Jos nyt saisit tietää olevasi raskaana, olisiko asia iloinen vai täydellinen järkytys eli ei todellakaan toivottu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieras"

Vieras
Ja mitä tekisit?
Miten miehesi suhtautuisi?
Mintako lasta jo nyt ja minkä ikäisiä?



Tätä olen syystä tai toisesta pyöritellyt päässäni mut useinkin.
Minun täytyy sanoa että minulle asia olisi todella suuri järkytys ja katastrofi. En todellakaan olisi iloinen vaan kauhuissani.
Perheessä jo kaksi lasta ja alkavat olla jo hieman isompia 6v ja liki 4v. Arki alkaa olla jo paljon rennompaa ja mukavampaa. En todellakaan kaipaa enää yövalvomisia ja syöttöjä. Kuopus ollut sen verran hankala ja huonouninen vauva että ei kiitos sellaista enää.
Mutt jos kuitenkint tulisin raskaaksi en osaan sanoa päätyisinko aborttiin..
 
Täydellinen järkytys.
Olisi todella iso järkytys myös miehelle, hänelle tehty vasektomia.
Kolme lasta: 13v, 10v ja 6v.

Eikä hajuakaan, mitä tekisin. Tai no, sen verran miehen kanssa vuosien varrella (yhdessä 16 vuotta) keskusteltu, että abortti ei oikein ole meidän juttu. Olisin varmaan enemmän pihalla ajatuksieni kanssa kuin ikinä aiemmin minkään muun asian kanssa.
 
Järkyttynyt. Lähinnä siitä syystä, että miehelleni on tehty vasektomia 2v sitten ja en ole vieraissa käynyt :D
Katastrofi, koska meidän lapsiluku piti olla täynnä ja en jaksaisi enään lisää lapsia...

Ikä 32v ja lapset 7v, 5v ja 2,5v
 
[QUOTE="Vieras";28371778]Ja mitä tekisit?
Miten miehesi suhtautuisi?
Mintako lasta jo nyt ja minkä ikäisiä?



Tätä olen syystä tai toisesta pyöritellyt päässäni mut useinkin.
Minun täytyy sanoa että minulle asia olisi todella suuri järkytys ja katastrofi. En todellakaan olisi iloinen vaan kauhuissani.
Perheessä jo kaksi lasta ja alkavat olla jo hieman isompia 6v ja liki 4v. Arki alkaa olla jo paljon rennompaa ja mukavampaa. En todellakaan kaipaa enää yövalvomisia ja syöttöjä. Kuopus ollut sen verran hankala ja huonouninen vauva että ei kiitos sellaista enää.
Mutt jos kuitenkint tulisin raskaaksi en osaan sanoa päätyisinko aborttiin..[/QUOTE]

Niin ja me ollaan molemmat miehen kanssa sillä linjalla että lapset ovat tässä.
Eikä alustakaan haluaisi aloittaa kun ja lapset sen verran isompia. Tätä kun on odoteltu ns.
 
Yllätys ja järkytys, mutta kai se siitä iloksi muuttuisi. Aborttia en osaisi ajatella vaihtoehtona. Tuntuu että joutuisin koville niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Tosin voisi olla helpompaakin tällä ikäerolla kuin toisen (toivotun ja suunnitellun!) lapsen syntyessä. Lapset nyt 3,5v ja 2v.
 
Järkytys, mutta silti ehkä iloinen sellainen. Tosin pelkäisin kyllä miten jaksaisin. Kaksi lasta 1 ja 3 vuotiaat. Mieheni suhtautuisi asiaan luultavasti rauhallisesti, vaikka ei sekään enää valvoa jaksaisi. Aborttia ei tehtäisi ja rakastavasti vauvaa hoidettaisiin, vaikka väsyneitä oltaisiinkin.
 
Meillä kanssa on jo kaksi lasta, koulussa kummatkin. Olisi täysi katastrofi jos tulisin raskaaksi. En enää jaksaisi. Olen niin äärirajoilla jaksamiseni kanssa jo nyt. Tuntuu että ei tarvitsisi enää kovin paljoa niin jotain vain ratkeaisi lopullisesti. Tänään meinasin saada jo paniikkikohtauksen vaikka ei ollut mikään maailman iso asia kyseessä. Että ei kiitos enää yhtään lisää lapsia. Ei vika siis niinkään lapsissa (tämän päiväinenkään ei johtunut heistä), minä vaan olen ihan lopussa.
 
Jotakin tolta väliltä. meillä on kaksi lasta 1- ja 3-vuotiaat ja joskus vielä haluaisin kolmanne, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Olen pian palaamassa työelämään. Ei se nyt mikään järkytyskään olisi.
 
Vielä puoli vuotta sitten olisin varmasti järkyttynyt mutta ollut iloinen, nyt en kyllä vältämättä olisi yhtä iloinen, lapseton eöämä vetää kuitenkin vielä sen verran puoleensa... Mies olisi varmaan vielä vähemmän innoissan. Tai siis lapsesta olisin vatårmasti innoissani enkä todellakaan tekisi aborttia mutta menetetystä vapaudesta kyllä haikeana.
 
Olisi suuri järkytys. Välillä näen unta, että olen raskaana ja joka kerta herään hikisenä hysteerisesti itkien. Mies ei ehkä olisi niin järkyttynyt kuin minä.
Meillä tyttö 3v.

Luulen, että aborttiin päädyttäisiin kovan pohdinnan jälkeen.
 
Täydellinen järkytys.
Olisi todella iso järkytys myös miehelle, hänelle tehty vasektomia.
Kolme lasta: 13v, 10v ja 6v.

Eikä hajuakaan, mitä tekisin. Tai no, sen verran miehen kanssa vuosien varrella (yhdessä 16 vuotta) keskusteltu, että abortti ei oikein ole meidän juttu. Olisin varmaan enemmän pihalla ajatuksieni kanssa kuin ikinä aiemmin minkään muun asian kanssa.

Kutakuinkin sama tilanne.
 
kauhistus!
Kyllä minun työmääräni on täysi, ja miehellekin tehty vasektomia...
Koen myös että luonnollinen vauvantekoaika on minun osaltani jo ohi (ja tämä ei ole kritiikiksi vanhemmille äideille), lapset jo 16,14,10 ja 5 (tosin tuo 14v ei vastaa ikäistään)
 
Olisin aika järkyttynyt. En kovin innosta puhkuen ottaisi uutista vastaan.

Mies olisi varmasti aivan onnellinen.

Lapsia ennestään 2, poika (melkein 10 vuotta) Tyttö 5-v.
 
Pelottaisi kestääkö mun kohtu sitä kun juuri on leikattu. Kävisin varmaan hysteerisesti ultraamassa kohtua raskauden aikana useasti ja toivoisin että kaikki päätyy hyvin. En haluaisi lapsia pienellä ikäerolla, mutta jos niin kävisi niin tervetuloa, ei se katastrofi olisi.
 

Yhteistyössä