Imetän - mies ärsyttää! normaalia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitäköhän
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitäköhän

Vieras
Niin, johtuuko jostakin imetyshormoneista... raskausaikana alkoi ja vielä vaan jatkuu, kun vauva on syntynyt.
Seksiä ei ole ollut n. puoleen vuoteen, vauva 4kk. Olen myös erittäin räjähdysaltis. Ahdistaa, kun mies koskee "sillä silmällä" esim kun olen tekemässä kotitöitä. Ärsyttää mies muutenkin. Ahdistus ei ole kuviteltua, vaan jos mies koskee, työnnän pois, tuntuu ettei hän nyt mahdu tähän kuvioon.. en osaa selittää! Annan hänelle kyllä tilaa olla isä, hän hoitaa vauvaamme kun minä käyn salilla tai asioilla, ja kotona töitten jälkeen muutenkin.

Välillä (usein) tuntuu, etten voi sietää häntä silmissäni. Eipä tällaista ennen ollut. Meneekö tällaiset tunteet ohi?

nimim. 10 vuotta jo yhdessä
 
Miehen pitää saada olla myös mies, ei pelkkä isä. Yritäpäs ylittää ärsytys ja lähestyä miestäsi siitä huolimatta, että tunnet noin. Miestäsi käy oikeasti sääliksi. Syytön hän siihen on, että olet jämähtänyt tuohon tunteeseen. Nyt sinun pitää päästä tunteesta yli. Siedätä itsesi uudelleen miehen läheisyyteen. Omaan äitiyteen ja lapseen käpertyminen voi olla parisuhteen loppu, jos sille ei ajoissa tee jotain. Hyvää on se, että olet huomannut ongelman. Nyt sille voi vielä tehdä jotain. Älä siis odota miehen lähestymisyritystä vaan lähesty itse miestäsi 'sillä silmällä'. Voisi tehdä teidän parisuhteelle todella hyvää.

Lisään, että imetyksen aikana on normaalia jos ei tunne rintoja eroottisessa mielessä ollenkaan. En minäkään tuntenut. Mutta se asia muuttuu kyllä. Koeta nyt kuitenkin mennä miestäsi lähelle ja halata. Voit selittää, että rinnat on sinulle nyt arka paikka (jos ne sitä ovat), mutta voihan sitä herätellä haluja muutenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että sun kannattaa nyt muuttaa käytöstäsi, ja asennettasi. Vaikka harvoin sitä mieltä olenkaan :D Koitapa luekella vaikka tän palstan seksipuolelta joku eroottinen stoori, ja kokeile sitä seksiä miehesi kanssa. Älä käperry kuplaan vauvan kanssa, ole myös Nainen.
 
Minulla oli ihan sama! Loppui kun lopetin imetyksen, ei sopinut minulle nuo imetyshormonit.Onneksi mies oli erittäin kärsivällinen ja jaksoi minua. Nyt taas yhdessäolo mukavaa. Pakko miehenkin oli tajuta ettei voi jatkuvasti roikkua liepeessä kiinni kun on vain tehtävä kotihommatkin!
 
  • Tykkää
Reactions: Rockwood
Samanlaisia fiiliksiä oli mullakin lapsen syntymän jälkeen, mutta aktiivisesti vastustin niitä. Pyrin itse tekemään aloitteita, jotta ei tulisi sitä negatiivista oloa miehen aloitteesta, jolloin oli paljon vaikeampi päästä yli siitä ärsytyksestä. Itse tiedostin, että kyse on hormooneista ja miehen kanssa siitä keskusteltiin ja hän ymmärsi hyvin ja oli painostamatta ja minä puolestani omalta osaltani pyrin ylläpitämään normaalia parisuhdetta välillämme, siitäkin huolimatta, että ei niin paljon huvittanut. Aikanaan tuntemukset hävisivät ja parisuhde säilyi todella hyvänä läpi vauva-ajan ja nyt on jo toinen pikkuinen tulossa.
 
Toivon, että on normaalia, sillä teksti on kuin minun kirjoittamaa! Minullakin ärsytys alkoi jo raskausaikana ja jatkuu edelleen. Vauva 3kk. Olen kerran suostunut yhdyntään vauvan ollessa noin 6vk ikäinen. Sen jälkeen olen sitten antanut miehelle suuseksiä päästäkseni pälkähästä.

Itselläni ei ole minkäänlaisia seksuaalisia haluja ollut synnytyksen jälkeen. Ei mitään. Vielä jossain vaiheessa raskautta harrastin sooloseksiä sen lisäksi, että miehen kanssa noin kerran viikossa, mutta ei edes se maistu.

Poden asiasta hirveästi syyllisyyttä ja se sitten taas pahentaa asiaa. Vasten tahtoani seksiin suostuminen on pahentanut suhdetta mieheen, sillä en uskalla miestä päästää enää niinkään lähelle kuin niillä kerroilla, kun tilanne on johtanut suuseksiin (pitkään suutelu, kainalossa nukkuminen, sohvalla vieressä istuminen, halailu, jne). Joka kerran jälkeen olo on kamalampi. Toisaalta koen velvollisuudeksi tyydyttää miehen halut, mutta toisaalta se saa minut tuntemaan oloni jotenkin halvaksi ja häväistyksi.

En voi antaa miehen suudella kuin lyhyesti, sillä useamman suudelman jälkeen hän alkaa haluta seksiä. En voi nukkua hänen lähellään, sillä hän alkaa heti haluta seksiä (tietysti, koska sitä on niin harvoin) ja kun huomaan asian, tunnen velvollisuutta sitten tyydyttää miehen ja käytännössä aina vastoin tahtoani. Toivoisin saavani rauhassa aikaa itsekin syttyä ajatukseen. En vain koskaan pääse niin pitkälle, kun pienikin ele miehen suuntaan saa sitten taas tilanteen siihen pisteeseen, että en voi jättää miestä siihen tilaan...

Seksin pelko on johtanut siihen, että pakoilen miestä ja hänen kosketustaan ja pyrin pitämään kaiken kanssakäymisen hyvin vähäisenä. Ei ole tervettä ei.

Onneksi pystymme puhumaan tästä miehen kanssa ja hän on antanut minulle tilaa. Molempia se kuitenkin harmittaa, että emme voi olla lähekkäin miehen seksihalujen ja minun syyllisyyden takia :(
Jos joku vielä kertoisi, kuinka sitä asennetta muutetaan niin hyvä olisi :)
 
Mulla toimi se, että vaan päätin, että tänään teen itse aloitteen, jotta miehen ei tarvitse, jotta en ehtisi ahdistua ja ärsyyntyä siitä. Ei se alkuun helppoa ollut, mutta meillä auttoi paljon se, että kun päästiin hommiin, nautin kuitenkin seksistä itsekin. Koska tiesin, että minäkin kyllä nautin kun vaan pääsen yli siitä ärsytyksestä sitä vastaan oli helppo taistella. Tiedostin kokoajan että kyse on hormooneista (tuttuja jo entuudestaan - koska olen kuukautisten aikaan aika hirviö ja joutunut opettelemaan hillitsemään itseäni silloin), joten en niinkään ahdistunut omista tuntemuksistani.

Jos puheyhteys miehen kanssa toimii, niin kannatta kokeilla nimenomaan sitä, että pyytää, että mies antaisi hellyyttä ilman vaateita tai toiveita seksistä ja nainen puolestaan tekisi itse aloitteita esim. kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa, silloin kun itselle parhaiten sopii. Tällä pääsee pahimman kauden ohitse ilman että kumpikaan turhautuu tai ahdistuu liikaa.
 
Ihan normaalia on, mutta myös oire synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Itsekin samoin esikoisen synnyttyä ja harkitsin jopa eroa. Kuitenkin tuntui etten jaksa vauvan kanssa yksinkään ja mies on loistava isä, joten jäin odottamaan parempia aikoja. Mies oli onneksi hyvinkin kärsivällinen ja toisaalta itsekin tosi väsynyt, joten mitään isoja konflikteja ei sattunut. Kun vauva oli yli puoli vuotta alkoi pikkuhiljaa helpottaa, mutta vasta kun lapsi oli vuoden ja muutenkin elämäntilanne muuttui, sain voimia ja halua tehdä asioiden eteen jotain ja aloin panostaa parisuhteeseen ja seksielämään. Jälkikäteen harmittaa etten saanut puhuttua asiasta kenenkään kanssa tai otettua puheeksi neuvolassa, jotta tilanne olisi helpottanut aiemmin. Toisen lapsen kohdalla koitin varautua noihin tunteisiin ja haluttomuuten jo raskausaikana, mutta eipä niitä tullutkaan. Tsemppiä!
 
[QUOTE="Vieras";28568658]Ihan normaalia on, mutta myös oire synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Itsekin samoin esikoisen synnyttyä ja harkitsin jopa eroa. Kuitenkin tuntui etten jaksa vauvan kanssa yksinkään ja mies on loistava isä, joten jäin odottamaan parempia aikoja. Mies oli onneksi hyvinkin kärsivällinen ja toisaalta itsekin tosi väsynyt, joten mitään isoja konflikteja ei sattunut. Kun vauva oli yli puoli vuotta alkoi pikkuhiljaa helpottaa, mutta vasta kun lapsi oli vuoden ja muutenkin elämäntilanne muuttui, sain voimia ja halua tehdä asioiden eteen jotain ja aloin panostaa parisuhteeseen ja seksielämään. Jälkikäteen harmittaa etten saanut puhuttua asiasta kenenkään kanssa tai otettua puheeksi neuvolassa, jotta tilanne olisi helpottanut aiemmin. Toisen lapsen kohdalla koitin varautua noihin tunteisiin ja haluttomuuten jo raskausaikana, mutta eipä niitä tullutkaan. Tsemppiä![/QUOTE]

No ei ole mikään masennuksen oire, imetys hormoneista johtuu ja ihan normaalia on, meillä on aina ollut ns.kuiva kausi kun imetän ja mies on tämän täysin hyväksynyt. Rinnat on tarkoitettu vain ja ainoastaan vauvan ruokkimiseen sen imetysajan, ainakin mun mielestä.:D
Multa tulee maitoa suihkuamalla ja jos mies koskisi tisseihin niin niistähän tursuaisi maitoa, tosi seksikästä??
 
On ihan normaalia. Mulla menee raskausaikana halut ihan täysin ja imetysaikanakin olen melko haluton ja pinna jotenkin (miestä kohtaan) kireällä. Mun mielestä ei ole kohtuullista vaatia toiselta mitään puolen vuoden selibaattia, joten olen päättänyt, että teen itse aloitteen silloin kun seksi ei tunnu ihan kamalan vastenmieliseltä, en ole liian väsynyt jne. Mies on ymmärtänyt olla kamalasti lääppimättä ja vonkaamatta kun tietää että ilmaisen kyllä milloin olen valmis :D Mies myös paljon esimerkiksi hieroo mua ja koskettaa muuten kuin seksin toivossa, mikä on mukavaa, koska mulle tulee usein sellainen olo, että kaikki on multa koko ajan jotain vailla - vauva vaatii syliä ja tissiä, esikoinen haluaa olla sylissä, mies haluaa seksiä - koko ajan joku on iholla!
 

Yhteistyössä