Raskaana, mies eikä miehen suku halua olla lapsen kanssa missään tekemisissä

[Kohtalo Ystävä]

Moi.
Viiden vuoden suhde on jo pitkä. Ennen kuin näin suhteenne keston, olisinuskonut teillä olleen jotakin "pientä säätöä" vain. Että olisitte seurustelleet noin 2-3 kuukautta jne..
Alkoi vaan mietityttämään, että kauanko erostanne oikein on, jos olet 'vielää' raskaana ja miehelläsi on jo9 uusi nainenkin? Kävi mielessä, että jos sinä olet aloittanut suhteessanne erosta puhumisen, ehkä ex-miehesi lapsellisesti ikäänkuin "kostaa" sinulle (ja lapselle) sanomalla kaiken olleen virhe, ja ettei halua nähdää lasta? Siis sillä lailla, ettei hän todellisuudessa tarkoita sitä yhtään ja on vielä sekaisin erostanne?. .. ..
En voi tietää. Mutta noinkin pitkän suhteen jälkeen jos syntyy lapsi, ei se voi olla herättämättä mitään tunteita miehessä?

Oli miten oli, miehesi on kusipää. Ihan vaan siksi ja siltä osa-alueelta, ettei hän ymmärrä mitä menettää.
Sinun ei pidä tehdä aborttia vain sen takia, että (jos) mies niin vaatii tai ehdottelee taikka sen takia ettei isä ja /isän suku aio olla tekemisissä lapsensa kanssa.
Uskon että sinulla tulisi varmasti olemaan ajjoittain vaikeeaa olla lapsen kanssa yksin ilman isää, mutta etköhän sinä siitäkin pärjäisi. Painin itse samankaltaisten ongelmien kanssa ja isä nyt ei luultavasti tule olemaan kuvioissa mukana, ainakaan kovin aktiivisesti. Raskausaikaa on kovin yksinäistä käydä läpi yksikseen. Tahtoisin uskoa kuitenkin,että lapseni tulee palkitsemaan tämän paskan ja kurjuuden, niin etten lopulta enään kadukkaan sitä että en tehnyt sittenkään aborttia. Nyt se pyörii päivittäin mielessä, että "mitä meninkään tekemään" "ei musta oo äidiksi (yksin)" ja kaikki mahdollinen, välillä jopa itsemurhakin pyörii mielessä.

Uskoisin ettei se raskaus olisi näin vaikeaa ja nämä ajatukset jos lapsen isä olisi "innostunut" asiasta ja saisin kunnolla tukea, kun synnytyskin pelottaa. En tiedä kuka sinne tulisi mukaan vai tuleeko mulle ketään, joudunko yksin sinne? Toivon sulle kauheasti nyt vaan kaikkea hyvää ja että asiasi selkiytyisivätki ja oli päätöksesi sitten mikä tahansa, niin että se on se oikea juuri sinulle -ja/ vauvallesi- .

Ja ei siis ollut tarkoitus peloitella omilla "yksin raskaanani" -kokemuksilla, mulla vaan itselläni on ollut välillä ihan tosi vaikeeta olla yksin omien ajatuksien kanssa mutta kyllä aina kaikesta selviää ja aina tulee se parempi päivä.

 

[BootyPeppi]

Kyllä tuossa ovat molemmat ottaneet tietoisen riskin raskaudesta. Jos mies ei halua lasta, käyttäköön kumia.

Tämäkin on totta.
Oma mielipiteeni on, että annat ajan kulua. Sen jälkeen voit antaa mahdollisuuden olla isä jos ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta. Reilu peli. Jos tilanne on edelleen huono niin lapselle on vain paras kun mitään yhteyttä isään ei ole.
Kieltäydyt siis isyyden tunnustamisesta ja miehellä on vuosi aikaa tutustua lapseen ilman elatusapua tai muutakaan. Jos vuoden jälkeen on samaa mieltä niin yhteydenpito lopetetaan kokonaan. Jos taas haluaa niin menette sossuun hoitamaan paperit.

 

[Eräs vaan]

ap, et ole yksin! Voimia ja jaksamista raskauteesi ja vauva-aikaan. Mies ja hänen sukunsa tulevat järkiinsä jos tulevat. Älä siitä murhetta kanna, vaan pyri rakentamaan hyvä tulevaisuus itsellesi ja vauvalle. Ja muista myös iloita uudesta elämästä, joka sisälläsi kasvaa. Se on kuitenkin hieno asia ja ihme, vaikka puitteet eivät olekaan parhaat mahdolliset. Lapsenkanssa on raskasta, mutta lapsesta saat myös voimaa.

Lainaa kirjastosta tämä kirja: Musta tulee perhe! Voimakirja yksin odottavalle, kirjoittaja Eve Mantu. Eve oli itse yksinodottaja, kun mies ei halunnutkaan sitoutua ns. vahinkoraskauteen. Hän kirjoitti kokemuksistaan voimakirjan muille saman kokeville. Teitä yksinodottajia on paljon ja kokemukset ovat yhteisiä, vaikka kullakin yksilöllinen tilanne. Ns. totaaliyhäreille on mielestäni myös yhdistys olemassa ja ainakin yhden vanhemman perheille on. Joka tapauksessa on olemassa vertaistukea tilanteeseesi, joko netissä tai ihan äitien tapaamisia.