Toggle sidebar

Uusperheen yhteiset lapset ottavat mallia miehen lapsen huonosta käytöksestä, mitä teen kun en saa komentaa kuin omiani?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miten toimin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

miten toimin

Vieras
Yhteiset pienet lapset ottavat selkeästi vaikutteita isommasta miehen lapsesta, mitä tulee käytökseen. huonoa käytöstä, mitä en sietäisi omaltakaan sen ikäiseltä. Yritän parhaani mukaan kasvattaa yhteisiä miehen kanssa, mutta tuntuu ettei isomman kanssa ole kasvatus miehellä "niin justiinsa". ei suostu myöntämään sitä miten paljon pienemmät ottavat mallia isommasta.

minusta tuntuu että olen aivan kädetön kun isompaa en saa komentaa samalla tavalla kuin mieheni joka helposti näkee että komennan asiattomasti ja liian tiukasti. vaikka komennan niin kuin olisi omani. mutta sitten kun komennan/opetan samat (perus ja normaalit) asiat pienemmille niin se on ok.

minun mielestä kouluikäiseltä pitäisi odottaa jo hieman enemmän käytöksen puolesta kuin leikki ikäiseltä, mutta mies ei suostu tekemään siihen normaalia eroa. vaan kaikilta vaaditaan melko samoja asioita.

mutta tosiaan, itse toimisin tämän koululaisen kohdalla tietyissä asioissa toisin kun hänen vanhemmat. pitääkö minun vain hyväksyä hiljaa miten pienemmät ottavat mallia ja en saa toteuttaa järkevää kasvatusmallia omillekaan kun kaikilla pitää olla samat säännöt? tuntuu että miehen ja hänen exän lapsen kasvatus = meidänkin lasten kasvatus. eikä minulla ole oikeutta toimia eritavalla koska sitten yhtä kohdellaan erilailla....

ja nyt tosiaan kyse ihan normaaleista ikään kuuluvista tavoista ja vastuusta. ei mistään turhasta nipottamisesta.
 
Mun mielestä kaikilla pätee samat säännöt. Juttele miehesi kanssa. Tottakai sinullakin on oikeus komentaa miehen lasta.. Ei tule onnistumaan pidemmän päälle. Pian se isoin lapsi huomaa, ettei sulla ole "valtaa" talossa hänen suhteen.
 
Auts, kahden kodin systeemi yms? Ei toimivassa kodissa voi olla eri sääntöjä lapsille riippuen biologiasta. Ja tottakai lapselta vaaditaan ikätason mukaan eri asioita, koululainen osaa jo hyvin eritavalla kuin taapero, niin käytössääntöjä kuin kotihommiakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vvvv:
Mun mielestä kaikilla pätee samat säännöt. Juttele miehesi kanssa. Tottakai sinullakin on oikeus komentaa miehen lasta.. Ei tule onnistumaan pidemmän päälle. Pian se isoin lapsi huomaa, ettei sulla ole "valtaa" talossa hänen suhteen.
Click to expand...

minusta tuntuu että on jo huomannut ettei minulla ole niin valtaa kun on kuullut miten isänsä kyseenalaistaa minun komentamista. toimin niin kuin toimisin omienkin kohdalla.

kyllähän kaikilla pitää olla samat säännöt, mutta kai usemman vuoden vanhemmalta pitää odottaa jotain tietyllä tavalla enemmän kuin pienemmältä? se tässä mättääkin kun isommalle opetetaan nyt samoja asioita pienempien mukana mitä hänelle olisi pitänyt opettaa suurinpiirtein viisivuotta sitten. en ymmärrä miksi vanhemmat eivät aikanaan tiettyjä perustapoja ja asioita opettaneet, itse en voisi kasvattaa lapsistani uusavuttomia että tekisin aina vain asiat heidän puolesta enkä antaisi huonosta käytöksestä MITÄÄN rangaistusta KOSKAAN.

Miehenikin huomaa eron mikä on meidän yhteisten kasvatuksessa ja on ollutkin samoilla linjoilla. ei vaan halua nähdä sitä tosi asiaa että ensimmäinen lapsi on monta vuotta vanhempi kuin nuoremmat ja siitä johtuu ettei häntä voi kohdella niin kuin päiväkoti ikäistä. sen ikäisellä pitäisi olla erilailla vastuuta ja odotuksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja öh;28118262:
Puhut miehesi kanssa?
Click to expand...

puhuttu on, ja vastaus ollut etten voi määrätä miten hän kasvattaa vanhimman. sitten kun komennan niin kuin omaani vastaavassa iässä komentaisin niin saan sättimistä ja arvostelua miten epäreilu olen.

on monta kertaa sanonut miten isomman ei tarvitse osata tiettyjä juttuja tai osata käyttäytyä tietyllä tavalla. kumma vaan kun muut ikäisensä osaa ja se on normaalia.
ei vaan tajua miten suuri vaikutin isommalla on yhteisiin ja miten hankalaksi se minun osan tekee kun yritän kasvattaa pienempiä "normaalisti" mutta samalla näkeevät että isommalta ei vaadita samoin.
 
Meillä miehen kasvatus tyyli on selkään antaminen. Harjoittakoot sitä omiin lapsiinsa vaan mun lapsia ei piiskata eikä kyllä meidän yhteisiäkään jos sellaisia tulisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -ot:
Meillä miehen kasvatus tyyli on selkään antaminen. Harjoittakoot sitä omiin lapsiinsa vaan mun lapsia ei piiskata eikä kyllä meidän yhteisiäkään jos sellaisia tulisi.
Click to expand...

meilläkin mies suosi sellaisia menetelmiä mistä olen sanonut ettei yhteisiin niitä käytä. aikanaan sanoin asiasta mutta kun en ollut äiti niin eipä tarvinnut kuunnella. nyt kun on yhteisiä niin tein selväksi ettei keneenkään käytetä huonoja keinoja.

miehen ajatus maailma on se että kun en tee lapsen kanssa samalla tavalla asioita kun omieni niin en saa komentaakaan samallalailla. ajan jakaminen omillekin on tällä hetkellä haastavaa. riittää meidänkin lapsille isältä ja äidiltä saatu erityishuomio, miksipä sama ei riittäisi miehen lapsellekin.

arkea eletään yhdessä ja kummallekin auotaan päätä samalla tavalla, mun vaan pitäis jaksaa olla se mukava aikuinen joka ei hermostu niin kuin omalle lapsellekin hermostun jos tarpeeksi temppuilee. lienee normaalia ettei kaikkea aina jaksa.
 
mieheni lapset ei asu täällä mutta käyvät ja saattavat olla pidempiäkin aikoja. olen tehnyt erittäin selväksi lasten äidille ja lapsille että talossa pätee meidän säännöt.säännöt on yhdessä miehen kanssa laadittu. miehelle olen myös asian erittäin selväksi tehnyt
 
Alkuperäinen kirjoittaja miten toimin:
minusta tuntuu että on jo huomannut ettei minulla ole niin valtaa kun on kuullut miten isänsä kyseenalaistaa minun komentamista. toimin niin kuin toimisin omienkin kohdalla.

kyllähän kaikilla pitää olla samat säännöt, mutta kai usemman vuoden vanhemmalta pitää odottaa jotain tietyllä tavalla enemmän kuin pienemmältä? se tässä mättääkin kun isommalle opetetaan nyt samoja asioita pienempien mukana mitä hänelle olisi pitänyt opettaa suurinpiirtein viisivuotta sitten. en ymmärrä miksi vanhemmat eivät aikanaan tiettyjä perustapoja ja asioita opettaneet, itse en voisi kasvattaa lapsistani uusavuttomia että tekisin aina vain asiat heidän puolesta enkä antaisi huonosta käytöksestä MITÄÄN rangaistusta KOSKAAN.

Miehenikin huomaa eron mikä on meidän yhteisten kasvatuksessa ja on ollutkin samoilla linjoilla. ei vaan halua nähdä sitä tosi asiaa että ensimmäinen lapsi on monta vuotta vanhempi kuin nuoremmat ja siitä johtuu ettei häntä voi kohdella niin kuin päiväkoti ikäistä. sen ikäisellä pitäisi olla erilailla vastuuta ja odotuksia.
Click to expand...

Muutama huomio. Ensinnäkin, kysymys ei ole vain siitä, että lapsi on huomannut että hänellä on erikoiskohtelu, vaan hän pelkää, että hänellä on erikoisen kalsea kohtelu - ja etenkin hänen isänsä pelkää. Ja minäkin hiukan olen huolissani, tämän lyhyen lukemisen perusteella. Ensinnäkin, et vastaa miehen näkemykseen muuten kuin kiertelemällä. Onko siis miehesi muuten oikeassa, paitsi että sinulla ei ole aikaa riittävästi annettavaksi vanhimmalle? Sehän on järjestelykysymys lopulta, ja mies voi hoitaa pienempiä niin että saat tehdä asioita isoimman kanssa. Mutta mieshän on oikeassa: et voi ottaa täyttä auktoriteettia jos et koe oikeita tunteita ansaitaksesi sen, muuten teidän välillä tulee olemaan kitkaa: sinun ja miehen, sinun ja exän, ja ennen kaikkea sinun ja lapsen.

Toiseksi, et ole osoittanut mitään myötätuntoa lapsen erityistilannetta kohtaan. Hänen silmissään sinä olet väistämättä se syy, joka on järjestänyt hänet hankalaan tilanteeseen alunperin. Näin on, vaikka hänen vanhempansa olisivat eronneet kauan ennen kuin sinä olit mailla halmeilla. Siksi hän on jatkuvasti ikäänsä nähden melkoisen vaativan tehtävän edessä yrittäessään hyväksyä sinun oikeutesi määrätä hänen tekemisistään.

Kolmanneksi, myönnät itse, että vaadit vanhimmalta sellaisia asioita, joita ei ole aiemmin vaadittu. Lapsi on kuitenkin vielä liian nuori ymmärtämään syytä sille, että vaadit häneltä enemmän kuin pienemmiltä, ja vieläpä enemmän kuin omat vanhemmat.

Epäilemättä oma kasvatustapasi on perusteltu, mutta se ei riitä perusteeksi sille, että alat kasvattaa lasta vastoin hänen isänsä näkemyksiä. Teidän on pakko löytää parempi yhteisymmärrys, ja sinun on opittava kuuntelemaan myös miestä. Tämä ei onnistu, jos pääasiallinen huolesi on omiesi säilyminen virheettöminä. Sehän ei ole mahdollista tässä maailmassa, ihmisiin tulee kaikkiin valuvikoja, yhteen yhdenlaisia, toiseen erilaisia.

Ja jos tuntuu että mies ei kuuntele, niin et saa häntä kuuntelevammaksi sillä että et kuuntele itsekään. Jokainen lapsista kärsii, jos ette pyri yhteisymmärrykseen vaan voittamaan köydenvedon, jossa he ovat köytenä. Älä kosta lapselle sitä, jos omia oikeuksiasi poljetaan. Perheestä ei tule sen onnellisempaa, jos muidenkin oikeuksille käy samoin.

Mitä jos tyytyisit aluksi siihen, että opetat vanhimmalle asioita ihan samaan tahtiin kuin pienemmille, jos hän kerran ei ole oppinut niitä asioita jotka ikätasoon kuuluisivat? Jos suhtaudut niin, että kaikki siitä ylimenevä on erityiskiitoksen arvoista, niin neuvotteluasemasi lastenkasvatuksen periaatepäivillä varmasti paranevat. Vaikka et purkaisikaan angstiasi vanhimpaan, niin huolestunut isä helposti tulkitsee sinut niin.
 
Olisiko ihan poissuljettua olla yhteydessä perheneuvolaan? Usein keskustelut lastenkasvatuksesta, varsinkin jos kyseessä on uusperhe, ovat sen verran tunteita herättäviä, että fiksutkin aikuiset jumittavat asemiinsa, puolustautuvat ja hyökkäävät. Toisen järkeviäkin pointteja on vaikea kuulla pelätessään tulevansa tallatuksi. Jos pääsisitte perheneuvolaan keskustelemaan ihan vaikka ilman lapsiakin, työntekijät voisivat auttaa teitä ymmärtämään toistenne näkökulmia ja päätymään sopuratkaisuihin.

Viimeisin kirjoituksesi herätti kyllä senkin ajatuksen, ettei kuria voi olla ilman kontaktia. Positiivisen huomion jakaminen miehenkin lapselle ei välttämättä vaadi hurjaa ajallista panostusta. Just kattelin boksilta Supernannya, jossa vanhemmilla oli kurinpito-ongelmia ihan yhteisten lastensa kanssa. Kun äitiä neuvottiin kurinpidon lisäksi tekemään pieniä juttuja jokaisen lapsen kanssa kahden, ihan vaan heittelemään korista, muovailemaan, harjoittelemaan pyörällä ajamista jne., suhde lapsiin parani huomattavasti. Voisitko ottaa tämän isoimman mukaan vaikka ostoksille ja käydä yhdessä limpparilla, auttaa läksyissä hyvässä hengessä, viedä harrastukseen tai leipoa juhliin yhdessä? Samalla tulisi luontevaa jutustelua, ja oppisit tuntemaan lapsen syvemmin. Silloin hän ehkä ottaisi paremmin vastaan myös kuria ja käytössääntöjä.

Samoin siitä, että hän on isompi, voisi tehdä myös positiivisen jutun - sen sijaan, että se tuotaisiin aina negatiivisesti "sinä olet jo niin iso, ettet voi käyttäytyä noin", siitä saisi joskus myös hyvää palautetta. Senkin asian voisi lapsen kanssa nostaa pöydälle, että kasvamiseen liittyy oikeuksia ja velvollisuuksia - joitain asioita hän saa tehdä toisin kuin pienemmät, mutta vastapainoksi häneltä myös odotetaan enemmän. Samoin kuin teillä aikuisilla on erivapauksia perheessä, mutta joudutte myös enimmäkseen vastaamaan kotitöistä ym.
 
Pakkohan lapsilla olla samat säännöt ja samat rajat samassa perheessä. Kyllä meilläkin on kahden kesken sitten keskusteltu, että mitä ne säännöt ovat, mutta yhdessä niitä noudatetaan. En voi kuvitella tilannetta, että yhdellä eri säännöt kuin muilla ja totta hemmetissä, jos perheenä eletään, niin on kaikkia voitava kasvattaa "kuin omiaan".
 
Läheisen ystäväni perheessä oli sama tilanne alusta alkaen eli miehen omaa lasta ei saanut ystäväni kasvattaa,mutta muita sai. Nyt lasten ollessa 17 - 18 vee on miehen oma lapsi melkoinen despootti ja ystäväni on melkoisen orjan asemassa siinä yhteisössä. Asumusero on nyt voimassa ja ihan vain sen despoottilapsen vuoksi. Vuosien saatossa lapsen käytös ja asenne alkoivat hiertämään ystäväni ja hänen miehensä välejä niin paljon, että ystäväni ainoa ratkaisu pitää huolta muista lapsista oli muuttaa lasten kanssa pois. Ja olen nähnyt sen työn, keskustelun, terapiat, kokeilut ja kaiken mahdollisen, mitä ystäväni topakkana naisena yritti. Mies oli ja on täysin sokea oman lapsensa vaikutuksen suhteen samoin kuin ex-vaimon suku kommentoimassa mukana, miten ystäväni hoitaa kaiken huonosti. Minusta se oli yhtä helvettiä.

Joten mitä minä ajattelin miehestä oli pääasiassa se, että mies koki jonkinlaista käsittelemätöntä syyllisyyttä omaa lastaan kohtaan ja jollain lailla ratkaisi ongelmat suojelemalla lasta väärillä arvoilla.

Mitä tulee ap:n tilanteeseen suosittelisin tutustumaan Suomen Uusperheellisten Liitto ry
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa