V
"vieras"
Vieras
Mies siis valittaa, ettei koskaan saa olla rauhassa, vaikka käy omissa harrastuksissaan ja katselee rauhassa leffoja ym. Miksei miehesi mielestä sinulla olisi koskaan oikeutta omaan rauhaan/aikaan?
A
"aloittaja"
Vieras
[QUOTE="vieras";28255302]Riitaan tarvitaan kaksi. Miestä et voi muuttaa mutta sun omaa käytöstä voit muuttaa niin ettei riitoja tule.[/QUOTE]
Eli sun mielestä mä en saisi pyytää miestä hoitamaan meidän yhteistä lasta, vaan antaa hänen nukkua/katsella leffoja tai tehdä mitä huvittaa? Hieman omituinen ajatusmaailma sulla... Minkä takia mun pitäisi mielistellä miestäni, jottei meille tulisi riitoja? Kyllä se vastuu toimivasta parisuhteesta on yhtälailla molemmilla.
Eli sun mielestä mä en saisi pyytää miestä hoitamaan meidän yhteistä lasta, vaan antaa hänen nukkua/katsella leffoja tai tehdä mitä huvittaa? Hieman omituinen ajatusmaailma sulla... Minkä takia mun pitäisi mielistellä miestäni, jottei meille tulisi riitoja? Kyllä se vastuu toimivasta parisuhteesta on yhtälailla molemmilla.
A
"aloittaja"
Vieras
[QUOTE="vieras";28255305]Mies siis valittaa, ettei koskaan saa olla rauhassa, vaikka käy omissa harrastuksissaan ja katselee rauhassa leffoja ym. Miksei miehesi mielestä sinulla olisi koskaan oikeutta omaan rauhaan/aikaan?[/QUOTE]
Siis kyllä mullakin on sitä omaa aikaa, ei se ole ongelma
Mutta tosiaan toivoisin että mies ottaisi enemmän vastuuta lapsenhoidosta, eikä aina sysäisi sitä automaattisesti minulle jos olen kotona.
Siis kyllä mullakin on sitä omaa aikaa, ei se ole ongelma
Mutta tosiaan toivoisin että mies ottaisi enemmän vastuuta lapsenhoidosta, eikä aina sysäisi sitä automaattisesti minulle jos olen kotona.
H
höm
Vieras
[QUOTE="aloittaja";28255347]Siis kyllä mullakin on sitä omaa aikaa, ei se ole ongelma Mutta tosiaan toivoisin että mies ottaisi enemmän vastuuta lapsenhoidosta, eikä aina sysäisi sitä automaattisesti minulle jos olen kotona.[/QUOTE]
Jos olet opettanut hänet siihen, ettei hänen tartte mihinkään koskea ja pidät sitä ihan luonnollisena, niin lapsi on hänelle yksi kotityö, joka sinun pitäisi hoitaa. Jos hän hoitaa lasta, siihen liittyy niin oleellisena osana kaikenlainen pieni kotityö myös, että ei ole ihme jos ei poispilattu mies siihen ilkeä ryhtyä muuten kuin laitettuna. Mutta sinä haluat vain toivoa ja rutista sen sijaan, että ohjaisit miestä toimivampaan suuntaan.
Eli makaat nyt niin kuin olet pedannut, ja syytät miestä siitä. Minusta vaikuttaa siltä, että et kykene ollenkaan eläytymään miehen tilanteeseen, koska sinulle on tärkeämpää olla moraalisesti niskan päällä. Olet järjestänyt hyvää hyvyyttäsi toisen tilanteeseen, jossa hän kokee kotiympäristön liki yhtä pelottavana kuin minä kokisin ydinvoimalan ohjaamon. Tiedän mistä puhun, koska mieheni on tuollainen kotihengetär. Mieti ensin ihan tarkkaan omat tarpeesi ja motivaatiosi, että mitä haluat toiselta. Muuten heität hänen päälleen läjän ristiriitaisia tarpeita, ja paheksut häntä siitä, että sinä et ole valmis selvittämään itsellesi mitä haluat mieheltä.
Et voi sekä antaa miehen elää omaa elämäänsä perheen satelliittina että moitiskella häntä siitä. Silloin et pidä häntä ihmisenäkään, mutta toisaalta asetat hänet jumalan asemaan, jossa hänen valintansa ovat vain tahallista epäkohteliaisuutta ja oletat, että hän voisi valita käyttäytyä nyt näin ja seuraavaksi noin. Ihminen ei kuitenkaan ole tällainen vapauden generaattori, vaan tapoihinsa urautuva ja suppeasti eläessään muutoksia pelkäävä otus. Sinä olet aktiivisesti supistanut hänen elämänpiiriään tekemällä hänenkin kotityönsä ja hoitamalla lapsen. Moralisoimalla työnnät hänet vain entistä syvemmälle leffoihinsa. Lisäksi jaat erittäin epätasaisesti moraalisen statuksen perheessänne. Sinä olet hyvis, hän on pahis. Sellaista roolitusta vastaan on erittäin vaikea sen pahiksen nousta muuten kuin uhoamalla, että hän on jotain ja sinä et ole mitään. Teette nyt sitä molemmat, vaikka sinä teet sen hienostuneemmin, ja teeskentelet että haluat parantaa hänen statustaan.
Mutta tosiaan toivoisin että mies ottaisi enemmän vastuuta lapsenhoidosta, eikä aina sysäisi sitä automaattisesti minulle jos olen kotona.[/QUOTE]Jos olet opettanut hänet siihen, ettei hänen tartte mihinkään koskea ja pidät sitä ihan luonnollisena, niin lapsi on hänelle yksi kotityö, joka sinun pitäisi hoitaa. Jos hän hoitaa lasta, siihen liittyy niin oleellisena osana kaikenlainen pieni kotityö myös, että ei ole ihme jos ei poispilattu mies siihen ilkeä ryhtyä muuten kuin laitettuna. Mutta sinä haluat vain toivoa ja rutista sen sijaan, että ohjaisit miestä toimivampaan suuntaan.
Eli makaat nyt niin kuin olet pedannut, ja syytät miestä siitä. Minusta vaikuttaa siltä, että et kykene ollenkaan eläytymään miehen tilanteeseen, koska sinulle on tärkeämpää olla moraalisesti niskan päällä. Olet järjestänyt hyvää hyvyyttäsi toisen tilanteeseen, jossa hän kokee kotiympäristön liki yhtä pelottavana kuin minä kokisin ydinvoimalan ohjaamon. Tiedän mistä puhun, koska mieheni on tuollainen kotihengetär. Mieti ensin ihan tarkkaan omat tarpeesi ja motivaatiosi, että mitä haluat toiselta. Muuten heität hänen päälleen läjän ristiriitaisia tarpeita, ja paheksut häntä siitä, että sinä et ole valmis selvittämään itsellesi mitä haluat mieheltä.
Et voi sekä antaa miehen elää omaa elämäänsä perheen satelliittina että moitiskella häntä siitä. Silloin et pidä häntä ihmisenäkään, mutta toisaalta asetat hänet jumalan asemaan, jossa hänen valintansa ovat vain tahallista epäkohteliaisuutta ja oletat, että hän voisi valita käyttäytyä nyt näin ja seuraavaksi noin. Ihminen ei kuitenkaan ole tällainen vapauden generaattori, vaan tapoihinsa urautuva ja suppeasti eläessään muutoksia pelkäävä otus. Sinä olet aktiivisesti supistanut hänen elämänpiiriään tekemällä hänenkin kotityönsä ja hoitamalla lapsen. Moralisoimalla työnnät hänet vain entistä syvemmälle leffoihinsa. Lisäksi jaat erittäin epätasaisesti moraalisen statuksen perheessänne. Sinä olet hyvis, hän on pahis. Sellaista roolitusta vastaan on erittäin vaikea sen pahiksen nousta muuten kuin uhoamalla, että hän on jotain ja sinä et ole mitään. Teette nyt sitä molemmat, vaikka sinä teet sen hienostuneemmin, ja teeskentelet että haluat parantaa hänen statustaan.
A
"aloittaja"
Vieras
höm: Mä en nyt suoraansanottuna oikein ymmärrä sinua. Mielestäsi siis minun pitäisi vaatia miestä tekemään myös kotitöitä ja silti en saisi valittaa kun hän ei niitä tee? Hieman ristiriitaista? Ja kuten sanottu, mielestäni ei ole oikein miestä pyytää niitä tekemään (minusta se on kotonaolevan homma), varsinkin kun mies tekee pitkää työpäivää.
Ja mitä kotitöitä lapsenhoitoon liittyy? Ei mitään.
Ja mitä kotitöitä lapsenhoitoon liittyy? Ei mitään.
A
"aloittaja"
Vieras
Niin ja en koe olevani mikään kodinhengetär, inhoan kaikkia kotihommia (paitsi pyykinpesua ja leipomista/ruuanlaittoa).
V
"vieras"
Vieras
Mitä sä tarkoitat sillä, että mies ei koskaan vahdi lasta kun sinä olet kotona? Tarvitseeko lapsen kanssa olla koko ajan? Minä ainakin teen kotitöitä niin, että lapset puuhailee omiaan vieressä. En ymmärrä miksi lapsen kanssa pitäisi jotenkin intensiivisesti olla koko ajan.
Miehillä on monesti erilainen tapa olla lapsen kanssa ja se ei ole yhtään sen huonompi kuin naistenkaan tapa. Erilainen vaan. Jotenkin kuulostaa siltä, että mies ei ole lapsen kanssa SINUN haluamallasi tavalla ja se on se ongelma. Ehkä skisi sinun poissaollessa mies hoitaa lapsen hyvin, mutta kun olet läsnä hän ei viitsi edes yrittää. Tulee vaan turhaa sanomista??
Miehillä on monesti erilainen tapa olla lapsen kanssa ja se ei ole yhtään sen huonompi kuin naistenkaan tapa. Erilainen vaan. Jotenkin kuulostaa siltä, että mies ei ole lapsen kanssa SINUN haluamallasi tavalla ja se on se ongelma. Ehkä skisi sinun poissaollessa mies hoitaa lapsen hyvin, mutta kun olet läsnä hän ei viitsi edes yrittää. Tulee vaan turhaa sanomista??
A
"aloittaja"
Vieras
[QUOTE="vieras";28256013]Mitä sä tarkoitat sillä, että mies ei koskaan vahdi lasta kun sinä olet kotona? Tarvitseeko lapsen kanssa olla koko ajan? Minä ainakin teen kotitöitä niin, että lapset puuhailee omiaan vieressä. En ymmärrä miksi lapsen kanssa pitäisi jotenkin intensiivisesti olla koko ajan.
Miehillä on monesti erilainen tapa olla lapsen kanssa ja se ei ole yhtään sen huonompi kuin naistenkaan tapa. Erilainen vaan. Jotenkin kuulostaa siltä, että mies ei ole lapsen kanssa SINUN haluamallasi tavalla ja se on se ongelma. Ehkä skisi sinun poissaollessa mies hoitaa lapsen hyvin, mutta kun olet läsnä hän ei viitsi edes yrittää. Tulee vaan turhaa sanomista??[/QUOTE]
No kyllä mä paljon teenkin lapsen ollessa vieressä (pakkokin), mutta mielestäni jos molemmat on kotona niin silloin molemmat myös osallistuu eikä niin että toinen nukkuu ja toinen esim vahtii lasta (tuota saa olla jatkuvasti hakemassa pois kirjahyllystä jne) ja tekee ruokaa samalla. Esim tiskikonetta en voi täyttää/tyhjentää ellen laita lasta syöttötuoliin siksi aikaa, koska kiipeää aina koneen luukun päälle ja nuolee sitä...
En muuta toivo, kuin että edes vahtisi lasta. Esim yksi päivä tulin koiran kaa lenkiltä, niin lapsi leikki kynttilällä jonka oli napannut pöydältä. Mies ei ollut edes huomannut sen leikkivän sillä. 99% kerroista kun tuun kotiin niin mies istuu joko tietokoneella/torkkuu sohvalla ja lapsi touhuaa omiaan. Onko liikaa vaadittu, että huolehtisi oman lapsensa turvallisuudesta?
Miehillä on monesti erilainen tapa olla lapsen kanssa ja se ei ole yhtään sen huonompi kuin naistenkaan tapa. Erilainen vaan. Jotenkin kuulostaa siltä, että mies ei ole lapsen kanssa SINUN haluamallasi tavalla ja se on se ongelma. Ehkä skisi sinun poissaollessa mies hoitaa lapsen hyvin, mutta kun olet läsnä hän ei viitsi edes yrittää. Tulee vaan turhaa sanomista??[/QUOTE]
No kyllä mä paljon teenkin lapsen ollessa vieressä (pakkokin), mutta mielestäni jos molemmat on kotona niin silloin molemmat myös osallistuu eikä niin että toinen nukkuu ja toinen esim vahtii lasta (tuota saa olla jatkuvasti hakemassa pois kirjahyllystä jne) ja tekee ruokaa samalla. Esim tiskikonetta en voi täyttää/tyhjentää ellen laita lasta syöttötuoliin siksi aikaa, koska kiipeää aina koneen luukun päälle ja nuolee sitä...
En muuta toivo, kuin että edes vahtisi lasta. Esim yksi päivä tulin koiran kaa lenkiltä, niin lapsi leikki kynttilällä jonka oli napannut pöydältä. Mies ei ollut edes huomannut sen leikkivän sillä. 99% kerroista kun tuun kotiin niin mies istuu joko tietokoneella/torkkuu sohvalla ja lapsi touhuaa omiaan. Onko liikaa vaadittu, että huolehtisi oman lapsensa turvallisuudesta?
H
höm
Vieras
[QUOTE="aloittaja";28255976]höm: Mä en nyt suoraansanottuna oikein ymmärrä sinua. Mielestäsi siis minun pitäisi vaatia miestä tekemään myös kotitöitä ja silti en saisi valittaa kun hän ei niitä tee? Hieman ristiriitaista? Ja kuten sanottu, mielestäni ei ole oikein miestä pyytää niitä tekemään (minusta se on kotonaolevan homma), varsinkin kun mies tekee pitkää työpäivää.
Ja mitä kotitöitä lapsenhoitoon liittyy? Ei mitään.[/QUOTE]
Siinäpä se, kun lapsen hoitaminen ei ole semmoista kymmenen prosentin hommaa, vaan se täytyy tehdä hyvin tai ei ollenkaan. Kotityöt voitte sopia miten reiluksi näette, mutta jos se on sata nolla, siitä tulee seuraamaan ongelmia jossain kohtaa. Olet sitoutunut kestämään ne ongelmat, jos et suostu näkemään tuossa suhdeluvussa ongelmaa.
Meidän lapseen menee materiaa sisään yläpäästä ja sitä poistuu alapäästä,
ja materiaalivirtojen hallinta liittyy niin kiinteästi lapsen hoitoon ettei niitä voi täysin erottaa.
On loogisempaa vaatia ja opastaa kunnolla ja sitten vasta valittaa kuin pyytää ja valittaa. mikä pyyntö se on josta ei saa kieltäytyä?
Ja mitä kotitöitä lapsenhoitoon liittyy? Ei mitään.[/QUOTE]
Siinäpä se, kun lapsen hoitaminen ei ole semmoista kymmenen prosentin hommaa, vaan se täytyy tehdä hyvin tai ei ollenkaan. Kotityöt voitte sopia miten reiluksi näette, mutta jos se on sata nolla, siitä tulee seuraamaan ongelmia jossain kohtaa. Olet sitoutunut kestämään ne ongelmat, jos et suostu näkemään tuossa suhdeluvussa ongelmaa.
Meidän lapseen menee materiaa sisään yläpäästä ja sitä poistuu alapäästä,
ja materiaalivirtojen hallinta liittyy niin kiinteästi lapsen hoitoon ettei niitä voi täysin erottaa.
On loogisempaa vaatia ja opastaa kunnolla ja sitten vasta valittaa kuin pyytää ja valittaa. mikä pyyntö se on josta ei saa kieltäytyä?
A
"aikuinen"
Vieras
Ei ihme että nykyään erotaan niin helposti. Kerran viikossa erimielisyys ja heti eromassa !!!
Jos toinen osapuoli käyttää väkivalta niin hyväksyn että erotaan ja heti muuten pitää yrittää joustaa ja löytää ratkaisuja.
Jos toinen osapuoli käyttää väkivalta niin hyväksyn että erotaan ja heti muuten pitää yrittää joustaa ja löytää ratkaisuja.
V
"vieras"
Vieras
Mun mielestä taas ei ole väärin vaatia miestä hoitamaan lasta TURVALLISESTI, ja keskittymään siihen silloin. Ja kai sitä pitää siitä sanoa, jos ei muuten mies tajua. Ja jos tollanen jatkuu aina vaan, niin ei ole varmaan kyse pienestä erimielisyydestä kerran viikossa tms. Mä oletan ainakin että mun mies töiden jälkeen jonkin verran on lapsen kanssa, jo ihan lapsenkin takia (ja mieskin haluaa olla lapsensa kanssa).
H
höm
Vieras
H
holy f shit
Vieras
Kuinkahan moni ääliö tälläkin palstalla päättää erota luettuaan tällaista täysin höyryävää naisen mielikuvituksen tuottamaa paskaa?
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="aloittaja";28255339]Eli sun mielestä mä en saisi pyytää miestä hoitamaan meidän yhteistä lasta, vaan antaa hänen nukkua/katsella leffoja tai tehdä mitä huvittaa? Hieman omituinen ajatusmaailma sulla... Minkä takia mun pitäisi mielistellä miestäni, jottei meille tulisi riitoja? Kyllä se vastuu toimivasta parisuhteesta on yhtälailla molemmilla.[/QUOTE]
Hei aloittaja, kukaan ei näytä ymmärtävän sua. Minä ymmärrän!
Miehesi on ärsyttävän laiska, ja on valitettavaa että tilanne on luisunut tuohon suuntaan. Jos toinen ei voi edes herätä aiemmin lapsen takia, vaan sinä joudut tekemään kaiken vaativan homman lapsen kanssa(heräämiset jne), on toisella asenneongelma ja hän on laiska. Teksteistäsi ei tule esiin, että miehesi aidosti rakastaisi lasta ja haluaisi olla hänen kanssaan. Ehkä lapsi on liian pieni, että mies vielä nauttisi hänen seurastaan.. Mutta minä en kyllä katselisi tuollaista; leffojen katselua öisin ja sohvalla löhöämistä...
Heittäisin pellolle, ja katsoisin miten pärjään lapsen kanssa yksin. Itseasiassa on helpompaa kun tiedät että olet lapsen kanssa yksin, ei tarvitse vaatia keneltäkään mitään, ja on itse omasta onnellisuudestaan vastuussa. Nythän miehesi aiheuttaa sinulle koko ajan pahaa mieltä ja riitoja, koska hän ei jaksa tai halua auttaa sinua lapsenhoidossa jos molemmat olette kotona. Tyypillinen mies, äiti hoitaa lapsen kun mies haluaa levätä ja olla rauhassa. Pahimmassa tapauksessa väsyt tuossa tilanteessa ja mitä enemmän haluaisit omaa aikaasi, sitä enemmän tulette riitelemään. Miehesi ei selvästi halua ajatella asioita sinun kannaltasi, tekee vain niin mikä on itselleen helpointa. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa;jätät lapsen mahdollisimman useasti miehen kanssa ja katoat ovesta tekemään omia juttujasi;harrastuksia tai ystävien tapaamista. Tai heität miehen pellolle. Mutta käytännössä molemmat vaihtoehdot ovat samanlaisia;ette ole yhdessä onnellinen perhe, ja ainoa tapa saada levättyä, on jättää lapsi isälleen niin ettet ole itse kotona. Eli ihan hyvin voisitte samantien erota?Siinä ei ole mitään pahaa, eikä sitä tarvitse pelätä. Yhteiselonne ei selvästi ole onnellista, olette kaukana sellaisesta "tiimistä" joka on päättänyt haluta lapsen ja hoitaa lasta yhdessä, tekemällä kompromisseja,kommunikoimalla, ymmärtämällä toisiaan, toistenne väsymystä, ja toistenne tarvetta omaan aikaan... Mitä kauemmin hoidat lasta "yksin", sitä enemmän väsyt ja sitä enemmän kasvatat katkeruutta miestä kohtaan, joka sitäpaitsi vaikuttaa ihan nössöltä ja keskenkasvuiselta mieheltä. Antaisin tuollaisen miehen mennä, ja jatkaisin omaa eloa lapsen kanssa kahdestaan. Älä ainakaan missään nimessä tee tuollaiselle lapselliselle miehelle toista lasta!
Sinulla voi tulla vastaan vielä paljon parempi mies, älä pelkää eroamista siksi että rikot perheen; ei tuo teidän elämä miltään perheeltä edes kuulosta; te vaan asutte saman katon alla ja mies elää omaa elämäänsä sinun tarpeitasi huomioimatta.
En usko että saisitte ajan kanssa asiat selvitettyä, en usko että miestä kiinnostaa korjata asioita. Astu eteenpäin elämässä, älä roiku sellaisessa mikä ei toimi!
Hei aloittaja, kukaan ei näytä ymmärtävän sua. Minä ymmärrän!
Miehesi on ärsyttävän laiska, ja on valitettavaa että tilanne on luisunut tuohon suuntaan. Jos toinen ei voi edes herätä aiemmin lapsen takia, vaan sinä joudut tekemään kaiken vaativan homman lapsen kanssa(heräämiset jne), on toisella asenneongelma ja hän on laiska. Teksteistäsi ei tule esiin, että miehesi aidosti rakastaisi lasta ja haluaisi olla hänen kanssaan. Ehkä lapsi on liian pieni, että mies vielä nauttisi hänen seurastaan.. Mutta minä en kyllä katselisi tuollaista; leffojen katselua öisin ja sohvalla löhöämistä...
Heittäisin pellolle, ja katsoisin miten pärjään lapsen kanssa yksin. Itseasiassa on helpompaa kun tiedät että olet lapsen kanssa yksin, ei tarvitse vaatia keneltäkään mitään, ja on itse omasta onnellisuudestaan vastuussa. Nythän miehesi aiheuttaa sinulle koko ajan pahaa mieltä ja riitoja, koska hän ei jaksa tai halua auttaa sinua lapsenhoidossa jos molemmat olette kotona. Tyypillinen mies, äiti hoitaa lapsen kun mies haluaa levätä ja olla rauhassa. Pahimmassa tapauksessa väsyt tuossa tilanteessa ja mitä enemmän haluaisit omaa aikaasi, sitä enemmän tulette riitelemään. Miehesi ei selvästi halua ajatella asioita sinun kannaltasi, tekee vain niin mikä on itselleen helpointa. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa;jätät lapsen mahdollisimman useasti miehen kanssa ja katoat ovesta tekemään omia juttujasi;harrastuksia tai ystävien tapaamista. Tai heität miehen pellolle. Mutta käytännössä molemmat vaihtoehdot ovat samanlaisia;ette ole yhdessä onnellinen perhe, ja ainoa tapa saada levättyä, on jättää lapsi isälleen niin ettet ole itse kotona. Eli ihan hyvin voisitte samantien erota?Siinä ei ole mitään pahaa, eikä sitä tarvitse pelätä. Yhteiselonne ei selvästi ole onnellista, olette kaukana sellaisesta "tiimistä" joka on päättänyt haluta lapsen ja hoitaa lasta yhdessä, tekemällä kompromisseja,kommunikoimalla, ymmärtämällä toisiaan, toistenne väsymystä, ja toistenne tarvetta omaan aikaan... Mitä kauemmin hoidat lasta "yksin", sitä enemmän väsyt ja sitä enemmän kasvatat katkeruutta miestä kohtaan, joka sitäpaitsi vaikuttaa ihan nössöltä ja keskenkasvuiselta mieheltä. Antaisin tuollaisen miehen mennä, ja jatkaisin omaa eloa lapsen kanssa kahdestaan. Älä ainakaan missään nimessä tee tuollaiselle lapselliselle miehelle toista lasta!
Sinulla voi tulla vastaan vielä paljon parempi mies, älä pelkää eroamista siksi että rikot perheen; ei tuo teidän elämä miltään perheeltä edes kuulosta; te vaan asutte saman katon alla ja mies elää omaa elämäänsä sinun tarpeitasi huomioimatta.
En usko että saisitte ajan kanssa asiat selvitettyä, en usko että miestä kiinnostaa korjata asioita. Astu eteenpäin elämässä, älä roiku sellaisessa mikä ei toimi!
Tuolla mainitsinkin, etten normaalisti ole näin tuomitseva, mutta ymmärrän ap:n turhautumista todella hyvin ja miehen asenne (jos todella on noin kusipäinen kuin ap antaa ymmärtää) on aivan uskomattoman negatiivinen ja provosoiva. Kyllä se vahvasti siihen viittaa, että mies yrittää saada eron aikaiseksi keinolla millä hyvänsä, kunhan voi sälyttää syyn emännän niskoille. Pitäisi viedä saunan taa tuollaiset ääliöt.
Mutta ap:lle toistan neuvoni siitä "jääkaudesta". Eli täysin noteeraamatta ja provovoitumatta elät pari viikkoa. Kyllä mies siinä vaiheessa sinua lähestyy jos todella haluaa yhdessä olla. Jos ei lähesty, olet saanut selvän signaalin siitä, miten mies tahtoo yhteiseloa jatkaa tai sen lopettaa.