Viimeinkin tapasin hienon miehen, mutta pilaan kaiken ihan itse

["a p"]

En oikein osaa sanoa. Olin keskimmäinen lapsi, ensimmäinen tyttö. En ollut jotenkin minkään arvoinen. Vanhemmilla oli omat ongelmansa. Jo pienenä toimin äidin terapeuttina ja pelkäsin, koska isä romahtaa burnoutissaan. Olin hyvä koulussa, jottei kotona tulisi minusta ongelmia, mutta koulussa sitten kiusattiin. Aloin dissata itseäni, ettei vain kukaan ajattelisi, että koulumenestys olisi "noussut päähän". Kotona oli ahdistavaa, koska vanhemmilla oli paha olo. Äiti ei kuulema uskaltanut koskaan kehua minua, etten stimuloituisi vieläkin perfektionistisemmaksi.

Miessuhteissa koin sittemmin hurjaa pettämistä, alkoholismia, seksuaalista hyväksikäyttöä ja käsittämätöntä psykologista vallankäyttöä. Ne olivat kaikki omiaan viemään viimeisetkin itsetunnon rippeet, mutta siis jo 18-vuotiaana olin todella huonossa kunnossa.

 

["vieras"]

Ehkä olet jonkun aikaa ilman miestä vielä. En tiedä, onko tuollainen hurmuri mies sinulle paras vaihtoehto, joka vielä kehuu eksäänsä.

Miksi ulkonäkö on sinulle kaikki kaikessa, ehkä keskityt liikaa pinnallisiin asioihin. Siitä kannattaa päästä eroon. On tietysti väärin, miten miehet ovat sinua kohdelleet.

Mutta totuus on se, että harva meistä on kokenut pelkästään positiivisia asioita. Asiat ovat sinulla muuten hyvin, mutta sinulla on huono itsetunto, sinulla oli pari kusipäistä miestä, olit koulukiusattu ja pienenä/nuorena voitte pahoin perheessä.

Näin käsitin. Oliko vielä jotain muuta? Koska nuo muut ovat jo menneitä, sinun pitää keskittyä itsetuntoosi. Miksi sinä et voi elää onnellista elämää, miksi et voi arvostaa itseäsi?

 

[narsistien uhri minäkin]

Kun narsistien uhri tapaa (jälleen kerran) uuden miehen, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, niin mikä kuvio siinä toistuu?! Ap toistaa samaa kuviota kuin ennenkin: hänessä on vikaa, miehessä ei, näin ap tulkitsee tilanteen, vaikka todellisuudessa ap:lla on vain tunne, että jutussa on JOTAIN vikaa, mutta eihä vika voi olla miehessä, kun se on niin ihana...

Ulkonäkäkeskeinen mies jättää naisen aivan varmasti jossain vaiheessa. "Kauneuden palvonta" ei ole mitään muuta kuin pinnallisuutta, jos sen varjolla kytätään muiden ulkonäköä. Tuollainen suhde on ok, jos ei halua mitään syvempää, mutta minusta näyttää siltä, että ap etsii uutta vahvaa miestä elämäänsä, jonka toiveita toteuttaa ja jonka vuoksi hajottaa itsensä.

Narsistin uhri on niin hyvin ehdollistettu asemaansa, ettei hän huomaa itse tuhoavaa kuviota.

 

["a p"]

Tätä olen miettinyt itsekin.

Itse en todellakaan halunnut mitään syvempää. Tässä elämäntilanteessa fokukset ovat aivan muualla: lapset ja työ. Mies kuitenkin haluaa kokonaisvaltaista suhdetta.

Hyviä pointteja, kiitos!

 

[Määä]

Siis tosiaan se vakuutteleminen ei auta yhtään mitään. Eihän se mieskään mikään ennustaja ole, siis että voisi sanoa kauanko olette yhdessä.
Ja toisekseen ne pahimmat häntäheikit ne parhaimpia siinä lirkuttelussa ovatkin. Mulla ainakin pistää ne ulkoa opetellut lässytykset ihan vihaksi.
Mutta juu, takeita et voi saada, mutta noin sä saatat ajaa kenet tahansa pois.
En tiedä miltä tuntuis olla sellaisen todella ihanan miehen kanssa, kun en ole sellaista tavannut, varmaan mullakin tulisi riittämättömyyden tunteita. Ja ehkä osin siksi olen myös huolinut ne miehet jotka ovat ulkonäöltään minulle vastenmielisiä, varmuuden vuoksi. Eipä kyllä ole kivannäköiset itseään tarjonneetkaan, joten kaipa ne tarkemmin ajateltuna sitten omantasoisia ovat olleet.

 

[mgjdlk]

Kokeile sanoa itsellesi joka päivä että olet kaunis ja ihana. Vaikka useampaan kertaan. Kyllähän se tyhmältä tuntuu mutta toimii, samalla tavallahan sä olet saanut itsesi uskomaan että olet ruma ja mitätön - hokemalla sitä itsellesi.

Ja lopeta niiden vakuuttelujen kerjääminen mieheltä, ei kukaan kestä sellaista. Vakuuta itse itsesi!

 

["a p"]

Tutustuin reilu vuosi sitten mieheen, joka oli ihan ok, mutta jonka itsetunto oli kehno. Sen valittamisen kuunteleminen kävi kyllä työstä. Se oli tosi raskasta, enkä sitten jaksanutkaan sitä. Hän jotenkin haki huomiota sillä ja varmaan kehuja. Toisaalta mistään ei saanut sanoa yhtään, edes oikein varovaisesti ja nätisti, kun hän otti kaiken itseensä.
Varmaankin minä olen samanlainen riippa. Ärsyttävää.

 

[napsuli]

Tuskimpa on eksästä päässyt yli kuitenkaan, mutta voithan kai yrittää nauttia siitä miehestä niin kauan kuin se sinun kanssa jaksaa, ennen kuin palaa takaisin eksänsä luo

 

["a p"]

Tuskimpa on eksästä päässyt yli kuitenkaan, mutta voithan kai yrittää nauttia siitä miehestä niin kauan kuin se sinun kanssa jaksaa, ennen kuin palaa takaisin eksänsä luo

Niin. Tätä kyllä mietin itsekin. Olemme hänestä jutelleetkin, mies puhuu kaikesta rankasta oma-aloitteisestikin paljon, mutta silti jää jotenkin tunne, että hän kaipaa hyviä asioita silti. Itse asiassa hän vertasi eksää addiktioon, että hän tietää, ettei se ole hänelle hyväksi, mutta joku siinä vetää.
Minulle hän kertoo, että hän on valinnut nimenomaan minut ja haluaa olla minun kanssani. Hän ei jaksa jankuttaa sitä, tietenkään. Kuitenkin hän on myöntänyt silloin, kun olen kysynyt, että eksäkö painaa/mietityttää. Ei tee minun itsetunnolleni ainakaan hyvää.

 

["a p"]

Tuskimpa on eksästä päässyt yli kuitenkaan, mutta voithan kai yrittää nauttia siitä miehestä niin kauan kuin se sinun kanssa jaksaa, ennen kuin palaa takaisin eksänsä luo

Väliaikatietoja tämän viisauden kirjoittaneelle: Mies on nyt puhunut kohta kolme tuntia eksänsä kanssa puhelimessa.

Osaako joku sanoa tarkoittaako tämä mitään muuta kuin sitä, että suhde varmasti lämpenee jälleen? Hyvin on epävarma olo. Onneksi tämä nyt ihan ei puskista tullut. Todella pahalta silti tuntuu, koska olemme olleet todella läheisiä ja rehellisiä koko ajan.

 

["vieras"]

Selvästi hajoitat itseäsi lisää tuon miehen kanssa; mies vielä kiinni exässä, ja puhuu "naiskauneudesta". Eli toisin sanoen tekee sinun oloasi pahemmaksi. Ei ehkä kuitenkaan niin täydellinen mies mitä luulet.
Anna olla. Ei se maailma siihen kaadu.