Muita joiden mentävä töihin, vaikka pieni vauva?

["Repe"]

[QUOTE="Ellu";28466478]Musta on aika sairasta, että aikuinen ihminen ei ikäisissään tunne ketään, jonka on ollut pakko mennä töihin. Holhousyhteiskunta mennyt liian pitkälle, kun iso ryhmä pötköttää kotona tuilla ja kenenkään ei pakko itse tienata elantonsa.[/QUOTE]

Peesi ja komps

 

["vieras"]

Luulen, että aika moni palstalaisista asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella, joten todellisuus aika eri ihan jo lähtien siitä, paljonko kuukausittain tarvitaan rahaa asumiseen. Ei meille, kahden pienituloisen ei perittyä- tai saatua rahaa, ole mahdollista jättäityä käytännössä elämään yhden tuloilla ja hoitaa kuukausittaisia velvoitteita.

Miksi talous on pakko olla niin tiukalla? Mitä jos toinen jäisikin työttömäksi, menisikö sit teiltä katto pään päältä?

Eikö PK-seutulaisten tarvitse ajatella tätä vai miksi koskee vain maaseutulaisia?

 

[Ristus näitä kotiäitejä.]

[QUOTE="vieras";28466639]Ainoastaan tällä palstalla kotimammojen keskuudessa tuo kuulostaa olevan joku elämääkaatava juttu, onko se nyt sitten niin kummallista että jotkut jopa tykkäävät tehdä töitä? Vaikka sitä rahaa saisi ilmaiseksikin? [/QUOTE]

Näitä ketjuja lukiessa tulee mieleen, että puhutaankohan tässä nyt lasten pahoinpitelystä vai päiväkotiin viemisestä. Niin jumalattoman iso probleema siitä tehdään, että JOKU MUU menee töihin ennenkuin hänen OMA lapsensa on 3v, oli syy sitten mikä tahansa.

Anteeksi nyt vaan, mutta mitä se teidän kotiäitien pebaa kutittaa? Tehän teette niinkuin itse tahdotte, miksi ette suo sitä mahdollisuutta muillekin?

 

["Vieras"]

Menisin töihin koska pää sekoaisi kotona.

 

["niinniin"]

[QUOTE="vieras";28466849]Miksi talous on pakko olla niin tiukalla? Mitä jos toinen jäisikin työttömäksi, menisikö sit teiltä katto pään päältä?[/QUOTE]

En ole ap, mutta työttömyyden osuessa kohdalle saisimme molemmat ansiosidonnaista päivärahaa. Semmoinenkin hieno etuus tästä maasta löytyy, se vaatii vain ensin sitä työntekoa

 

["Milla"]

Kaikista "hauskinta" tässä inttämisessä on se, että ainoastaan lapsen 3 ensimmäistä vuotta on merkittäviä. Pitäähän sitä lasta hoitaa 18 vuotta ja tarhassa ja koulussa ollaan vain pieni osa ajasta. Koko talous pitää uhrata lapsen kolmen ensimmäisen vuoden aikana, oletteko ajatelleet että lapsen menot nousevat sitä mukaa kun ikää tulee lisää?
Miettikää vaikka pakolliset pyörät, sukset, luistimet, pallot jne. Sitten olisi hyvä myös harrastaakin jotain ja sehän vasta maksaakin.

 

["jenni"]

[QUOTE="Sari";28463684]Sinä et näköjään ymmärrä taloudellisesta pakosta yhtään mitään. Matkustelu ja moottorivene kuuluu aivan eri kategoriaan kuin koti. Kodista ja sen hyvästä sijainnista, saati työpaikasta ei kannata luopua muutaman kuukauden ajanjakson takia.

Veikkaan, että katuisit sitä, jos joutuisit luopumaan hyvällä alueella sijaitsevasta kodistasi ja sen seurauksena lapsesi joutuu käymään jotain rauhatonta mamukoulua. Täällä pääkaupunkiseudulla ainakin oppii arvostamaan turvallista ympöristöä. Nimenomaan se on tärkeää, kun lapset aloittavat koulutiensä ja alkavat liikkua ulkona itsenäisesti.[/QUOTE]

Mitä sä mulle kodista luopumisesta meuhkaat? Mun mielestäni olisi idioottimaista siirtyä omistusasunnosta vuokralle, etenkin kun pk-seudun vuokrien tasoa katsoo. Ei järjen häivää.

Sen sijaan puhun sen puolesta, että elintasoaan voi leikata tilapäisesti lastensa hyväksi ja suhteellisen pienillä teoilla voi ansaita lapselleen jokusen kotikuukauden lisää. Itse tosiaan pistin myyntiin pikkuruisen perimäni moottoriveneen ja niilläkin satasilla saatiin aika monen viikon ruuat pöytään. Kaverini myi samassa tilanteessa prätkänsä periaatteella "uusia saa aina". Mieheni pisti kalliihkon harrastuksensa vuodeksi jäihin esikoisen synnyttyä. Ulkomaille ei ole ollut asiaa viiteen vuoteen, mutta ehtiihän sinne myöhemminkin. Jos rahat olisivat loppuneet, olisi asuntolaina laitettu koroille hetkeksi, koska meille ei ole niin olennaista, onko kämppä maksettu syyskuussa 2020 vai helmikuussa 2021. Joillekin se materia vaan on niin rakasta, että sitä pitää haalia ja vaalia kaikin keinoin.

 

[vierasäiti]

[QUOTE="niinniin";28466873]En ole ap, mutta työttömyyden osuessa kohdalle saisimme molemmat ansiosidonnaista päivärahaa. Semmoinenkin hieno etuus tästä maasta löytyy, se vaatii vain ensin sitä työntekoa [/QUOTE]

Ei sekään loputtomiin juokse. Ja voihan sitä muitakin tilanteita tulla kuin työttömyys... esim. vakava ja pitkä sairastuminen, puolison kuolema tms. Kyllähän lainat pitäisi aina mitoittaa niin että yhdenkin palkalla pärjätään.

Mulle on ihan sama jos joku vie lapsensa hoitoon 1 kk vanhana, ihmetyttää vaan kuinka surkeesti raha-asiat on ihmisillä hoidossa, etenkin jos kuukausitulot on sinne viiden tonnin pintaan nettona. Ei kyllä voi olla kyseessä taloudellinen pakko, tai voi, mutta sitten ihan itse aiheutettu... Suomessa on hyvät mahdollisuudet pitkään vanhempainvapaaseen, jos vaan itsellä on vähääkään talousasiat hallussa.

 

[Anatolia]

[QUOTE="vieras";28465019]ja sitten mamu polttaa itsensä loppuun on kyllä osalla taloudellisesti surkean tiukkaa kun tuollaisiin älyttömyyksiin pitää ryhtyä.[/QUOTE]
Eiköhän mamu jaksa, kun sillä on kuitenkin myös kesäloma ja arkivapaita (ja mulla taas vkl vapaat) & isovanhemmat auttaa tarvittaessa. Vauvan kanssa saa halutessaan nukkua parit kunnon päiväunetkin.

Päiväkotiin me ei pikkuista laitettais missään nimessä, ei, kesäksi vieläpä, ja töihin minä haluan edes käymään. Uskon, että ratkaisusta hyötyvät kaikki. Tuttavapiirissäkin on samanlaisesta hyviä kokemuksia.

 

["niinniin"]

Ei sekään loputtomiin juokse. Ja voihan sitä muitakin tilanteita tulla kuin työttömyys... esim. vakava ja pitkä sairastuminen, puolison kuolema tms. Kyllähän lainat pitäisi aina mitoittaa niin että yhdenkin palkalla pärjätään.

Niin katsos kaikilla ei ole tarkoituskaan jäädä loputtomiin sinne kortistoon. Töitä haettaisiin koko ajan ja vastaan otettaisiin niitä vähän kurjempiakin hommia vaikka alkuun, jos ei muita löytyisi. Mulla on takana pitkä työura alallani ja suhteita vähän sinne sun tänne, että uskon vakaasti, et hommia löytyisi ennemmin tai myöhemmin
Meillä onkin laina semmoinen, että sitä pystyisi yksi ihminen pahimmassa tapauksessa maksamaan, jos myisi molemmat autot pois ja ottaisin yhden romuladan tilalle.

Mutta tää nyt ei varsinaisesti kuulu enää asiaan. Itse en joutunut viemään 1v lasta hoitoon, mutta en näe mitään mielekkyyttä siinä, että mollaisin niitä, jotka syystä tai toisesta niin tekee. Mitä hemmettiä se edes toisille kuuluu, eihän kyse ole teidän lapsistanne? Hoitakaa omat asianne niinkuin parhaaksi näette ja antakaa toisten hoitaa omansa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään lasten pahoinpitelystä, vaan päivähoidosta hyvät mammat. Vähän suhteellisuudetajua nyt hei.

 

["Sari"]

[QUOTE="vieras";28465904]fiksut aikuiset säästävät MYÖS nämät 5-10 vuotta! Ja kun testiin tulee plussa ja auva syntyy, on säästöt kunnossa ja voi jäädä kotiin sen 2-3 v!

[/QUOTE]

Ei niitä säästöjä riitä jokaiselle vauvalle, jos vaikka kolmekin lasta tekee parin-kolmen vuoden välein.

Lisäksi elämässä voi tulla yllättäviä muutoksia ja töihin vain on palattava ennen kuin oli tarkoituskaan. Mutta hieno juttu, jos sinulla on kaikki sujunut aina suunnitelmiesi mukaan. Kaikilla se ei aina mene niin.

 

["vieras"]

Voi hyvanen aika teidan keskusteluja. On se ihme ja kumma kuinka naissa keskusteluissa korostuu etta vain ne ensimmaiset kolme vuotta ovat merkityksellisia. Katevasti unohdetaan etta lapset tarvitsevat vanhempien lasnaoloa myos myohemmin.

Oikein sydanta kylmaa etta suomalaiset vanhemmat ovat toissa viisi paivaa/viikko. Taalla asuinmaassani vauva laitetaan hyvin aikaisin hoitoon, mutta molemmat vanhemmat tekevat yleisesti neljan paivan viikkoa, koko lasten kouluian.

 

["Sari"]

[QUOTE="jenni";28467948]Mitä sä mulle kodista luopumisesta meuhkaat? Mun mielestäni olisi idioottimaista siirtyä omistusasunnosta vuokralle, etenkin kun pk-seudun vuokrien tasoa katsoo. Ei järjen häivää.

Sen sijaan puhun sen puolesta, että elintasoaan voi leikata tilapäisesti lastensa hyväksi ja suhteellisen pienillä teoilla voi ansaita lapselleen jokusen kotikuukauden lisää. Itse tosiaan pistin myyntiin pikkuruisen perimäni moottoriveneen ja niilläkin satasilla saatiin aika monen viikon ruuat pöytään. Kaverini myi samassa tilanteessa prätkänsä periaatteella "uusia saa aina". Mieheni pisti kalliihkon harrastuksensa vuodeksi jäihin esikoisen synnyttyä. Ulkomaille ei ole ollut asiaa viiteen vuoteen, mutta ehtiihän sinne myöhemminkin. Jos rahat olisivat loppuneet, olisi asuntolaina laitettu koroille hetkeksi, koska meille ei ole niin olennaista, onko kämppä maksettu syyskuussa 2020 vai helmikuussa 2021. Joillekin se materia vaan on niin rakasta, että sitä pitää haalia ja vaalia kaikin keinoin.[/QUOTE]

Meuhkasin siksi, ettei kaikilla ole tuollaisia ylellisyyksiä, joista luopua, eikä perintöjä. Monilla elintaso ei ole korkea ennen lapsiakaan. Kahden pienituloisen palkka pääkaupunkiseudulla on aika nopeasti käytetty.

Jos hyvässä lykyssä onnistuu löytämään kohtuuhintaisen unelmakodin hyvällä sijainnilla, niin siitä kannattaa pitää kiinni. Toista tilaisuutta ei välttämättä tule. Loppuelämä jossakin ongelmalähiössä tai ylipitkien työmatkojen takana ei ole kovin fiksua.

Meille oli kuin lottovoitto, kun löydettiin älyttömän edullinen talo pääkaupunkiseudulta vähän ennen kuin esikoinen täytti vuoden. Lainan ehtona oli, että molempien vanhempien piti olla töissä, joten ilman muuta palasin töihin, kun esikoinen oli vuoden ikäinen. Kaikki vastaavat talot ovat olleet 100 000 euroa kalliimpia, eikä meillä olisi koskaan myönnetty lainaa sellaista summaa.

Toisekseen meidän tapauksessa mies ei olisi suostunut elättämään koko perhettä. Eipä siinä minulla siis ollut vaihtoehtoja. Ennen lapsia oli sovittiin, että jään pariksi vuodeksi kotiin vasta toisen lapsen syntymän jälkeen, jolloin molemmat lapset hyötyvät pidemmästä vapaasta kotona.

 

[Mollie]

Tutkimusten mukaan yksi eniten lasten elämään negatiivisesti vaikuttava asia on perheen köyhyys.

Köyhyys ei vielä tunnu ihan pienten lasten elämässä, mutta viimeistään eskarissa ja alakoulussa lapset kyllä huomaavat, kenen perheellä on rahaa ja kenen perheellä ei. Elämä on raakaa. Minun miestäni kiusattiin koulussa perheen köyhyyden vuoksi.

Se, että on kotona kolme vuotta, ei välttämättä vielä aiheuta köyhyyttä. Mutta tässäkin keskustelussa kotiinjäämisen puolustajat unohtavat, että lapsia voi olla useampia. Jos olet kotona esim. 9 vuotta putkeen, se on niin pitkä aika että siitä ei selviä millään etukäteissäästämisellä. Yhdeksän vuotta poissa töistä vaikeuttaa pahasti töihinpaluuta ja lisäksi pienentää tulevaa eläkettä, sillä on siis vaikutuksia koko loppuelämään eikä vain siihen kolmeen vuoteen.

 

[avojaloin]

YP:n tutkimuksiin pitää "suhtautua" tietyllä tavalla, ne on viitteellisiä ja kapeita.Raskaampaa lapsen kehityksen kannalta on vanhempien aiheuttamat traumat, kuten avioero huonosti hoidettuna joka voi luoda hyvät pohjat esimerkiksi koulukiusaamiselle. En kannata 3 vuotta kotihoitoa vaan 2 vuotta kotona olisi ihannetilanne. Hoitoon lapsi sitten, kun on kuiva ja erossa vaipoista. Sen verran olen läheltä seurannut persaukisten lasten elämää ja voin todeta, että vaikka materiaa ei ole, niin tunnesäätely ja oleminen (rauhallisuus) on eri luokkaa. "kotihoitoa puolustavat unohtavat" Ei unohdeta. Järki käteen. Lapset tarhaan silloin kun pakollinen tilanne perheessä, jos ei ole, kotihoito on ehdottomasti parempi. Ongelma ei ole pelkästään tarhaan viemisissä, vaan kuntien säästöpolitiikassa. Tarharyhmät ovat usein täynnä. Iso tarharyhmä ei tue pikkulapsen kehitystä, huolimatta siitä, että töihin menevä äiti kirmaa innoissaan, että meidän pikku Pekka on niin upeesti sopeutunut. Lapsen sopeutuminen tarharyhmään ei kuvaa sitä, että pikkulapsen paikka on tarhassa. Pikkulapsella tarkoitan 3kk-1,6 vuotiasta. Ja tuo Hollannin malli on vinksahtaut. Mutta ne ei siellä Hollannissa ilmeisesti lue mitään kasvatustieteellistä ja psykiatrista. Suosittelen Jari Sinkkosen kirjoja. Perusturvallisuudentunteesta sen verran, että se kehittyy pikkulapsivaiheessa. Maailma tulee järkkymään joka tapauksessa joskus, kun maailmaa ei voi ennustaa. Uskon siihen, että hyvä perusturvallisuudentunne, lapsuudessa saatuna helpottaa elämistä ja vaikeuksien kohtaamista siten, että ei tarvitse 50-vuotiaana masentua ja jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeideen suurimpia syitä oli mielenterveysongelmat.

 

[Vaimo-Rakas]

Ei sekään loputtomiin juokse. Ja voihan sitä muitakin tilanteita tulla kuin työttömyys... esim. vakava ja pitkä sairastuminen, puolison kuolema tms. Kyllähän lainat pitäisi aina mitoittaa niin että yhdenkin palkalla pärjätään.

Mulle on ihan sama jos joku vie lapsensa hoitoon 1 kk vanhana, ihmetyttää vaan kuinka surkeesti raha-asiat on ihmisillä hoidossa, etenkin jos kuukausitulot on sinne viiden tonnin pintaan nettona. Ei kyllä voi olla kyseessä taloudellinen pakko, tai voi, mutta sitten ihan itse aiheutettu... Suomessa on hyvät mahdollisuudet pitkään vanhempainvapaaseen, jos vaan itsellä on vähääkään talousasiat hallussa.

Sairastumisen varalle ja kuoleman varalle meillä on oikein hyvät vakuutukset, niihin ei tietenkään ole varaa jos ei töissä käy. Kun se kuolo voi korjata sen kotiäidinkin tai hänen siippansa.

 

[Kaiutin]

[QUOTE="Ellu";28466478]Musta on aika sairasta, että aikuinen ihminen ei ikäisissään tunne ketään, jonka on ollut pakko mennä töihin. Holhousyhteiskunta mennyt liian pitkälle, kun iso ryhmä pötköttää kotona tuilla ja kenenkään ei pakko itse tienata elantonsa.[/QUOTE]

Ymmärsit väärin.=)

Tiedän ihmisiä, jotka ovat menneet töihin. Kukaan ei ole tuille jäänyt makailemaan, mutta ratkaisu töihinmenosta on tehty sillä perusteella, että elintaso on säilytettävä ja lapsi saa sen edessä taipua. Holhousyhteiskuntavertauksen mukaisesti jättäydytään pois työstä, jotta saa maata yhteiskunnan varoilla kotona. Siitä en puhunut. Tällä holhokkiporukallahan yleensä elintaso vain nousee, kun alkaa lapsilisät ja muut tuet virrata.

Juuri eilen keskustelin naapurin kanssa, joka perheensä kanssa muutti tuohon viereiseen omakotitaloon. Heidän nuorimmaisensa täyttää heinäkuussa vuoden, ja menee elokuussa päiväkotiin. No, he tiesivät tämän ottaessaan isoa asuntolainaa, että perse ei kestä kolmea vuotta kotona, vaan molempien tuloja tarvitaan elintason ylläpitoon. He siis ostivat talon, ja järjestely varmasti sopii heille. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, enkä kommentoinutkaan asiaa siitä näkökulmasta.


Tätä en arvostellut. Itse asiassa en ottanut kantaa kenenkään yksilön ratkaisuihin vaan kommentoin yleisesti, että valintoja kaikki tyynni. Mikään muu ei kiinnittänyt tässä avauksessa huomiotani kuin tuo sanavalinta, eli onko muita, joiden on "pakko" mennä töihin. On takuulla, minunkin tutuissani. Siis niitä, jotka tietoisesti järjestävät itselleen pakotteita töihin menolle. Siksi onkin hassua, että kun tilanne sitten tulee eteen, sanotaan ikään kuin surren ja järkyttyneenä, että voi kun on ihan pakko. Kyllähän se on tiedossa ollut ja valinnat voi tehdä myös toisin. Tästä oli kyse, ei holhousyhteiskunnasta eikä kaveripiirini harhaisesta ylemmyydestä, jota ei ole. Ymmärrätkö pointtia?

Ei kaikesta ihan väkisin tarvitse riitaa vääntää.

 

[Vaimo-Rakas]

En ole surkutellut koskaan töihin paluuta koska mitään ongelmaa ei ole.
En ole myöskään ollut järkyttynyt siitä asiasta, mulle on ollut itsestäänselvyys tehdä töitä jo 14-vuotiaasta saakka. Tottakai jokaisen kuuluisi elättää itse itsensä omalla työllään. En tehnyt lapsia yhteiskunnan elätettäväksi. Tottakai otimme lainan siten että tiesimme että sitä maksaaksemme pitää käydä töissä Kuinkas muuten?
Olisiko parempi olla tukien varassa kotona ja maksattaa se vuokrakin valtiolla? Ihan vain siksi että on NIIIIIN ahnetta rakentaa talo ja maksaa sitä lainaa. Kun elämä on valintoja

 

["vieras"]

Ei sekään loputtomiin juokse. Ja voihan sitä muitakin tilanteita tulla kuin työttömyys... esim. vakava ja pitkä sairastuminen, puolison kuolema tms. Kyllähän lainat pitäisi aina mitoittaa niin että yhdenkin palkalla pärjätään.

Mulle on ihan sama jos joku vie lapsensa hoitoon 1 kk vanhana, ihmetyttää vaan kuinka surkeesti raha-asiat on ihmisillä hoidossa, etenkin jos kuukausitulot on sinne viiden tonnin pintaan nettona. Ei kyllä voi olla kyseessä taloudellinen pakko, tai voi, mutta sitten ihan itse aiheutettu... Suomessa on hyvät mahdollisuudet pitkään vanhempainvapaaseen, jos vaan itsellä on vähääkään talousasiat hallussa.

Joskus on hyvä muistaa, ettei kaikilla ole samanlainen elämäntilanne kuin itsellä. Minulla ei yksinhuoltajana olisi mitenkään ollut rahaa olla pidempään kuin puoli vuotta hoitovapaalla lapsen kanssa. Katsos kun on perheitä, joissa ei ole kuin yksi palkansaaja.

 

[työntekijä]

En ole surkutellut koskaan töihin paluuta koska mitään ongelmaa ei ole.
En ole myöskään ollut järkyttynyt siitä asiasta, mulle on ollut itsestäänselvyys tehdä töitä jo 14-vuotiaasta saakka. Tottakai jokaisen kuuluisi elättää itse itsensä omalla työllään. En tehnyt lapsia yhteiskunnan elätettäväksi. Tottakai otimme lainan siten että tiesimme että sitä maksaaksemme pitää käydä töissä Kuinkas muuten?
Olisiko parempi olla tukien varassa kotona ja maksattaa se vuokrakin valtiolla? Ihan vain siksi että on NIIIIIN ahnetta rakentaa talo ja maksaa sitä lainaa. Kun elämä on valintoja

Peesi.

Ja kun tuntuu olevan muotia hokea joka tilanteessa, että itse on lapset hoidettava, kun ne on kerran tehtykin, niin miksi niitä ei sitten pidä itse elättää?

 

["Sari"]

Uskon siihen, että hyvä perusturvallisuudentunne, lapsuudessa saatuna helpottaa elämistä ja vaikeuksien kohtaamista siten, että ei tarvitse 50-vuotiaana masentua ja jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeideen suurimpia syitä oli mielenterveysongelmat.

Liikä paapominen johtaa myös siihen, ettei pärjätä ilman vanhempien tai yhteiskunnan jatkuvaa tukea aikuisenakaan. Ei kestetä pienimpiäkään pettymyksiä, vaan masennutaan heti, kun ensimmäinen pikkujuttu elämässä ei menekään omien suunnitelmien mukaan.

Nykyään nuorten mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin, vaikka meillä ei koskaan ennen ole ollut näin paljon vanhempainvapaita ja näin hyvää tilannetta perheillä. Ennen totuttiin pienestä pitäen pärjäämään ja ottamaan vastuu omasta elämästä.

Vähän meni sivuraiteille, mutta pakkohan tähän oli vastata.

 

["Sari"]

Juuri eilen keskustelin naapurin kanssa, joka perheensä kanssa muutti tuohon viereiseen omakotitaloon. Heidän nuorimmaisensa täyttää heinäkuussa vuoden, ja menee elokuussa päiväkotiin. No, he tiesivät tämän ottaessaan isoa asuntolainaa, että perse ei kestä kolmea vuotta kotona, vaan molempien tuloja tarvitaan elintason ylläpitoon. He siis ostivat talon, ja järjestely varmasti sopii heille. Ei minulla mitään sitä vastaan ole, enkä kommentoinutkaan asiaa siitä näkökulmasta.

Eivät varmaan halunneet lapsensa kasvavan jossakin ongelmalähiössä pienssä murjussa, joten lapsen parastahan se ajattelivat, eivät suinkaan omaa elintasoaan.

 

[vierasäiti]

[QUOTE="vieras";28469236]Joskus on hyvä muistaa, ettei kaikilla ole samanlainen elämäntilanne kuin itsellä. Minulla ei yksinhuoltajana olisi mitenkään ollut rahaa olla pidempään kuin puoli vuotta hoitovapaalla lapsen kanssa. Katsos kun on perheitä, joissa ei ole kuin yksi palkansaaja.[/QUOTE]

Paljon oli tullut kommentteja, en jaksa nyt kaikkiin erikseen vastata.

Itse en ole mikään fanaattinen 3 vuoden kotihoidon kannattaja, mutta minusta vanhempainvapaata olisi hyvä pidentää esim. 1,5 vuoteen saakka. Se on jo huomattavasti parempi ikä aloittaa hoito kuin esim. 9 kk. Tuon voisi sitten jakaa isän ja äidin kesken, jos tahtoo. Tai äiti pitää. Tai isä. Täällä nyt tulee tappelua vähän turhaan tuosta 3 vuoden maagisesta rajasta, kun ei kaikki kritisoijat edes tarkoita että pitäisi olla 3 vuotta kotona, vaikka se nykyinen raja hoitovapaalle onkin.

Mitä tulee vakuutuksiin, lainoihin ym niin tokihan ne kaikki pitäisi mitoittaa niin että yhden palkalla selvitään. Ja vakuutuksiin, ei niihinkään pidä liikaa tuudittautua. En tiedä kuinka monta vakuutusta saisi olla, että ne kattaisi esim. KAIKKI mahdolliset sairaudet ja sairastapaukset. Työttömyys, toki niitä töitä otetaan sitten vastaan mitä saa, mutta jos tämän yhdenkin ihmiset nettotulot on jotain yli 4000€-5000€:n luokkaa ja menot mitoitettu sen mukaan, niin voihan siinä todellisuus iskeä päin kasvoja kun ei sitä summaa ihan joka hommasta saa, vaikka ois kuinka ahkera ja oma-aloitteinen. Mutta niin, mä olenkin lama-ajan lapsi ja tiedän kuinka se kuppi voi kaatua siltäkin, joka kuvittelee ettei mikään voi horjuttaa omaa taloutta...

Ja se että joku pystyy olemaan 3 vuotta kotona, ei tarkoita että pitää asua ongelmalähiössä, ilman vakuutuksia, olla hoitamatta permistä, elää yhteiskunnan tuilla jne.. Minusta tuollaiset puheet on ihan yhtä tyhmiä kuin se että haukutaan niitä ahneiksi jotka pistää lapsen hoitoon ennen 3 vuotispäivää. Meillä lapsi on kotona 3 vuotta, samaten saa olla seuraava jos tulee. Miehen palkka on se 1300€ nettona, mutta meillä on säästöjä ja itse teen myös keikkaa (töitä jota voi tehdä KUKA TAHANSA, oli oma ammatti tai koulutus sitten mikä tahansa). Muuten tuloni on lapsilisä ja kotihoidontuki, joka kuuluu meille koska lapsemme ei kuluta päivähoidon resursseja kotihoidossa. Minusta asiassa ei ole mitään loisimista.

Vois sanoa että tiukalla suunnittelulla jokaisella kyllä ON mahis siihen kolmeen vuoteen, etenkin jos ukon kanssa vähän jakaa sitä vastuuta. Mutta elämä yllättää, sen tiedän. Itse nyt olen varautunut ukon kuolemaa ja eroakin varten

 

["vieras"]

Peesi.

Ja kun tuntuu olevan muotia hokea joka tilanteessa, että itse on lapset hoidettava, kun ne on kerran tehtykin, niin miksi niitä ei sitten pidä itse elättää?

Hienosti sanottu

 

[vierasäiti]

Peesi.

Ja kun tuntuu olevan muotia hokea joka tilanteessa, että itse on lapset hoidettava, kun ne on kerran tehtykin, niin miksi niitä ei sitten pidä itse elättää?

Moni hoitaa ja elättää itse. Se on ihan hienoa minusta. Ei sen tartte olla joko tai