5-vuotias ujo ja hitaasti lämpiävä lapsi...tartteeko asialle tehdä mitään...?

["ujopiimä"]

Lapsella ikää kohta 6 vuotta, eli ensi syksynä menee eskariin.
On ollut hoidossa jo useamman vuoden, ensin pph:lla ja sitten päiväkodissa. Siellä on kavereita saanut ihan mukavasti. Hitaastil lämpiävyys lapsella näkyy päivittäin.

esimerkiksi aamuisin kun vien häntä hoitoon, jää lapsi seisoskelemaan ensi alkuun ja katselemaan muiden tekemisiä. Lähtee käyntiin paremmin ilmeisesti sitten aamupalan jälkeen, kun omatkin kaverit on jo hoitoon tullut. Näin on ollut aina, eikä asia minusta ole ongelma kun se ei lapselle itselleen ilmeisesti ole ongelma.

Ainoa ongelma mikä minusta on, on se, että lapsi ei itse uskalla lähestyä alkuunsa edes omia kavereitaan, eli odottaa aina että ehdotus leikkiin tms lähtee toisesta eikä hänestä itsestään.

Olen yrittänyt neuvoa mitenkä voi kaveria hakea leikkiin jne, mutta ehkä ei sitten vaan uskalla.

Toisaalta, kun leikin alkuun ovat päässeet, on aina sitten uskaltanut kyllä itsekin ehdotella leikkejä eikä missään nimessä jää jalkoihin.

Samoin vieraaseen kyläpaikkaan mennessä lapsi on yleensä hyvin hissukseen ja istuskelee meidän vierellä.

Tarvitseeko teidän mielestänne asiaan mitenkään puuttua? ja jos tarvitsee, niin mitä tehdä?!

 

["vieras"]

Ei minusta tuollaiselle tarvi mitään tehdä, antaisin lapsen olla omanlaisensa ihan hyvillä mielin

 

[vastaus]

Erikoislastentarhan opettaja voisi tavata lasta muutamia kertoja ja tekisi sitten arvion onko syytä huoleen. Meillä ainakin auttoi ja saatiin vinkkejä omaan toimintaan. Eskarissa on nykyään ja oikein reipas on ja edistynyt sosiaalisessa kanssakäynnissä kovasti. Tsemppiä!

 

[IhanaValo]

Meillä on samanikäinen, hyvin samalta kuulostava tyttö. Eli eskariin menee syksyllä.
Ei oo ainakaan hoidosta mitään sanoneet, että ois ongelmia minkään toiminnan kans ja on sieltä kavereitakin saanut joiden kans leikkii eniten, toki kaikkien kans tulee toimeen.

Ja just vieraammissa kyläpaikoissa jne. istuu joko miun sylissä tai vieressä ja kattelee aluks ennen kuin uskaltaa mennä mukaan. Vaan samanlainen olen itekin, hitaasti lämpiävä enkä oo nähnyt siinä mitään pahaa.

 

["viidenäiti"]

varaisin kyllä pikaisesti ajan psykiatrille ettei mene liian pahaksi!

 

["Vieras"]

[QUOTE="viidenäiti";28183926]varaisin kyllä pikaisesti ajan psykiatrille ettei mene liian pahaksi![/QUOTE]

No tää kommentti nyt oli täysi vitsi

 

["aloittaja"]

Erikoislastentarhan opettaja voisi tavata lasta muutamia kertoja ja tekisi sitten arvion onko syytä huoleen. Meillä ainakin auttoi ja saatiin vinkkejä omaan toimintaan. Eskarissa on nykyään ja oikein reipas on ja edistynyt sosiaalisessa kanssakäynnissä kovasti. Tsemppiä!

Mielenkiinnosta kysyn, että minkälaisia vinkkejä saitte?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="viidenäiti";28183926]varaisin kyllä pikaisesti ajan psykiatrille ettei mene liian pahaksi![/QUOTE]

Oletko tosissasi? En nyt vielä ainakaan ala soittelemaan aikaa...

 

["aloittaja"]

Meillä on samanikäinen, hyvin samalta kuulostava tyttö. Eli eskariin menee syksyllä.
Ei oo ainakaan hoidosta mitään sanoneet, että ois ongelmia minkään toiminnan kans ja on sieltä kavereitakin saanut joiden kans leikkii eniten, toki kaikkien kans tulee toimeen.

Ja just vieraammissa kyläpaikoissa jne. istuu joko miun sylissä tai vieressä ja kattelee aluks ennen kuin uskaltaa mennä mukaan. Vaan samanlainen olen itekin, hitaasti lämpiävä enkä oo nähnyt siinä mitään pahaa.

Onko teillä kanssa tätä, että ei itse lähesty edes omia kavereitaan, vaan odottaa että häntä pyydetään mukaan?

 

["ilona"]

Kuten itsekin mainitsit, lapsi on ujo. Ujous on luonteenpiirre, eikä sitä voi tämän takia "poistaa" kokonaan.. voi treenata erilaisia tilanteita ja lapsi voi rohkaistua hiukan, mutta ei hänen luonteensa muutu.

Meillä ujo ja hitaasti lämpeävä poika. Aloitti päiväkodissa 3,5v. Omissa porukoissa ja tutuille on ihan räväkkä tapaus, eikä huomaa ujoutta, mutta uusissa ympyröissä uusien ihmisten kanssa on tosi vaisu. Päiväkodissa meni ensimmäinen vuosi sopeutumiseen. Päiväkodissa ei uskaltanut sanoa, jos on vessahätä tai jos tahtoo lisää ruokaa tms. Iso kynnys, että pystyi vastaamaan kun kysytään jotain yms.

6-vuotiaana aloitti eskarin toisessa talossa (ei siis ollut omassa päiväkodissa eskaria). Eskarin aloituskeskustelussa kerroin tilanteesta ja vuoden tavoitteeksi onkin kirjattu sosiaalisten taitojen opettelua ja rohkaistumista.

Poika on muuten kuin sosiaalisilta taidoiltaan todella hyvin kehittynyt ja koska on omatoiminen ja osaava, niin hänen ei niin ikään tarvitse ryhtyä kontakteihin ihmisten kanssa niin paljoa.

Nyt eskaria reilu 7kk takana. Eskarissa on tapana, että kätellään joka iltapäivä hyvästiksi..edelleenkään kättely ei tapahdu automaattisesti, vaan vaatii pienen "ponnistelun". Poika on saanut kavereita, mutta jos nyt näin rumasti sanoo, niin kaverit ovat niitä lapsiryhmän rassukoita, jotka ovat jääneet muuten ulkopuolelle ja ovat joillain kehityksen osa-alueilla taidoiltaan heikompia.

Omasta mielestäni lasta ei voi pakottaa eikä saa pakottaa sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, jotka aiheuttavat lapselle liikaa stressiä. Mielestäni lasta ei siis pidä yrittää "siedättää" liikaa, jotta hänestä tulisi rohkea, koska ei kenenkään luonnetta voi muuttaa. Jos miettii toisin päin, niin ei ulospäinsuuntautuneita lapsiakaan aleta rajoittamaan"hei, ei saa olla noin innokas ja tervehtiä ihmisiä ja leikkiä kaikkien kanssa tai puhua paljon".

 

[IhanaValo]

[QUOTE="aloittaja";28183954]Onko teillä kanssa tätä, että ei itse lähesty edes omia kavereitaan, vaan odottaa että häntä pyydetään mukaan?[/QUOTE]

Tää riippuu niin aamusta, esim.kun mennään hoitopaikkaankin..joskus on hyviä aamuja, löytää ehkä jo eteisestä kaverin jonka kans lähtee yhessä leikkimään, joinain aamuina ei sit oikeen käynnisty ja istuu sit mieluummin hoitajan sylissä hetken, jos päästää minusta irti.

 

[hup]

Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia? Jos lapsella kuitenkin kavereita eikä ujous tunnu häntä itseään häiritsevän, niin mitäpä sitä asiaan puuttumaan. Usein tuontyyppisen rauhallisen ja tilanteita sopivasti tarkkailevan lapsen on jopa helpompi ystävystyä ja toimia ryhmässä, kuin sellaisen, joka heti alkaa omiin leikkeihinsä muita vaatimaan. Lisäksi tuontasoinen ujous voi hävitäkin ihan itsestään. Meillä ainakin nykyisestä ekaluokkalaisesta ei voisi uskoa, että vielä 5-vuotiaana suorastaan roikkui sylissäni ensimmäisen vartin, kun kyläpaikkoihin tultiin.

 

[meillä]

Mies on ollut lapsena todella ujo. 5v näyttää olevan saman sorttinen ja annan hänen olla sellainen kuin on. Pph ryhmässä saman ikäinen poika, jonka kanssa leikkii hienosti. Aamulla, kun näkevät, kumpikaan ei sano toisilleen sanaakaan. Päivän leikkivät hyvin yhdessä ja iltapäivällä vilkuttelevat ja heipattelevat hyvinkin riehakkaasti. Kaikki eivät ole samanlaisia, eikä tarttekaan. Niitä hälläpyöriä on tässä maailmassa ihan tarpeeksi. Ihan on miehenikin kasvanut sosiaaliseksi aikuiseksi, mikään päsmäri ei kyllä ole edelleenkään.

 

["aloittaja"]

paljon on tullut hyviä kommentteja, kiitos niistä!!

 

["aloittaja"]

Tää riippuu niin aamusta, esim.kun mennään hoitopaikkaankin..joskus on hyviä aamuja, löytää ehkä jo eteisestä kaverin jonka kans lähtee yhessä leikkimään, joinain aamuina ei sit oikeen käynnisty ja istuu sit mieluummin hoitajan sylissä hetken, jos päästää minusta irti.

Tämä on meillä jännä, että lapsi on aina laskenut minusta herkästi irti hoitopaikassa ja itse hoidon aloituskin sujui ongelmitta. On ns. aika kuuliainen ja kiltti, mikä varmasti liittyy tuohon ujouteen myös. Tekee sen mitä häneltä odotetaan tehtävän hoidossakin. Toisaalta taas, jos joku asia pelottaa tai ei tunnu hyvältä, niin ei sitä väkisinkään tee.

Lähinnä itse mietin ongelmana sitä, että kun ei uskalla lähestyä näitä kavereitaan itse, että mitenkä käy aikanaan koulumaailmassakin, että jääkö aina pihaan yksin seisomaan tai on päivän ilman kavereita, jos kaverit ei ensin tule häntä mukaan leikkeihin hakemaan

 

["aloittaja"]

Mies on ollut lapsena todella ujo. 5v näyttää olevan saman sorttinen ja annan hänen olla sellainen kuin on. Pph ryhmässä saman ikäinen poika, jonka kanssa leikkii hienosti. Aamulla, kun näkevät, kumpikaan ei sano toisilleen sanaakaan. Päivän leikkivät hyvin yhdessä ja iltapäivällä vilkuttelevat ja heipattelevat hyvinkin riehakkaasti. Kaikki eivät ole samanlaisia, eikä tarttekaan. Niitä hälläpyöriä on tässä maailmassa ihan tarpeeksi. Ihan on miehenikin kasvanut sosiaaliseksi aikuiseksi, mikään päsmäri ei kyllä ole edelleenkään.

Joo hyvin samantyylisesti siis kun meilläkin, että aamusta ei homma lähde käyntiin, mutta päivällä sitten kyllä
Onko poikanne pph-kaveri muuten samanluontoinen, ujo myös? Minä olen huomannut, että meillä leikki sujuu paremmin sellaisen kanssa joka on vähän räväkämpi kun meidän tyttö, tai ainakin se leikki alkaa nopeammin

 

[meillä]

[QUOTE="aloittaja";28184257]Joo hyvin samantyylisesti siis kun meilläkin, että aamusta ei homma lähde käyntiin, mutta päivällä sitten kyllä
Onko poikanne pph-kaveri muuten samanluontoinen, ujo myös? Minä olen huomannut, että meillä leikki sujuu paremmin sellaisen kanssa joka on vähän räväkämpi kun meidän tyttö, tai ainakin se leikki alkaa nopeammin [/QUOTE]

On hyvin saman tyylinen kuin meidänkin poika. Musta tuntuu, että viihtyy kyllä esim kerhossa just näiden reippaiden kanssa paremmin. Mut en siis ole huolissani. Koululuokkaan mahtuu monenlaisia lapsia ja kyllä ujommatkin lapset löytävät yleensä niitä hengenheimolaisia. Ja teillä vielä toista vuotta kouluun, siinä kerkee kasvaa ja rohkaistua. Kun asia ei vaivaa lasta, niin anna olla

 

["viidenäiti"]

[QUOTE="aloittaja";28184207]paljon on tullut hyviä kommentteja, kiitos niistä!! [/QUOTE]

ole hyvä

 

["vieras"]

[QUOTE="viidenäiti";28184345]ole hyvä[/QUOTE]

sinä voit varmaan laskea itses ulos kiitoksista ja mennä varailemaan sitä aikaa itsellesi sinne psykiatrille

 

[Viikate]

Kovin tutulta kuulostaa, 4v9kk:n ikäinen keskimmäinen tyttöni on pitkälle ap:n kuvausta vastaava. Herkkä ja ujo tyttö, joka aloitti päiväkodin 3-vuotiaana ja ensimmäisen puoli vuotta lähinnä katseli päältä muiden leikkejä ja muita lapsia, varovasti tutusteli ja tuli osaksi muuta ryhmää. Sitten kun löytyi kaksi kaveria, avautui ihan toisella lailla Nyt on ollut syksystä asti kerhossa ja sama juttu on ollut kerhossakin, puoli vuotta katseli ja tutusteli ja nyt on löytänyt kavereita. Aivan uusien lasten kohdalla odottaa aina leikkiinkutsua, ei itse uskalla lähteä tekemään tuttavuutta. Isosiskonsa seurassa on vähän rohkeampi.

Tätä persoonallisuuden piirrettä pitäisin vain ominaisuutena, en heikkoutena

 

["aloittaja"]

Kovin tutulta kuulostaa, 4v9kk:n ikäinen keskimmäinen tyttöni on pitkälle ap:n kuvausta vastaava. Herkkä ja ujo tyttö, joka aloitti päiväkodin 3-vuotiaana ja ensimmäisen puoli vuotta lähinnä katseli päältä muiden leikkejä ja muita lapsia, varovasti tutusteli ja tuli osaksi muuta ryhmää. Sitten kun löytyi kaksi kaveria, avautui ihan toisella lailla Nyt on ollut syksystä asti kerhossa ja sama juttu on ollut kerhossakin, puoli vuotta katseli ja tutusteli ja nyt on löytänyt kavereita. Aivan uusien lasten kohdalla odottaa aina leikkiinkutsua, ei itse uskalla lähteä tekemään tuttavuutta. Isosiskonsa seurassa on vähän rohkeampi.

Tätä persoonallisuuden piirrettä pitäisin vain ominaisuutena, en heikkoutena

Hyvin sanottu

 

["yksi näkökulma"]

Minä olen kovasti miettinyt tätä asiaa oman tyttöni näkökulmasta, jolla on ollut vaikeuksia ryhmäytymisessä, tutustumisessa muihin lapsiin ja on lisäksi hyvin valikoiva ystäviensä suhteen. Ujous/hitaasti lämpiävyys on ominaisuus eikä sille lähtökohtaisesti pidä eikä voi tehdä mitään. Jos te vanhempina olette kokeneet samaa lapsuudessanne (ja ehkä koette edelleenkin?) miettikää, miltä se teistä on tuntunut/tuntuu? Oletteko jollain tavalla kärsineet siitä vai oletteko oppineet hyväksymään tämän ominaisuuden ja tulleet sen kanssa toimeen? Sitä kautta voitte päästä käsiksi oman lapsen tunnemaailmaan ja miettiä pitäisikö asiaan jollain tavoin pyrkiä vaikuttamaan. Minua ainakin on koko elämäni vaivannut se, etten osaa ryhmäytyä. Enkä ole ollut koskaan ujo, mutta nimenomaan ryhmätilanteet on sellaisia joissa en ole osannut toimia. Siitä syystä haluaisin olla avuksi tytöllei, ettei hän joutuisi samanlaiseen kierteeseen. Eri asia tietenkin on, mitä konkreettisesti voin asialle tehdä.

 

["vieras"]

Ei saa puuttua ja missään nimessä viedä mihinkään tutkittavaksi ym. Lapsessa ei ole mitään vikaa ja millään tavalla ei saa edes vihjata siihen suuntaan. Se on tuhoisaa ja osoittaa ymmärtämättömyyttä.

 

["vieras"]

Kaksi lapsistani ovat olleet samanlaisia (yhdestä en vielä osaa sanoa koska on vauva). Vanhempi on nyt toisella luokalla ja keskimmäinen ensimmäisellä. Kummatkin ovat reippaita koululaisia. Lapset ovat erilaisia ja hyvä niin. Minusta ei ole hyvä jos lapsi menee suuna päänä heti kaikkien luo.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28184590]Kaksi lapsistani ovat olleet samanlaisia (yhdestä en vielä osaa sanoa koska on vauva). Vanhempi on nyt toisella luokalla ja keskimmäinen ensimmäisellä. Kummatkin ovat reippaita koululaisia. Lapset ovat erilaisia ja hyvä niin. Minusta ei ole hyvä jos lapsi menee suuna päänä heti kaikkien luo.[/QUOTE]

Kun sinulla on jo kouluikäisiä, niin kuinka heillä lähti koulu sujumaan?
Mitenkä löysivät tiensä kavereiden luo aamulla jne? Entä mitenkä viittaamiset koulussa jne.

Totta on tuokin, että ei ole hyvä mennä suuna päänä kaikkien luo heti. Tarkkailijana sitä tekee monesti tärkeitä havaintoja muista ihmisistä