Miksi et rajoita / komenna lastasi kun hän käyttäytyy huonosti?

[nellien]

kyllä minä komennan. mutta koska meillä on adhd lapsi niin useammat amamttilaiset neuvoo nimenomaan olemaan niin että ei kiinnitä huomiota siihen huonoon käytökseen jos se ei ole tavaroiden rikkomista tai kenenkään satuttamista,että sitä pienenmpää häiriötä ei pitäs noteerata..

ja keskittyä onnistumisten saavuttamiseen(tämä siis tietty tarkoittaa sitä että me ei mennä sinne kirkkoon missä lapsi häiritsis kaikkai ja sais negatiivista palautetta.. me mennään sinne kirjastoon.. koska sen reissun päätteeksi voi aina todella että meni todella hyvin).

mä myönnän rikkovani tuota saamaani opetusta,koska en halua ikäänkuin hyväksyä hiljaisuudella sitä tolloilua.

mutta tässä on yksi hyvä pointti..jos haluaa vahvistaa sitä kielteistä käytöstä ja saada aikaan pahimmilllaan käytös häiriönä.. niin sit kannattaa kärkkäästi puuttuu ja antaa ikävää palautetta..

ap:n mainitsemassa tapauksessa olisin toiminut kuitenkin hiukan toisin

vähän tietty riippuis että oltaisko meidän kodissa vai kylässä

veikkaan kyllä syyksi tohon sitä että äiti ei vaan jaksa taistella! toinen syy voi olla se että ei tiedä miten ympäristö odottaa äidin toimivan niin valitsee neutraaleimman tavan toimia

 

[BootyPeppi]

Isot tavaratalot ainakin ovat meluisia halleja joiden käytävät oikein huutaa juoksemaan, hyllyt kutsuu piiloleikkeihin ja häly innostaa huutamaan. On todella iso työ lapsella kyetä olemaan rauhallisesti paikassa jossa on paljon ärsykkeitä, se ei ole helppoa aikuisillekkaan, saatikka tenaville.

Kyläilystä en tiedä kun eipä juuri ole vastaan tullut lapsia jotka eivät alku innostus riehumisen jälkeen asettuisi leikkimään ja touhuamaan omiaan.

 

["noh"]

Ongelma on se, että nyky-yhteiskunnassa "ei saa" ojentaa lasta. Jos korotat ääntä, sinua katsotaan murhaavasti tai jos otat riehuvan lapsen kiinni, se katsotaan väkivallaksi.

Näin. Sama juttu mm. koirien kanssa, koirallehan ei saisi sanoa edes "ei" käskyä eikä saa torua, kun sille tulee paha mieli. Sama koskee lapsia. Kakarat ja rakit kaikki yhtä kouluttamattomia.

Mulla olis lukuisia esimerkkejäkin, kun olen komentanut tai ojentanut omaa lasta tai koiraa, ja mua on tultu neuvomaan että eihän nyt tuolleen ja ei tuo nyt haittaa ja voivoi onpas äiti ankara. Jopa mun KOIRALLE lässytetään kun sitä komennan joskus Ja päiväkodissa olen töissä, siellä näkyy hyvin selvästi sama ilmiö, ja henkilökunta joutuu joskus vanhempien hampaisiin kun lapsille pistetään rajoja. Siis vanhemmille ei saa sanoa lapsen huonosta käytöksestä koska " ei he voi töistä käsin siihen vaikuttaa", ja kun pk:ssa pistetään rajat niin sit valitetaan kun "miinamanu joutui istumaan pöydän ääreen kun repi kirjaa hoitajan kädestä satutunnilla ja potki vieruskaveria"... pitäs vaan neuvotella ja ymmärtää maailman tappiin miinamanua ja antaa sille vaikka mukavampaa tekemistä tilalle.

 

[suskijaperhe]

eipä sitä esim kaupassa uskalla komentaa enää, tulee joku kukkahattutäti tms avautumaan ja soittaa sossuun =DDDD

 

["eve"]

Olisin toivonut tähän ketjuun kommentteja niiltä vanhemmilta, jotka oikeasti sallivat lasten käyttäytyvän toosi huonosti. Toki pari erityislapsen äidin kommenttia, mutta muutoin ei. Vai onko tilanne niin, etteivät nämä vanhemmat edes tajua, että kyse on heidän lapsensa käyttäytymisestä? Eivät siis näe tilannetta?

 

["noh"]

[QUOTE="eve";28483022]Olisin toivonut tähän ketjuun kommentteja niiltä vanhemmilta, jotka oikeasti sallivat lasten käyttäytyvän toosi huonosti. Toki pari erityislapsen äidin kommenttia, mutta muutoin ei. Vai onko tilanne niin, etteivät nämä vanhemmat edes tajua, että kyse on heidän lapsensa käyttäytymisestä? Eivät siis näe tilannetta?[/QUOTE]

Eivät tajua. Mun lähipiirissä on äiti joka ei pistä rajoja. Esim. hiljattain lapsi oli kavereineen töhrinyt jotain taloyhtiön seinää. Siinä missä mä olisin taluttanut kakaran pesemään sen seinän lattiasta kattoon ja käskenyt pyytää anteeksi, niin tämä äiti päätyi pesemään sen seinän itse, mukulan kiukutellessa vieressä..

"lapset on lapsia" on usein hänen selityksensä. Siis 6 v. esim ei kylässä jaksa olla nätisti, vaan sen on saatava hyppiä sohvilla jne..

Sit on vanhempia jotka ei uskalla pistää rajoja, ettei heitä "tuomita". Tai ettei lapsi saa raivareita, kun ei kestetä lapsen kiukuttelua..

 

["vieras"]

Musta kans tuntuu ettei ne vanhemmat nää lapsensa käytöstä huonona, tai siis huonokin käytös menee sellaiseen "meidän mussukka on niin vilkas, hih"-piikkiin.
Ikävää sinällään, etten itse oikein jaksa tällaisia ihmisiä kylässä. Meillä on muutamia tosi kivoja kaveriperheitä, joiden kutsuminen meille on aika tuskaa välillä, kun lapsi saa mennä vessaan yksin leikkimään käsisaippualla(ja sit vanhempi menee katsomaan ja iloisesti tulee kertomaan miten "vilpertti se siellä leikki saippualla). Tai sit suklaisilla käsillä saa mennä olohuoneeseen ja pyyhkiä ne kädet sohvaan/verhoon/seinään. Siivo on pahimmillaan kammottava.Tai meidän makkariin voi mennä sänkyyn hyppimään ja mylläämään lakanoiden väliin, tai ulkokenkiä saa kantaa valkoiselle matolle.
Ja mä sanon kyllä nätisti et meillä pestään kädet, kenkiä ei tuoda olohuoneeseen, sängyllä ei pompita ym, mutta nää lapset ei välitä, ja vanhemmat sit vaan hymistelee ja meno jatkuu.

 

[hallittu kaaos]

Itseäni välillä jopa ärsyttää eräs ystäväni, joka valittaa lakkaamatta miten vaikea lapsen kanssa on liikkua missään tai tehdä yhtään mitään kun lapsi on niin huithapeli ja itsepäinen tapaus. Valittaa siihen malliin, että ihan oikeasti luulee useimpien lapsien olevan sellaisia ihan luonnostaan vaan. Minä taas tiedän, että kaikki tämä johtuu vain siitä ettei kyseisen lapsen vanhemmista kumpikaan osaa pitää kuria vaan korkeintaan lepertelevät(!) lapselle, että "älähän nyt, ei saa..". Useimmiten eivät noteeraa huonoa käytöstä mitenkään. Silloin tällöin sitten siihen jatkuvaan huonoon käytökseen hermostuessa saattaa tulla suoraa huutoa "miksi sinä teet noin, miksi olet noin tyhmä!?" (kyllä, ihan oikeasti..). Mahtaa lapsi kasvaa hämmetyneenä, mutta minkäs teet? Kyseessä nyt taaperoikäinen lapsi. Ihan järkyttävää vierestä katseltavaa, mutta ko. vanhemmat heittäytyvät aina puolustuskannalle jos tästä yrittää jotenkin puhua heille.

Joidenkin (mm. edm. vanhempien) mielestä on oikeasti ihan ok, että (taaperoikäinen) lapsi käy itse ottamassa kourallisia tarjottuja herkkuja ja levittää ne ympäri huonetta (vanhempi ei noteeraa tai naureskelee vierestä), koskee kaikkeen mihin ei (sen ikäisen) lapsen kannattaisi (esim rikkoutumisvaaran takia) koskea tai kävelee esimerkiksi täytekakkupala kädessä (ja pitkin naamaa/vaatteita) ympäri asuntoa leikkimässä ja ihmettelemässä ja esittelemässä sitä kakkupalaa kaikille. Sellaisia asioita joita minä en voi millään ymmärtää, että miksi pitäisi olla hyväksyttävää käytöstä pieneltäkään lapselta.

 

[leijona76]

[QUOTE="Vilma";28482378]Mä luulen, että aika pitkälti on kyse ihan siitä, mitä käytöstä kukakin pitää huonona. Itse saatan katsoa alta kulmain naapurin lapsen hösellystä, vaikka vanhempansa pitävät sitä ihan normaalina lapsen leikkinä. Ja omaa lastani on joskus joku toinen aikuinen tullut ojentamaan, vaikka itse en ole lapsen käytöksessä huomannut mitään moitittavaa.

Toki on sitten tilanteita, joissa vanhemmat voivat katsoa, että parempi antaa lapsen riekkua kuin aiheutetaan itkupotkuraivarit tai joudutaan lähtemään kotiin. Esim. tuo ap:n mainitsema kyläilyepisodi voisi olla sellainen, että vanhemmat huomaavat lapsen jännityksen tms. takia toheltavan, mutta vaihtoehtona on että rajoittamisen takia lapsi saa itkupotkuraivarit tai joudutaan lähtemään kokonaan pois. Ainakin omasta mielestäni lapsen rääkyminen häiritsee enemmän kuin pelleily, vaikkakin sekin on rasittavaa katseltavaa. Ja jos ollaan tultu pitkän matkan takaa ja harvoin tavataan sukulaisia, niin onhan se nyt vähän hassua lähteä puolen tunnin visiitin jälkeen jo pois. Että aina ei ole niin mustavalkoista tässäkään asiassa...[/QUOTE]

Silti en anna omani riehua vaikka jännittäisi tms. Kylässä olen vienyt rauhoittumaan ja lopettanut hölmöilyn. Muakin rasittaa jos vieras meillä käyttyäytyy kun eläintarhassa asukas ja vanhempi ei puutu. Ei meijän kaukaa tultuakaan ole tarvinnu kuitenkaan kotia lähteä vaikka käytökseen on puututtu.

 

[leijona76]

[QUOTE="noh";28482973]Näin. Sama juttu mm. koirien kanssa, koirallehan ei saisi sanoa edes "ei" käskyä eikä saa torua, kun sille tulee paha mieli. Sama koskee lapsia. Kakarat ja rakit kaikki yhtä kouluttamattomia.

Mulla olis lukuisia esimerkkejäkin, kun olen komentanut tai ojentanut omaa lasta tai koiraa, ja mua on tultu neuvomaan että eihän nyt tuolleen ja ei tuo nyt haittaa ja voivoi onpas äiti ankara. Jopa mun KOIRALLE lässytetään kun sitä komennan joskus Ja päiväkodissa olen töissä, siellä näkyy hyvin selvästi sama ilmiö, ja henkilökunta joutuu joskus vanhempien hampaisiin kun lapsille pistetään rajoja. Siis vanhemmille ei saa sanoa lapsen huonosta käytöksestä koska " ei he voi töistä käsin siihen vaikuttaa", ja kun pk:ssa pistetään rajat niin sit valitetaan kun "miinamanu joutui istumaan pöydän ääreen kun repi kirjaa hoitajan kädestä satutunnilla ja potki vieruskaveria"... pitäs vaan neuvotella ja ymmärtää maailman tappiin miinamanua ja antaa sille vaikka mukavampaa tekemistä tilalle.[/QUOTE]

Jep. Päiväkodissa hankalaa olla kasvattaja vanhempien edessä. Mulkoillaan kun mussukkaa kielletään potkimasta hoitajaa ja räkimästä. Jollei äiti kiellä niin totta helvetissä minä sen teen! Sitte mussukka viedään kotiin jossa saa olla pellossa.

 

[Tööt tööt]

Minusta tuntuu myös, että tällaiset vanhemmat eivät itse huomaa lapsensa käytöksessä mitään outoa. Lähipiiristä löytyy tapaus, jossa 5-vuotias lähti aina kaupassa (isossa marketissa) omille teilleen. Kun olin heidän mukanaan kaupoilla, huomautin lapselle kun hän oli lähdösä juoksemaan jonnekin kauas. Äitinsä ei reagoinut asiaan koskaan mitenkään ja lapsikin näytti olevan ihan ihmeissään, ai miksi muka en saa lähteä?! Sitten lopetin asiaan puuttumisen ja kerran kaupoilla ääneen pohdin, että minneköhän se Vesseli X oikein meni. Äitinsä sanoi, että "leluosastolle se yleensä menee". Itse tyydyin vaikenemaan, vaikka monta ajatusta 5-vuotiaasta yksinään isossa marketissa haahuilemassa tulikin mieleen.

Sinänsä tuossa ei ole varsinaisesti mitään häiriökäytöstä, koska eihän lapsi tiedä miksi hän ei saisi vaeltaa (tai no juosta) yksinään marketissa 5-vuotiaana. Mutta kautta linjan ihmiset ajattelevat niin eri tavalla siitä lapsi saa tai ei saa tehdä. Ja sitten on näitä jotka kieltää pari kertaa, mutta kolmannella kerralla katsovat vain muualle, kun lapsukainen repii lehtiä kassajonossa telineestä.

 

[hallittu kaaos]

eipä sitä esim kaupassa uskalla komentaa enää, tulee joku kukkahattutäti tms avautumaan ja soittaa sossuun =DDDD

Mä oon oikeen odottanu, että joku tulis, mutta ei oo tullu

 

["jep"]

No, en mielestäni ole tuollainen äiti, mutta yksi mekanismi, joka tuntuu monella olevan taustalla, menee suunnilleen "kun minulla oli niin ankarat vanhemmat ja minun piti aina totella, niin haluan olla toisenlainen, ja että lapsilleni kasvaa hyvä itsetunto". Tällä perustellaan esim. sitä, että lapsi saa koko ajan keskeyttää aikuisten puheen (ja nyt en puhu vauvoista tai isompien akuuteista kriisitilanteista, vaan sellaisista "kato tätä ponia" -tyyppisistä jutuista). Tai että lapsi saa näyttää "pärjäävyyttään" repimällä leluja toisen kädestä. Ja niin edelleen. Ajatellaan, että itse se kurinpito aiheuttaisi traumoja, kun tosiasiassa näiden ihmisten omassa lapsuudessa on ollut kyse laajemmasta kyvyttömyydestä huomioida lasta positiivisesti.

Ei se lapsen itsetunto miksikään mene, jos hänelle sanoo, että odota, puhumme tämän asian ensin, jos hänenkin jutuilleen on tilaa sitten jossain vaiheessa.

 

[leijona76]

Mä oon oikeen odottanu, että joku tulis, mutta ei oo tullu

Mulle on tullu, sossuun ne eikai oo soittaneet. Onhan se nyt lapsen kiduttamista vähintään ettei se saa ottaa hyllyistä mitä haluaa Yks pappa tuli kovaan ääneen kauhistelemaan sitä että on kauheaa kun lapsi ei saa osallistua ostosten tekoon...kyseessä tilanne missä lapsi otti maitoa mitä ei voi juoda ja sanoin että laittaa sen takasin ja katotaan sitä sopivaa mitä ottaa kärriin. Pappa kuuli sen oikaisuosan ja veti omat päätelmänsä. Ja mummut päivittelee kun laps huutaa karkkia eikä saa sillä kertaa. Ei se onneksi enää huuda...

 

[Phoebsi]

Kahden eri äidin suusta kuultuna: toinen sanoo, että "ymmärrän kyllä että **** tekee väärin, mutta en vaan jaksa enää puuttua" ja toinen: "en enää halua puuttua joka tilanteeseen ja kädestä ottamiseen ja lyömiseen koska minulle ja lapselle tulee sitten vain negatiivisia kokemuksia kaikesta". Niin, että viis muiden lasten negatiivisista kokemuksista!

Kerran Hoplopissa, tuossa helvetin esikartanossa, yksi oman lapsen ikäinen poika töni omaani pois niistä potkuteltavista poliisiautoista. Omani siis istui autossa, ja tämä toinen tuli tönimään ja lyömään häntä, että saisi auton itselleen. Tämän tönijän äiti istui aivan lähellä ja katsoi hymyillen (!) lapsensa toimia. Minä kielsin hänen lastaan lyömästä, johon kuulin äidin kommentoivan jotain tyyliin "oppiipahan pitämään omistaan kiinni", siis hänen lapsensa, ei minun.

Itse olen tullut lyhyen äitiysurani aikana siihen tulokseen, että on a) vanhempia jotka oikeasti välittävät kasvattamisesta, b) vanhempia jotka yrittävät edes joskus ja c) vanhempia, joita ei voi kakan vertaa kiinnostaa. Viimeisemmän ryhmän lapsista pidän omat lapseni kaukana niin kauan kuin se on mahdollista.

 

[....]

No meillä on yksi tuttavaperhe, jota emme kutsu kylään. Pidämme heihin hajurakoa..katsotaan sitten joskus kun tyyli paranee

 

[suskijaperhe]

Mä oon oikeen odottanu, että joku tulis, mutta ei oo tullu

mulle on tultu avautumaan kyllä ja uhattu soittaa ku olen ottanu muksun tiukkaan otteeseen ja sanonut että nyt tuo käytös loppuu ja piste! uhattu soittaa sossuun ku äiti huutaa lapselle.. no ne ei oo viel kuullu mun huutavan...

 

[Coffee Break]

Mulle on tullu, sossuun ne eikai oo soittaneet. Onhan se nyt lapsen kiduttamista vähintään ettei se saa ottaa hyllyistä mitä haluaa Yks pappa tuli kovaan ääneen kauhistelemaan sitä että on kauheaa kun lapsi ei saa osallistua ostosten tekoon...kyseessä tilanne missä lapsi otti maitoa mitä ei voi juoda ja sanoin että laittaa sen takasin ja katotaan sitä sopivaa mitä ottaa kärriin. Pappa kuuli sen oikaisuosan ja veti omat päätelmänsä. Ja mummut päivittelee kun laps huutaa karkkia eikä saa sillä kertaa. Ei se onneksi enää huuda...

Mulle ei ole kaupassa tullut kukaan sanomaan mitään, mutta kerran kun lähdettiin pois kaupasta niin poika halusi ja ei halunnut kävellä käsi kädessä. Me siis käveltiin käsikädessä, sitten ei kävelty taas käveltiin ja väliin irrotettiin jne. Mä kyllästyin ja sanoin että nyt riitti, ei kävellä käsi kädessä niin eikö sieltä kulman takaa tullut nainen joka keksi kommentoida millainen äiti mä olen kun en kävele lapsen kanssa käsi kädessä :headwall:

*muoks. nainen siis kuuli mun viimeisimmän lauseen ja vetäsisi siitä johtopäätökset...

 

["Nina"]

Kyllä komennan,joskus varmaan liiankin kovasti mutta kyllä meillä nuorin on niin tempperamenttinen että joskus tekee mieli katsoa vaan läpi sormien sen tekemisiä. Hirveä huuto jos jotain kieltää,huoh.

 

[suskijaperhe]

Mulle ei ole kaupassa tullut kukaan sanomaan mitään, mutta kerran kun lähdettiin pois kaupasta niin poika halusi ja ei halunnut kävellä käsi kädessä. Me siis käveltiin käsikädessä, sitten ei kävelty taas käveltiin ja väliin irrotettiin jne. Mä kyllästyin ja sanoin että nyt riitti, ei kävellä käsi kädessä niin eikö sieltä kulman takaa tullut nainen joka keksi kommentoida millainen äiti mä olen kun en kävele lapsen kanssa käsi kädessä :headwall:

ja joskus perheleirillä ohjaaja tuli valittamaan ku muksu temppuili ja känkkäili pöydässä ni vein muksun eteiseen ja sanoin että odota sitten siinä jos et syö mutta pöydässä et raivoa

 

[leijona76]

Mulle ei ole kaupassa tullut kukaan sanomaan mitään, mutta kerran kun lähdettiin pois kaupasta niin poika halusi ja ei halunnut kävellä käsi kädessä. Me siis käveltiin käsikädessä, sitten ei kävelty taas käveltiin ja väliin irrotettiin jne. Mä kyllästyin ja sanoin että nyt riitti, ei kävellä käsi kädessä niin eikö sieltä kulman takaa tullut nainen joka keksi kommentoida millainen äiti mä olen kun en kävele lapsen kanssa käsi kädessä :headwall:

*muoks. nainen siis kuuli mun viimeisimmän lauseen ja vetäsisi siitä johtopäätökset...

Jepjep..se on nii helppoa puuttua tilanteeseen mistä ei mitään tiedä :headwall:

 

[moekoe]

Meillä kotona oli todella tiukka kasvatus, mitään ei saanut tehdä, lapset ei saanut näkyä eikä kuulua ja meidät opetettiin aina ensin ajattelemaan, että mitä ne muutkin ajattelee, kun teet noin tai näin.

Mä pidän itse muksulle kohtalaista kuria verrattaen omiin vanhempiini, mutta ilmeisen kovaa kuria verrattaessa moniin meidän puistotuttaviin.

Muksulle ollut pienestä pitäen tietyt asiat selviä, joitain harjoitellaan edelleen...

Nyt viimeksi oli tilanne, jossa tuli vieras nainen mulle avautumaan, prismassa... Muksulla oli pikkukärryt, joiden kanssa meno yltyy melkoiseksi aina välillä. Ehdoton kielto on, ettei kärryjen kanssa juosta, niissä ei maata päällä ja potkutella vaan niitä työnnetään siitä aisasta ja kävelyvauhtia. No, kolme kertaa jouduin varoittamaan, että nyt jos juokset vielä, niin kärryt jää siihen paikkaan, siirretään ostokset mun kärryyn ja jatketaan hommia niin, eikä sit seuraavalla kerralla ole toiveitakaan saada omia kärryjä. No, meni kolme sekunttia vikasta varoituksesta, kun tuo lähti kirmaamaan ihan täysiä jonnekin. Nappasin kiinni, tyhjensin pikkukärryt omiini ja laitoin pikkukärryt nätisti pois keskikäytävältä. Muksu huuti ihan täysiä, että kyllä mä nyt olen kunnolla ja muuta. Ja minä yritin pysyä rentona ja tyynenä ja selittää ja jatkoin ostosten tekoa.

Jostain pölähti paikalle noin 50v nainen, joka alkoi paasaamaan mulle siitä, kuinka talloin lapseni itsemääräämisoikeutta koskemalla häneen (irroitin muksun kädet siitä kärrystä yms) ja katsoi nainen vielä vauvamahaani ja sanoi, että ei pitäis tehdä lapsia enempää kuin mitä oma kapasiteetti kestää. :O Meinasin kysyä, että ooksää palstalta vai?

Ihan oikeasti, kenestä on mukavaa kun muksut törmäilee niillä helv*tin pikkukärryillä päin muita ihmisiä ja hyllyjä ja mitä lie?

Mulle ihan sama, mitä kukaan mun kasvatustyylistä ajattelee, mutta haluan, että mun muksut osaa käyttäytyä paikoissa ja tilanteissa niihin kuuluvilla tavoilla.
Musta oli kauheaa pienenä, kun en tiennyt koskaan milloin saan puhua vai saanko ikinä tai että uskallanko nyt vähän tuolla muiden lasten kanssa juosta pihalla vai pitääkö mun istua koko ilta täs kahvipöydässä, mutta silti mun muksut ei kyllä, itsemääräämisoikeuden menettämisen uhallakaan, päätä noista asioista ihan itsenäisesti, vaan saavat toteuttaa itseään tietyissä rajoissa.

 

[Phoebsi]

Meinasin kysyä, että ooksää palstalta vai?

:flower:

 

["vieras"]

Jostain pölähti paikalle noin 50v nainen, joka alkoi paasaamaan mulle siitä, kuinka talloin lapseni itsemääräämisoikeutta koskemalla häneen (irroitin muksun kädet siitä kärrystä yms) ja katsoi nainen vielä vauvamahaani ja sanoi, että ei pitäis tehdä lapsia enempää kuin mitä oma kapasiteetti kestää. :O Meinasin kysyä, että ooksää palstalta vai?

OMG. Oisit kysynyt myös että jäikö tädin kukkahattu kotiin?

 

["mmm"]

Riippuu paljon siitä, mitä kukin pitää huonona käytöksenä ja sopivana käytökseen puuttumisena. Joskus mammakerhoissa tunnen oloni omituiseksi, kun olen ainoa, joka kulkee sen alle kolmivuotiaani perässä, katson mitä se tekee ja saatan rauhallisesti sanoa jopa toisten lapsille, jos kaipaavat ohjausta. Toisaalta omaa lasta sanottiin riiviöksi hänen ollessaan puolitoistavuotias, ja nimenomaan sen takia, että jouduimme kumppanin kanssa kulkemaan hänen perässään ja estämään häntä aukomasta kyläpaikassa kaappeja, rikkomasta tavaroita, säikyttelemästä lemmikkiä jne. Sanoin, että eihän hän ole rikkonut mitään tai järjestänyt yhtään raivokohtausta, ja ruuastakin kiitti. "No ei, kun te kuljitte perässä!" kuului vastaus. Eli koskaan ei ole hyvä, lapset käyttäytyvät aina jonkun mielestä huonosti, teki niin tai näin. Ja sitten jos on kauhean kiltti lapsi, joka puhuu hiljaa ja on vanhemman sylissä, hän on epäsosiaalinen ja muutenkin jotenkin outo. Hohhoijaa...