S
Sinttuliina
Vieras
Päätös erosta tehty, mutta pelottaa, miten siitä selviää henkisesti kun kuitenkin myös hyviä aikoja on näihin vuosiin sisältynyt, ja niitä hetkiä tulee ikävä? Pääseekö niistä ajatuksista yli?
V
"Vieras"
Vieras
L
"liljan kukka"
Vieras
en ole selvinnyt erosta,sinnittelen päivän kerrallaan.
miksi eroatte,ettekä mene parisuhdeterapiaan? jos teillä on lapsia niin sitä suuremmalla syyllä pitäs olla vähän epäitsekkäämpi ja yrittää enempi. ei se onni välttämättä ole se ero,vaikka nyt voi siltä tuntuakkin. lapsiin se ero ei vaikuta vain sillä hetkellä vaan se vaikuttaa myös heidän aikuisuuden ihmissuhteisiin!
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/parisuhdetutkimusta_tiiviisti/?x218948=219412
Kaksi virheellistä uskomusta
Ensimmäinen myytti: Jos vanhemmat ovat onnellisia, niin ovat myös lapset. Vaikka ero huolestuttaisi lapsia, kriisi väistyy, koska lapset ovat joustavia ja kestäviä ja toipuvat pian. Tämä myytti rakentuu sen tosiasian varaan, etteivät useimmat aikuiset kykene ymmärtämään lapsen todellisuutta ja ajattelutapaa. Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuulleessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.
Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin
Toinen myytti perustuu ajatukseen, että ero on väliaikainen kriisi, joka vaikuttaa vanhempiin ja lapsiin ennen kaikkea tapahtumahetkellään. Tähän uskovat päättelevät, että lapsen sopeutumisen salaisuus on eron saattaminen voimaan ilman riitoja. Niinpä he ovat keskittäneet resurssinsa eroon itseensä. Aikuisten vapauduttua avioliittonsa huolista he alkavat rakentaa omaa elämäänsä. Lapset palaavat normaaleihin rutiineihinsa ja siirtyvät helposti tilanteeseen, jossa vanhemmat asuvat erillään ja jakavat päivänsä ja yönsä kahden erillisen kodin välillä. Heidän elämänsä jatkuvat kuten ennenkin, ainoastaan paljon parempina. Tämän on tarkoitus tapahtua riippumatta petoksesta, pahoinpitelystä tai hylkäämisistä, jotka johtivat eroon. Kirjoittajan mukaan olemme takertuneet tähän uskomukseen. Se on kuitenkin harhainen. Halukkuutemme uskoa siihen on estänyt meitä tarjoamasta aikuisille ja lapsille sitä ymmärrystä, jota he tarvitsevat selvitäkseen loppuelämänsä.
Mitä tutkijat oppivat?
Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen. Oli lopputulos mikä hyvänsä, avioero muuttaa yksilön elämän suunnan kokonaisvaltaisesti. Nykyään ajatellaan, että avioero on normaali kokemus ja niin yleinen, että lapset tuskin sitä huomaavat. Uskotaan, että ero ei aseta yksilön harteille erityistä taakkaa, vaan on normaali kokemus. Jokainen lapsi kokee eron yksilöllisesti. Erolapsilla on huolia, jotka eivät kosketa ehjien perheiden lapsia. Ne muokkaavat yhteiskuntaamme tavoilla, joista emme koskaan uneksineetkaan.
miksi eroatte,ettekä mene parisuhdeterapiaan? jos teillä on lapsia niin sitä suuremmalla syyllä pitäs olla vähän epäitsekkäämpi ja yrittää enempi. ei se onni välttämättä ole se ero,vaikka nyt voi siltä tuntuakkin. lapsiin se ero ei vaikuta vain sillä hetkellä vaan se vaikuttaa myös heidän aikuisuuden ihmissuhteisiin!
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/parisuhdetutkimusta_tiiviisti/?x218948=219412
Kaksi virheellistä uskomusta
Ensimmäinen myytti: Jos vanhemmat ovat onnellisia, niin ovat myös lapset. Vaikka ero huolestuttaisi lapsia, kriisi väistyy, koska lapset ovat joustavia ja kestäviä ja toipuvat pian. Tämä myytti rakentuu sen tosiasian varaan, etteivät useimmat aikuiset kykene ymmärtämään lapsen todellisuutta ja ajattelutapaa. Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuulleessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.
Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin
Toinen myytti perustuu ajatukseen, että ero on väliaikainen kriisi, joka vaikuttaa vanhempiin ja lapsiin ennen kaikkea tapahtumahetkellään. Tähän uskovat päättelevät, että lapsen sopeutumisen salaisuus on eron saattaminen voimaan ilman riitoja. Niinpä he ovat keskittäneet resurssinsa eroon itseensä. Aikuisten vapauduttua avioliittonsa huolista he alkavat rakentaa omaa elämäänsä. Lapset palaavat normaaleihin rutiineihinsa ja siirtyvät helposti tilanteeseen, jossa vanhemmat asuvat erillään ja jakavat päivänsä ja yönsä kahden erillisen kodin välillä. Heidän elämänsä jatkuvat kuten ennenkin, ainoastaan paljon parempina. Tämän on tarkoitus tapahtua riippumatta petoksesta, pahoinpitelystä tai hylkäämisistä, jotka johtivat eroon. Kirjoittajan mukaan olemme takertuneet tähän uskomukseen. Se on kuitenkin harhainen. Halukkuutemme uskoa siihen on estänyt meitä tarjoamasta aikuisille ja lapsille sitä ymmärrystä, jota he tarvitsevat selvitäkseen loppuelämänsä.
Mitä tutkijat oppivat?
Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen. Oli lopputulos mikä hyvänsä, avioero muuttaa yksilön elämän suunnan kokonaisvaltaisesti. Nykyään ajatellaan, että avioero on normaali kokemus ja niin yleinen, että lapset tuskin sitä huomaavat. Uskotaan, että ero ei aseta yksilön harteille erityistä taakkaa, vaan on normaali kokemus. Jokainen lapsi kokee eron yksilöllisesti. Erolapsilla on huolia, jotka eivät kosketa ehjien perheiden lapsia. Ne muokkaavat yhteiskuntaamme tavoilla, joista emme koskaan uneksineetkaan.
H
"huoh"
Vieras
[QUOTE="liljan kukka";28174647]en ole selvinnyt erosta,sinnittelen päivän kerrallaan.
miksi eroatte,ettekä mene parisuhdeterapiaan? jos teillä on lapsia niin sitä suuremmalla syyllä pitäs olla vähän epäitsekkäämpi ja yrittää enempi. ei se onni välttämättä ole se ero,vaikka nyt voi siltä tuntuakkin. lapsiin se ero ei vaikuta vain sillä hetkellä vaan se vaikuttaa myös heidän aikuisuuden ihmissuhteisiin!
Vanhempani erosivat -miten minulle kävi? - Väestöliitto
Kaksi virheellistä uskomusta
Ensimmäinen myytti: Jos vanhemmat ovat onnellisia, niin ovat myös lapset. Vaikka ero huolestuttaisi lapsia, kriisi väistyy, koska lapset ovat joustavia ja kestäviä ja toipuvat pian. Tämä myytti rakentuu sen tosiasian varaan, etteivät useimmat aikuiset kykene ymmärtämään lapsen todellisuutta ja ajattelutapaa. Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuulleessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.
Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin
Toinen myytti perustuu ajatukseen, että ero on väliaikainen kriisi, joka vaikuttaa vanhempiin ja lapsiin ennen kaikkea tapahtumahetkellään. Tähän uskovat päättelevät, että lapsen sopeutumisen salaisuus on eron saattaminen voimaan ilman riitoja. Niinpä he ovat keskittäneet resurssinsa eroon itseensä. Aikuisten vapauduttua avioliittonsa huolista he alkavat rakentaa omaa elämäänsä. Lapset palaavat normaaleihin rutiineihinsa ja siirtyvät helposti tilanteeseen, jossa vanhemmat asuvat erillään ja jakavat päivänsä ja yönsä kahden erillisen kodin välillä. Heidän elämänsä jatkuvat kuten ennenkin, ainoastaan paljon parempina. Tämän on tarkoitus tapahtua riippumatta petoksesta, pahoinpitelystä tai hylkäämisistä, jotka johtivat eroon. Kirjoittajan mukaan olemme takertuneet tähän uskomukseen. Se on kuitenkin harhainen. Halukkuutemme uskoa siihen on estänyt meitä tarjoamasta aikuisille ja lapsille sitä ymmärrystä, jota he tarvitsevat selvitäkseen loppuelämänsä.
Mitä tutkijat oppivat?
Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen. Oli lopputulos mikä hyvänsä, avioero muuttaa yksilön elämän suunnan kokonaisvaltaisesti. Nykyään ajatellaan, että avioero on normaali kokemus ja niin yleinen, että lapset tuskin sitä huomaavat. Uskotaan, että ero ei aseta yksilön harteille erityistä taakkaa, vaan on normaali kokemus. Jokainen lapsi kokee eron yksilöllisesti. Erolapsilla on huolia, jotka eivät kosketa ehjien perheiden lapsia. Ne muokkaavat yhteiskuntaamme tavoilla, joista emme koskaan uneksineetkaan.[/QUOTE]Arvon palstajeesuksen kannattaisi muokata tätä lausuntoa sen verran että vaikkakin ero toki aina muuttaa paljon asioita niin sekä aikuisten että lasten kannalta se voi olla muutos joka nimenomaan poistaa taakkaa harteilta ja takaa paremman tulevaisuuden kaikille.
miksi eroatte,ettekä mene parisuhdeterapiaan? jos teillä on lapsia niin sitä suuremmalla syyllä pitäs olla vähän epäitsekkäämpi ja yrittää enempi. ei se onni välttämättä ole se ero,vaikka nyt voi siltä tuntuakkin. lapsiin se ero ei vaikuta vain sillä hetkellä vaan se vaikuttaa myös heidän aikuisuuden ihmissuhteisiin!
Vanhempani erosivat -miten minulle kävi? - Väestöliitto
Kaksi virheellistä uskomusta
Ensimmäinen myytti: Jos vanhemmat ovat onnellisia, niin ovat myös lapset. Vaikka ero huolestuttaisi lapsia, kriisi väistyy, koska lapset ovat joustavia ja kestäviä ja toipuvat pian. Tämä myytti rakentuu sen tosiasian varaan, etteivät useimmat aikuiset kykene ymmärtämään lapsen todellisuutta ja ajattelutapaa. Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuulleessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.
Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin
Toinen myytti perustuu ajatukseen, että ero on väliaikainen kriisi, joka vaikuttaa vanhempiin ja lapsiin ennen kaikkea tapahtumahetkellään. Tähän uskovat päättelevät, että lapsen sopeutumisen salaisuus on eron saattaminen voimaan ilman riitoja. Niinpä he ovat keskittäneet resurssinsa eroon itseensä. Aikuisten vapauduttua avioliittonsa huolista he alkavat rakentaa omaa elämäänsä. Lapset palaavat normaaleihin rutiineihinsa ja siirtyvät helposti tilanteeseen, jossa vanhemmat asuvat erillään ja jakavat päivänsä ja yönsä kahden erillisen kodin välillä. Heidän elämänsä jatkuvat kuten ennenkin, ainoastaan paljon parempina. Tämän on tarkoitus tapahtua riippumatta petoksesta, pahoinpitelystä tai hylkäämisistä, jotka johtivat eroon. Kirjoittajan mukaan olemme takertuneet tähän uskomukseen. Se on kuitenkin harhainen. Halukkuutemme uskoa siihen on estänyt meitä tarjoamasta aikuisille ja lapsille sitä ymmärrystä, jota he tarvitsevat selvitäkseen loppuelämänsä.
Mitä tutkijat oppivat?
Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen. Oli lopputulos mikä hyvänsä, avioero muuttaa yksilön elämän suunnan kokonaisvaltaisesti. Nykyään ajatellaan, että avioero on normaali kokemus ja niin yleinen, että lapset tuskin sitä huomaavat. Uskotaan, että ero ei aseta yksilön harteille erityistä taakkaa, vaan on normaali kokemus. Jokainen lapsi kokee eron yksilöllisesti. Erolapsilla on huolia, jotka eivät kosketa ehjien perheiden lapsia. Ne muokkaavat yhteiskuntaamme tavoilla, joista emme koskaan uneksineetkaan.[/QUOTE]Arvon palstajeesuksen kannattaisi muokata tätä lausuntoa sen verran että vaikkakin ero toki aina muuttaa paljon asioita niin sekä aikuisten että lasten kannalta se voi olla muutos joka nimenomaan poistaa taakkaa harteilta ja takaa paremman tulevaisuuden kaikille.
M
"miu"
Vieras
[QUOTE="liljan kukka";28174647]en ole selvinnyt erosta,sinnittelen päivän kerrallaan.
miksi eroatte,ettekä mene parisuhdeterapiaan? jos teillä on lapsia niin sitä suuremmalla syyllä pitäs olla vähän epäitsekkäämpi ja yrittää enempi. ei se onni välttämättä ole se ero,vaikka nyt voi siltä tuntuakkin. lapsiin se ero ei vaikuta vain sillä hetkellä vaan se vaikuttaa myös heidän aikuisuuden ihmissuhteisiin!
Vanhempani erosivat -miten minulle kävi? - Väestöliitto
Kaksi virheellistä uskomusta
Ensimmäinen myytti: Jos vanhemmat ovat onnellisia, niin ovat myös lapset. Vaikka ero huolestuttaisi lapsia, kriisi väistyy, koska lapset ovat joustavia ja kestäviä ja toipuvat pian. Tämä myytti rakentuu sen tosiasian varaan, etteivät useimmat aikuiset kykene ymmärtämään lapsen todellisuutta ja ajattelutapaa. Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuulleessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.
Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin
Toinen myytti perustuu ajatukseen, että ero on väliaikainen kriisi, joka vaikuttaa vanhempiin ja lapsiin ennen kaikkea tapahtumahetkellään. Tähän uskovat päättelevät, että lapsen sopeutumisen salaisuus on eron saattaminen voimaan ilman riitoja. Niinpä he ovat keskittäneet resurssinsa eroon itseensä. Aikuisten vapauduttua avioliittonsa huolista he alkavat rakentaa omaa elämäänsä. Lapset palaavat normaaleihin rutiineihinsa ja siirtyvät helposti tilanteeseen, jossa vanhemmat asuvat erillään ja jakavat päivänsä ja yönsä kahden erillisen kodin välillä. Heidän elämänsä jatkuvat kuten ennenkin, ainoastaan paljon parempina. Tämän on tarkoitus tapahtua riippumatta petoksesta, pahoinpitelystä tai hylkäämisistä, jotka johtivat eroon. Kirjoittajan mukaan olemme takertuneet tähän uskomukseen. Se on kuitenkin harhainen. Halukkuutemme uskoa siihen on estänyt meitä tarjoamasta aikuisille ja lapsille sitä ymmärrystä, jota he tarvitsevat selvitäkseen loppuelämänsä.
Mitä tutkijat oppivat?
Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen. Oli lopputulos mikä hyvänsä, avioero muuttaa yksilön elämän suunnan kokonaisvaltaisesti. Nykyään ajatellaan, että avioero on normaali kokemus ja niin yleinen, että lapset tuskin sitä huomaavat. Uskotaan, että ero ei aseta yksilön harteille erityistä taakkaa, vaan on normaali kokemus. Jokainen lapsi kokee eron yksilöllisesti. Erolapsilla on huolia, jotka eivät kosketa ehjien perheiden lapsia. Ne muokkaavat yhteiskuntaamme tavoilla, joista emme koskaan uneksineetkaan.[/QUOTE]
Herää jo! Missä maailmassa sä oikein elät? Mä olen kyllä kärsinyt, ja kärsin edelleen, siitä ettei mun vanhemmat tajunneet ajoissa erota! Nyt mä oon tähän oman lapsiperhearjen päälle saanu jälleen heidän erohuolet. Kuten aina ennenkin, kumpikin on tupannut kaatamaan sen sonnan lasten niskaan, erityisesti mun, esikoinen kun olen.
Ja ei, meillä ei ollut lapsuuden kodissa päihteiden käyttöä, väkivaltaa, pettämistä..
miksi eroatte,ettekä mene parisuhdeterapiaan? jos teillä on lapsia niin sitä suuremmalla syyllä pitäs olla vähän epäitsekkäämpi ja yrittää enempi. ei se onni välttämättä ole se ero,vaikka nyt voi siltä tuntuakkin. lapsiin se ero ei vaikuta vain sillä hetkellä vaan se vaikuttaa myös heidän aikuisuuden ihmissuhteisiin!
Vanhempani erosivat -miten minulle kävi? - Väestöliitto
Kaksi virheellistä uskomusta
Ensimmäinen myytti: Jos vanhemmat ovat onnellisia, niin ovat myös lapset. Vaikka ero huolestuttaisi lapsia, kriisi väistyy, koska lapset ovat joustavia ja kestäviä ja toipuvat pian. Tämä myytti rakentuu sen tosiasian varaan, etteivät useimmat aikuiset kykene ymmärtämään lapsen todellisuutta ja ajattelutapaa. Monet aikuiset, jotka ovat jääneet onnettoman avioliiton ansaan, olisivat yllättyneitä kuulleessaan lastensa olevan suhteellisen tyytyväisiä. He eivät välitä, nukkuvatko äiti ja isä eri sängyissä niin kauan kuin perhe on yhdessä.
Yhä enemmän on tietoa siitä, että monet lapset eivät näytä toipuneen erosta. Eronjälkeisten perheiden lapset eivät näytä onnellisemmilta, terveemmiltä tai sopeutuneemmilta, vaikka heidän vanhempansa sitä olisivatkin
Toinen myytti perustuu ajatukseen, että ero on väliaikainen kriisi, joka vaikuttaa vanhempiin ja lapsiin ennen kaikkea tapahtumahetkellään. Tähän uskovat päättelevät, että lapsen sopeutumisen salaisuus on eron saattaminen voimaan ilman riitoja. Niinpä he ovat keskittäneet resurssinsa eroon itseensä. Aikuisten vapauduttua avioliittonsa huolista he alkavat rakentaa omaa elämäänsä. Lapset palaavat normaaleihin rutiineihinsa ja siirtyvät helposti tilanteeseen, jossa vanhemmat asuvat erillään ja jakavat päivänsä ja yönsä kahden erillisen kodin välillä. Heidän elämänsä jatkuvat kuten ennenkin, ainoastaan paljon parempina. Tämän on tarkoitus tapahtua riippumatta petoksesta, pahoinpitelystä tai hylkäämisistä, jotka johtivat eroon. Kirjoittajan mukaan olemme takertuneet tähän uskomukseen. Se on kuitenkin harhainen. Halukkuutemme uskoa siihen on estänyt meitä tarjoamasta aikuisille ja lapsille sitä ymmärrystä, jota he tarvitsevat selvitäkseen loppuelämänsä.
Mitä tutkijat oppivat?
Ero on pitkäaikainen kriisi, joka vaikuttaa kokonaisen sukupolven psykologiseen profiiliin. Ero on elämää muuttava kokemus. Sen jälkeen lapsuus on erilainen, nuoruus on erilainen ja aikuisuus, johon kuuluu päätös, mennäkö itse naimisiin, on erilainen. Oli lopputulos mikä hyvänsä, avioero muuttaa yksilön elämän suunnan kokonaisvaltaisesti. Nykyään ajatellaan, että avioero on normaali kokemus ja niin yleinen, että lapset tuskin sitä huomaavat. Uskotaan, että ero ei aseta yksilön harteille erityistä taakkaa, vaan on normaali kokemus. Jokainen lapsi kokee eron yksilöllisesti. Erolapsilla on huolia, jotka eivät kosketa ehjien perheiden lapsia. Ne muokkaavat yhteiskuntaamme tavoilla, joista emme koskaan uneksineetkaan.[/QUOTE]
Herää jo! Missä maailmassa sä oikein elät? Mä olen kyllä kärsinyt, ja kärsin edelleen, siitä ettei mun vanhemmat tajunneet ajoissa erota! Nyt mä oon tähän oman lapsiperhearjen päälle saanu jälleen heidän erohuolet. Kuten aina ennenkin, kumpikin on tupannut kaatamaan sen sonnan lasten niskaan, erityisesti mun, esikoinen kun olen.
Ja ei, meillä ei ollut lapsuuden kodissa päihteiden käyttöä, väkivaltaa, pettämistä..
?
..
Vieras
Hyvin. Muistelen ilolla hyviä aikoja mutta muistan joka päivä miksi olen eronnut ja aina se on yhtä hyvä fiilis. Erityisesti niinä päivinä kun ex näyttää todellisen karvansa jatkuvalla ahdistelulla ja tekstailulla kiitän itseäni että lähdin 
L
"liljan kukka"
Vieras
Hyvin. Muistelen ilolla hyviä aikoja mutta muistan joka päivä miksi olen eronnut ja aina se on yhtä hyvä fiilis. Erityisesti niinä päivinä kun ex näyttää todellisen karvansa jatkuvalla ahdistelulla ja tekstailulla kiitän itseäni että lähdin
ai kamalaa jos mies tekstailee :O sehän on laitonta!
kyllä musta on kivaa kun mun mies tekstailee mulle ja ahdistelee
L
"liljan kukka"
Vieras
[QUOTE="liljan kukka";28174968]ai kamalaa jos mies tekstailee :O sehän on laitonta!
kyllä musta on kivaa kun mun mies tekstailee mulle ja ahdistelee[/QUOTE]
tai siis oli kivaa..tuskin se sitä enään jatkossa tulee tekemään
kyllä musta on kivaa kun mun mies tekstailee mulle ja ahdistelee
[/QUOTE]tai siis oli kivaa..tuskin se sitä enään jatkossa tulee tekemään
L
"liljan kukka"
Vieras
[QUOTE="miu";28174785]Herää jo! Missä maailmassa sä oikein elät? Mä olen kyllä kärsinyt, ja kärsin edelleen, siitä ettei mun vanhemmat tajunneet ajoissa erota! Nyt mä oon tähän oman lapsiperhearjen päälle saanu jälleen heidän erohuolet. Kuten aina ennenkin, kumpikin on tupannut kaatamaan sen sonnan lasten niskaan, erityisesti mun, esikoinen kun olen.
Ja ei, meillä ei ollut lapsuuden kodissa päihteiden käyttöä, väkivaltaa, pettämistä..[/QUOTE]
Tiedätkö vaikka he olisivat eronneet, he olisi silti samanlaisia ja olisivat silti kaataneet huolensa sun niskaan!! koska elämässä ei vaan selviä ilman ongelmia!näinollen kyse ei oikeastaan ole siitä ovatko vanhempasi eronneet vai ei,vaan siitä että he eivät ole kyenneet olemaan aikuisia! se on luultavasti pysyvä luonteenpiirre..
että haloo herää itte! jos sä kuulut siihen vähemmistöön joka tuntee noin,niin ok, mutta ihan turha yleistää!
Ja ei, meillä ei ollut lapsuuden kodissa päihteiden käyttöä, väkivaltaa, pettämistä..[/QUOTE]
Tiedätkö vaikka he olisivat eronneet, he olisi silti samanlaisia ja olisivat silti kaataneet huolensa sun niskaan!! koska elämässä ei vaan selviä ilman ongelmia!näinollen kyse ei oikeastaan ole siitä ovatko vanhempasi eronneet vai ei,vaan siitä että he eivät ole kyenneet olemaan aikuisia! se on luultavasti pysyvä luonteenpiirre..
että haloo herää itte! jos sä kuulut siihen vähemmistöön joka tuntee noin,niin ok, mutta ihan turha yleistää!
[QUOTE="liljan kukka";28174968]ai kamalaa jos mies tekstailee :O sehän on laitonta!
kyllä musta on kivaa kun mun mies tekstailee mulle ja ahdistelee[/QUOTE]
Juu ois miustakin jos ex ois terve eikä ois vuosia käyttäny henkistä ja seksuaalista väkivaltaa. Sellasen jälkeen se öinen ahdistelu ja tekstailu vähän rasittaa.
kyllä musta on kivaa kun mun mies tekstailee mulle ja ahdistelee
[/QUOTE]Juu ois miustakin jos ex ois terve eikä ois vuosia käyttäny henkistä ja seksuaalista väkivaltaa. Sellasen jälkeen se öinen ahdistelu ja tekstailu vähän rasittaa.
K
kokemuksen ääni
Vieras
Kun ero tulee, niin tärkeää on olla olematta missään kontaktissa ex-puolisonsa kanssa. Jos on yhteisiä lapsia, niin vain niihin liittyvät asiat hoidetaan, mutta ei muuta. on/off-suhdetta ei siis missään nimessä kannata aloittaa ja lohdutusseksiin ei pidä sortua. Eron jälkeen ystävät ovat tärkeitä. Näe ystäviä, käy kahvilla ja juttele heille avoimesti erosta. Kerro heille miltä sinusta tuntuu.
Jos kaipaista esiintyy paljon, aloita jokin uusi harrastus. Ole liikkeessä, äläkä jää sohvan pohjalle mietiskelemään. Tee profiili jollekin tai useammalle treffisivustolle ihan vaikka vain katselumielessä. Profiilin tekeminen ei edellytä sitä että pitäisi alkaa treffailemaan ketään, jos ei siltä tunnu.
Lähde ulos viettämään iltaa. Lapsellisilla se on aina hankalampaa, mutta tärkeää silti. Järjestä lapsellesi hoitaja joskus ja lähde ystävien kanssa käymään juhlimassa.
Lopullisen pisteen eron ylipääsemiselle tekee sen kun tapaat uuden ihanan miehen ja ihastut. Sen jälkeen viimeistään kiittelet itseäsi hyvästä päätöksestä erota edellisestä.
Jos kaipaista esiintyy paljon, aloita jokin uusi harrastus. Ole liikkeessä, äläkä jää sohvan pohjalle mietiskelemään. Tee profiili jollekin tai useammalle treffisivustolle ihan vaikka vain katselumielessä. Profiilin tekeminen ei edellytä sitä että pitäisi alkaa treffailemaan ketään, jos ei siltä tunnu.
Lähde ulos viettämään iltaa. Lapsellisilla se on aina hankalampaa, mutta tärkeää silti. Järjestä lapsellesi hoitaja joskus ja lähde ystävien kanssa käymään juhlimassa.
Lopullisen pisteen eron ylipääsemiselle tekee sen kun tapaat uuden ihanan miehen ja ihastut. Sen jälkeen viimeistään kiittelet itseäsi hyvästä päätöksestä erota edellisestä.
M
"miu"
Vieras
[QUOTE="liljan kukka";28174984]Tiedätkö vaikka he olisivat eronneet, he olisi silti samanlaisia ja olisivat silti kaataneet huolensa sun niskaan!! koska elämässä ei vaan selviä ilman ongelmia!näinollen kyse ei oikeastaan ole siitä ovatko vanhempasi eronneet vai ei,vaan siitä että he eivät ole kyenneet olemaan aikuisia! se on luultavasti pysyvä luonteenpiirre..
että haloo herää itte! jos sä kuulut siihen vähemmistöön joka tuntee noin,niin ok, mutta ihan turha yleistää![/QUOTE]
"koska elämässä ei vaan selviä ilman ongelmia!"
Sinäpä sen sanoit, elämässä tulee olemaan ongelmia ja kriisejä, riippumatta siitä onko eroperheestä vai ei. Mä en ainakaan aio mädäntyä paskassa suhteessa ja pilata oman mielenterveyteni ja elämäni vain siitä syystä, että on lapsia.
Mut tää on taas näitä länkkäreiden ongelmia nykypäivänä, ihan kuin Suomessakin ei ennen olisi ollut isompia ongelmia lapsillekin, ja nykyäänkin isossa osassa maailmaa. Lapsetkin näkee niin hirveitä asioita arjessaan ettei meillä edes painajaiset siihen yllä. Ja silti iso osa kykenee kasvamaan suurinpiirtein tasapainoiseksi aikuiseksi. Kas, kun ihminen on omat aivot omaava eläin ja ajatuskulun muuttaminen on ihan omasta tahdosta kiinni. Paitsi jos haluaa jäädä ns. tuleen makaamaan.
että haloo herää itte! jos sä kuulut siihen vähemmistöön joka tuntee noin,niin ok, mutta ihan turha yleistää![/QUOTE]
"koska elämässä ei vaan selviä ilman ongelmia!"
Sinäpä sen sanoit, elämässä tulee olemaan ongelmia ja kriisejä, riippumatta siitä onko eroperheestä vai ei. Mä en ainakaan aio mädäntyä paskassa suhteessa ja pilata oman mielenterveyteni ja elämäni vain siitä syystä, että on lapsia.
Mut tää on taas näitä länkkäreiden ongelmia nykypäivänä, ihan kuin Suomessakin ei ennen olisi ollut isompia ongelmia lapsillekin, ja nykyäänkin isossa osassa maailmaa. Lapsetkin näkee niin hirveitä asioita arjessaan ettei meillä edes painajaiset siihen yllä. Ja silti iso osa kykenee kasvamaan suurinpiirtein tasapainoiseksi aikuiseksi. Kas, kun ihminen on omat aivot omaava eläin ja ajatuskulun muuttaminen on ihan omasta tahdosta kiinni. Paitsi jos haluaa jäädä ns. tuleen makaamaan.
Z
"Zap"
Vieras
Meikäläinen on selvinnyt vasta tapahtuneesta erosta oikein hyvin ja on melkoisen vapautunut olo. Ainoa, joka kärsii on lapsi, mutta mielestäni olemme hoitaneet asiat hänen kannaltaa parhaalla mahdollisella tavalla ja näkee molempia vanhempia todella paljon.
Ex-vaimo sitä vastoin on aivan rikki ja kärttää takaisin yhteen paluuta, jota ei 100% varmasti tule tapahtumaan!
Ex-vaimo sitä vastoin on aivan rikki ja kärttää takaisin yhteen paluuta, jota ei 100% varmasti tule tapahtumaan!
