E
ennakkoluuloton
Vieras
Tuli vaan mieleen näin kahden pikkukoiran omistajana, että miksi kaikkien oletusarvo on, että pikkukoirat ovat kouluttamattomia räksyjä? Teettekö yleensäkin tuollaisia yleistyksiä kaikesta, vai onko tämäkin niitä seikkoja joissa muutama yksilö pilaa kaikkien maineen? Entä missä menee raja, alle minkä säkäkorkeuden koirat ovat pikkuisia? Eikö teidän mielestänne pikkukoirissa ole rotujen välillä vaihtelua tuossa haukkumisen määrässä?
Itselläni on kaksi alle 30cm säkäkorkeudeltaan olevaa koiraa. Jätän tässä vaiheessa tarkoituksella rodun kertomatta välttääkseni ennakkoluuloja. Meillä koirat on sellaista rotua joka on alunperin jalostettu hienostorouvien hälytyskelloksi, eli rotunsa puolesta ovat kyllä haukkuherkkiä. Meillä kuitenkin koirat on opetettu niin, että vain silloin kuin vieraita tulee, saa tervehtiä haukkumalla, mutta se on lopetettava käskystä. Lisäksi leikkiessä musta on ihan ok että koirat haukahtelevat toisilleen, mutta esim. ihmisten komentaminen tai turha vahtiminen haukkuen on kiellettyä. Samoin meidän koirat on hyvin treenattu ohitustilanteisiin, niin että vaikka toinen koiramme rakastaa, ja toinen pelkää isoja koiria, ne kävelevät lenkillä siivosti ohi, haukkumatta. Koiran kuuluu saada haukkua, se on niiden kommunikointia, mutta mun mielestä laumanjohtaja saa määrätä ne tilanteet joissa haukutaan ja kuinka paljon.
Tuossa kouluttamaton pikkuräksy-yleistyksessä mua eniten ottaa päähän että oikeasti mun kokemuksen mukaan suurin osa pientenkin koirien omistajista oikeasti kyllä kouluttaa koiransa. Meillä harrastetaan toisen koiran kanssa agoilitya ja toisen kanssa tokoa. Näyttelyissä käydään silloin tllöin. Pelkästään noissa harrastuksissa tarvitaan muutakin kuin vain peruskoulutus, ja mun tuntemista pikkukoirien omistajista yli puolet harrastaa koiransa kanssa jotain. Samoin meidän lähikoirapuistossa pienten puolella yleensä käyttäydytään paremmin kuin isojen puolella, esim. mun aikana pienten puolella ei olla tapeltu kertaakaan tai louskutettu aidan takaa jokaiselle ohikulkijalle.
Erikseen sitten ovat nämä parishilton-, tuksu- tai venakkomilanna-tyyppiset eukot joille ei oikeasti pitäisi luovuttaa tamagochia vaativampaa lemmikkiä. Valitettavasti pikkukoirat ovat myös tyhjäpääbimbojen suosiossa, mutta tuskin niistä kukaan nauttii elämästään ilman rajoja ja huolenpitoa, riittävää ulkoilutusta tai oikein muutakaan tekemistä. Ja kaikkihan me tiedämme että kun koira tylsistyy, se keksii itse itselleen tekemistä, vaikka sitten sitä räkyttämistä, saahan sillä silti huomiota ihmiseltään...
Itselläni on kaksi alle 30cm säkäkorkeudeltaan olevaa koiraa. Jätän tässä vaiheessa tarkoituksella rodun kertomatta välttääkseni ennakkoluuloja. Meillä koirat on sellaista rotua joka on alunperin jalostettu hienostorouvien hälytyskelloksi, eli rotunsa puolesta ovat kyllä haukkuherkkiä. Meillä kuitenkin koirat on opetettu niin, että vain silloin kuin vieraita tulee, saa tervehtiä haukkumalla, mutta se on lopetettava käskystä. Lisäksi leikkiessä musta on ihan ok että koirat haukahtelevat toisilleen, mutta esim. ihmisten komentaminen tai turha vahtiminen haukkuen on kiellettyä. Samoin meidän koirat on hyvin treenattu ohitustilanteisiin, niin että vaikka toinen koiramme rakastaa, ja toinen pelkää isoja koiria, ne kävelevät lenkillä siivosti ohi, haukkumatta. Koiran kuuluu saada haukkua, se on niiden kommunikointia, mutta mun mielestä laumanjohtaja saa määrätä ne tilanteet joissa haukutaan ja kuinka paljon.
Tuossa kouluttamaton pikkuräksy-yleistyksessä mua eniten ottaa päähän että oikeasti mun kokemuksen mukaan suurin osa pientenkin koirien omistajista oikeasti kyllä kouluttaa koiransa. Meillä harrastetaan toisen koiran kanssa agoilitya ja toisen kanssa tokoa. Näyttelyissä käydään silloin tllöin. Pelkästään noissa harrastuksissa tarvitaan muutakin kuin vain peruskoulutus, ja mun tuntemista pikkukoirien omistajista yli puolet harrastaa koiransa kanssa jotain. Samoin meidän lähikoirapuistossa pienten puolella yleensä käyttäydytään paremmin kuin isojen puolella, esim. mun aikana pienten puolella ei olla tapeltu kertaakaan tai louskutettu aidan takaa jokaiselle ohikulkijalle.
Erikseen sitten ovat nämä parishilton-, tuksu- tai venakkomilanna-tyyppiset eukot joille ei oikeasti pitäisi luovuttaa tamagochia vaativampaa lemmikkiä. Valitettavasti pikkukoirat ovat myös tyhjäpääbimbojen suosiossa, mutta tuskin niistä kukaan nauttii elämästään ilman rajoja ja huolenpitoa, riittävää ulkoilutusta tai oikein muutakaan tekemistä. Ja kaikkihan me tiedämme että kun koira tylsistyy, se keksii itse itselleen tekemistä, vaikka sitten sitä räkyttämistä, saahan sillä silti huomiota ihmiseltään...