhepäivähoitopaikat niin kiven alla, että kaikki esimerkiksi nämä yksivuotiaina hoitoon viedyt tapaukset on viety päiväkotiin siitä syystä, että perhepäivähoitoon ei ole päässyt? Kuinkakohan moni vanhempi valitsee mieluummin tuolle ihan pikkuiselle juurikin sen päiväkodin, vaikka perhepäivähoitoonkin olisi päässyt? Eli paljonko on niitä, jotka eivät ymmärrä esimerkiksi ryhmäkoon tai hoitajan pysyvyyden merkitystä ihan pikkuiselle?

Ymmärrän oikein hyvin, että kaikille ei ole taloudellisesti mahdollista kotona olla, mutta paljon on myös sitä, että elämä ehdoin tahdoin järjestetään niin, että se ei ole mahdollista. Me esimerkiksi olemme tehneet sellaisen valinnan, että asumme nyt hiukan vaatimattomammin, mutta minä voin olla lapsen kanssa reilun kaksi vuotta kotona. Siskoni rakensi hulppean talon ja luonnollisesti otti suuren asuntolainan ja sitten valitteli, kun on pakko mennä töihin. Niin, valintansa kullakin. Mutta korostan vielä ymmärtäväni, että aina ei näin selvästi ole omasta valinnasta kyse.

 

[Kyllästynyt näihin]

Tällaiset ketjut saavat mulle oksennusrefleksin. Muistuu mieleen minkälaisia suomalaiset äidit ovat toisilleen. Vanhemmuus on se pahin jossa omaa erinomaisuuttaan pönkitetään jatkuvasti, onkohan sitä suomalaista huonoa itsetuntoa ja juuri näiden mätäpaiseiden mielipiteethän kuuluu tällaisissa ketjuissa valitettvasti koviten.
Hyi että.

Sivusta ketjua seuranneena sitä tulee taas surulliseksi lukiessaan tätä oman pahan olon purkausta. Tällaisia äitejä ei todella tarvittaisi yhtäkään, saastuttavat omalla pahuudellaan uusien raikkaiden äitien mieliä ja levittävät katkeruutta ympärilleen,

Voi olisipa enemmän yhtä pitäviä äitejä kotiäideistä uraäiteihin ja kaikenkarviaisista hyvistä äideistä. Monissa muissa maissa pidetään yhtä ja arvostetaan toisten ratkaisuja, tässäkään ketjussa ei edes ole todellisia syitä/ongelmia joita edes tarvitsisi vatvoa. Aivan turhaan toisten mielen pahoittamista vain, aivan turhaan. Miksi ei kunnioittaisi sen toisen valintoja? Voi niin monilla olisi parempi olla tässä itsemurhamaassa niin monessa eri asiassa.

Suomessa tuntuu olevan vähän liiankin hyvin asiat, kun ihmisten asenteet ovat sitten aivan jotain muuta. Tällaista sitten vingutaan... Pitäisi varmaan lähettää johonkin kehitysmaahan yrittämään selvitä omillaan niin jo sitä varmasti arvostaisi kotiäitejä, uraäitejä ja ihan kaikenlaisia erinomaisia äitejä.

Älkää enää jatkako tällaista ketjua te fiksummat, jokainen on varmasti tehnyt hyvän ratkaisun, onneksi Suomessa on tässä asiassa aika hankala edes tehdä huonoa ratkaisua.
Tiedätte kyllä itsekin joten lopettakaa tähän ketjuun pahan olon purkaaminen ja muihin tartuttaminen. Ei kotiäitejä ja työssäkäyviä äitejä tarvitse mitenkään erotella haloo, ihan samaa sakkia olette ja pitäisitte vähän yhtä joskus, eikö!!?

 

[alalla 10 v]

en tiedä miten teillä asiat menee jos kerta pienten puolella on lapsia 15 kpl parhaimillaan.. Alle kolme vuotiaat menee kertoimella 1,75 joten yhdellä hoitajalla saa olla maksimissaan 4 lasta. Eli kolmen hengen hoitajan maksimi ryhmä koko pienten puolella on 12. Maksimimäärä vielä laskee, jos jollain lapsella on lisäkertoimet esim. puheen kehityksen vuoksi.
Eihän se päiväkoti ole pienten lasten paikka, mutta paljon vaikuttaa hoitajien asenne miten arki ryhmässä järjestetään.
Ja tulisi muistaa että päivähoito on perheitä varten, ja hoitohenkilökunnan tehtävä on tukea vanhempia.



Sinulla ei voi mitenkään olla suurta kokemusta päivähoidon maailmasta, lto opiskelut kestää sosionomi puolella 3,5 vuotta ja yliopiston puolella hiukan enemmän. Olet saanut lapsen opiskelun aikana ja ollut siitä mammalomalla sen 9 kk. Nopealla matikalla kun laskee niin ei sinulla juurikaan kokemusta ole voinut kertyä. Opiskeluihin kuuluu pakolliset harjoittelut, missä oma lapsi on ollut harjoitteluiden aikana? Kerta 2 vuotiaana olet vasta hoitoon hänet laittanut? jokin tässä yhtälössä ei nyt täsmää.
Sinähän se "uraäiti" taidat itse olla

 

["vieras"]

Minä nimenomaan en halunnut lasta (tällöin 1, 5 vuotias) pph:lle, koska tuttavissani ei ole yhtään eikä kukaan ystävä osannut suositella varmuudella hyvää meidän alueelta. Päiväkodissa on useita hoitajia, joten ei ole niin vaarallista jos yksi on ammattitaidoton. Pieni lapsi kun ei vielä osaa paljon kertoa, pph:n ammattitaidottomuuden havaitdemiseen voi mennä pitkäkin aika. Ja jos pph sattuu olemaan sairastelevaa tyyppiä, hoitajat vaihtuvat usein.

Yksinhuoltajana ei ollut mahdollisuutta olla pidempään kotona, koska kotihoidontuella ja lapsilisällä ei makseta asumista, ruokaa, vaatteita yms. Eikä päänikään olisi kyllä kestänyt pidempää kotonaoloa.

 

[Jolene]

Ihmettelen suuresti jos todella et koe liekuhihnatoiminnalla työskenteleväsi, mutta
et ilmeisesti ole pienimpien puolella? Muuten et olisi tuota mieltä millään.
Rutiinithan ovat erittäin tärkeitä ja niitä pk:ssa riittää ja niistä pidetään kiinni.
Ruokailu ilman muuta ajallaan (!) kuten päikkärit, ulkoilut ja muut..
Tosiaan hieman ihmettelen kommenttejasi JOS todella olet pk:ssa töissä.

Nimenomaan siellä pienten puolella olen ollut töissä useamman vuoden

Rutiinit ovat tärkeitä joo, mutta lapsen mukaan meillä on silti menty. Jos laps on nälkäinen/väsynyt aikaisemmin, lapsi on pystytty syöttämään aiemmin ja laitettu nukkumaan aiemmin. Ei sitä ruokailua ole myöhästetty vaan aikaistettu jos on tarvetta. Ei tulis mieleenkään huudattaa lasta nälissään vain sen takia, että päiväkodissa ruoka kuuluu tarjota vasta kello 11.

Uloskaan emme menneet aina tietyllä kellon lyömällä vaan aina tilanteen mukaan, ei aikataulujen. Toki pyrimme pysymään aikataulussa, mutta ei maailma kaatunut lapsella eikä vanhemilla jos ulkoilua tulisi puoli tuntia vähemmän kuin "pitäisi".

Olen omatkin lapseni kasvattanut niin, että rutiineista ja aikatauluista voi joustaa. Joten tuo meidän autistinen kuopuskaan ei mene tolaltaan, jos välipala ei olekaan minuutilleen tai päiväunet olivatkin tuntia myöhemmin. Pienten kanssa etenkin joustetaan lapsen tarpeiden mukaan, isompien kanssa sitten nuo rutiinit tarkentuvat.

 

["vieras"]

Mikä tämän ketjun suurin anti on? On ollut syyllistämistä ja syyllistymistä, epäolennaisuuksiin tarttumista, väärällä tavalla ilmaistuja asioita, liian jyrkkiä mielipiteitä...

Kuitenkin tärkein poitti on, että IHAN PIENELLE LAPSELLE OIKEA/IHANTEELLINEN PAIKKA EI OLE PÄIVÄKOTI (ei ole tarkoitus huutaa, mutta en osaa tummentaa). Paremmilla resursseilla se voisi olla, mutta nyymuodossaan ei. Kotihoito, perhepäivähoito, kotiin hoitaja..kaikki nuo parempia vaihtoehtoja. Jos muuta vaihtoehtoa kuin päiväkoti ei ole, sitten ei ole. Mutta on tärkeää, että kaikki tajuavat, että sitä 1-vuotiasta ei viedä päiväkotiin esimerkiksi saamaan virikkeitä ja toisaalta tietenkin se, että vanhemmat eivät sokeasti luota siihen, että päiväkoti on pikkuiselle ihanteellinen paikka. Sen sijaan pitävät hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä ja ymmärtävät, että päivä on pienelle raskas eli ottavat sen huomioon perheen muussa elämässä.

 

[Lispetti]

[QUOTE="kipa";28063969]Olen erittäin samaa mieltä aloittajan kanssa. Pienille päiväkoti ei todellakaan ole ihanteellinen paikka. Oma poikani meni 1v10kk iässä päiväkotiin kun aloitin työt ja kestin katsella sitä 3kk kunnes päädyin jäämään vielä vähäksi aikaa kotiin ja hoitaa itse omat lapseni kun olivat vielä niin pieniä. Poika jäi aina huonolla mielellä päiväkotiin aamulla, kun menin hakemaan, tökötti aina siinä pihalla niin orvon näköisenä. Kuvat tuolta lyhyeltä päiväkotiajalta on sydäntäsärkeviä, poika on ihan pelokkaan näköinen joka kuvassa. Ikinä en ole katunut tuota päätöstä lopettaa hoito ja jatkaa kotihoitoa. Minun lapsi ei sopeutunut päiväkotielämään ollenkaan noin pienenä.

Lapset todellakin tarvitsisivat yhden aikuisen kokonaan itselleen vielä tuossa iässä. Ihan liukuhihnatoimintaa se on pienten puolella se toiminta päiväkodissa. Eivät pysty enempään, vaikka kuinka haluaisivat. Todella stressaava ympäristö pienelle. Mieluummin lapsi perhepäivähoitoon jos on pakko hoitoon viedä alle 3 vuotiaana.[/QUOTE]

Hieno päätös!

 

["hehe"]

[QUOTE="vieras";28064620]Mikä tämän ketjun suurin anti on? On ollut syyllistämistä ja syyllistymistä, epäolennaisuuksiin tarttumista, väärällä tavalla ilmaistuja asioita, liian jyrkkiä mielipiteitä...

Kuitenkin tärkein poitti on, että IHAN PIENELLE LAPSELLE OIKEA/IHANTEELLINEN PAIKKA EI OLE PÄIVÄKOTI (ei ole tarkoitus huutaa, mutta en osaa tummentaa). Paremmilla resursseilla se voisi olla, mutta nyymuodossaan ei. Kotihoito, perhepäivähoito, kotiin hoitaja..kaikki nuo parempia vaihtoehtoja. Jos muuta vaihtoehtoa kuin päiväkoti ei ole, sitten ei ole. Mutta on tärkeää, että kaikki tajuavat, että sitä 1-vuotiasta ei viedä päiväkotiin esimerkiksi saamaan virikkeitä ja toisaalta tietenkin se, että vanhemmat eivät sokeasti luota siihen, että päiväkoti on pikkuiselle ihanteellinen paikka. Sen sijaan pitävät hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä ja ymmärtävät, että päivä on pienelle raskas eli ottavat sen huomioon perheen muussa elämässä.[/QUOTE]

Ei varmaan mahd mustavalkoisesti ajateltuna olekaan. Meidän koko perheelle se oli parempi (eikä ollut rahan takia) ja tämä heijastuu lapseen ihan suoraan. Teimme oikean ratkaisun ja olen iloinen siitä. 1,5v meni SISARUSryhmään päiväkotiin ja niin menee toinenkin lapsi kun nyt eka syntyisi ja kasvaisi saman ikäiseksi. Päivät olivat esikoisella 7-8h arkena ja toiselle saan ehkä sumplittua lyhyemmän, alle 6h päivät.

Olemme olleet tosi tyytyväisiä tähän sisarusryhmään, oli iso ero erääseen toiseen pientn ryhmään joten ilemisesti vaikuttaa kokoonpano aika radikaalisti ja toki pientenkin ryhmillä on varmasti isoja eroja.

Eipä tästä tämän enempää kannata edes vääntää, näen lapsestani jos hän voi hyvin tai huonosti ja sen mukaan menemme. Siksi mm otimme pois toisesta ryhmästä ja valitsimme tämän. Huomaan kyllä heti jos voi huonosti. Ei hätää.

 

[els]

en tiedä miten teillä asiat menee jos kerta pienten puolella on lapsia 15 kpl parhaimillaan.. Alle kolme vuotiaat menee kertoimella 1,75 joten yhdellä hoitajalla saa olla maksimissaan 4 lasta. Eli kolmen hengen hoitajan maksimi ryhmä koko pienten puolella on 12. Maksimimäärä vielä laskee, jos jollain lapsella on lisäkertoimet esim. puheen kehityksen vuoksi.
Eihän se päiväkoti ole pienten lasten paikka, mutta paljon vaikuttaa hoitajien asenne miten arki ryhmässä järjestetään.
Ja tulisi muistaa että päivähoito on perheitä varten, ja hoitohenkilökunnan tehtävä on tukea vanhempia.



Sinulla ei voi mitenkään olla suurta kokemusta päivähoidon maailmasta, lto opiskelut kestää sosionomi puolella 3,5 vuotta ja yliopiston puolella hiukan enemmän. Olet saanut lapsen opiskelun aikana ja ollut siitä mammalomalla sen 9 kk. Nopealla matikalla kun laskee niin ei sinulla juurikaan kokemusta ole voinut kertyä. Opiskeluihin kuuluu pakolliset harjoittelut, missä oma lapsi on ollut harjoitteluiden aikana? Kerta 2 vuotiaana olet vasta hoitoon hänet laittanut? jokin tässä yhtälössä ei nyt täsmää.
Sinähän se "uraäiti" taidat itse olla

Päivähoito on sananmukaisesti niitä uraäitejä varten, jotta he voivat mennä töihin.
Isompien kohdalla kannatan päivähoitoa ja omanikin laitan sinne mielihyvin.
Olen tehnyt monenlaisia töitä sillä pohjakoulutukseni on yo-lähihoitaja
ja lh:na tein lastenhoitajan hommia paljonkin ennen yliopistoon menoa.
Ei nämä asiat kuule tähtitiedettä ole! Kuten aiemmissa viesteissä monet ovat yhtyneet tähän
samaan; aivan perusasioita lapsen kehityksestä ja psykologista tämä ydinasia tässä
jutussa on. Tätä keskustelua käyneet ovat osanneet puolustella, kiistää ja lapsen
kannalta mitätöidä pääpointit, ja jotenkin on tullut se kuva, että kyllä he ymmärtävät
nämä aivan samoin kuin me uraäitien vastakohdat. He kyllä tietävät ja ymmärtävät,
mutta toki se on inhimillistä että sen myöntäminen tekee kipeää..

Nämä on arkoja ja selvästi tunteita herättäviä aiheita, minkä arvasinkin.
Siitä olin yllättänyt kuinka hanakasti tietyt tyypit jaksaa puolustella ja aivan naurettavasti
ulkoistaa perheiden vastuu lapsistaan yhteiskunnalle. En tiedä oletko lukenu minkä verran
tätä, mut jos katot edellisiä viestejä niin sen huomaat!
En oikein ymmärrä että mikä ei täsmää? Mieheni ja isovanhemmat ovat hoitaneet
poikaa paljon ja opiskelu ei ole kokopäiväistä puurtamista joten meillä ei ollu ongelmia
yhteensovittaa muu elämä vauvanhoidon kanssa.

 

["vieras"]

Ap on itse ihmelapsi (lukion jälkeen ensin lähihoitajaksi, sitten yliopistossa lto:ksi ja valmis lto 22-vuotiaana), jolla on myös hyvät tukiverkostot (isovanhemmat valjastettu lapsenhoitoon). Hänellä on vankkoja mielipiteitä, hän on mielestäni hyvällä asialla ja varmasti tekee työtään sydämellä, mutta hänellä on vielä pitkä matka siihen, että hän aidosti näkee myös niitä harmaan sävyjä tässä asiassa. Toivon kuitenkin, ettei hän kyynisty matkan varrella, sillä joskus idealisteille käy niin, jos he eivät kykene ymmärtämään elämän realiteetteja.

 

[els]

[QUOTE="vieras";28064620]Mikä tämän ketjun suurin anti on? On ollut syyllistämistä ja syyllistymistä, epäolennaisuuksiin tarttumista, väärällä tavalla ilmaistuja asioita, liian jyrkkiä mielipiteitä...

Kuitenkin tärkein poitti on, että IHAN PIENELLE LAPSELLE OIKEA/IHANTEELLINEN PAIKKA EI OLE PÄIVÄKOTI (ei ole tarkoitus huutaa, mutta en osaa tummentaa). Paremmilla resursseilla se voisi olla, mutta nyymuodossaan ei. Kotihoito, perhepäivähoito, kotiin hoitaja..kaikki nuo parempia vaihtoehtoja. Jos muuta vaihtoehtoa kuin päiväkoti ei ole, sitten ei ole. Mutta on tärkeää, että kaikki tajuavat, että sitä 1-vuotiasta ei viedä päiväkotiin esimerkiksi saamaan virikkeitä ja toisaalta tietenkin se, että vanhemmat eivät sokeasti luota siihen, että päiväkoti on pikkuiselle ihanteellinen paikka. Sen sijaan pitävät hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä ja ymmärtävät, että päivä on pienelle raskas eli ottavat sen huomioon perheen muussa elämässä.[/QUOTE]


Heh, siinähän se pointti Uskomattoman värikäs keskustelu ja lähti
ihan väärille raitelle monessa kohtaa.. Harmi, et jollain on niin kauhea tarve haukkua, ulkoistaa ja kiistää päivänselviä asioita lastenkasvatuksesta.
Työssä näkee näitä äitejä ketkä ovat kovin herkkiä myös, mutta tälläinen
keskustelu osoittaa vain kuinka TABU aiheena tämä on.

 

["Vieras"]

Hieman ylempänä kerroinkin, eli poikamme meni perhepäivähoitajalle pieneen
ryhmään noin 2,5vuotiaana. ks. aiempi viesti, se oli tosi hyvä perheellemme ja
tulevien lasten kanssa (jos niitä saadaan) toiv. onnistuu samoin - jos ei niin
jään kotiin.

Miten sä olet kerennyt olla 2,5v kotiäitinä?

Jos sä olet ollut 19 kun pääsit lukiosta. Siihen vähintään 3,5v opintoja ja 0,5v tuöelämää eli sun pitäisi olla 24v tuossa vaiheessa. Sitten sinne väliin 2,5v kotiäitiyttä niin mun mielestä sun pitäisi olla vähintään 26v.

Kuitenkin kirjoitit olevasi 23v, mihin väliin se kolme vuotta katoaa? Mä en ainakaan usko että on pois opinnoista, kukaan ei puolessa vuodessa valmistu lto:ksi.

 

[alalla 10 v]

Päivähoito on sananmukaisesti niitä uraäitejä varten, jotta he voivat mennä töihin.
Isompien kohdalla kannatan päivähoitoa ja omanikin laitan sinne mielihyvin.
Olen tehnyt monenlaisia töitä sillä pohjakoulutukseni on yo-lähihoitaja
ja lh:na tein lastenhoitajan hommia paljonkin ennen yliopistoon menoa.
Ei nämä asiat kuule tähtitiedettä ole! Kuten aiemmissa viesteissä monet ovat yhtyneet tähän
samaan; aivan perusasioita lapsen kehityksestä ja psykologista tämä ydinasia tässä
jutussa on. Tätä keskustelua käyneet ovat osanneet puolustella, kiistää ja lapsen
kannalta mitätöidä pääpointit, ja jotenkin on tullut se kuva, että kyllä he ymmärtävät
nämä aivan samoin kuin me uraäitien vastakohdat. He kyllä tietävät ja ymmärtävät,
mutta toki se on inhimillistä että sen myöntäminen tekee kipeää..

Nämä on arkoja ja selvästi tunteita herättäviä aiheita, minkä arvasinkin.
Siitä olin yllättänyt kuinka hanakasti tietyt tyypit jaksaa puolustella ja aivan naurettavasti
ulkoistaa perheiden vastuu lapsistaan yhteiskunnalle. En tiedä oletko lukenu minkä verran
tätä, mut jos katot edellisiä viestejä niin sen huomaat!
En oikein ymmärrä että mikä ei täsmää? Mieheni ja isovanhemmat ovat hoitaneet
poikaa paljon ja opiskelu ei ole kokopäiväistä puurtamista joten meillä ei ollu ongelmia
yhteensovittaa muu elämä vauvanhoidon kanssa.

Kyllä minä laskisin myös tuon opiskelun uraäitiyteen. Siinäkin vanhemmalla on mielessä se ns. omaetu. Mutta nämä on aina veteen piirrettyjä viivoja.
Hienoa että sinulta on löytynyt tukiverkosto siihen että on ollut mahdollisuus opiskella kun lapsi on pieni. Kaikilla tätä mahdollisuutta ei ole.

Ja opiskelu ei ole kokopäiväistä puurtamista, mutta harjoittelujaksot on varmasti olleet. Itse en olisi halunnut rasittaa omia vanhempian jatkuvasti sillä että he katsovat minun lastani kun opiskelen. Mutta nämä on näitä valinta kysymyksiä.

Aikamoinen sankari olet jos 23 ikävuoteen olet saanut valtavan määrän työkokemuista, lähihoitajan paperit ja lton, lisäksi lapsen välissä Sinun aika on mennyt kyllä aikalailla sitten opiskeluun...

 

[els]

[QUOTE="vieras";28064724]Ap on itse ihmelapsi (lukion jälkeen ensin lähihoitajaksi, sitten yliopistossa lto:ksi ja valmis lto 22-vuotiaana), jolla on myös hyvät tukiverkostot (isovanhemmat valjastettu lapsenhoitoon). Hänellä on vankkoja mielipiteitä, hän on mielestäni hyvällä asialla ja varmasti tekee työtään sydämellä, mutta hänellä on vielä pitkä matka siihen, että hän aidosti näkee myös niitä harmaan sävyjä tässä asiassa. Toivon kuitenkin, ettei hän kyynisty matkan varrella, sillä joskus idealisteille käy niin, jos he eivät kykene ymmärtämään elämän realiteetteja.[/QUOTE]

juu mulla on melko vahvat mielipiteet ja pitää aina muistaa, et ei se elämä mene
ihan käsikirjoituksen mukaan. Ymmärrän että aina se lasten hoito
ei ole arvo - ja tahtoasia vaan joutuu (niin kuin monet sanovat) viemään hoitoon
kun on pakko saada rahaa.. Silti on vain viime aikoina alkanut tuntua, et missä on puhe
LAPSEN oikeudesta hyvään hoitoon & kasvatukseen eikä aina sitä samaa saarnaa
äidin oikeudesta ja perheen valinnanvapaudesta! Tätä niin kovin poliitikotkin korostaa.
Ehkäpä välillä on hyvä myös pohtia asiaa toiselta kantilta

 

[els]

Kyllä minä laskisin myös tuon opiskelun uraäitiyteen. Siinäkin vanhemmalla on mielessä se ns. omaetu. Mutta nämä on aina veteen piirrettyjä viivoja.
Hienoa että sinulta on löytynyt tukiverkosto siihen että on ollut mahdollisuus opiskella kun lapsi on pieni. Kaikilla tätä mahdollisuutta ei ole.

Ja opiskelu ei ole kokopäiväistä puurtamista, mutta harjoittelujaksot on varmasti olleet. Itse en olisi halunnut rasittaa omia vanhempian jatkuvasti sillä että he katsovat minun lastani kun opiskelen. Mutta nämä on näitä valinta kysymyksiä.

Aikamoinen sankari olet jos 23 ikävuoteen olet saanut valtavan määrän työkokemuista, lähihoitajan paperit ja lton, lisäksi lapsen välissä Sinun aika on mennyt kyllä aikalailla sitten opiskeluun...

En tosiaankaan ole mikään sankari tai superihminen, hyvä että lto:ksi tavoiteajassa
sain luetuksi edes! Kävin kaksoistutkinnon ja jos on joku saanut sen käsityksen
et valtavan määrän työkokemuksia olen saanut tältä alalta niin en nyt ihan.
Mutta ei tämä tosiaan tähtiedettä ollenkaan ole! Iät ja ajat on tiedetty lasten hoidosta
ja PIENEN LAPSEN TARPEISTA perusasiat. Kehitysmaissakin, niin eipäs unohdeta niitä
ja löydetä sata ja tuhat syytä aina vain sille vanhempien oikeudelle edetä urallaan,
vaikka OMA LAPSI tarvitsee jotain muuta.
Isovanhemmat mun puolelta on nuoria ja äidillä työ mistä sillä on paljon vapaata
(opetusala) joten se hoitaa helposti ja vaivatta poikaa.

 

["Vieras"]

juu mulla on melko vahvat mielipiteet ja pitää aina muistaa, et ei se elämä mene
ihan käsikirjoituksen mukaan. Ymmärrän että aina se lasten hoito
ei ole arvo - ja tahtoasia vaan joutuu (niin kuin monet sanovat) viemään hoitoon
kun on pakko saada rahaa.. Silti on vain viime aikoina alkanut tuntua, et missä on puhe
LAPSEN oikeudesta hyvään hoitoon & kasvatukseen eikä aina sitä samaa saarnaa
äidin oikeudesta ja perheen valinnanvapaudesta! Tätä niin kovin poliitikotkin korostaa.
Ehkäpä välillä on hyvä myös pohtia asiaa toiselta kantilta

Minkä takia mulle tulee sun ikä, opinnot ja työelämässä olo yhteenlaskettuna mieleen ettet ole tainnut keretä olla kotiäitinä ollenkaan. Sulla on vaan käynyt säkä että lähipiirisi on pystynyt hoitamaan lastasi sinne 2,5v ikään kun sä olet jatkanut uraasi.

Ei sillä, en pidä tota yhtään huonona. Kiva että lapsella on ympärillään muitakin huolehtivia aikuisia kuin äiti ja että nainen saa lapsista huolimatta jatkaa opiskeluja, töissäkäyntiä tai uraa. Outoa vaan että tuollainen uraäiti joka ei itse ole kerennyt pysähtyä yhtään omistautumaan pelkästään lapselleen on täällä tuomitsemassa itsekkäiksi äidit jotka palaavat töihin tai opiskelemaan hoidettuaan lasta kotona sen vuoden.

 

[els]

[QUOTE="Vieras";28064855]Minkä takia mulle tulee sun ikä, opinnot ja työelämässä olo yhteenlaskettuna mieleen ettet ole tainnut keretä olla kotiäitinä ollenkaan. Sulla on vaan käynyt säkä että lähipiirisi on pystynyt hoitamaan lastasi sinne 2,5v ikään kun sä olet jatkanut uraasi.

Ei sillä, en pidä tota yhtään huonona. Kiva että lapsella on ympärillään muitakin huolehtivia aikuisia kuin äiti ja että nainen saa lapsista huolimatta jatkaa opiskeluja, töissäkäyntiä tai uraa. Outoa vaan että tuollainen uraäiti joka ei itse ole kerennyt pysähtyä yhtään omistautumaan pelkästään lapselleen on täällä tuomitsemassa itsekkäiksi äidit jotka palaavat töihin tai opiskelemaan hoidettuaan lasta kotona sen vuoden.[/QUOTE]

Kauheen monet sanoo ja tyrmää täysin että "MIkä sinä olet sanomaan tuolla
kokemuksellasi" jne. No mutta kun kyse on lapsesta, jolla on ikää vuosi ja
risat - hänen huolenpidostaan, kasvuympäristöstään ja kiintymyssuhteista.
Siis todella merkittävistä asioista lapsen kannalta!! Mikä siinä on, että hyvin monet
äidit ja/tai isät tuntuvat täällä puolustelevan ja vähättelevän niitä?
En jotenkin voi päästä tuon yli muuten kuin ajattelemalla, et mitä tähän
aiheeseen tulee on se liian kova pala näille ketk on itse toiminut väärin. Muuta selitystä tälle sille reaktiolle en keksi.

 

[äääp]

En jotenkin voi päästä tuon yli muuten kuin ajattelemalla, et mitä tähän
aiheeseen tulee on se liian kova pala näille ketk on itse toiminut väärin. Muuta selitystä tälle sille reaktiolle en keksi.

Väitätkö että kaikki jotka on erimieltä tavastasi ajatella ja ennen kaikkea siitä miten toimit ovat itse tehneet väärin? Tarkennatko vähän mitä sillä tarkoitat?

 

[sivusta]

Minut on viety hoitoon 2kk ikäiisenä käytännön pakosta eikä ole jäänyt mitää traumoja. Oma lapseni hoidetaan kotona itseni ja mieheni ja vanhempieni toimesta 3 v saakka. Menin ekaa kertaa töihin lapsen ollessa 10 viikkoa ja sovittiin vaan töissä mulle pumppaustauot koska täysimetin. Isä osasi hyvin pullosta ruokkia. En toki mennyt täyspäiväisesti tuolloin toihin ja isä olis silloin lomalla kotona. Isä piti myös vanhempainloman kokonaisuudessaan koska minun työni on joustavampi. Karsimme tietysti menoista jotta saatoimme kotoilla mahdollisimman paljon. Mutta 3 vuotiaana on vietävä hoitoon. Toivon että tuolloin on jokin järkevä paikka. Oken valmis maksamaan laadukkaammasta hoidosta enemmän. Silti on tymää tuomita niitä jotka vievät lapsena päiväkotiin mutta ne sietää tuomita jotka vievät lapset hoitoon lomillaan vapaillaan yms. Miksi hankkia lapsia jos ei halua/voi olla heidän kanssa?

 

["Vieras"]

Kauheen monet sanoo ja tyrmää täysin että "MIkä sinä olet sanomaan tuolla
kokemuksellasi" jne. No mutta kun kyse on lapsesta, jolla on ikää vuosi ja
risat - hänen huolenpidostaan, kasvuympäristöstään ja kiintymyssuhteista.
Siis todella merkittävistä asioista lapsen kannalta!! Mikä siinä on, että hyvin monet
äidit ja/tai isät tuntuvat täällä puolustelevan ja vähättelevän niitä?
En jotenkin voi päästä tuon yli muuten kuin ajattelemalla, et mitä tähän
aiheeseen tulee on se liian kova pala näille ketk on itse toiminut väärin. Muuta selitystä tälle sille reaktiolle en keksi.

Missasit vissiin pointin?

Sä itse olet kokoajan paahtanut urallasi ilman että olisit jäänyt kotiin hoitamaan lastasi. Sulla on vaan hyvän tuurin kautta ollut läheisiä hoitamassa lasta kotona. Onko sulle oikeasti yllätys että kaikilla ei ole noin?

Musta tuntuu hölmöltä että sun tavallasi toiminut ihminen syyllistää täällä niitä äitejä jotka ovat vaikka sen vuoden pitäneet taukoa urastaan, opinnoistaan tai työelämästään hoitaakseen kotona sitä lasta. Sun mielestä nämä äidit ovat itskkäitä ja pitävät omaa oikeutta uraansa tärkeämpänä kuin lapsen oikeutta kotihoitoon. Luuletko ettei nämä äidit olisi mielummin jättäneet sitä 1v ikäistä isän tai isovanhempien hoitoon päiväkodin sijaan, jos se vaan olisi mahdollista?

Miksi sä et itse voinut pitää sitä 2,5-3v taukoa omista opinnoistasi tai työstäsi jääden kokonaan kotiäidiksi?

 

[els]

Väitätkö että kaikki jotka on erimieltä tavastasi ajatella ja ennen kaikkea siitä miten toimit ovat itse tehneet väärin? Tarkennatko vähän mitä sillä tarkoitat?

Vaikka se voi monissa tapauksissa olla ymmärrettävä ratkaisu niin se ei tee
siitä eettisesti sen oikeampaa. Seison ihan noiden sanomieni asioiden takana
vaikka aluksi en yhtä suoraan kehdannut sanoa, mutta turha sitä varmastikaan
kaunistella on? Tosi hyviä kommentteja ketkä on samoilla linjoilla kanssani on
ylempänä myös useita jos haluat katsoa, joissa hyvin suorasanaisesti ja selkeästi
tuotu esille miten itsekästä on toimia lapsen edun vastaisesti (viedä siis hoitoon
liian varhain).

 

[els]

[QUOTE="Vieras";28065041]Missasit vissiin pointin?

Sä itse olet kokoajan paahtanut urallasi ilman että olisit jäänyt kotiin hoitamaan lastasi. Sulla on vaan hyvän tuurin kautta ollut läheisiä hoitamassa lasta kotona. Onko sulle oikeasti yllätys että kaikilla ei ole noin?

Musta tuntuu hölmöltä että sun tavallasi toiminut ihminen syyllistää täällä niitä äitejä jotka ovat vaikka sen vuoden pitäneet taukoa urastaan, opinnoistaan tai työelämästään hoitaakseen kotona sitä lasta. Sun mielestä nämä äidit ovat itskkäitä ja pitävät omaa oikeutta uraansa tärkeämpänä kuin lapsen oikeutta kotihoitoon. Luuletko ettei nämä äidit olisi mielummin jättäneet sitä 1v ikäistä isän tai isovanhempien hoitoon päiväkodin sijaan, jos se vaan olisi mahdollista?

Miksi sä et itse voinut pitää sitä 2,5-3v taukoa omista opinnoistasi tai työstäsi jääden kokonaan kotiäidiksi?[/QUOTE]

Ensinnäkin minusta jos lapsen hankkii, on osattava priorisoida ja katsoa eteenpäin
eikä sormi suussa todettava, että no mitä minä voisin tehdä toisin ja jäädä hoitamaan kotiin lastani muka? Se millaisen asuntolainan, auton ja menot hankit
niin ne ovat tietoisia valintoja joilla on seuraukset.
Yliopisto-opiskelu on joustavaa ja melko vapaata eikä luennoilla esim ole läsnäolopakkoa, ja laadit itse oman lukujärjestyksen.
Oma äitini aikoinaan opiskeli myös meidän lasten ollessa pieniä ja aina sanoi
ettei se ole mahdotonta ollenkaan. Näin oli mullakin mutta tottakai kiittäminen on
miestä ja isovanhempia että se oli mahdollista.

 

[mietintämyssy]

Eli et itse ole ollut äitiyslomalla täysin hoitaen omaa lastasi? Oman lapsesi hoidon olet ulkoistanut muille? Eli jos mun äiti olisi hoitanut mun vauvan (kotona 4pienempää sisarusta) asia olisi ok, muuta pph vauvalle olisi suoraan kauhuleffasta? Oman vauvani hoidin itse ja nautin joka hetkestä, ei käyny työt ja opiskelut edes mielessä.
tieto ja käytäntö ei kyllä kohtaa..

 

[els]

Eli et itse ole ollut äitiyslomalla täysin hoitaen omaa lastasi? Oman lapsesi hoidon olet ulkoistanut muille? Eli jos mun äiti olisi hoitanut mun vauvan (kotona 4pienempää sisarusta) asia olisi ok, muuta pph vauvalle olisi suoraan kauhuleffasta? Oman vauvani hoidin itse ja nautin joka hetkestä, ei käyny työt ja opiskelut edes mielessä.
tieto ja käytäntö ei kyllä kohtaa..

Tottakai pidin äitiysloman! Ei kävisi mielssäkään painua muualle kun vauva on täysin
riippuvainen minusta. Suoraan kauhuleffasta ei ole niinkään perhepäivähoitajalle
lapsen laitto mikäli ryhmä ei ole suuri ja useinhan se ei ole, ja tietysti jos päivittäinen hoitoaika
ei veny pitkäksi.

 

["Vieras"]

Vakavasti ottaen ap, näetkö että lapsesi pitkä kotihoito johtuu siitä että:

A) olet hylännyt uraäitiyden ja jäänyt opiskeluiden ja töiden sijaan kotiin hoitamaan sitä lastasi

vai

B) sulla on käynyt hyvä säkä siinä että lähipiirisi on voinut hoitaa lastasi niin että olet pystynyt jatkamaan uraasi lapsesta huolimatta?