Onko mussa jotain vikaa kun olen niin hemmetin tyytymätön elämääni?

["ttttt"]

Parisuhteeseen en ole tyytyväinen, en koe olevani rakastettu ja arvostettu. Mies ei ole koskaan sanonut että rakastaa mua. Yhteisiä vuosia 7. Antanut kuitenkin ymmärtää ettei ole vastaan kihloja/avioliittoa yms. Eipä ole tullut sitä kosintaa vieläkään. Viimeksi 4-vuotta sitten kun tiedustelin oli syynä kun me ei vielä tunneta sukujamme tarpeeksi hyvin, siis mitä vittua? Mitä suvun tuntemisella on tekemistä sen asian kanssa. No nyt tunnetaan molemminpuolin ja hyvin nyt syynä oli kun hän haluaa ensin tän omakotitalo projektin valmiiks(huom minä en omista palaakaan siitä). Mun mielestä tää haiskahtaa niin tekosyille.

Vituttaa kun muutin miehen takia sen paikkakunnalle jonnekkin maalle missä ei ole sitten mitään oman alan töitä niinpä mä meinaan tulla hulluksi työttömyydestä. okei onhan tässä ollut aikaa olla lasten kanssa mutta silti pakko päästä pian tekemään jotain.
Tietysti voitte arvata että mies ei halua lasta vielä ennen ku mä löydän töitä, niinpä se tietääkin että työllistyminen mun alalla ei helpolla onnistu, hyvä siis vedota siihen.

Ihan kun ei muutenkaan olis jotenkin raskasta tässä kaikkea muutakin mitä en jaksa tänne päivitellä.. Välillä mä oon ollut varma että oon sairastumassa masennukseen.

Olkaa hyvä haukkukaa

 

["vieras"]

Miksi olet miehesi kanssa? miksi et muuta työn perässä jonnekin muualle?

 

[Hansu81]

Ilmeisesti sulla on lapsia edellisestä suhteesta?

Miksi se talo ei ole teidän molempien nimissä?
Itse en 7v yhdessäolon jälkeen suostuis tollaseen. Jos haluatte miehen takia asua paikassa x, jossa ei sulle ole töitä, niin on se musta teidän yhteinen asia. Tai sitten muutatte jonnekin, missä on töitä molemmille, niin on reilumpaa.

Musta toi kuulostaa siltä, ettei ole kovin halukas menemään naimisiin eikä saamaan lapsia sun kanssa. Anteeks nyt vaan

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28110957]Miksi olet miehesi kanssa? miksi et muuta työn perässä jonnekin muualle?[/QUOTE]

Koska silti mä taidan rakastaa miestäni.... vaikka usein tuntuu siltä että se ei enää ole se sama mies kuin ennen...ja en mä noin vaan voi lähteä kun on yhteinen lapsikin..

 

["vieras"]

Koska silti mä taidan rakastaa miestäni.... vaikka usein tuntuu siltä että se ei enää ole se sama mies kuin ennen...ja en mä noin vaan voi lähteä kun on yhteinen lapsikin..

Oletko keskustellu asiasta miehesi kanssa?

Jos haluat pysyä miehesi kanssa, kannattaa alkaa miettimään kuinka sitten saisit niitä töitä. opiskelu??

 

[ap.]

Ilmeisesti sulla on lapsia edellisestä suhteesta?

Miksi se talo ei ole teidän molempien nimissä?
Itse en 7v yhdessäolon jälkeen suostuis tollaseen. Jos haluatte miehen takia asua paikassa x, jossa ei sulle ole töitä, niin on se musta teidän yhteinen asia. Tai sitten muutatte jonnekin, missä on töitä molemmille, niin on reilumpaa.

Musta toi kuulostaa siltä, ettei ole kovin halukas menemään naimisiin eikä saamaan lapsia sun kanssa. Anteeks nyt vaan

Minulla on yksi lapsi jonka kohdalla olen totaali yh. Sitten meillä on yksi yhteinen lapsi miehen kanssa.

Mies ei muuta sillä on syitä miksei voi muuttaa pois. Siksi minä muutin hänen luo.
Miten talo voisi olla meidän molempien nimissä kun minä en ole siihen senttiäkään laittanut? Olin sillon opiskelija emmekä asuneet vielä yhdessä.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28110989]Oletko keskustellu asiasta miehesi kanssa?

Jos haluat pysyä miehesi kanssa, kannattaa alkaa miettimään kuinka sitten saisit niitä töitä. opiskelu??[/QUOTE]

Sen verran keskustellut että ole kertonut miltä minusta tuntuu mutta mies ei ota kantaa mihinkään...

 

["vieras"]

Sen verran keskustellut että ole kertonut miltä minusta tuntuu mutta mies ei ota kantaa mihinkään...

Jos minä olisin sinun housuissasi, sanoisin, että jos asiasta ei keskustella ja homma ei muutu, minä lähden.

 

[ap.]

Erosta olen puhunut... mutta luulen että mies ei edes ota sitä tosissaan... pitää sitä niin varmana juttuna etten lähtis...

 

[ap.]

up

 

[Heinekeeni]

Luulen että mielekäs tekeminen (työ tai koulutus) voisi antaa enemmän sisältöä elämään.

 

["mies"]

Olisi karmeaa olla tuollaisessa parisuhteessa. Silti se taitaa olla todellisuutta isolle joukolle ihmisiä. Kyllä sinkkuus ja laatusuhde voittaa tuollaisen latistuneen suhteen.

 

[cccc]

Onnellisuus ja parisuhde on helppo latistaa suorittamisella, on pakko onnistua parisuhteessa, on pakko sitä tai tätä. Kuitenkaan ei mietitä sitä mikä tekee minut tai puolison onnelliseksi.

 

["mies"]

Onnellisuus ja parisuhde on helppo latistaa suorittamisella, on pakko onnistua parisuhteessa, on pakko sitä tai tätä. Kuitenkaan ei mietitä sitä mikä tekee minut tai puolison onnelliseksi.

Hyvin totta. Suoritus on aika sivuseikka läheisyydessä ja nautinnossa kokonaisuutena. Tekniikkaa tarvitaan lähinnä prosesseissa - kuka voi väittää, että yhdessäolo ja intiimiys on proseduuri? Miettikää esim. draamaa tai teatteria, joka olisi ohjelmoitua. Kyseessä on oksymoron.