Muita joiden mentävä töihin, vaikka pieni vauva?

["vieras"]

[QUOTE="jenni";28462875]Sitä voi ostaa vaikka kuun taivaalta, mutta samaan aikaan ei pidä valittaa sitä, kuinka taloudellinen "pakko" ajoi töihin. Silloin halu tiettyyn elintasoon on tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi, ainakin kun puhutaan alle 1,5-vuotiaista.

Mä uhrasin nyt jo menneiden kotivuosieni takia matkustelun ulkomailla ja yhden pienen moottoriveneen. En kadu pätkääkään.[/QUOTE]

No minä en ole taloudellisesta pakosta valittanut, onnekkaita kun olemme niin meillä ei sellaista tunneta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462879]No niillä kotimammoilla, kun ei ole varaa mennä sitä korjaamaankaan! [/QUOTE]

höpö höpö

 

[Señora]

[QUOTE="noh";28462860]Maksaako kynsien leikkaus jotain? Vai kasvatetaanko niitä ruuaksi? Vesimaksu on useimmissa yhtiöissä se sama summa joka kk, käytit sitä vettä tai et... Kenellä on PERMIS vuonna 2013???!!!! [/QUOTE]

Anteeks, tää oli vaan niin hyvä...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462890]No minä en ole taloudellisesta pakosta valittanut, onnekkaita kun olemme niin meillä ei sellaista tunneta.[/QUOTE]

tässä ketjussa puhutaan nyt taloudellisesta pakosta, jonka vuoksi lapset pitää hoitoon pistää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28462883]Olet vähän naurettava puhut seipäästä ja minä aidasta. Minä en puhunut min. 3 vuodesta, vaan että se lapsi olis sen verran edes kehittynyt että valmiudet päiväkotiin olis edes kohtuulliset. Sun kuopus ei ole sun esikoinen, ei auta sun kuopusta pätkän vertaa vaikka esikoinen olis himassa hamaan tulevaisuuteen, jos hän taas joutuu päiväkotiin aivan liian aikaisin.[/QUOTE]

Kuopus menee samanikäisenä kuin esikkokin ja osa-aikatyöt jatkuu.

 

[Scarlett O Harava]

Taas täällä palstamammat vetää kilareita siitä, että kaikki ei tee kuten he.

 

[vertaa]

[QUOTE="Rastas";28462439]Turku on itseasiassa Suomen ainoa suurempi kaupunki, jossa vuokra-asuntoja enemmän kuin vuokralaisia. Tämä heijastuu suoraan asumisen kulutasoon. Vastaus kuvastaa hyvin palstaa. Mukava kommentoida vaikka päätyykin vertailemaan omenoita ja appelsiineja.[/QUOTE]

Itseasiassa ei Turussa heijatu. Asuminen on Turussa kallista.

 

["vieras"]

Taas täällä palstamammat vetää kilareita siitä, että kaikki ei tee kuten he.

Äläs nyt, kivahan niitä on huudattaa. Saa jotain tekemistäkin tähän äitiysloman iltaan kun molemmat tenavat nukkuu ja miehellä on työhommia...

 

["vieras"]

Taas täällä palstamammat vetää kilareita siitä, että kaikki ei tee kuten he.

 

[RituRikas]

Kun tikkuun tulee plussa, niin kämppä yms. "elintoson mittarit" pitää laittaa myyntiin ja tsekata tarkkaan minkäkokoisen vuokrakämpän hommaa, jotta saa parhaat tuet. Mieluiten sitten vielä irtisanoutuu ennen äippälomaa, jotta voi siirtyä ansiosidonnaiselle het äippäloman päätyttyä.

P.S. Aplle tsemppiä, kyllä se yksivuotias pöikyssä pärjää, monessa maassa katsotaan pitkään jos tuota vanhemmat on kotihoidossa

 

["jenni"]

[QUOTE="vieras";28462887]En kestä taloudellista epävarmuutta, haluan tulojen olevan sellaiset, että hieman jää aina säästöönkin pahan päivän varalle. [/QUOTE]

Onko tää ihan uusi periaate? Jos ei, niin silloinhan sulla on jo säästöjä. Mullakin oli, joten kotivuodet tuntuivat aika turvallisilta. Lähes kaikki tosin myös meni, mutta se onkin jo toinen juttu

 

[S. Donald]

Minun oli pakko palata töihin muutamaa viikkoa ennen kun lapsi töytti vuoden, olen yrittäjä ja vaihtoehtona oli pistää hanskat tiskiin yrityksen kanssa ja pistää 4 palkattua työntekijää kilometritehtaalle tai palata itse töihin.
Päivähoidon lapsemme aloitti samalla viikolla kun täytti vuoden, pienessä 12 lapsen ja 3-4 hoitajan yksikössä. Ja kaikki meni ihan kun elokuvissa, siis positiivisessa mielessä. Lapsi viihtyi alusta asti ihan loistavasti ja kaikki meni tosi helposti.
Se hieman helpotti, että lapsi osasi hoitoon mennessä jo kävellä ja minä pystyin hieman lyhentämään työpäivää pari ekaa vuotta niin hoitopäivä oli inhimillinen.

 

["vieras"]

[QUOTE="jenni";28462989]Onko tää ihan uusi periaate? Jos ei, niin silloinhan sulla on jo säästöjä. Mullakin oli, joten kotivuodet tuntuivat aika turvallisilta. Lähes kaikki tosin myös meni, mutta se onkin jo toinen juttu[/QUOTE]

Ei ole. Ja kyllä, säästössä on jonkin verran mutta ei missään nimessä niin, että voisin niiden turvin jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Ja sen jälkeen niitä säästöjä tosiaan ei olisi. Ja kuten sanottu, olisi erittäin typerää jättää työtarjous väliin muutaman kotonaolokuukauden vuoksi, sillä sen jälkeen niitä töitä ei enää tarjolla olisi lainkaan.

 

["jenni"]

[QUOTE="vieras";28463030]Ja kuten sanottu, olisi erittäin typerää jättää työtarjous väliin muutaman kotonaolokuukauden vuoksi, sillä sen jälkeen niitä töitä ei enää tarjolla olisi lainkaan.[/QUOTE]

No se on kyllä totta.

 

["poikia3"]

Mä en jaksa noita syyllistäviä viestejä enää, niitä kyllä besserwisserit kirjoittelevat enemmän kuin tarpeeksi. Heidän olisi syytä muistaa, että he eivät tiedä toisen perheen tilanteesta riittävästi arvostellakseen yhtään. Jokainen perhe tekee päätöksensä itse omista lähtökohdistaan.

Mun kaikki 3 poikaani ovat menneet hoitoon varsin pieninä. Esikoinen 11 kk ikäisenä, keskimmäinen vuoden ikäisenä ja kuopus 1 v 1 kk ikäisenä. Lapsen persoonasta on paljon kiinni miten hoitoon sopeutuu. Meillä esikoisen ja kuopuksen kohdalla kaikki meni loistavasti, sopeutuivat hoitoon hyvin, eivätkä sairastelleet. Esikko oli hoidossa 3 päivää viikossa, kuopus 4 päivää viikossa. Keskimmäinen oli tosi tiukasti leimaantunut minuun ja kovin takertuvainen, eli päivähoitoon sopeutuminen oli vaikeaa, mutta tiesin pojan saavan hyvää ja hyvin yksilöllistä hoitoa. Hän esim. nukkui päiväkodissa päiväunet, pienempänä oli myös päiväkodin lemmikki ja pääsi todella paljon syliin. Oli esim. päiväuniaikaan kahvitilassa, kun nukkui noita päiväuniaan eri aikaan kuin muut lapset. Keskimmäinen sai myös sairasteluputken, kun oli ollut hoidossa puoli vuotta, ja kaikki taudit mitkä liikkuivat tarttuivat häneen. Se vaihe oli tosi raskas, sillä tuntui että olin jatkuvasti pois töistä. Pojalla oli mm. influenssa, virtsatulehdus, vatsatauti, korvatulehdus*3, 2 * angiina jne. Eli vastustuskyky oli niin alhainen, että kaikki pöpöt tarttuivat.

 

[Kaiutin]

Valintahan se aina on, ei pakko mennä töihin. Ajattele lapsesi parasta ja jää kotiin vielä pariksi vuodeksi.

 

["vieras"]

Kun tikkuun tulee plussa, niin kämppä yms. "elintoson mittarit" pitää laittaa myyntiin ja tsekata tarkkaan minkäkokoisen vuokrakämpän hommaa, jotta saa parhaat tuet. Mieluiten sitten vielä irtisanoutuu ennen äippälomaa, jotta voi siirtyä ansiosidonnaiselle het äippäloman päätyttyä.

Tässä mielestäni kiteytyy hyvin palstan ajatusmaailma, jos yleistetään. Tukien varassa on hyvä huudella, että kaikilla on mahdollisuus jäädä kotiin useaksi vuodeksi.

Itse yh:na otin lainaa, jotta pystyin olemaan kotona siihen asti kunnes nuorempi lapsi täytti 1,5 vuotta. Tukina sain lapsilisät sekä kotihoidon tuen. Asumistukea en hakenut, koska mielestäni se ei ole vaihtoehto, jos on mahdollisuus maksaa asuminen itse työtä tekemällä. Minulle oli myös se mahdollisuus (vakituinen työ odottamassa), mutta omasta halustani, jäin kotiin. Asuntolainasta maksoin puolen vuoden ajan pelkkiä korkoja.

 

["Hopsan"]

Kävin itse pojan kanssa perehtymässä päiväkotiin kun poika oli juuri täyttänyt 2v. Ryhmä oli melko uusi, eli kaikki lapset olivat aloittaneet juuri ennen meitä. Enimmäkseen tuossa pienten ryhmässä aloitti 1-1.5 vuotiaita, yksi 9 kk ja muutama n. 2v. ikäinen. Alku oli kaoottista, nuo pienimmät itkivät kaanonissa ja parhaimmillaan yhdellä hoitajalla oli 3 lasta sylissä. Isommat ( joihin tuo meidän 2v kuului ) katselivat hämillään touhua ja jäivät väkisinkin vähän ulkopuolelle.

Tilanne kuitenkin tasoittui nopeasti, ja nuo "sylivauvat" reipastuvat nopeasti. Hoitajat meinasivat, että 1v sopeutuu paremmin / nopeammin kuin 2v, sillä he eivät osaa vielä samalla lailla ikävöidä päivän mittaan.

 

["Kotona"]

Pakko ei oo jos on valmis luopumaan elintasostaan lapsen tähden.
Me asutaan vuokralla, ei ole autoa, ei käydä ulkona syömässä eikä ulkomaan matkoilla, ei oo rakennekynsiä eikä kampaajille aikoja... Opintolainoihin haettu maksuvapaata jne.
Pienellä tullaan toimeen jotta lapsi saa olla kotona kasvamassa. Muutama vuosi sama kitkutella, ehtii työelämässä raataa myöhemminkin ja myöhemmin on aikaa hankkia sitä materiaa joka on niin täysin turhaa verrattuna lapsuuden katoaviin vuosiin.

 

["Sari"]

Esikoinen oli 11,5 kk, kun aloitti hoidon pph:lla. Lapsi oli luonteeltaan aurinkoinen. Muuton takia ei päästy edes ennalta tutustumaan hoitopaikkaan, joten jouduin jättämään lapsen kylmiltään aamulla ventovieraalle hoitajalle. Kaikki sujui uskomattoman hyvin. Lapsi jäi iloisena ja oli myös hakiessa tyytyväisen oloinen. Yhtä hienosti sujui jatkokin. Ehkäpä se oli helppo ikä lapselle aloittaa hoito.

Kakkonen aloitti päiväkodin 2 vuotiaana ja silloin itkua äidin perään kesti joka aamu varmaan pari kuukautta.

 

[Kukin tavallaan mutta]

Mikä on ihan oikea PAKKO tilanne että on lähdettävä töihin ja vietävä alle 2v päivähoitoon?

Ainoa järjellinen PAKKO syy minkä keksin on todellinen ylivelkaantuminen, eli ilman työstä saatavaa rahaa joutuisi ulosottoon ja kadulle. Vai mitenlie velkajärjestelyillä siihenkin löytyisi semmoinen ratkaisu et pystyisi sen pari vuotta kuitenkin kotona olemaan lapsen kanssa.

Omaisuutta voi myydä ja omakotitalon vaihtaa vuokra-asuntoon jne.

Kysymys lienee siis siinä mitä on valmis uhraamaan eikä pakosta.

 

["Sari"]

Valintahan se aina on, ei pakko mennä töihin. Ajattele lapsesi parasta ja jää kotiin vielä pariksi vuodeksi.

Lapsen parasta ei välttämättä ole romahduttaa perheen talous useaksi vuodeksi. Sillä voi olla pitkäkestoisia ikäviä seurauksia. Tukien varaan jättäytyminen vuosikausiksi voi johtaa ikävään kierteeseen, josta ei ole ulospääsyä. Ei ole lapsellekaan kivaa sitten vähän isompana joutua elämään köyhyysloukussa, kun vanhemmat lyhytnäköisesti pilasivat työmahdollisuutensa.

 

[justjoo]

[QUOTE="Kotona";28463636]Pakko ei oo jos on valmis luopumaan elintasostaan lapsen tähden.
Me asutaan vuokralla, ei ole autoa, ei käydä ulkona syömässä eikä ulkomaan matkoilla, ei oo rakennekynsiä eikä kampaajille aikoja... Opintolainoihin haettu maksuvapaata jne.
Pienellä tullaan toimeen jotta lapsi saa olla kotona kasvamassa. Muutama vuosi sama kitkutella, ehtii työelämässä raataa myöhemminkin ja myöhemmin on aikaa hankkia sitä materiaa joka on niin täysin turhaa verrattuna lapsuuden katoaviin vuosiin.[/QUOTE]

Sanovat palstamatamit jotka ovat todennäköisesti raskautuneet ihan pelkästään miestään katsomalla.

Joillakin voi tilanne olla seuraavanlainen:
Raskautta odotetaan viisi-kymmenen vuotta ja sinä aikana sitten hankitaan TYÖLLÄ (voi olla vieras sana joillekin) niitä halveksittuja statussymboleita, kuten omakotitalo, pari autoa (jotka ovat välttämättömiä haja-asutusalueella) ja otetaan vielä pankista lisää lainaa kalliisiin hedelmöityshoitoihin. Sitten se eräänä armaana päivänä pärähtääkin plussa testiin. Kaikki siihen mennessä saavutettu pitäisi siis hetkessä hylätä ja mieluiten pompata vuosikausien vakipaikasta vielä kortistoon?

Vai olisiko sittenkin pitänyt elää palstamammojen tapaan sen kymmenen vuotta pienessä vuokrayksiössä polkupyörän kanssa, JOS sitä sattuisi joskus sen plussan saamaan, että lapsi voisi sitten mahdollisesti olla seitsemän vuotta äidin helmoissa. Ja jos jää ikuisesti lapsettomaksi, niin kuolla sitten katkerana, kun ei mitään saanut elämässään aikaiseksi.

Huvittaa myös mammat, jotka kailottavat totuutena, että "kyllä sillä kh-tuella elää ihan hyvinkin". Heidän kh-tukensa tuntuu aina koostuvan perusosasta, jostain lisästä ja korotuksesta ja vieläpä parinsadan kuntalisästä, jolloin loppusumma saattaa olla viidensadan paikkeilla jopa. Meillä jää siitä tuesta verojen jälkeen 240€ käteen. Eläkää sillä kuukausi.

Tää on vähän sama kuin keskustelu päivähoidosta. "Onhan niitä kerhoja vaikka minkälaisia tai lapsen kavereita lähipiirissä". Jos palstamammaan lähellä on kerhoja, niin toki kaikkialla on kerhoja. Sama koskee lapsen ikäisiä kavereita ja kaikkia aktiviteetteja. On vain järjestelykysymys muuttaa Utsjoelta Helsinkiin, että saa nämä kaikki kerhot ja muut ympärilleen.

 

["Sari"]

[QUOTE="jenni";28462875]Sitä voi ostaa vaikka kuun taivaalta, mutta samaan aikaan ei pidä valittaa sitä, kuinka taloudellinen "pakko" ajoi töihin. Silloin halu tiettyyn elintasoon on tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi, ainakin kun puhutaan alle 1,5-vuotiaista.

Mä uhrasin nyt jo menneiden kotivuosieni takia matkustelun ulkomailla ja yhden pienen moottoriveneen. En kadu pätkääkään.[/QUOTE]

Sinä et näköjään ymmärrä taloudellisesta pakosta yhtään mitään. Matkustelu ja moottorivene kuuluu aivan eri kategoriaan kuin koti. Kodista ja sen hyvästä sijainnista, saati työpaikasta ei kannata luopua muutaman kuukauden ajanjakson takia.

Veikkaan, että katuisit sitä, jos joutuisit luopumaan hyvällä alueella sijaitsevasta kodistasi ja sen seurauksena lapsesi joutuu käymään jotain rauhatonta mamukoulua. Täällä pääkaupunkiseudulla ainakin oppii arvostamaan turvallista ympöristöä. Nimenomaan se on tärkeää, kun lapset aloittavat koulutiensä ja alkavat liikkua ulkona itsenäisesti.

 

["vieras"]

Me elellään suurin piirtein kädestä suuhun ja ollaan hoidettu lapset kotona. Monesta menosta on karsittu, usein jopa autokin ollut seisonnassa, vaikka asustellaan pienellä paikkakunnalla ja auto periaatteessa välttämätön. Ei lasten ole pakko aina saada kaikkea, ei myöskään vanhempien. Miksi aina olla se uusi ja iso talo, tai auto yms, jos sitten joudutaan lasten kustannuksella ne maksamaan? Miksi esim. ajoitetaan usein talon hankinta lapsien saamisen yhteyteen ja sitten valitetaan, ettei varaa olla kotona?
Kyllä pienilläkin tuloilla pärjää sen 3v, lyhyt aika se vaan on itse kunkin elämässä.