Onko oikeasti olemassa ihmisiä jotka eivät voi ymmärtää että joku ajattelee jostain asiasta eri tavalla kuin he?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SuzieQ.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Löytyyhän niitä - ja allkirjoittanut on tavannut ne ääripäät, ääripäistä. Eli joko ihan "puskassa kasvaneet", kouluttautumattomat joskus omaavat kovin suppean elämänpiirin ja sitä kauttaa ajattelukin on kovin suppeaa. Ja toinen ääripää on "liikaa kouluttautuneet". Teoriassa osataan kaikki, mutta soveltaminen ja erinäkökannat ei ole vahvuus. Toki näistäkin ääripäistä löytyy avarakatseisiakin.

Joskus olen myös miettinyt että miten elämän haasteet vaikuttaa ihmisiin. Jos elämä on suht tasainen ja kokemuskenttä suht "helppo"voi olla helppo ajatella että miksi muut ei tee niin kuin minä. Koska mun elämä on näin helppoa niin pitäshän se muillakin olla. Mutta jos elämä vähän ruimii ja joutuu korjaamaan omia mielipiteitä ja kääntämään ehkä takkiakin niin oppii ettei asiat ole niin yksiselitteisiä.

Mene ja tiedä...
 
On paljonkin. Varmaan suurin osa näistä tekee niinku "on aina tehty" eli lapsuudenkodissa ja lähipiirissä sen enempää välttämättä kyseenalaistamattakaan edes. Tai jos ovat vaikka suht dominoivien äitien tai isien kasvattamia....

Avarakatseisuus varmasti osittain myös välittyy lapsuudesta saakka. Jos on ääneen tuomitsevien kasvattama, tulee sellaiseksi helposti itsekin.

Itse tuomitsevaisuudesta sen verran ajatusta, että se on hyväkin asia. Ilman sitä ihminen ei pyrkisi hyvään, pysymään linjassa jne. Jokainen tuomitsee jotakin ja se on ihan hyvä asia. Sen avulla moraaliasioitakin välitetään jälkeläisille.

Selkeästi tyhmä tuomitsevuus taas kertonee tuomitsejasta itsestään jotakin ja hän joko oppii joskus lisää tai sitten ei. Kaikille ei oo annettu samaa määrää työkaluja ja rakennuspalikoita. Näin se vaan menee...

Ja eihän kaikkea tarvitse ymmärtää. Ei se suurin ymmärtäjä ole yhtä kuin suurin/paras ihminen.

Joo, on asioita jotka saakin tuomita, ihan ilmiselviä, kuten tappaminen yms. jutut. :) Mutta sitten tuo, että tosissaan paasataan jollekin suu vaahdossa jostain, ettei ymmärretä toisen tapaa elää, asioissa joilla ei loppujen lopuksi juurikaan väliä. Tai vaikka sitä etteivät jotkut osta koko ikänään omistusasuntoa vaan käyttävät rahansa mieluummin matkusteluun. tai imettävät/ovat imettämättä, tai ihan mitä vaan.

Suvaitsevaisuus kaikessa ei ehkä tosiaan välttämättä ole mikään tavoite, vaan se että ymmärtää toisenlaisia mielipiteitä kuin omansa, ja sen että tämä toisenlainen ajatustapa ehkä sopii sille toiselle. Toisten ihmisten ajatusten kunnioitus ja arvostaminen.
 
Mitä enemmän ihminen on sinut itsensä kanssa, sen vähemmän toisen erilainen tapa ajatella/tehdä/olla uhkaa omaa minuutta ja sen vähemmän se ärsyttää tai edes liikuttaa.... kyse siis näistä ihan perusarkipäiväisistä asioista, ei mistään lakipykäliä hipovista aiheista. ;)

Veit varpaat suustani. osasit kiteyttää muutamaan lauseeseen sen minkä selittämisessä mulla menisi puoli tuntia. :D :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: BettyBoop
[QUOTE="minttu";28208675]Löytyyhän niitä - ja allkirjoittanut on tavannut ne ääripäät, ääripäistä. Eli joko ihan "puskassa kasvaneet", kouluttautumattomat joskus omaavat kovin suppean elämänpiirin ja sitä kauttaa ajattelukin on kovin suppeaa. Ja toinen ääripää on "liikaa kouluttautuneet". Teoriassa osataan kaikki, mutta soveltaminen ja erinäkökannat ei ole vahvuus. Toki näistäkin ääripäistä löytyy avarakatseisiakin.

Joskus olen myös miettinyt että miten elämän haasteet vaikuttaa ihmisiin. Jos elämä on suht tasainen ja kokemuskenttä suht "helppo"voi olla helppo ajatella että miksi muut ei tee niin kuin minä. Koska mun elämä on näin helppoa niin pitäshän se muillakin olla. Mutta jos elämä vähän ruimii ja joutuu korjaamaan omia mielipiteitä ja kääntämään ehkä takkiakin niin oppii ettei asiat ole niin yksiselitteisiä.

Mene ja tiedä...[/QUOTE]

Olen muuten huomannut, että kun kyseessä ovat esim. lapset, niin ne joilla on todella helpot ja rauhalliset lapset, varsinkin täällä usein kyseenalaistavat toisenlaisen temperamentin omaavat lapset, ja syyllistävät heidän vanhempiaan heidän kurittomuudestaan. En ainakaan tiedä yhtään haastavan lapsen/erityislapsen vanhempaa joka väittäisi ettei mitään diagnooseja ole olemassakaan, ainoastaan vanhempia jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan. :D

Toinen hyvä esimerkki ovat ne, jotka julistavat suureen ääneen, etteivät hyväksy lapsettomuushoitoja, koska niiden jotka eivät saa luomusti lapsia, pitäisi vain hyväksyä se ettei heitä ole tarkoitettu vanhemmiksi. Harvoin tämänkään huutelijat ovat itse tahattomasti lapsettomia...väitän että suurin osa tahattomasti lapsettomista ymmärtävät, että kaikki eivät halua vain sopeutua kohtaloonsa, vaan haluavat käyttää kaikki mahdollisuudet saada lapsi.

Tätäkin listaa voisi jatkaa aika pitkään.

On vaan niin vaikea asettua toisen asemaan.

Ja, tämä on siis vain nyt yleistä pohdintaa, ei mitenkään itseni nostamista. Olen itsekin monissa asioissa suvaitsematon, mutta kaikkia asioita en ole koskaan kenellekään kertonut, en IRL enkä täällä. :whistle: Suurin syy on se, että tiedän että ne johtuvat vain niihin asioihin liittyvästä omasta suppeakatseisuudesta, jonka toivon jossain vaiheessa menevän ohi.
 
Ihan ehdottomasti on parempi :-).

(T: se dilemmasta höpisijä)
Juu, ja vielä sen verran, että omat täysin järjettömät suvaitsemattomuutensa kohteet voi tiedostaa, ja pitää mölyt mahassaan. On ihan yhden käden sormissa ne ihmiset, jotka esim. tietävät miten käsittämättömän konservatiivinen ja vanhanaikainen olen joissain asioissa.Näitä mielipiteitäni lähes häpeän, koska tiedän ne vain omasta suppeakatseisuudestani johtuviksi. :whistle:
 
Kaipa niitä on, vaikka tuskin yhtä paljoa kuin ihmeellisessä intternetissä. Omaan tuttavapiiriin ei onneksi ole sellaisia eksynyt, mutta ne onkin suurimmalta osin viherpunikkeja.
 

Yhteistyössä