Raskaana, mies eikä miehen suku halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pelottaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ollaan erottu noin vuosi sitten, jonka jälkeen meillä on ollut onoff-suhde. Viimeksi kertoi rakastavansa minua torstaina.
Suvun sekä miehen mielestä tämä kaikki on minun syytäni.

Kuhan lapsi on syntyny, niin mies voi muuttaa mieltään. Oletko ajatellu, että on saattanu olla miehelle kuitenkin järkytys? Kuhan alku järkytys on menny ohi voikin olla, että mies haluaa olla osa lapsen elämää. Miehen suku muuttaa varmaan mieltään siinä vaiheessa, kun lapsi on todella syntyny. Nyt keskityt itseesi ja raskauteen, et ole ensimmäin ja tuskin viimenenkään, joka on yksinhuoltaja. Onhan sulla itselläsi tukivarkkoja? Niitä olis kuitenkin hyvä olla, siten pääset hyvään alkuun.
 
Jos sinä haluat pitää lapsen niin sinä silloin lapsen pidät. Kahdestaan pärjäätte varmasti paljon paremmin kuin ,että se mies olisi siinä pakosta mukana.

Aika näyttää mitä miehen suku on lapsesta mieltä ja haluaako he olla tekemisissä hänen kanssaan. Aika kylmäkiskoinen ihminen saa olla jos lapsen noin vain hylkää. No niitäkin on,mutta mitä sitä murehtimaan.

Anna sinä lapselle lämmin ja turvallinen koti ja elämä
 
tuollaisen häntäheikin perään? Jos kerta olette eronnut ja sillä on usi nainen mut käy sua panemassa. On toooosi luotettava kaveri ja toooosi ihana isänmalli lapselle ,huh
 
Itse kyllä miettisin vakavasti jaksaisinko yksin? kokemusta refluksi ja koliikkivauvasta ja se oli todella raskasta koska vauva itki koko ajan. Yksin en olisi jaksanut ilman miestäni.
 
Aika kusipäistä ja lapsellistakin toimintaa tuollainen. Ei ketään voi pakottaa isäksi vasten tahtoaan.

Ja sekö ei ole että isukki ehdokas sitten ei sutase sitä kumia jos kerta.perheenlisäyt ei halua. Vittu vastuuseen vaan. Enkä mä kyllä alottajaakaan ymmärrä silkkaa idiootin touhua jättää ehkäsy tossa tilanteessa pois ja sitten itkeä ku tuleva lapsi ei korjaakaan liittoa...
 
[QUOTE="arja";28339282]Itse kyllä miettisin vakavasti jaksaisinko yksin? kokemusta refluksi ja koliikkivauvasta ja se oli todella raskasta koska vauva itki koko ajan. Yksin en olisi jaksanut ilman miestäni.[/QUOTE]

Nii ku ei ollut pakko,mutta jos on pakko niin ihminen kykenee mihin tahasa. Jotenkin en usko että ap olisi kuitenkaa täysin yksin
 
Ja sekö ei ole että isukki ehdokas sitten ei sutase sitä kumia jos kerta.perheenlisäyt ei halua. Vittu vastuuseen vaan. Enkä mä kyllä alottajaakaan ymmärrä silkkaa idiootin touhua jättää ehkäsy tossa tilanteessa pois ja sitten itkeä ku tuleva lapsi ei korjaakaan liittoa...

Minun mielestäni ehkäisy nyt vaan on täysin naisen vastuulla, senhän sisällä se toukka kasvaa.
 
  • Tykkää
Reactions: __Maarit__
Minun mielestäni on molempien osapuolten asia omalta osaltaan tehdä kaikkensa, ettei raskaus pääse alkamaan, jos sitä ei toivota. Jos molemmat ovat ottaneet tietoisen riskin, molemmat ovat tilanteeseen yhtä syyllisiä.

Ap:lle: Jos keskeytys ei ole vaihtoehto, varautuisin sinuna siihen, että isän puolelta ei tukea ole tulossa. Tietysti on iloinen yllätys jos isä tai isän suku päättääkin toivoa yhteyttä lapseen, mutta sellaista en odottaisi tapahtuvan.
 
Mitähän AP kuvittelee tuleman pitävän? Että isäksi vasten tahtoaan nakitettu äijä tulee rakkautta ruikuttaen takasin lapsen nähtyään? OMG... Se lapsi ei ratkaise yhtään ongelmaa kenenkään suhteessa tai sen puutteessa, eikä vauva aika todellakaan helpota entisestään surkeaa tilannetta. Sääliks käy koko porukkaa. Eniten kuitenkin miestä, jolla ei taas mitään sananvaltaa tässä ole. Yäk.
 
Jos vastoin omia mietipiteitäni menisin tekemään abortin, koska mies ei ole ajatellut tekojensa seurauksia? Hän tiesi aivan hyvin, että jos näin käy en aborttia tee.
 
Tuo on hyvä kysymys miksei käytetty. Ehkä kumpikin vain luotti,että mitään ei tapahdu, kun ei ole moneen vuoteen tapantunut. Mutta nyt se sitten kävi pahimmalla mahdollisella hetkellä. Mies laittoi eilen viestin tapahtuneen jälkeen, jossa luki: "Meidän perhe ei halua olla sun kanssa enää missään tekemisissä"

Aika hieno "mies". :( tollanen toiminta ois jotain, jota oman poikani kohdalla häpeisin niin paljon. Sun kannattaa nyt ajatella vaan sitä, että miten saat oman ja vauvan asiat mahdollisimman mukavaksi. Varmaan parempikin ettet joudu tavata tollasia ihmisiä.

Mut se äijä taitaa joutua maksaa niitä elareita, jos sä niin sanot. :) rahat pois vaan pahoilta ihmisiltä!
 
Jos vastoin omia mietipiteitäni menisin tekemään abortin, koska mies ei ole ajatellut tekojensa seurauksia? Hän tiesi aivan hyvin, että jos näin käy en aborttia tee.

Ja sinä tiedät nyt, että jos synnytät lapsen, hänellä ei tule olemaan osallistuvaa isää eikä isän puolen sukulaisia. Joten ala sopeutua siihen, että olet yksin lapsesi kanssa ja yksin vastuussa hänestä.
 
Aika hieno "mies". :( tollanen toiminta ois jotain, jota oman poikani kohdalla häpeisin niin paljon. Sun kannattaa nyt ajatella vaan sitä, että miten saat oman ja vauvan asiat mahdollisimman mukavaksi. Varmaan parempikin ettet joudu tavata tollasia ihmisiä.

Mut se äijä taitaa joutua maksaa niitä elareita, jos sä niin sanot. :) rahat pois vaan pahoilta ihmisiltä!

Onko se 150e/kk sen arvoista, että joutuu olemaan seuraavat 18 vuotta jonkun kusimulkun kanssa tekemisissä? Oikeasti? Halvalla menee mielenrauha.
 
[QUOTE="vieras";28339511]Onko se 150e/kk sen arvoista, että joutuu olemaan seuraavat 18 vuotta jonkun kusimulkun kanssa tekemisissä? Oikeasti? Halvalla menee mielenrauha.[/QUOTE]

Niin mähän sanoin että kandee miettii miten järkkää olot mukaviksi itselleen ja lapselle. Ajattelin lähinnä että jos tarttee rahaa. En kyllä tiennyt että se summa on noin naurettavan pieni.:)
 
Olette lapsen kanssa onnellisempia ilman tuollaista miestä. Tsemppiä! Tuollaista miestä ei kannata ottaa takaisin, vaikka se joskus haluaisikin. Vaikuttaa siltä, että hän ei todellakaan olisi hyvä isä kenellekään. Epäluotettava ja kykenemätön ajattelemaan muita kuin itseään.
 
Taas haluaisin, että osallistuisi lapsen elämään, vaikka meidän yhteiselo taitaa enää olla pelkkä mahdottomuus. Uskon, että hän kuitenkin myöhemmin haluaa tietää lapsen voinnin ja minunkin, mutta tarvitsee nyt vain aikaa miettiä asiaa.
 
Mä olen saanut lapsen ykain, miehestä ei ollut vastuuseen. Mulal ei ollu kovin ihmeellisiä tukiverkkoja, omat vanhemmat oli, mut hekin eri paikkakunnalla.Ystävillä ei ollut lapsia.
Asennoiduin niin et olen lapsen kanssa kahden ja hyvin pärjättiin! Myöhemmin tapasin mieheni ja nyt meillä isompi perhe ja mies adoptoinut tuon vanhimman lapsen myös.
Lapsi on tuonut elämmäni niin paljon hyvää ja rakastan häntä niin paljon että vilpittömästi voin rohakista: lapsen kanss apärjää yksinkin ja lapsi tuo iloa ja onnea mukanaan!=) Tsemppiä, oli mullakin kurjia päiviä raskausaikana, ja joskus lapsen pienenä ollessakin olin aika yksinäinen, mutta on ollut sen arvoista!
 

Yhteistyössä