Muita joiden mentävä töihin, vaikka pieni vauva?

["jaa"]

[QUOTE="Kotona";28463636]Pakko ei oo jos on valmis luopumaan elintasostaan lapsen tähden.
Me asutaan vuokralla, ei ole autoa, ei käydä ulkona syömässä eikä ulkomaan matkoilla, ei oo rakennekynsiä eikä kampaajille aikoja... Opintolainoihin haettu maksuvapaata jne.
Pienellä tullaan toimeen jotta lapsi saa olla kotona kasvamassa. Muutama vuosi sama kitkutella, ehtii työelämässä raataa myöhemminkin ja myöhemmin on aikaa hankkia sitä materiaa joka on niin täysin turhaa verrattuna lapsuuden katoaviin vuosiin.[/QUOTE]

Vuokralla asuessa se kitkuttaminen onnistui meilläkin vuosikaudet. Taidettiin saada asumistukeakin vähän päälle huimat 50e eikä meillä ollut autoa. Mutta nyt ei onnistuisi enää, kun on iso asuntolaina ja iso perhe. Vaikka otettaisi lyhennysvapaata, olisi pelkkien korkojenkin maksaminen mahdotonta kh-tuella ja vain toisen palkalla, kun laina on niin uusi, että lyhennys on melkein pelkkää korkoa muutenkin. Elämiseen ei jäisi mitenkään tarpeeksi rahaa, vaikka kitkuttaisimme miten.
Nyt joku sanoo, että laina on mitoitettu väärin ja "aina pitää olla varaa maksaa laina vain toisen palkasta erikoistilanteissa, esim. työttömyys", mutta eipä oltaisi saatu edes kolmiota sillä periaatteella, ja meitä on kuitenkin 6 henkeä. Ollaan ihan hyvin toimeentulevia silloin, kun molemmat on töissä ja onneksi asutaan alueella, missä työttömäksi jääminen on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, ts. epätodennäköistä on, ettei mitään töitä löytäisi tilalle, jos omasta paikasta tulisi loparit. Näillä mennään ja tällä lapsimäärällä, niin kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin Jos kävisi vahinko, niin joutuisin toteamaan, että on oikeasti PAKKO mennä töihin!

 

[justjoo]

[QUOTE="vieras";28463693] Miksi esim. ajoitetaan usein talon hankinta lapsien saamisen yhteyteen ja sitten valitetaan, ettei varaa olla kotona?[/QUOTE]

Niin. Kaikkihan toki voivat tehdä (tai toinen suosikkisanani tässä aiheessa: hankkia) lapsia silloin kuin tahtovat.
"Toki voivat, kun minäkin voin." Eikös?
Hirveän vaikea astua niihin toisen saappaisiin näemmä tällä palstalla.

 

["Heh"]

Mikä on ihan oikea PAKKO tilanne että on lähdettävä töihin ja vietävä alle 2v päivähoitoon?

Ainoa järjellinen PAKKO syy minkä keksin on todellinen ylivelkaantuminen, eli ilman työstä saatavaa rahaa joutuisi ulosottoon ja kadulle. Vai mitenlie velkajärjestelyillä siihenkin löytyisi semmoinen ratkaisu et pystyisi sen pari vuotta kuitenkin kotona olemaan lapsen kanssa.

Omaisuutta voi myydä ja omakotitalon vaihtaa vuokra-asuntoon jne.

Kysymys lienee siis siinä mitä on valmis uhraamaan eikä pakosta.

Haluaisinpa nähdä sinutkin myymässä omakotitaloasi sen vuoksi, että lapsi voisi olla vielä vuoden kotona Voihan olla, ettei sitä taloa edes osta kukaan, eikä sitä lasta olla kuitenkaan roviolle heittämässä vaan päivähoitoon!! Sitä paitsi, vuokralla asuminen ei ole niin paljon halvempaa, että tuossa olisi siksikään järkeä ja lopulta se lapsi ei peri mitään <- eikös palstalaisten mielestä jokaiselle lapselle pitänyt jättää se 100 000 egee perittävää?

 

["Sari"]

[QUOTE="vieras";28463693] Miksi aina olla se uusi ja iso talo, tai auto yms, jos sitten joudutaan lasten kustannuksella ne maksamaan? Miksi esim. ajoitetaan usein talon hankinta lapsien saamisen yhteyteen ja sitten valitetaan, ettei varaa olla kotona?
Kyllä pienilläkin tuloilla pärjää sen 3v, lyhyt aika se vaan on itse kunkin elämässä.[/QUOTE]

Tilaa tarvitaan juuri silloin, kun lapsiakin on. Meille ainakin olisi tullut avioero ja pää hajonnut molemmilta vanhemmilta, jos olisi jouduttu kahden pienen lapsen + lemmikkien kanssa asumaan älyttömän ahtaasti. Mielestäni avioero ei ole lasten kannnalta kovin hyvä asia.

Autoakin tarvitaan ehdottomasti juuri vauva-aikana, etenkin, jos isovanhemmat ja muu tukiverkosto asuu kauempana. Pienten lasten ja lemmikkien kuljettaminen toiselle puolelle Suomea on käytännössä mahdoton tehtävä julkisilla kulkupeleillä. Vai pitäisikö muka isovanhempien tapaamisestakin luopua? Sekään ei ole lapsen parhaaksi.

3 v muuttuu äkkiä 9 vuodeksi, jos vaikkapa tehdään kolme lasta. Kenelläkään pienituloisella ei ole varaa olla niin kauan kotona, ellei ole täysin heittäytynyt yhteiskunnan elätiksi.

 

[justjoo]

[QUOTE="Heh";28463708] Haluaisinpa nähdä sinutkin myymässä omakotitaloasi sen vuoksi, että lapsi voisi olla vielä vuoden kotona Voihan olla, ettei sitä taloa edes osta kukaan, eikä sitä lasta olla kuitenkaan roviolle heittämässä vaan päivähoitoon!! Sitä paitsi, vuokralla asuminen ei ole niin paljon halvempaa, että tuossa olisi siksikään järkeä ja lopulta se lapsi ei peri mitään <- eikös palstalaisten mielestä jokaiselle lapselle pitänyt jättää se 100 000 egee perittävää? [/QUOTE]

Heh
Täällä päivähoito = helvetin esikartano. Kun taas kerho = Pyhä paikka, sama kuin kotihoito

Ja joo, me maksamme omakotitalon asuntolainaa 500€ kuussa. Jos muuttaisimme vuokralle pieneen kaksioon, saisimme maksaa todennäköisesti jopa enemmän

 

["Sari"]

Omaisuutta voi myydä ja omakotitalon vaihtaa vuokra-asuntoon jne.

Täällä joutuisi vuokraa maksamaan huomattavasti enemmän kuin mitä maksamme talolainoja. Ei ole siis mitään järkeä asua vuokralla. Yhteiskunnan tukia emme tulisi saamaan vuokra-asuntoon, koska emme elä kädestä suuhun ja meille on kertynyt vähän säästöjä. Kaikista säästöistä luopumisessa taas ei ole mitään järkeä. Aina pitää olla vähän pelivaraa taloudessa.

Ymmärrän kyllä, että sossupummien on vaikea ymmärtää tällaista ajattelutapaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Sari";28463711]Tilaa tarvitaan juuri silloin, kun lapsiakin on. Meille ainakin olisi tullut avioero ja pää hajonnut molemmilta vanhemmilta, jos olisi jouduttu kahden pienen lapsen + lemmikkien kanssa asumaan älyttömän ahtaasti. Mielestäni avioero ei ole lasten kannnalta kovin hyvä asia.

Autoakin tarvitaan ehdottomasti juuri vauva-aikana, etenkin, jos isovanhemmat ja muu tukiverkosto asuu kauempana. Pienten lasten ja lemmikkien kuljettaminen toiselle puolelle Suomea on käytännössä mahdoton tehtävä julkisilla kulkupeleillä. Vai pitäisikö muka isovanhempien tapaamisestakin luopua? Sekään ei ole lapsen parhaaksi.

3 v muuttuu äkkiä 9 vuodeksi, jos vaikkapa tehdään kolme lasta. Kenelläkään pienituloisella ei ole varaa olla niin kauan kotona, ellei ole täysin heittäytynyt yhteiskunnan elätiksi.[/QUOTE]

No, me asutaan ahtaasti, vain 4h+k ja porukkaa 8. Lapset eivät ole mankuneet omia huoneita ym. Ja niin, kotona olen ollut yli 15v ja emme käy esim. sossussa. Samat etuudet tietysti nostan kuten muutkin, lapsilisät ja hoitotuet. Ja ollaan todella oltu ilman autoa, vaikka tarvetta sille olisi ollut, mummolat ym. ei ole ihan lähellä eikä muutakaan hoitoapua, itse ollaan lapset hoidettu, kun ne on kerta tehty.

Sama tietysti, mitä kukin tekee, hoitaako lapset itse vai hoitaako muut, mutta sen uskallan sanoa, että lapsen parhaaksi se ei ole, vaikka asian kuinka vääntäisi. Eri asia tietysti, jos perheessä ei kaikki ole kunnossa, niin lapselle voi olla hyväksikin olla hoidossa, mutta normaalissa terveessä perheessä on lapsen paras paikka. Ymmärrän kyllä, jos on talovelkaa yms. ja haluaa elää leveämmin eikä laskea joka senttiä, mutta pakosta en alkaisi puhumaan, että pakko viedä hoitoon.
Ja jos kotona olo ahdistaa, yms. ei ehkä kannata hankkia kuin se yksi lapsi, jolloin se 3v ei todellakaan ole pitkä aika.

 

["hmmm"]

otsikko harhaanjohtava, 1v ei ole vauva enää. virallisesti.

 

["vieras"]

Kyllä meidän 1v oli vauva taisi olla enemmänkin jo 2 vuotias kun en enää vauvaksi kutsunut. Meillä mentiin tarhaan siinä muutaman kuukauden päälle vuoden ikäisenä ja alussa oli hankalaa ekalla viikolla ensimmäiset 5 minuuttia kun lähdin ja sen jälkeen lapsi jäi mielellään sinne. Meillä ei kyllä tuossa ollut rahan kanssa mitään tekemistä, olisin yksinkertaisesti tullut hulluksi jos olisin ollut kotona pidempään.

 

["Tiina"]

Meillä ainakin ihan puhtaasti taloudelliset syyt miksi menin töihin lapsen ollessa 1 v ja 3kk. Ensinnäkin lasta toivoimme monta vuotta ja koska mitään ei hoidoista huolimatta kuulunut aloitti mieheni koulun johon alunperin ajatteli hakea sitten kun lapsi olisi vähän vanhempi. Opiskelee aikuiskoulutuksena ja pystyy tekemään osittain töitä samalla mutta palkka noin 1200€/kk eli 4 kk elimme sillä + säästöillä mutta pidempään ei olisi todellakaan ollut varaa. Lyhennysvapaata otimme mutta mutta pakollisia menoja kuukaudessa kertyi jo muistakin liikaa. esim. yhtiövastike 350€, sähkö 45€, miehen koulumatkat junalla noin 200€, vakuutukset joka kolmas kuukausi 120€ jne. Kaupungissa jossa asumme ei saa kuntalisää eikä minulle sopivaa osa-aikaista tai keikkatyötä löytynyt. Autoa emme ole koskaan omistaneet ja muutenkin menot karsittiin minimiin mutta ei silti riittänyt rahat vielä kun ottaa huomioon miehen harjoittelujaksot 7 viikkoa ilman palkkaa kerran puolessa vuodessa niin ei kertakaikkiaan onnistunut.

 

[Hipphei]

Meillä lapsi on ollut mahdollista hoitaa kotona pari vuotiaaksi. Kaipasi kyllä aksöniä päiviinsä jo paljon aiemmin.

Oletteko huomanneet, että länsimaissa kasvaa normaaleja aikusia lapsista, jotka on viety hoitoon jopa 4 viikkoa vanhana? 26 viikon äippäloma on jo luksusta.

Jos jokaisessa perheessä toinen vanhemmista jäisi kotiin, ei meillä olisi varaa hienoon systeemiimme. Eli ottakaa rahat, olkaa kiitollisia ja pitäkää turpanne kiinni muiden valinnoista! Niillekin, jotka vikisevät siitä "ei ole oikeasti pakko". Pakkohan tässä elämässä ei ole kuin kuolla.

 

[rietas]

Mikä on ihan oikea PAKKO tilanne että on lähdettävä töihin ja vietävä alle 2v päivähoitoon?

Omaisuutta voi myydä ja omakotitalon vaihtaa vuokra-asuntoon jne.

Kysymys lienee siis siinä mitä on valmis uhraamaan eikä pakosta.

Anteeksi, mutta minusta tuo kuulostaa pahalta. Uhraamaan? Minusta uhraaminen on jotain, joka myöhemmin kostautuu mm. marttyyriutena. "Kun minä sinun takiasi uhrauduin".

Jos tekee jotain lapsen parasta ajatellen, niin kuinka se tuntuu uhraukselta? MInusta tuo ei nyt mätsää.

 

[Hipphei]

Mätsää täydellisesti. Jos myy omakotitalon VAIN siksi, että voi pitää tervettä kaksivuotiasta vielä vuoden kotona niin onhan se uhraus. Voisi tehdä lapsellekin hyvää päästä päikkään leikkimään.

 

["vieras"]

[QUOTE="Irina";28462313]Nämä ovat valintoja, jotka tehdään sydämellä. Komppaan yllä kirjoittanutta hoitajaa. Lapsesi liian pieni ja tiedät sen itsekin.

Miksi ihmiset tekevät lapsia, kun eivät halua niitä hoitaa![/QUOTE]

Meillä tuon vuotiaan hoitoonmeno ei ole halu kysymys vaan pakko. Ilman rahaa kun ei elä ja tulevaa elämäntilannetta nyt vaan ei voi tietää silloin, kun vauva syntyy. Kyllä oli ajatus olla kotona pidempään, mutta nyt se ei vain ole mahdollista.

Joten te, jotka valitatte siitä, että lapsia laitetaan pieninä hoitoon, niin kannattaisiko katsoa peiliin ja yrittää löytää ymmärrystä erilaisiin elämäntilanteisiin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28463732]No, me asutaan ahtaasti, vain 4h+k ja porukkaa 8. Lapset eivät ole mankuneet omia huoneita ym. Ja niin, kotona olen ollut yli 15v ja emme käy esim. sossussa. Samat etuudet tietysti nostan kuten muutkin, lapsilisät ja hoitotuet. Ja ollaan todella oltu ilman autoa, vaikka tarvetta sille olisi ollut, mummolat ym. ei ole ihan lähellä eikä muutakaan hoitoapua, itse ollaan lapset hoidettu, kun ne on kerta tehty.

Sama tietysti, mitä kukin tekee, hoitaako lapset itse vai hoitaako muut, mutta sen uskallan sanoa, että lapsen parhaaksi se ei ole, vaikka asian kuinka vääntäisi. Eri asia tietysti, jos perheessä ei kaikki ole kunnossa, niin lapselle voi olla hyväksikin olla hoidossa, mutta normaalissa terveessä perheessä on lapsen paras paikka. Ymmärrän kyllä, jos on talovelkaa yms. ja haluaa elää leveämmin eikä laskea joka senttiä, mutta pakosta en alkaisi puhumaan, että pakko viedä hoitoon.
Ja jos kotona olo ahdistaa, yms. ei ehkä kannata hankkia kuin se yksi lapsi, jolloin se 3v ei todellakaan ole pitkä aika.[/QUOTE]

Itseasiassa joidenkin tutkimusten mukaan varhainen päivähoidon aloitus on lapsille jopa suotavaa ja sellaisista lapsista tulee kasvaessa sosiaalisempia ja menestyvämpiä koulu-/työelämässä kuin kotihoidetuista.

Ja itselläni hajoaisi pää, jos joutuisin olemaan 15 vuotta tekemättä muuta kuin kotitöitä. Varsinkin jos se tapahtuisi sellaisessa kömmänässä, jossa jokainen on toisensa iholla. Elämän laatu tulee myös ottaa huomioon enkä sanoisi tuollasta kovin laadukkaaksi elämiseksi.

Ja vanhempien työssäolo on muutenkin lapselle eduksi, sekä lapsuudessa että myöhemmin, kun ei tarvitse joka penniä venyttää ja voi tarjota lapsille ihan eri tavalla elämyksiä kuin sellaiset, joilla ei sitä varaa ole.

 

["vieras"]

Ja pakko vielä sanoa, että eivät kaikki ihmiset hanki niitä lapsia ennen omaisuuden kartuttamista. Ihan eri asia jäädä kotiin ja "uhrautua" lapsilleen jos ei ole mistään, mistä jäädä pois. Tai jos jää pois pätkätöistä ja jatkelee edelleenkin tukien nostamista kuten siihenkin asti on tehnyt. Siinä ei voi mun mielestä puhua uhrauksista yhtään mitään, jos ei ole mitään muuta joutunut tekemään kuin vaihtamaan Kelan tukilappua toiseen.

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="vieras";28463911]Itseasiassa joidenkin tutkimusten mukaan varhainen päivähoidon aloitus on lapsille jopa suotavaa ja sellaisista lapsista tulee kasvaessa sosiaalisempia ja menestyvämpiä koulu-/työelämässä kuin kotihoidetuista.

Ja itselläni hajoaisi pää, jos joutuisin olemaan 15 vuotta tekemättä muuta kuin kotitöitä. Varsinkin jos se tapahtuisi sellaisessa kömmänässä, jossa jokainen on toisensa iholla. Elämän laatu tulee myös ottaa huomioon enkä sanoisi tuollasta kovin laadukkaaksi elämiseksi.

Ja vanhempien työssäolo on muutenkin lapselle eduksi, sekä lapsuudessa että myöhemmin, kun ei tarvitse joka penniä venyttää ja voi tarjota lapsille ihan eri tavalla elämyksiä kuin sellaiset, joilla ei sitä varaa ole.[/QUOTE]

Mistä tuo 15 vuotta tuli? :O

 

["vieras"]

Mistä tuo 15 vuotta tuli? :O

Se kenelle vastasin kertoi olleensa kotona 15 vuotta

 

[säpäle harmaana]

[QUOTE="vieras";28463935]Se kenelle vastasin kertoi olleensa kotona 15 vuotta [/QUOTE]

Aa, okei.

 

[justjoo]

[QUOTE="vieras";28463916]Ja pakko vielä sanoa, että eivät kaikki ihmiset hanki niitä lapsia ennen omaisuuden kartuttamista. Ihan eri asia jäädä kotiin ja "uhrautua" lapsilleen jos ei ole mistään, mistä jäädä pois. Tai jos jää pois pätkätöistä ja jatkelee edelleenkin tukien nostamista kuten siihenkin asti on tehnyt. Siinä ei voi mun mielestä puhua uhrauksista yhtään mitään, jos ei ole mitään muuta joutunut tekemään kuin vaihtamaan Kelan tukilappua toiseen.[/QUOTE]

Niin samaa mieltä.
Mutta kukas kissan hännän nostaisi ellei kissa itse

 

[avojaloin]

mä en voisi laittaa vauvaa päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle tunne- ja tietosyistä. Olen lukenut kasan kasvatustieteellistä ja psykiatrista. Toisaalta olen persaukinen, joten se menee tähän samaan syssyyn. Mutta ei tämä niin yksioikoista ole: on tutkimuksia missä selviää, että naisille voi käydä psyyken kriiseissä kalpaten, kun on joutunut uhrautumaan kotiin vuosiksi. Kotiäidille tulee tuupiin työelämä- ja eläkeasioissa. Työttömyyslukemat on näillä naisilla korkeampia, jotka ovat hoitaneet lapsia kotona. Puun- ja kuoren välinen tilanne. Ei kannata syyllistää ihmisiä.

 

["Sari"]

Mutta ei tämä niin yksioikoista ole: on tutkimuksia missä selviää, että naisille voi käydä psyyken kriiseissä kalpaten, kun on joutunut uhrautumaan kotiin vuosiksi. Kotiäidille tulee tuupiin työelämä- ja eläkeasioissa. Työttömyyslukemat on näillä naisilla korkeampia, jotka ovat hoitaneet lapsia kotona. Puun- ja kuoren välinen tilanne. Ei kannata syyllistää ihmisiä.

Totta. Pätkätöissä ollut työkaverini oli poissa töistä 7 v lasten takia. Se oli ammatillinen itsemurha. Muut ovat menneet eteenpäin ja hän on pudonnut kehityksen kelkasta. Hänelle ei enää tarjota uusia projekteja, koska tiedot eivät vastaa nykypäivän tietoja.

Työttömyys on siis edessä nelikymppisenä ja sehän tiedetään, mitä mieltä työnantajat ovat yli nelikymppisistä. He ovat jo auttamattomasti liian vanhoja kilpailemaan nuorempien työnhakijoiden kanssa. Ei ole kovin ruusuiset näkymät tulevaisuuden suhteen. Tämän äidin valinnan takia perhe joutuu kitkuttelemaan jatkossakin taloudellisesti.

 

["mamma"]

Vuotias lapsi on toki pieni päiväkotiin, sen tietää jokainen. Kuitenkin, hieman alasta riippuen on joidenkin mahdotonta olla kotona siihen saakka, kunnes lapsi on kaksi- tai kolmevuotias.

Oma lapseni meni päiväkotiin vuoden vanhana, sillä minun oli palattava töihin. Mies käy töissä myös, mutta tekee todella paljon ulkomaankomennuksia jne., joten ei voinut jäädä lapsen kanssa kotiin. Oma urani (isomman firman asianajaja) ei olisi päässyt enää nousuun jos olisin odottanut kotona vielä pari vuotta. Lapsi meni päiväkotiin, jossa ryhmäkoot ovat pieniä.

...ja niille, jotka miettivät nyt sitä, miksi kaksi ammatin hankkinutta ja töitä tekevää ihmistä kehtaavat hankkia lapsia ja vielä lastenhankinnan jälkeenkin käyvät töissä: me rakastamme lastamme todella paljon eikä päiväkoti tee meistä huonompia vanhempia. Lapsi on nyt parivuotias ja olemme todella tyytyväisiä ratkaisuun.

 

["Vieras"]

Maailmassa tapahtuu lapsille paljon pahempiakin asioita, kuin päiväkotiin "joutuminen". Vähän suhteellisuudentajua...

 

[Vaimo-Rakas]

Meillä hoidon aloittivat 1v3kk ja 1v5kk vanhoina.
Hyvin meni ja on mennyt. Emme suinkaan ole lapsiamme hylänneet vaan 95% vapaa-ajasta vietetään heidän kanssaan koko ajan. Lapset menivät hoitoon siksi että tienaamme ja voimme maksaa talolainaamme ja voimme syödä terveellisesti ilman että penniä pitää venyttää kauppareissuilla ja käteen ei jää mitään laskujen jälkeen. Ja siksi että kun meillä on työ vastapainona perhe-elämälle, olemme paljon jaksavampia ihmisiä myös vanhempina.