Selviäisikö miehenne tästä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietinvaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mietinvaan

Vieras
Miehelläni on teini-ikäinen poika edellisestä liitosta, ja mieheni on menossa viettämään hänen kanssaan mökkiviikonloppua Pohjois-Suomeen. Poika toivoo, että isä ottaisi kaikki kolme yhteistä lastamme, siis pojan pikkusisarukset, mukaan. On kuulemma kova ikävä. Lapset ovat 3,5-, 6- ja 8-vuotiaita. Mieheni pitäisi siis lentää sinne ja takaisin kolmen lapsen kanssa ja viettää viikonloppua näiden neljän lapsen kanssa. Minä en voi lähteä, koska minulla on menoja, joita en voi perua sekä työvuoro lauantaina.

Mieheni mukaan tämä on "ihan liikaa". Minä taas olen sitä mieltä, että kyllä isän pitää omien lastensa kanssa pärjätä. Eri asia olisi, jos haluaisi viettää aikaa vain vanhimman kanssa kahdestaan. Se olisi tottakai ihan ymmärrettävää. Mutta se ei ole ymmärrettävää, että hän ei muka pärjäisi omien lastensa kanssa. Ja minun mielestäni olisi ihan kohtuullista ottaa huomioon lapsen toive nähdä sisaruksiaan.

Mitä mieltä olette? Minulla on sellainen olo, että mies ei halua jättää minua yksin kaupunkiin...
 
no meillä mies oli viikon asuntovaunu reissulla viiden lapsen kans. Aikoinaan käyny pilkkireissulla vaippaikäisen kans. Mun kompromissi tuohon olis et jättäisin pienimmän pois matkasta.
 
Jos lapset eivät mene isänsä mukaan, niin missä he ovat menojesi ja töidesi aikana?

Mökkiviikonloppu ei varmasti ole yhtä rentouttava neljän lapsen kanssa kuin yhden (jo teini-ikään ehtineen), mutta tokihan pienemmätkin siellä nauttisivat ja sisarussuhteiden ylläpito on tärkeää.
 
Ehkä miehesi harmittelee sitä että kahdenkeskinen ja rento "äijien" reissu muuttuu hulinaksi pienempien lasten kanssa, eli hommaa ja vahtimista on paljon enemmän.
Mutta silti, kyllä tavallisen isän pitäisi pärjätä tuommoisen lössin kanssa.
 
Ei selviäisi, vaikka mieheni ei lasteni biologinen isä olekaan. Ei selvinnyt sen paremmin biologinen isäkään. Aina tekosyitä silloin jos pitäisi koko lössin kanssa viettää aikaa enemmän kuin pari tuntia. Se olikin ehkä kipuraja.

Olen herännyt taas kerran tosiasiaan, ettei ole itsestäänselvää roolijaot perheessä. Ihmettelen suuresti miten onnistuu vaihtaa hoitovuoroja lennossa puolisoiden kesken. Meillä ei onnistu. Joudun kantamaan aina ylitaakkaa. En haluaisi vaihtoehdon olevan senkään, että toinen hoitaa lapsia vastentahtoisesti ja se turhaumus heijastuu lapsiin.
 
No jaa, mun mies on lähdössä neljän poikamme (11v, 8v, 5v ja 3v) kanssa Kainuun rastiviikolle (asumme lounaisessa suomessa) kesällä. Mökki varattuna viikoksi. Itse en tänä vuonna pääse mukaan töiden takia, mutta ihan satavarmasti mies pärjää lasten kanssa. Heille tulee varmasti tosi mukava reissu.

Ainoa, mikä miestä surettaa, on se, että mä olen täällä sitten ihan yksinäni koko viikon. Tai no, on mulla toi karvapoika (lapinkoira). Voi olla, että mies on siinä oikeassa ja mulla käy aika pitkäksi työpäivien jälkeen, mutta en mä sitä heille näytä. Pääasia, että heillä on kivaa. Mun täytynee hyppiä töiden jälkeen trampalla kaiket illat, ottaa aurinkoa ja lenkkeillä koiran kanssa (ei muuten kuulosta yhtään pahalta :D ). Kunpa vaan säät suosisivat sekä minua että heitä.
 
Enhän minä koskaan minnekään pääsekään, ellen sitten jaksaisi aina kestää sitä tuhannen tulimmaista säätöä. Pelkkää vaivalloista säätöä on koko elämä siinä sivussa kun mies yrittää keskittää voimavaransa stressaavaan työhön. Muuta hän ei enää sen päälle jaksa.
 
Mä olen lähdössä tänään sukuloimaan, palaan sunnuntaina. Mies kotona 2,5v, 5v ja 7v kanssa. Ja onhan mieheni myös lasten kanssa ollut useamman päivän reissuissa, viettämässä "miesten laatuaikaa" (meillä kaikki lapsen poikia ;)

Eli oma mieheni selvisi loistavasti. Hän usemmiten ottaa omille menoille 1-3 lasta mukaan.
 
Että kyllä tuntui turhauttavalta katsoa "äidit töihin"-paneelia kun en vain pysty harkitsemaan edes töihin menoa tällä työnjaolla. Kokeiltu on muutakin, mutta menee ihan kaaokseksi. Mikään ei toimi.
 
Kuten aikaisemmin tullut ilmi, niin varmasti pärjää. Tässä on varmaan taustalla oma mukavuudenhalu ja ärtymys kun suunnitelma ei nyt mennytkään kuin isä meinasi. Varmaan juurikin spesiaalimpaa olisi halunnut vanhimman kanssa viettää. Kyllä tuo pitäisi olla järjestettävissä. Kyllähän sitä kahden keskistä aikaa jää isän ja vanhimman lapsen välille, kun nuoremmat nukkuu.
 
Jos lapset eivät mene isänsä mukaan, niin missä he ovat menojesi ja töidesi aikana?

Mökkiviikonloppu ei varmasti ole yhtä rentouttava neljän lapsen kanssa kuin yhden (jo teini-ikään ehtineen), mutta tokihan pienemmätkin siellä nauttisivat ja sisarussuhteiden ylläpito on tärkeää.


Lapset ovat mukana menoissa ja töissä ollessani ovat mummolassa.

En ole alkanut mieheltäni asiasta sen enempää kysellä, mutta tein selväksi, että hänen perustelunsa on mielestäni ihan älytön. Lentomatka yksin kolmen kanssa ei ole herkkua, muttei todellakaan mahdotontakaan, koska lapset eivät ole enää niin pieniä. Ja siis, eipä hänelle ole koskaan tullut mieleen kysyä, miten minä pärjään silloin, kun hän on poissa. Hohhoijaa.
 
Kyllä selviäisi. On paljonkin meidän lasten kanssa yksin jo senkin takia että teen vuorotyötä. Meillä lapset 7v, 5v,4v ja 3v. Jo kaksi vuotta sitten, kun nuorimmainen oli 1v oli mieheni viikon yksin lasten kanssa ku olin etelässä lomalla. Ja teki siinä ajassa parin yön mittaisen pienen reissun heidän kanssaan. Meillä mies ollut alusta asti lasten kanssa paljon, se on ollut ehdoton ehto, että miehen pitää yhtälailla osata olla lasten kanssa.
 
[QUOTE="minna";28130882]Kyllä selviäisi. On paljonkin meidän lasten kanssa yksin jo senkin takia että teen vuorotyötä. Meillä lapset 7v, 5v,4v ja 3v. Jo kaksi vuotta sitten, kun nuorimmainen oli 1v oli mieheni viikon yksin lasten kanssa ku olin etelässä lomalla. Ja teki siinä ajassa parin yön mittaisen pienen reissun heidän kanssaan. Meillä mies ollut alusta asti lasten kanssa paljon, se on ollut ehdoton ehto, että miehen pitää yhtälailla osata olla lasten kanssa.[/QUOTE]

Kyllä minunkin mieheni on usein lasten kanssa yksin ja pärjää vallan mainiosti. Noin pitkää aikaa ei kuitenkaan ole heidän kanssaan ollut eikä varsinkaan matkustanut minnekään ilman minua. Minä kuitenkin olen niin tehnyt lukemattomia kertoja. Eli, kyse on tahdosta minun mielestäni, ei mistään muusta. Alkaa taas v---ttaa tällainen roolijako.
 
Kyllä minunkin mieheni on usein lasten kanssa yksin ja pärjää vallan mainiosti. Noin pitkää aikaa ei kuitenkaan ole heidän kanssaan ollut eikä varsinkaan matkustanut minnekään ilman minua. Minä kuitenkin olen niin tehnyt lukemattomia kertoja. Eli, kyse on tahdosta minun mielestäni, ei mistään muusta. Alkaa taas v---ttaa tällainen roolijako.

Hmm.
Oletko kaivanut huomaamattasi itsellesi kuoppaa vuosien aikana.
Kirjoitit aikaisemmin, että lapset ovat mukana menoissa ja mummo hoitaa myös.

Eli olet itse tehnyt elämän liian helpoksi miehelle isän roolissa.

Olisi jo aikaisemmin pitänyt ottaa kassi olalle ja mennä naispuolisen kaverin kanssa reissuun, mies sitten olisi oppinut olemaan lasten kanssa.

Yleensä mieskin osaa olla lasten kanssa, omiaanhan hän silloin hoitaa.

Mutta paapotut miehet, joiden ei ole tarvinnut mitään koskaan tehdä ovat ihan käsiä lastenhoidossa.

Mutta nyt tuuppaat lapset isän mukaan, et mieti mitään pärjääkö isi omien lasten kanssa, lapset ja isi matkaan ja jos ei muuta niin kyllä sitten siperia opettaa meininki päälle.
 
[QUOTE="Jaana";28130952]Hmm.
Oletko kaivanut huomaamattasi itsellesi kuoppaa vuosien aikana.
Kirjoitit aikaisemmin, että lapset ovat mukana menoissa ja mummo hoitaa myös.

Eli olet itse tehnyt elämän liian helpoksi miehelle isän roolissa.

Olisi jo aikaisemmin pitänyt ottaa kassi olalle ja mennä naispuolisen kaverin kanssa reissuun, mies sitten olisi oppinut olemaan lasten kanssa.

Yleensä mieskin osaa olla lasten kanssa, omiaanhan hän silloin hoitaa.

Mutta paapotut miehet, joiden ei ole tarvinnut mitään koskaan tehdä ovat ihan käsiä lastenhoidossa.

Mutta nyt tuuppaat lapset isän mukaan, et mieti mitään pärjääkö isi omien lasten kanssa, lapset ja isi matkaan ja jos ei muuta niin kyllä sitten siperia opettaa meininki päälle.[/QUOTE]

Juu, luultavasti olen itse osittain syyllinen tähän. Ei minulla kyllä ole tapana roudata lapsia mukana joka paikassa, vaan nämä tämän kyseisen viikonlopun menot ovat sellaisia, mihin on aika normaalia mennä lasten kanssa. Mutta tosiaan, mieheni ei ole paapottu tai lastenhoidossa "täysin käsi", vaan kyse on nyt ihan vaan arvottamisesta. Arvostaako enemmän sitä, että a) minä saisin joskus vapaan viikonlopun, b) hän saa itse rennon reissun ilman pikkulapsia vai c) toteuttaa lapsensa erittäin ymmärrettävän ja kohtuullisen toiveen.

En voi miestäni pakottaa lapsia ottamaan. Olen tuonut oman kantani esiin, ja hän itse ratkaisee, mikä hänelle on tärkeintä. Jos kuitenkin hankalaksi haluaisin ryhtyä, voisin aivan yhtä hyvin ilmoittaa, että en pärjää lasten kanssa kotona eikä hän voi pakottaa minua jäämään niiden kanssa yksin. Ei minulla tietenkään ole mitään sitä vastaan, että hän lähtee yksin, mutta nyt ei ole kyse siitä. Eli, on pakko avata miehen kanssa keskustelu siitä, miten oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo tässä perheessä oikein toteutuu...
 
Selviäis. Meillä se on reissannut kolmen kanssa, jotka on neljän vuoden sisällä syntyneitä ja yhdellä on diabetes. On ollut viikonkin reissussa, kun hällä on loma ja minä töissä.
 

Yhteistyössä