miksi pikkukoirista puhutaan melkein aina räksyttäjinä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ennakkoluuloton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meidän chihu on kyllä karsee rähjä. Koko ajan sitä koulutamme ja kyllä meillä nykyään paremmin meneekin. Se on vaan tosi hankala tapa kitkeä pois, jos se on päässyt syntymään. Ja kyllä se vähän valitettavasti kuuluu chihun luonteeseenkin, joskin se on kouluttamalla kitkettävissä :)

Itse aloitukseen, ihan samanlaisia rähjäroopeja löytyy niistä isoista, mutta eihän sellaisen rähjäävän berhandilaisen kanssa voi ulos lähteä. Olen huomannut että niitä isoja ulkoilutetaan klo. 00.00 jälkeen, tai sit ne joutuu valitettavasti nopeasti kiertoon tai piikille, koska ne on täysin hallitsemattomia- pienet taas on hallittavissa eri tavalla joten niitä ei piilotella eikä niistä luovuta niin helposti. Eikä ongelmaa välttämättä pidetä niin vakavana.
 
Luin ylläolevan keskustelun, eikä mulla ole vääntöön lisättävää. Voin vain omasta puolestani kertoa, miksi mun mielestä pikkukoirat räksyttävät.

Räksytys on onomatopoeettinen sana, joka kuvailee pienestä koirasta lähtevää ääntä kertomatta mitenkään siitä, onko koiraa koulutettu vai ei. Pienen koiran pieni haukku kuulostaa rätinältä -> räksytys. Isommalla koiralla on isompi kaikukoppa, jolloin onomatopoeettisesti haukkua kuvaillaan haukkumiseksi, koska siltä se kuulostaa. Iso koira voi räksyttää, jos käyttää ääntään ylärekisterissä. Pienen koiran on vaikeampi haukkua kumeasti, sillä sillä ei ole siihen tarvittavaa välineistöä (ellei laita chihuaan bassorumpuun).
 
Fakta nyt vaan on se, että enemmän niitä räksyttäviä yksilöitä löytyy pienistä, kuin isoista koirista.

Ison koiran kohdalla puhutaan yleensä haukkumisesta ja pienen räksyttämisestä, koska se ääni, mikä pikkukoiran kitusista lähtee, on vaan jotenkin niin jäätävän ärsyttävä, ettei tosikaan. Se ääni kun on tyypillisesti varsin kimakka ja joidenkin yksilöiden kohdalla se ihan oikeasti ottaa korviin.

Mutta se pikkukoiran räksytys ei suinkaan aina johdu koiran kouluttamattomuudesta. Pieni koira räksyttää monesti ihan jo siksi, että se on pienen kokonsa vuoksi altavastaajana. Ei tokikaan aina (meillä pikkupiski veti rotikkaa henkisellä kapasiteetillaat turpiin 6-0), mutta hyvin usein. Pieni koira koittaa siis kompensoida sillä äänenkäytöllään sitä pientä kokoaan sellaisissa tilanteissa, joissa se kokee olevansa uhattuna. Ison koiran tullessa kohti, pikkukoira saattaa käyttää ääntään, jonka avulla se ilmoittaa, että ison koiran on pare pysyä poissa jne. Ei koira tyhmä ole, kyllä se ymmärtää sen, että se on samankokoinen, kuin "vastustajan" pää.

Meillä oli jokunen aika sitten viikon hoidossa pikkupiski, jonka kohdalla tuntui, että sen elämäntehtävänä on räksyttää. Jos lapseni lähestyivät tuota koiraa, se räksytti (koska pelkäsi), jos ovikello soi, se räksytti (kotona sillä on lupa toimia näin), jos tiputin lusikan vahingossa lattialle, se räksytti (koska se on lähtökohtaisesti ns. ääniherkkä). Tuntui, että oli kyseessä mikä tahansa asia, koira reagoi siihen räksyttämällä.

Ja koulutettu tuo koira on. Se kisaa kahdessa lajissa, sekä harrastaa myös kolmea muuta lajia harrastelumielessä. Tuon koiran omistaja on toisen koiransa kanssa MM-tasolla, joten kyse ei ole siitä, etteikö omistaja osaisi tai viitsisi kouluttaa koiraansa. Tietyssä määrin tuota voi muokata, mutta jokaisen yksilön kohdalla se ei ole mahdollista siinä määrin, mitä ehkä toivoa saattaa.

Tosin pitää muistaa se, että vaikka minä koin tuon koiran jatkuvan räksyttämisen häiritsevänä, enkä omalta koiraltani hyväksy mm. ovikellon haukkumista, on se räksyttäminen tässä kohtaa asia, joka ei tuota koiran omistajaa häiritse pätkääkään. Vaan itseasiassa jopa päinvastoin. Hänen mielestään koiran kuuluu ilmoittaa, jos pihalla liikkuu joku ja siksi tätä toimintoa on koiralla jopa vahvistettu.

Mulla on se lähtökohta, että meillä ei haukuta, ellen ole erikseen käskenyt koiraa haukkumaan. Niillä ei siis ole lupaa ilmoittaa jos joku on pihalla tai ovella. Siinä kohtaa saavat toki nostaa mekkalan, jos joku vieras tulee sisälle ilman, että minä tai joku muu perheenjäsen hänet on sisään laskenut.
Myöskään remmilenkillä ei kenenkään tarvitse aukoa naamaansa vastaantuleville, oli tilanne sitten mikä tahansa. Ja tämä sama sääntö on meillä pätenyt koiraan, kuin koiraan, riippumatta siitä, onko sitä elopainoa 6 tai 50 kiloa.

En kuitenkaan väitä saavani koiraa, kuin koiraa hiljaiseksi. En nimittäin saisi koskaan tuota meillä hoidossa ollutta koiraa tukkimaan leipäläppäänsä ns. pysyvästi.

missä tilanteissa sun mielestä koiran on okhaukkua? Ei missään? Eikö olisi koiran kannalta parempi jos sillä olisi edes joku tilanne jossa se saa käyttää luonnollista viestimismuotoaan, kuin vaientaa koira kokonaan, aina ja kaikissa tilanteissa? Meillä tosiaan koirilla on lupa haukkua kun vieraita tulee ovesta, mutta vain sen verran että ns. ilmoittavat tulijoista, ja minun käskystäni hiljenevät kun riittää. Samoin keskenään saavat haukahdella (ns. komentaa toisiaan), mutta turhaa räkytystä en minäkään hyväksy. Silti musta ois tosi julmaa pyrkiä siihen että koirat ei koskaan saa haukkua. Meillä toinen koira on tosi puhelias, mouruaa ja kurisee sekä vikisee samantyyppisesti kuin jotkut kissat juttelevat, mutta pitää tuota ääntä ihan seurustelumielessä, ei esim kerjätäkseen tai vaatiakseen jotain. Pitäiskö susta tuokin tapa kitkeä? Entäs hännän heilutus, sehän on myös koiralle luontainen tapa viestiä. Olisitko valmis karsimaan sen koirasi käytöksestä jos jostain syystä tarve vaatisi? Miksi et?
 
missä tilanteissa sun mielestä koiran on okhaukkua? Ei missään? Eikö olisi koiran kannalta parempi jos sillä olisi edes joku tilanne jossa se saa käyttää luonnollista viestimismuotoaan, kuin vaientaa koira kokonaan, aina ja kaikissa tilanteissa? Meillä tosiaan koirilla on lupa haukkua kun vieraita tulee ovesta, mutta vain sen verran että ns. ilmoittavat tulijoista, ja minun käskystäni hiljenevät kun riittää. Samoin keskenään saavat haukahdella (ns. komentaa toisiaan), mutta turhaa räkytystä en minäkään hyväksy. Silti musta ois tosi julmaa pyrkiä siihen että koirat ei koskaan saa haukkua. Meillä toinen koira on tosi puhelias, mouruaa ja kurisee sekä vikisee samantyyppisesti kuin jotkut kissat juttelevat, mutta pitää tuota ääntä ihan seurustelumielessä, ei esim kerjätäkseen tai vaatiakseen jotain. Pitäiskö susta tuokin tapa kitkeä? Entäs hännän heilutus, sehän on myös koiralle luontainen tapa viestiä. Olisitko valmis karsimaan sen koirasi käytöksestä jos jostain syystä tarve vaatisi? Miksi et?

Mikä siinä asiallisessa keskustelussa on niin kovin vaikeaa?

Mietipä hetki, mitenkä suuri mahtaa olla motiivini vastata kysymyksiisi, kun ne on vedetty aivan överiksi?
 
  • Tykkää
Reactions: Aamuäree
Mikä siinä asiallisessa keskustelussa on niin kovin vaikeaa?

Mietipä hetki, mitenkä suuri mahtaa olla motiivini vastata kysymyksiisi, kun ne on vedetty aivan överiksi?

mitä ihmettä? :O eli siis sun mielestä asiallista keskustelua syntyy vain olemalla samaa mieltä sun kanssa? Jos kyseenalaistan sun tapasi ja kerron rinnalla omista käytännöistäni, onko se riidan haastamista? Mä olen nyt ihan oikeast täysin suu pyöreenä täällä päässä, en ymmärrä yhtään minkä kohdan koet epäystävälliseksi? Vai oliko tuo hännänheilutus liikaa? Mun ajatuksissa se oli ihan yhtä relevantti kysymys kuin se, että miksi koira pitäisi opettaa täysin haukkumattomaksi?
 
Pikkukoirilla on yleensä ärsyttävä ääni, ja valitettavasti niitä on sellaisillaa ihmisillä, jotka ei ymmärrä kouluttaa koiraansa tai pitävät niitä pieninä ja söpöinä. - Voi kun meidän Fifi on vielä niin pieni. Ja silitellään haukkuvan koiran päätä. Tai sitten lasketaan ne rivitalon pihalle ulkoilemaan itsekseen 20 asteen pakkaseen, juuri kun muut ihmiset on menneet nukkumaan, tai vastaavasti ennen kukonlaulua.

Meidän naapurustossa asuu viisi pikkukoiraa ja saman verran isoja koiria, ja näistä eniten haukkuvat villakoirat ja chihuahua. Iso koirat haukkuvat toisilleen jos leikkivät, mutta todella harvoin muuten, yhden niistä viidestä en ole koskaan kuullut haukkuvan. Isoja koiria myös komennetaan heti, jos haukkuvat.
 
mitä ihmettä? :O eli siis sun mielestä asiallista keskustelua syntyy vain olemalla samaa mieltä sun kanssa? Jos kyseenalaistan sun tapasi ja kerron rinnalla omista käytännöistäni, onko se riidan haastamista? Mä olen nyt ihan oikeast täysin suu pyöreenä täällä päässä, en ymmärrä yhtään minkä kohdan koet epäystävälliseksi? Vai oliko tuo hännänheilutus liikaa? Mun ajatuksissa se oli ihan yhtä relevantti kysymys kuin se, että miksi koira pitäisi opettaa täysin haukkumattomaksi?

Kyllä, hännänheilutus oli mielestäni erittäin typerä ylilyönti.

Motivaationi sinulle vastaamiseen laskee myös siksi, että vääristelet tekstiäni.

Jos kerron, että mulla on lähtökohtana se, ettei MEILLÄ (sisällä, kotona, neljän seinän sisällä, asunnossa, tönössä, talossa, tuvassa jne.) haukuta, eikä koirilla ole lupaa haukkua myöskään vastaantuleville, se EI OLE SYNONYYMI sille, etteikö olisi ikinä, koskaan, milloinkaan tilannetta jossa koira ei saisi haukkua.

Olin kertonut KAKSI tilannetta, joissa koiran ei ole mielestäni sopivaa haukkua ja yhtäkkiä se tarkoittaakin sitä, ettei koirani saa milloinkaan pitää minkäänlaista ääntä. Eikä suunnilleen edes heiluttaa häntää.

Mm. hakumetsällä se haukku on erittäin suotavaa, jopa pakollista, koska koirani eivät ole rullakoiria. Häntäänsäkin saavat halutessaan heiluttaa. Tosin meillä kyllä on yhdellä koiralla ollut tuon hännänheilutuksen osaltakin olemassa kielto. Silloin, kun koira esittää käskystä kuollutta, se ei saa heiluttaa edes häntäänsä.
 
Pikkukoirilla on yleensä ärsyttävä ääni, ja valitettavasti niitä on sellaisillaa ihmisillä, jotka ei ymmärrä kouluttaa koiraansa tai pitävät niitä pieninä ja söpöinä. - Voi kun meidän Fifi on vielä niin pieni. Ja silitellään haukkuvan koiran päätä. Tai sitten lasketaan ne rivitalon pihalle ulkoilemaan itsekseen 20 asteen pakkaseen, juuri kun muut ihmiset on menneet nukkumaan, tai vastaavasti ennen kukonlaulua.

Meidän naapurustossa asuu viisi pikkukoiraa ja saman verran isoja koiria, ja näistä eniten haukkuvat villakoirat ja chihuahua. Iso koirat haukkuvat toisilleen jos leikkivät, mutta todella harvoin muuten, yhden niistä viidestä en ole koskaan kuullut haukkuvan. Isoja koiria myös komennetaan heti, jos haukkuvat.

Moni pikkukoira kyllä räksyttää, mutta aika harvan omistajan mä olen nähnyt silti silittelevän hauvelin päätä kun se haukkuu ja pitävän haukkua söpönä. Minusta tää on yleisin yleistämisen aihe. Ihan samalla tapaa se haukku ärsyttää omistajaa ja kyllä meilläkin aina kielletään, mutta pelkkä kielto ei aina tehoa. Oma kokemukseni on kyllä että ne vieraat ihmiset tulee lässyttämään meidän koiralle että "voivvvoiiii mikä suloinen rotta mussutimuu pelottaako oivoiv uiuiui hehhehheee onpas se söpö ja pippurinen...".. samalla kun itse koittaa pistää koiraansa ruotuun ja aisoihin :D
 
Kyllä, hännänheilutus oli mielestäni erittäin typerä ylilyönti.

Motivaationi sinulle vastaamiseen laskee myös siksi, että vääristelet tekstiäni.

Jos kerron, että mulla on lähtökohtana se, ettei MEILLÄ (sisällä, kotona, neljän seinän sisällä, asunnossa, tönössä, talossa, tuvassa jne.) haukuta, eikä koirilla ole lupaa haukkua myöskään vastaantuleville, se EI OLE SYNONYYMI sille, etteikö olisi ikinä, koskaan, milloinkaan tilannetta jossa koira ei saisi haukkua.

Olin kertonut KAKSI tilannetta, joissa koiran ei ole mielestäni sopivaa haukkua ja yhtäkkiä se tarkoittaakin sitä, ettei koirani saa milloinkaan pitää minkäänlaista ääntä. Eikä suunnilleen edes heiluttaa häntää.

Mm. hakumetsällä se haukku on erittäin suotavaa, jopa pakollista, koska koirani eivät ole rullakoiria. Häntäänsäkin saavat halutessaan heiluttaa. Tosin meillä kyllä on yhdellä koiralla ollut tuon hännänheilutuksen osaltakin olemassa kielto. Silloin, kun koira esittää käskystä kuollutta, se ei saa heiluttaa edes häntäänsä.

ok, anteeksi. Et vain maininnut mitään muista tilanteista joissa koira saisi haukkua, niin mulle jäi sellainen kuva että haukkuminen on teillä kokonaan epätoivottavan käytöksen listalla. Myönnän että kirjoitin vähän kärkkäästi, mutta oikeasti kysyin ihan uteliaisuudesta miksi koira ei saisi haukkua. Se on hyvä ettei asia kuitenkaan teillä ole näin. :) mutta usko pois, sellaisiakin koirapeeheitä on jossa haukkuminen on kokonaan kielletty. Surullista mutta totta.

Meidän toinen koira ei synnynnäisen vaivan vuoksi osaa heiluttaa häntäänsä lähes lainkaan, eikä hän osaa siltikään leikkiä täysin kuollutta. :D Kituva voisi olla kuvaavampi termi, sille kun sanoo kuole, se heittää kyllä kyljelleen, mutta vasen takajalka jää joka kerta sätkimään kituvan näköisenä. :D
 
Tietyt rodut ovat haukkuherkkiä ja valtaosassa tapauksista räksyttävät, ei siinä sen kummempaa. Kyllähän siinä silloin yleistys voidaan tehdä. Ihan kuten noutajista voidaan tehdä yleistys tavaroiden kantamisesta/noutamisesta tms.

Itse saatan käyttää ilmaisua "räksyttäjä" jostain perhoskoirista, chihuahuoista yms. koska en voi sietää kyseisten koirien luonnetta. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta pääosin en pidä, kyllähän puhdasrotuisista voidaan yleistystä tehdä luonteenpiirteistä, ne kun on jalostettu tietynlaiseksi.

Ja kyllä se muuten niin on, että pieniä koiria koulutetaan huomattavasti vähemmän kuin suuria (poikkeuksia toki löytyy paljon, en kiistä!). Pieniä koiria pystyy hallitsemaan voimallakin, joten kouluttaminen ei ole välttämätöntä -> moni jättääkin sitten kouluttamatta valitettavasti.

Ja sekin siinä räksyttämisessä ärsyttää, että pienet koirat usein räksyttävät suurille roduille, minua vain henkilökohtaisesti ärsyttää se, että joku pikkurakki tahallaan haastaa suurta koiraa, joka voisi yhdellä suupalalla syödä vastapuolen. Että kai tuo nimitys tulee myös siitä, etteivät kys. nimitystä käyttävät vain yksinkertaisesti pidä rodusta, josta puhuvat :)
 
Tuli vaan mieleen näin kahden pikkukoiran omistajana, että miksi kaikkien oletusarvo on, että pikkukoirat ovat kouluttamattomia räksyjä? Teettekö yleensäkin tuollaisia yleistyksiä kaikesta, vai onko tämäkin niitä seikkoja joissa muutama yksilö pilaa kaikkien maineen? Entä missä menee raja, alle minkä säkäkorkeuden koirat ovat pikkuisia? Eikö teidän mielestänne pikkukoirissa ole rotujen välillä vaihtelua tuossa haukkumisen määrässä?

Itselläni on kaksi alle 30cm säkäkorkeudeltaan olevaa koiraa. Jätän tässä vaiheessa tarkoituksella rodun kertomatta välttääkseni ennakkoluuloja. Meillä koirat on sellaista rotua joka on alunperin jalostettu hienostorouvien hälytyskelloksi, eli rotunsa puolesta ovat kyllä haukkuherkkiä. Meillä kuitenkin koirat on opetettu niin, että vain silloin kuin vieraita tulee, saa tervehtiä haukkumalla, mutta se on lopetettava käskystä. Lisäksi leikkiessä musta on ihan ok että koirat haukahtelevat toisilleen, mutta esim. ihmisten komentaminen tai turha vahtiminen haukkuen on kiellettyä. Samoin meidän koirat on hyvin treenattu ohitustilanteisiin, niin että vaikka toinen koiramme rakastaa, ja toinen pelkää isoja koiria, ne kävelevät lenkillä siivosti ohi, haukkumatta. Koiran kuuluu saada haukkua, se on niiden kommunikointia, mutta mun mielestä laumanjohtaja saa määrätä ne tilanteet joissa haukutaan ja kuinka paljon.

Tuossa kouluttamaton pikkuräksy-yleistyksessä mua eniten ottaa päähän että oikeasti mun kokemuksen mukaan suurin osa pientenkin koirien omistajista oikeasti kyllä kouluttaa koiransa. Meillä harrastetaan toisen koiran kanssa agoilitya ja toisen kanssa tokoa. Näyttelyissä käydään silloin tllöin. Pelkästään noissa harrastuksissa tarvitaan muutakin kuin vain peruskoulutus, ja mun tuntemista pikkukoirien omistajista yli puolet harrastaa koiransa kanssa jotain. Samoin meidän lähikoirapuistossa pienten puolella yleensä käyttäydytään paremmin kuin isojen puolella, esim. mun aikana pienten puolella ei olla tapeltu kertaakaan tai louskutettu aidan takaa jokaiselle ohikulkijalle.

Erikseen sitten ovat nämä parishilton-, tuksu- tai venakkomilanna-tyyppiset eukot joille ei oikeasti pitäisi luovuttaa tamagochia vaativampaa lemmikkiä. Valitettavasti pikkukoirat ovat myös tyhjäpääbimbojen suosiossa, mutta tuskin niistä kukaan nauttii elämästään ilman rajoja ja huolenpitoa, riittävää ulkoilutusta tai oikein muutakaan tekemistä. Ja kaikkihan me tiedämme että kun koira tylsistyy, se keksii itse itselleen tekemistä, vaikka sitten sitä räkyttämistä, saahan sillä silti huomiota ihmiseltään...

perheessä oli yorkki ja pienempi kuin kissat...eikä mikään jalostus yksilö mutta se piti jöötä käymällä toisten kimppuun (vaikka puolet suurempi narttu koira)....
 

Yhteistyössä