H
Harmaavakkari
Vieras
Meillä näyttäis olevan miehen kanssa ihme ristiriita siitä, miten esikoisen temppuiluihin pitäis suhtautua julkisella paikalla. Minä komennan siinä paikassa, mutta mies vie heti (uhmaikäisen) pojan pois, jos ei käytös ole hänen mielen mukaista. Pari esimerkkiä:
Muskarissa oli avoimet ovet ja pakotin miehen mukaan, koska minulla on myös vauva mukana pojan tunneilla. Ajattelin, että minua helpottaa, kun on kummallekin oma leikittäjä. Kun olemme kolmestaan komennukses riittää, kun vaan näytän olevani tosissani. Miehen kanssa poikanen on aina vähän villimpi ja mies kerkesi yhden muskaritunnin aikana viedä pojan eteiseen ja oli toistamiseen viemässä, kun kielsin viemästä. Minun mielestäni 45min on liian lyhyt aika eteisessä vietettäväksi ja aikuisen pitää osata käsitellä lasta edes tuo aika.
Oltiin markkinoilla ja poika huusi koko ajan, kun ei halunnut olla valjaissa (oli myös pettynyt, kun ei ollutkaan enää isoja palloja). Mies kantoi koko ajan, jotta ei olisi huutanut ja kun laski maahan ja käänsi selkänsä, poika lähti pikkupallon perässä juoksemaan. Minä juoksin pojan kiinni ja selitin normaalilla äänelläni, että tuon takia pojalla on valjaat, ja ettei hän voi vaan lähteä tuolla tavalla juoksemaan. Mies tuli siihen ja halusi, että lähdetään kotiin. Sopi mulle, olin jo kyllästynyt itsekin pojan huutoon, mutta autossa sitten mies sanoi, että kun minäkin huusin pojalle ja retuutin valjaista (oli pallo toisessa kädessä, en saanut siistiä otetta pojasta) ja ihmiset katsoi. Mun puolesta katsokoon, jos kiinnostaa, enemmän mua jurppii tuo, etten miehen mielestä nähtävästi sais edes omaa lastani komentaa. Samaa on valittanut, kun on ollut puhelimessa ja olen poikaa komentanut meidän kotona ollessa. Että kun minäkin vaan huudan pojalle.
En ihan tiedä miten tuohon miehen linjaan pitäis suhtautua. Omasta mielestäni en edes ole huutanut, normaali ääneni on toki kuuluva ja tarpeen vaatiessa hyvinkin käskevä. Minun mielestäni lapsi ei opi käyttäytymään tilanteissa, jos hänet viedään niistä aina pois vai pitäiskö mun vaan olla tästä lähtien hiljaa ja antaa pojan olla kuin pellossa? Johtuuko tuo miehen suhtautuminen siitä, kun on pari sukupolvea mua vanhempi (mietin, kun sanoi tuon, että ihmiset katsoo) vai mitä tuo oikein on? Vai onko hän oikeassa, viedään poikanen aina pois ja loppujen lopuks linnottaudutaan kotiin? Paitsi, että mulla ei ole mitään temppuiluongelmia pojan kanssa silloin kun isänsä ei ole paikalla, että pitäiskö vaan unohtaa kokonaan perheenä liikkuminen ja minä liikun lasten kanssa?
Muskarissa oli avoimet ovet ja pakotin miehen mukaan, koska minulla on myös vauva mukana pojan tunneilla. Ajattelin, että minua helpottaa, kun on kummallekin oma leikittäjä. Kun olemme kolmestaan komennukses riittää, kun vaan näytän olevani tosissani. Miehen kanssa poikanen on aina vähän villimpi ja mies kerkesi yhden muskaritunnin aikana viedä pojan eteiseen ja oli toistamiseen viemässä, kun kielsin viemästä. Minun mielestäni 45min on liian lyhyt aika eteisessä vietettäväksi ja aikuisen pitää osata käsitellä lasta edes tuo aika.
Oltiin markkinoilla ja poika huusi koko ajan, kun ei halunnut olla valjaissa (oli myös pettynyt, kun ei ollutkaan enää isoja palloja). Mies kantoi koko ajan, jotta ei olisi huutanut ja kun laski maahan ja käänsi selkänsä, poika lähti pikkupallon perässä juoksemaan. Minä juoksin pojan kiinni ja selitin normaalilla äänelläni, että tuon takia pojalla on valjaat, ja ettei hän voi vaan lähteä tuolla tavalla juoksemaan. Mies tuli siihen ja halusi, että lähdetään kotiin. Sopi mulle, olin jo kyllästynyt itsekin pojan huutoon, mutta autossa sitten mies sanoi, että kun minäkin huusin pojalle ja retuutin valjaista (oli pallo toisessa kädessä, en saanut siistiä otetta pojasta) ja ihmiset katsoi. Mun puolesta katsokoon, jos kiinnostaa, enemmän mua jurppii tuo, etten miehen mielestä nähtävästi sais edes omaa lastani komentaa. Samaa on valittanut, kun on ollut puhelimessa ja olen poikaa komentanut meidän kotona ollessa. Että kun minäkin vaan huudan pojalle.
En ihan tiedä miten tuohon miehen linjaan pitäis suhtautua. Omasta mielestäni en edes ole huutanut, normaali ääneni on toki kuuluva ja tarpeen vaatiessa hyvinkin käskevä. Minun mielestäni lapsi ei opi käyttäytymään tilanteissa, jos hänet viedään niistä aina pois vai pitäiskö mun vaan olla tästä lähtien hiljaa ja antaa pojan olla kuin pellossa? Johtuuko tuo miehen suhtautuminen siitä, kun on pari sukupolvea mua vanhempi (mietin, kun sanoi tuon, että ihmiset katsoo) vai mitä tuo oikein on? Vai onko hän oikeassa, viedään poikanen aina pois ja loppujen lopuks linnottaudutaan kotiin? Paitsi, että mulla ei ole mitään temppuiluongelmia pojan kanssa silloin kun isänsä ei ole paikalla, että pitäiskö vaan unohtaa kokonaan perheenä liikkuminen ja minä liikun lasten kanssa?