Mitä olet mieltä vapaaehtoisesti lapsettomista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tuo yksi ketju kun herätti taas kerran hieman keskustelua aiheesta niin aloitetaan mieluummin ihan oma ketju ettei se mene ihan off-topic. Siellä sai taas kuulla niitä perinteisiä "säälittää kun he eivät ymmärrä miten ihana on kuulla se pienten jalkojen tepsutus". Mitä sinä olet mieltä? Säälitkö veloja? Eivätkö he tiedä mistä jäävät paitsi? Pitäisikö kaikkien tehdä lapsia?
 
En mä ole mitään mieltä, tottakai jokainen saa itse valita millaista elämää elää. En sääli, tietenkään kaikkien ei tarvi lapsia tehdä. Ymmärrän (kahden lapsen äitinä) hyvin ettei lapsiperhe-elämä tunnu kaikille oikealta valinnalta.
 
Mun mielestä ei hassumpi päätös. Kyllä vapaaehtoisesti lapsettomatkin voivat nauttia pikkulasten seurasta jos kavereilla tai sukulaisilla on lapsia. He elää ilman lapsien aiheuttamia huolia :)
 
Minä suoraansanottuna kadehdin vapaaehtoisesti lapsettomien elämää. Itse lapsettomuushoitojen kautta juuri äidiksi tulleena mietin monta vuotta, josko päättäisin jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi, kun kerran niitä lapsia ei tullut.

Elämäni oli kyllä kieltämättä todella hyvää lapsettomana. Minulla vain oli kovin suuri tarve saada lapsia, joten sen vuoksi se vapaaehtoinen lapsettomuus ei sopinut minulle.

Minun mielestä on paljonkin ihmisiä, joiden kannattaisi jäädä vapaaehtoisesti lapsettomiksi sen sijaan, että tekisivät väkisin lapsia sen vuoksi, että niitä kuuluu tehdä tai ei ole muutakaan tekemistä. Etenkin tuntuu, että silloin, kun lapsia on helppo saada + opinnot/työnteko ei kiinnosta = ei paras mahdollinen yhdistelmä.

Eli kaikki kunnia vapaaehtoisesti lapsettomille! :) Se on varmasti hyvä ja vapauttava päätös, jonka seurauksena on kaikki maailman mahdollisuudet saada elää hyvä ja täysi elämä :)
 
Voisin tituuleerata itseäni puoli-velaksi, koska en sano ehdotonta eitä lasten saamiselle. Tällä hetkellä kuitenkin oma kiinnostukseni lasten hankintaan on täysin olematon. Miksi?

- En koe mitään tarvetta "sukuni jatkamiselle". Maailmassa on jo aivan tarpeeksi ihmisiä, joten lasten hankkimatta jättäminen ei todellakaan ole itsekästä

- En kaipaa kotiini pienten jalkojen tepsutusta, vaan haluan tehdä aikuisten asioita ja elää mieheni kanssa vapaasti kaksin.

Pidän kyllä lapsista, vaikka en mikään maailman lapsirakkain ole. Äitien juttuja kuuntelen mielelläni tiettyyn pisteeseen asti. Joskus mietin, että olisiko se kivaa olla äiti, mutta tällä hetkellä olen tullut siihen tulokseen, että ei olisi. Ja tämän lisäksi olen huomannut sen äitiyden nousevan päähän niin monella, että en halua itse kuulua siihen porukkaan. Muiden lapset niin kovin harvoin kiinnostaa toisia, ja silti niin kovin harva sen ymmärtää..
 
No mites te kaikki nyt ootte samaa mieltä? Eihän tässä saada kunnon väittelyä aikaan. Nyt sieltä joku huutamaan, että itsekkäitä ovat ja eivät tiedä mikä on elämässä tärkeintä.
 
[QUOTE="vieras";28568534]No mites te kaikki nyt ootte samaa mieltä? Eihän tässä saada kunnon väittelyä aikaan. Nyt sieltä joku huutamaan, että itsekkäitä ovat ja eivät tiedä mikä on elämässä tärkeintä.[/QUOTE]

Itsekkäitä ovat ja eivät tiedä mikä on elämässä tärkeintä!
 
No en mitään mieltä. Miksi siitä pitäisi olla jotenkin erityisesti jotain mieltä? En minä ole mitään mieltä lapsia haluavistakaan, tai siitä että joku haluaa asua rivitalossa, tai siitä että joku haluaa asua suurkaupungissa.
 
Lähinnä pohdin kenelle jättävät omaisuutensa aikanaan.
Testamenttaavat vai tuhlaavat itse ajoissa?
Itse aion käyttää omaisuuteni oman vanhusajan hoivani parantamiseen. Tulee sitten ainakin saatua palvelut koko rahalla, kun ei ole perintöä kärkkyviä jälkeläisiä kitsastelemassa ulkoilutuksissa ja saunotuksissa ja muissa sellaisissa. (Siskoni on hoiva-alalla ja kertoo tällaisesta yhtenään.) En ole muutenkaan koskaan ymmärtänyt perimisoikeutta. Sehän lähinnä kasvattaa tuloeroja kasaamalla vaurautta tietyille suvuille.
 
Itse aion käyttää omaisuuteni oman vanhusajan hoivani parantamiseen. Tulee sitten ainakin saatua palvelut koko rahalla, kun ei ole perintöä kärkkyviä jälkeläisiä kitsastelemassa ulkoilutuksissa ja saunotuksissa ja muissa sellaisissa. (Siskoni on hoiva-alalla ja kertoo tällaisesta yhtenään.) En ole muutenkaan koskaan ymmärtänyt perimisoikeutta. Sehän lähinnä kasvattaa tuloeroja kasaamalla vaurautta tietyille suvuille.

Vielä ihmeellisempi ajatus on, että suvun vuosikymmeniä vaalima työ päätyisi jollekin ventovieraalle.
 
Suoraan sanottuna: kyllä säälin. Mutta mitä väliä sillä on mitä minä ajattelen? Ajattelen lapsettomien menettävän jotain niin suurta, että on parempikin kun he eivät sitä voi täysin ymmärtää. Äitiys on siis noussut päähän ja käytän äitikorttia surutta. Itselleni äitiys on todella muuttanut kaiken.

Suvun jatkuminen ei ole itselle tärkeää. En näe itseäni minkään suvun edustajana, ja minun suku oma perhe + "itse valittu suku" eli ystävät, joista osa on ollut läsnä yli puolet elämästäni. Sieltä olisi myös löytynyt kummilapsia, joille olisi perintöä testamentattu, ehkä myös tietty hyväntekeväisyysjärjestö ja harrastusseurat olisivat saaneet jotain.

Joku lapseton tai lapsellinen voi ja saa sääliä minun elämääni. Ei se onnellisuuttani hetkauta. Eikä minunkaan ajattelu varmasti hetkauta heitä. Toki uskon, että ihminen voi olla onnellinen ilman lapsia, mutta menettää paljon.
 
mun mielestä se ei kuulu ulkopuolisille haluaako lapsia vai ei. ei oo keneltäkään pois, jos joku ei halua lapsia. tai jos joku haluaa 20 lasta. luulis, että tästä asiasta ei tarvii kenenkään kanssa edes keskustella, eikä perustella tekemisiään
 
[QUOTE="Lapsellinen";28568751]Toki uskon, että ihminen voi olla onnellinen ilman lapsia, mutta menettää paljon.[/QUOTE]Senhän takia ne lapset jätetään tekemättä, että voi menettää koko joukon asioita, joita ei elämäänsä halua. Jään ilomielin paitsi kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä, koska siten olen onnellisempi. On vaikea ymmärtää, mikä tässä voi herättää sääliä. En mnäkään sääli ketään, joka elää arvojensa mukaista elämää ja on siihen tyytyväinen, lapsia tai ei. Sehän on hieno juttu pelkästään!
 
Onnekseen eivät tiedä, mistä jäävät paitsi. Itse olin vähällä jäädä myös velaksi, mutta näin jälkiviisaana, voin sanoa, että luojan kiitos siitä, kun päätin sittenkin tehdä lapsia. Lapsen saatua tunne oli kuin olisin selviytynyt juuri ja juuri jyrkänteen reunalta.
 

Yhteistyössä