[QUOTE="vieras";28579206]No tulee mieleen että on teininä sattunut vahinko ja jos on kuitenkin pitänyt ja kasvattanut lapsen itse niin on mun mielestä ihailtavaa ja rohkeaa että on uskaltanut ottaa nuorena niin suuren vastuun.
Tuosta vahingon sattumisesta en ajattele sen kummemmin mitään muuta kuin että aika monella taitaa kuitenkin olla vähän niin kuin tuurista kiinni se että sitä vahinkoa ei satu kun ollaan vielä teinejä.[/QUOTE]
Samoin ajatuksin.
Mulla hyvä kaveri, jolla juuri vastaava tilanne. Tutustuimme synnärillä, kun hän oli saamassa toisa lastaan, tosin eri miehen kanssa. Olin yllättynyt, kun hän kertoi saaneensa esikoisensa 16-v:nä. Mussa se ainakin herätti ihailua, että oli päättänyt pitää lapsen, vaikka tietysti oli vahinko kyseessä. Tällä hetkellä hän on kolmen lapsen äiti, nämä kaksi siis uudesta suhteesta, jossa on onnellisesti avioliitossa. Hyvä ja rakastava äiti on lapsilleen. kävi koulut ja valmistui ammattiin, nyt töissä jne ja ihan normi perhe-elämää viettää. En siis kovin äkkiä tuomitsisi, kun itsellä lähipiirissä tällainen tuttava.