Toggle sidebar

Olen varmaan masentunut..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Masentunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

Masentunut

Vieras
Eikä kukaan tunnu ottavan sitä tosissaan. Kaikille joille olen maininnut asiasta ovat vain naurahtaneet. Olen aina ollut sisäänpäin kääntynyt. Johtuen koulukiusaamisesta jota kesti 5lk-9lk:aan. Muutin pois kotoa 9lk jälkeen mieheni kanssa. Veljeni teki itsemurhan 2 vuotta sitten. Kaikki käyttävät minua hyväkseen, eli tekevät mitä lystää ilman että sanon ei. Haluavat autokyydin, ovat kanssani kun ei ole mitään muuta ym.
Eräs "ystäväkin" kerran pyysi minut kahville. Mutta vain niin että sai kyydin kaupunkiin ja oli luvannut jo toisen kanssa että menee hänen kanssaan kahville. Ja minun piti lähteä kotiin.
Kaikki ajattelevat että olen tyhmä. Seurani ei kiinnosta ja kun puhun niin päälleni puhutaan täysin surutta. En osaa pitää puoliani.
Usein mietin miksi lähdin perheen luota. Ehkä veljeni olisi vielä täällä. Hänelle olisin voinut asiasta puhua. Mutta nyt ei ole ketään. Onhan minulla tuo mies mutta hän on sosiaalisesta perheestä jossa ei masentuneisuutta ole. Joten hänen perhe ei ymmärrä myöskään jos on jokin huonosti. Minulla on yksi ihana asia tapahtunut elämässä ja se on pieni vauvani. Ei mitään muuta.

En tiedä mistä haen apua. Oma lääkärini on huono enkä halua hänelle puhua. Kukaan ei ota tosissaan kun pyydän apua. Omat vanhemmat alkavat puhua omista ongelmistaan kun yritän aloittaa. He joutuvat syömään masennuslääkkeitä veljeni vuoksi. Heidän esikoinen on kuollut ja se on vaikeaa tietysti heille. Molemmat ovat suunnitelleet lähtevänsä veljeni perässä. Se taas saa minut tuntemaan etteivät he rakasta minua tarpeeksi.

Kävin muutama päivä sitten lapsuudenkodin ulkopuolella muistelemassa hyviä hetkiä.

En ole minkään arvoinen. Vain yksi ihminen tarvitsee ja välittää oikeasti ja hän on vauvani. Onneksi on elämässä edes tämä auringonpaiste.
 
Onko teidän kaupungissa depressiohoitajaa, jolle voisi suoraan varata ajan? Täällä on, j ayhteystiedot löytyvät kaupungin nettisivuilta terveydenhuolto- osiosta.
 
Taidat olla masentunut joo, kun ei elämässä yhtään mitään hyvää näy lapsen lisäksi. Neuvolan kauttakin voisit pyytää, ainakin täällä naapurikunnassa oikein vannotettiin, että jos masentaa niin heille vaan puhumaan. Eli pienen lapsen äitiin ollaan valmiita käyttämään enemmän resursseja, kun muut taas saavat vain reseptin kouraan. Käytä ihmeessä hyväksesi.
 
Olen todella pahoillani puolestasi, tuntuu ,että sinua pidetään itsestäänselvyytenä eikä arvosteta tarpeeksi. Silti sinä itse teet sen mahdolliseksi. Älä anna heidän kohdella sinua noin! Pidä puolesi, koska kukaan muu ei sitä näköjään tee. Jos joku keskeyttää sinut, korota äänesi ja yllätä heidät sanomalla napakasti, että sinä olit puhumassa. Jos vanhempasi eivät kuuntele. sano että vaikka heilläkin on ongelmia, ei se tarkoita ettei sinulla voisi myös olla. Jos tulee tilanne, että sinua käytetään hyväksi, tokaise suoraan että Luuletko että olen niin tyhmä etten tajua mitä teet? tms. Yllätä toiset, koska he eivät odota sitä. Sinut varmasti huomataan ja se saa heidän silmänsä aukeamaan, usko pois! Olen kokenut vähän vastaavaa, en noin pahana, mutta liian kauan. Onneksi vain rohkaisin itseni ja se auttoi. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
 
Kiitos paljon sinulle! :) tätä yritän.

Nyt on vain sekin ongelma että mieheni on minulle nyt vihainen koska meillä on hänen perheensä yökyläilllä enkä jaksa esittää iloista. Huomenna kun vieraat poistuu niin alkaa riita.. Olen ollut melkein koko pvän vauvan kanssa makuuhuoneessa, koska hän ei ole nukkunut vaan ollut vain väsynyt ja olen imettänyt jotta nukkuisi. Nyt sitten huomenna vielä riitaa tämän kaiken päälle..

[QUOTE="Vedenpisara";28522323]Olen todella pahoillani puolestasi, tuntuu ,että sinua pidetään itsestäänselvyytenä eikä arvosteta tarpeeksi. Silti sinä itse teet sen mahdolliseksi. Älä anna heidän kohdella sinua noin! Pidä puolesi, koska kukaan muu ei sitä näköjään tee. Jos joku keskeyttää sinut, korota äänesi ja yllätä heidät sanomalla napakasti, että sinä olit puhumassa. Jos vanhempasi eivät kuuntele. sano että vaikka heilläkin on ongelmia, ei se tarkoita ettei sinulla voisi myös olla. Jos tulee tilanne, että sinua käytetään hyväksi, tokaise suoraan että Luuletko että olen niin tyhmä etten tajua mitä teet? tms. Yllätä toiset, koska he eivät odota sitä. Sinut varmasti huomataan ja se saa heidän silmänsä aukeamaan, usko pois! Olen kokenut vähän vastaavaa, en noin pahana, mutta liian kauan. Onneksi vain rohkaisin itseni ja se auttoi. Toivon sinulle kaikkea hyvää![/QUOTE]
 
Alkuperäinen kirjoittaja Masentunut:
Eikä kukaan tunnu ottavan sitä tosissaan. Kaikille joille olen maininnut asiasta ovat vain naurahtaneet. Olen aina ollut sisäänpäin kääntynyt. Johtuen koulukiusaamisesta jota kesti 5lk-9lk:aan. Muutin pois kotoa 9lk jälkeen mieheni kanssa. Veljeni teki itsemurhan 2 vuotta sitten. Kaikki käyttävät minua hyväkseen, eli tekevät mitä lystää ilman että sanon ei. Haluavat autokyydin, ovat kanssani kun ei ole mitään muuta ym.
Eräs "ystäväkin" kerran pyysi minut kahville. Mutta vain niin että sai kyydin kaupunkiin ja oli luvannut jo toisen kanssa että menee hänen kanssaan kahville. Ja minun piti lähteä kotiin.
Kaikki ajattelevat että olen tyhmä. Seurani ei kiinnosta ja kun puhun niin päälleni puhutaan täysin surutta. En osaa pitää puoliani.
Usein mietin miksi lähdin perheen luota. Ehkä veljeni olisi vielä täällä. Hänelle olisin voinut asiasta puhua. Mutta nyt ei ole ketään. Onhan minulla tuo mies mutta hän on sosiaalisesta perheestä jossa ei masentuneisuutta ole. Joten hänen perhe ei ymmärrä myöskään jos on jokin huonosti. Minulla on yksi ihana asia tapahtunut elämässä ja se on pieni vauvani. Ei mitään muuta.

En tiedä mistä haen apua. Oma lääkärini on huono enkä halua hänelle puhua. Kukaan ei ota tosissaan kun pyydän apua. Omat vanhemmat alkavat puhua omista ongelmistaan kun yritän aloittaa. He joutuvat syömään masennuslääkkeitä veljeni vuoksi. Heidän esikoinen on kuollut ja se on vaikeaa tietysti heille. Molemmat ovat suunnitelleet lähtevänsä veljeni perässä. Se taas saa minut tuntemaan etteivät he rakasta minua tarpeeksi.

Kävin muutama päivä sitten lapsuudenkodin ulkopuolella muistelemassa hyviä hetkiä.

En ole minkään arvoinen. Vain yksi ihminen tarvitsee ja välittää oikeasti ja hän on vauvani. Onneksi on elämässä edes tämä auringonpaiste.
Click to expand...

pitäiskö sun miehen siis ihan automaattisesti tajuta mitä koet/tunnet,ilman että kerrot hänelle?

minusta vaikuttaa siltä että sä et osaa sanoa ei, ja siirrät sitte sen aiheuttaman pettymyksen koskemaan kaikkia läheisiäsi.. koska kun sun tekstisi lukee niin se vaikuttaa siltä että suurin syy on siinä miten itse näet asiat.. sä olet vaan uhri..joka ei voi millekkään mitään..se ei ole totuus,olet itse valinnut sen osan.

mitä tulee mieheesi häneen saattaa sattua se kun sinä et turvaa häneen,et lutoa häneen=et puhu hänelle tuntemuksistasi!
 
masentunut kyllä olet.

olen itse huomannut että suurinosa mun tuntemista masentuneista on samanlailla ottanu ittelleen uhrin osan... ei puhu asioista,ei edes yritä...pakenee vaan... mutta eihän se onnistu.

miksi te riitelette miehen kanssa huomenna?

anna mä arvaan,mies suuttuu sulle kun ei ymmärrä sua(mutta et oo varmaan edes puhunut hänelle oikeesti ongelmasta)->sä mökötät hiljaa->mies suuttuu lisää kun ajattelee että hänellä ei ole mitään merkitystä sulle-> vetäydyt lisää.

hae sä apua masennukseesi ja varaa myös pariterapeutille aika! ei oo helppoo elää masentuneen läheisenä, se voi aiheuttaa turhautumista,varsinkin jos tuntee ittensä ihan turhaksi, ts.toinen ei hae lohtua tms.

en tiedä voin olla väärässäkin.mutta joka tapauksessa tarttet ajan psykiatrillle ja yhdessä pariterapeutille!

ev.lut kirkolta löytyy perheasianneuvottelukeskus-> sieltä psykopariterapeutteja
 
Siis asia on noin kuten jo kerroin että olen puhunut lähipiirille tunteistani mutta niitä ei oteta tosissaan. Vaan ajatellaan että masennus ei ole sairaus vaan ihminen itse päättää haluaako olla masentunut. En halua..

Mies suuttuu siksi kun olen aiemminkin puhunut tästä ja tänään sitten avauduin makuuhuoneessa kuinka minua ahdistaa ym, mutta kun hänen perhe on kylässä niin siksi suuttui että miksi nyt..

En hae sääliä. En osaa sanoa ei ja yritän miellyttää kaikkia, mutta se ei ole johtanut masennukseen. Rakkaan ja ainoan veljeni kuolema oli liian iso pala. En voi uskoa että joku siinä tapauksessa olettaa että itse teen ongelmani. Olisikin noin ja veljeni olisi vielä täällä.

En enää voi puhua miehelle myöskään kun heitän perhe on onnellinen ja ei mitään masennusta ollut koskaan. Toisin kuin minun.

Taidan hakea apua neuvolan kautta ja sieltä sitten mahd. pian.
 
[QUOTE="Alkup.";28522207]En muistanutkaan että neuvolasta saa lähetteen. Pyydän sieltä apua. Kiitos vastauksesta.[/QUOTE]

Asiaan ei välttämättä kannata sekoittaa neuvolaa. Neuvolasta ilmoitetaan äidin väsymyksestä tai masennuksesta sossuun ja siltä sitten alkavat ahdistella ja vainota. Terveyskeskuksestakin saa apua ja yleisääkärin tai psykiatrian sairaanhoitajan kauttaa saa lähetteen jatkoon.
 
[QUOTE="vieras";28523383]Asiaan ei välttämättä kannata sekoittaa neuvolaa. Neuvolasta ilmoitetaan äidin väsymyksestä tai masennuksesta sossuun ja siltä sitten alkavat ahdistella ja vainota. Terveyskeskuksestakin saa apua ja yleisääkärin tai psykiatrian sairaanhoitajan kauttaa saa lähetteen jatkoon.[/QUOTE]

Tätä miettisin myös että saattaa näin käydä. Ja siitä sitten kauhea stressi vielä päälle. Kannattaa varmaan vain mennä terveysaseman kautta niin pääsee helpolla. Tai yksityiselle vaikka maksaakin.
 
Miten joku voi olla noin ilkeä toiselle, lyö lyötyä! Aloittaja täällä yrittää saada apua ja ymmärrystä, niin osa täällä vaan syyllistää!! Aloittaja, jätä huomiotta nuo kommentit. He eivät tiedä mitä masennus on, jos tietäisivät niin eivät kirjoittaisi noin. Minä tiedän 22 v. kokemuksella.
Olen samaa mieltä kuin Vedenpisara.
Ja siihen neuvolajuttuun, jos sieltä haet apua niin korosta että lapsi on todellakin hyvä asia elämässäsi ja häntä hoidat mielelläsi, muuten elämässä kaikki tökkii... Ihan vain siksi etteivät kuvittele että olet niin masentunut että et huolehdi lapsestasi ja pian on sossu ovella.
Ja ymmärrän omasta kokemuksesta että ei omalle miehelle voi kertoa kaikkea vaikka muuten hyvä mies olisikin, varsinkaan jos hän ei tiedä mitä masennus on. Et missään tapauksessa ole valinnut tilaasi. Et ole syyllinen masennukseen. Masennus on syyllinen sinun pahaan oloosi. Vaikuttaa siltä että sinulle on tapahtunut muutama ikävä asia ja ne ovat kasautuneet sisääsi pahaksi oloksi. Niitä asioita pitäisi päästä purkamaan terapiassa. Äläkä säikähdä ja luovuta jos ensimmäinen terapeutti ei tunnu hyvältä. Itselläni vasta toinen oli sellainen jonka kanssa tuli hyvä yhteys. Se vielä vinkiksi, itselläni terapian lisäksi auttaa päiväkirjaan kirjoittaminen. Kokeile sinäkin, jos siitä olisi apua??
 
[QUOTE="vieras";28523383]Asiaan ei välttämättä kannata sekoittaa neuvolaa. Neuvolasta ilmoitetaan äidin väsymyksestä tai masennuksesta sossuun ja siltä sitten alkavat ahdistella ja vainota. Terveyskeskuksestakin saa apua ja yleisääkärin tai psykiatrian sairaanhoitajan kauttaa saa lähetteen jatkoon.[/QUOTE]Ahdistella ja vainota? Just..eihän mitään apua kannatakkaan vastaanottaa, kun vaan vainotaan. Se psykiatrikin ap vainoaa sua, joten unohda koko juttu!
 
siis miksi sossu on teille tuollainen peikko? meillä kävi lastensuojelun sossut kotikäynnillä, miehen hoitaja mtt:stä pyysi meiltä lupaa saako heihin olla yhteydessä ja me annettiin lupa. joo, olipa kamalaa, kaksi mukavaa sossua kävi meillä kotikäynnillä ja totetesivat ettei tarvetta lastensuojelun toimenpiteille tällä hetkellä ole, mutta jos tarvitsemme jonkinlaista apua niin voimme soittaa ja he sitten miettivät meille sopivan apukeinon
os
eli meille tuosta seurasi ainakin vain hyvää, tiedämme että jos esim. miehen masennus pahenee ja vaikkapa itse uuvun niin saamme sitten apua pyytää tarvittaessa.
 
Kiitos paljon vastauksestasi! Sanoit juuri oikein. Mies on ihana ja ymmärtäväinen muttei ymmärrä masennusta. Eli ei kaikesta voi puhua. Täytyy koittaa uutta terapeuttia avuksi. Ensimmäisestä en saanut mitään irti. Minulla ei ole masennusta vielä noin kauan kuin sinulla on, minulla ei ole edes ikää vielä paljon, mutta masennuksen alusta on jo 10vuotta..

Muuta kiitän kovasti vastauksesta, ja muistakin. :) mutta sinun vastauksesta tuli olo että välität muistakin. :)

[QUOTE="Kohtalotoveri";28524870]Miten joku voi olla noin ilkeä toiselle, lyö lyötyä! Aloittaja täällä yrittää saada apua ja ymmärrystä, niin osa täällä vaan syyllistää!! Aloittaja, jätä huomiotta nuo kommentit. He eivät tiedä mitä masennus on, jos tietäisivät niin eivät kirjoittaisi noin. Minä tiedän 22 v. kokemuksella.
Olen samaa mieltä kuin Vedenpisara.
Ja siihen neuvolajuttuun, jos sieltä haet apua niin korosta että lapsi on todellakin hyvä asia elämässäsi ja häntä hoidat mielelläsi, muuten elämässä kaikki tökkii... Ihan vain siksi etteivät kuvittele että olet niin masentunut että et huolehdi lapsestasi ja pian on sossu ovella.
Ja ymmärrän omasta kokemuksesta että ei omalle miehelle voi kertoa kaikkea vaikka muuten hyvä mies olisikin, varsinkaan jos hän ei tiedä mitä masennus on. Et missään tapauksessa ole valinnut tilaasi. Et ole syyllinen masennukseen. Masennus on syyllinen sinun pahaan oloosi. Vaikuttaa siltä että sinulle on tapahtunut muutama ikävä asia ja ne ovat kasautuneet sisääsi pahaksi oloksi. Niitä asioita pitäisi päästä purkamaan terapiassa. Äläkä säikähdä ja luovuta jos ensimmäinen terapeutti ei tunnu hyvältä. Itselläni vasta toinen oli sellainen jonka kanssa tuli hyvä yhteys. Se vielä vinkiksi, itselläni terapian lisäksi auttaa päiväkirjaan kirjoittaminen. Kokeile sinäkin, jos siitä olisi apua??[/QUOTE]
 
[QUOTE="saara";28525098]siis miksi sossu on teille tuollainen peikko? meillä kävi lastensuojelun sossut kotikäynnillä, miehen hoitaja mtt:stä pyysi meiltä lupaa saako heihin olla yhteydessä ja me annettiin lupa. joo, olipa kamalaa, kaksi mukavaa sossua kävi meillä kotikäynnillä ja totetesivat ettei tarvetta lastensuojelun toimenpiteille tällä hetkellä ole, mutta jos tarvitsemme jonkinlaista apua niin voimme soittaa ja he sitten miettivät meille sopivan apukeinon
os
eli meille tuosta seurasi ainakin vain hyvää, tiedämme että jos esim. miehen masennus pahenee ja vaikkapa itse uuvun niin saamme sitten apua pyytää tarvittaessa.[/QUOTE]


mun mies sairastaa vakavaa masennusta, ja sossu kävi muutaman kerran.. totesivat että tarvetta ei ole mutta käydään silti.. eli kaks akkaa tuli kerran viikossa istumaan kahdeks tuntia ajankohtana josta eivät varmistaneet että sopiiko meille.. ja määräilivät mitä pitäisi vapaa-ajalla tehdä.. keskustelimme asiasta sosiaalityöntekijän kanssa, ja sanoimme että osaamme kyllä itsekin järjestää aktiviteetteja lapsille.. sossu yritti painostaa laittamaan lapset seurakunnan leirille, mutta siinä vaiheessa räjähdin ja ärisin, että jos lapseni ei halua jeesus-juttuja kuunnella niin todellakaan ei tarvii.. ja kun vaadin kirjalliset perusteet sossun perhetyölle, en niitä saanut... asiakkuus lopetettiin jokunen kk sitten..

eli meillä sossusta oli vain haittaa.. mutta toki monille hyötyäkin
 
Kiitos sinulle näteistä sanoista! Tottakai välitän, ehkä juuri siksi kun tiedän mitä se on ja miten yksin tuossa tilanteessa on. Älä luovuta vaikka ei toisellakaan yrittämällä löytyisi hyvää terapeuttia, sitten kun löytyy niin se tuntuu todella hyvältä. Vaikka sama koulutus heillä on keskenään, silti aina henkilökemiat eivät kohtaa. Itselläni ehkä siksi kemia pelaa kun terapeutti on itsekin äiti, se vaan "kolahti" minun kohdallani. Joillakin saattaa olla jokin toinen yhdistävä asia. Täytyy myöntää että en ehkä yhtä prosenttia asioistani ole pystynyt kertomaan hänellekään vaan ainoastaan päiväkirjalleni mutta luulen, että sekin päivä koittaa kun pienemmät huolet on ensin käsitelty. Se on uskomaton tunne kun ekan kerran tuntuu että yksi huoli on käsitelty ja pois mielestä. Itseäkin aivan hymyilytti ja tuntui kuin olisi astunut ulos vankilasta tai voittanut lotosta. Olisi kivaa, jos kirjoittaisit tänne taas joskus, miten sinulla menee!
 
Emilia, sinulla on ongelma. Tod. näk. ei masennusongelmaa, jos olisi niin et kirjoittaisi masentuneelle mitään noin entistä masentavampaa. Sinulla on vakava asenneongelma ja olet kylmä ihminen.
Suoraa puhetta, mutta fakta.
 
[QUOTE="A.p";28523385]Tätä miettisin myös että saattaa näin käydä. Ja siitä sitten kauhea stressi vielä päälle. Kannattaa varmaan vain mennä terveysaseman kautta niin pääsee helpolla. Tai yksityiselle vaikka maksaakin.[/QUOTE]

Ihan pakko munkin tulla tähän sitten ottamaan kantaa.. Itse asun Turussa myös. Neuvolan kautta pääsin psykiatrille, ei riitänyt, jouduin/pääsin laitoshoitoon psykiatriselle osastolle. Oloni oli hirmu kurja. Puhuin, että en osaa olla äiti ja minun pitäisi antaa lapsi varmaan pois. Lääkärit, sossut ja hoitajat kaikki sanoivat, että höpöhöpö, hoidetaan sut ensin kuntoon! Lääkkeitä kokeiltiin ja vaihdeltiin, kävin terapiassa ja jouduin vielä uudestaan osastolle.. Siltikään kukaan ei ikinä puhunut lastensuojelun asiakkuudesta. Pari naista meillä kävi muutaman kerran juttelemassa niitä näitä, mutta totesivat, että eipä tässä ihmeempiä ja soittele jos tulee tarve vielä tavata. Kaikki tämä kesti siis n. 8kk jonka jälkeen olo alkoi hurjasti parantumaan ja nyt kun lapsen syntymästä on 2,5v kaikki on ihan mallillaan ja rakastan lasta yli kaiken!

Joten uskalla ihmeesä hakea apua!
 
Sossusta sen verran, että itse jouduin käyttää lasta oppimisvaikeuksien takia lastenterapeutilla vaikka kaikki muut asiat ovat hyvin. Silti sain sossun niskaani!!! Ja tutuilla myös huonoja kokemuksia, mutta niistä en voi täällä puhua kun eivät ole omia asioitani. Sinulle masentunut toivon että löydät jostain jotain apua kuitenkin.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa