Uusperheelliset: miten teidän lapset on tottuneet toisiinne ja kauanko meni?

[Uusi tilanne]

Nyt on edessä tilanne, että ollaan miehen kanssa mietitty yhteen muuttamista. Ollaan seurusteltu jo hyvä tovi. Molempien lapset tykkää uusista kumppaneista ja ollaan vietetty aikaa yhdessä. Joten...kaikki periaatteessa hyvin.

Ongelma on nyt se, että minun vanhempi lapseni ja miehen poika eivät oikein löydä yhteistä säveltä vaan tappelevat. Siinä on keskellä vielä minun nuorempi, joka on tuon miehen lapsen kanssa saman ikäinen, ja he tulevat juttuun erinomaisen hyvin ja ovat yksissä tuumin tuota isompaa vastaan, kiusaavat jne. Menee hermot kun ei voida olla sovussa. Puhuttu on ja puhuttu ja puhuttu. Lapset on nyt tavanneet kolme kertaa.

Lapset on toki yksilöitä, mutta mietityttää että tottuvatkohan ne toisiinsa koskaan niin, että voitaisiin oikeasti muuttaa yhteen ja elellä sopuisasti perheenä. Tuntuu että tuossa tilanteessa on paljon esittämistä ja "alku aina hankalaa" -juttua.

Kiitos jos joku kertoo omia kokemuksiaan asiasta.

Ja tässä ketjussa ei pliis mitään "itsehän olet tilanteen aiheuttanut eroamalla ja uusperheet ei voi onnistua" -juttuja vaan asiallisia vastauksia. Mun mies eli lasten isä on nimittäin kuollut, tosin jo vuosia sitten.

 

[siiis]

Lapset tavanneet vasta 3 kertaa?

 

[Uusi tilanne]

Lapset tavanneet vasta 3 kertaa?

Jep, mutta kaksi kertaa niistä olleet yökyliä ja kolmaskin kesti useita tunteja, ei siis mitään pieniä piipahduksia.

 

[astrolabe]

Kyllä nuo nukkuivat tytöt 3 kpl keskenään jo heti ekalla tapaamisella. Ei heillä koskaan tuntunut olevan tutustumisaikaa tms. Kaikki leikkii kaikkien kanssa ajoittain, kolmen tytön lisäksi 2 poikaa.

 

[Uusi tilanne]

Kyllä nuo nukkuivat tytöt 3 kpl keskenään jo heti ekalla tapaamisella. Ei heillä koskaan tuntunut olevan tutustumisaikaa tms. Kaikki leikkii kaikkien kanssa ajoittain, kolmen tytön lisäksi 2 poikaa.

Joo niin meilläkin nämä kaksi, mutta isommalla menee hermot pienempiin. Pienemmät on 8-vuotiaita ja tosi villejä ja isompi 12-vuotias.

 

["akka"]

En lähtis yhteistä kotia perustamaan jos lapset on tavanneet vasta kolme kertaa,kyllä siinä tarvitaan pidempiaikaista tutustumista jos yhtään lapsia ajattelee.

 

[peesi]

[QUOTE="akka";28608526]En lähtis yhteistä kotia perustamaan jos lapset on tavanneet vasta kolme kertaa,kyllä siinä tarvitaan pidempiaikaista tutustumista jos yhtään lapsia ajattelee.[/QUOTE]Peesi!

 

[Uusi tilanne]

[QUOTE="akka";28608526]En lähtis yhteistä kotia perustamaan jos lapset on tavanneet vasta kolme kertaa,kyllä siinä tarvitaan pidempiaikaista tutustumista jos yhtään lapsia ajattelee.[/QUOTE]

No en minä sitä nyt huomenna ajatellut perustaa, tietenkään. Ehkä kesän lopulla, jos silloinkaan. On asunnot myytävä ja uusi hankittava ja muutakin mietittävää ja sovittavaa, lasten koulut yms.

Kunhan kyselen ja pohdiskelen, että kauan siihen yleensä menee, että lapset tottuvat toisiinsa.

 

[Kkbb]

Ryhdytte nyt tapaaman enemmän perheinä, jotta tottuvat toisiinsa. Ei kolmen kerran perusteella voi vielä mitään sanoa, vaikka olisi yökyläilyäkin. Jotkut lapset vaativat enemmän aikaa tottumiseen ja saadakseen varmuuden oman "aseman" säilymisestä perheessä.

 

["Sirkkeli"]

Siis, et ole tosissas Lapset tavannut kolme kertaa, ja mietitte yhteenmuuttamista?! Ihan varmasti oot provo, nyt on pakko uskoa ja toivoa niin.

 

["vieras"]

Mikä kiire?

 

["akka"]

No en minä sitä nyt huomenna ajatellut perustaa, tietenkään. Ehkä kesän lopulla, jos silloinkaan. On asunnot myytävä ja uusi hankittava ja muutakin mietittävää ja sovittavaa, lasten koulut yms.

Kunhan kyselen ja pohdiskelen, että kauan siihen yleensä menee, että lapset tottuvat toisiinsa.

Alkakaa nyt vaikka alkuun viettää kokonaisia viikonloppuja yhdessä,sitten lomia.
Vasta kun on tutustuttu kunnolla ja alettu tottumaan uusiin ihmisiin,selviää se todellinen mahdollisuus selvitytyä uusperheenä.

 

["hmm"]

No eiköhän alotettais ekana siitä, että lapset on mukana joka tapaamisella.. jos sit alkaisivat tottua!

 

["vieras"]

Minulla 2 lasta miehellä 1, alussa miehen lapsi ei meinannut sopeutua meidän sakkiin, otti koville ero ja oli elänyt erilaisessa kulttuurissa, huumoria ei viljelty smaan tahtiin kuin meillä ja ainoana lapsena oli tottunut saamaan kaiken ja olemaan keksipiste, kova juttu oli huomata että joutuu jakamaan huomion, äiti sekoitti pakkaa viel minkä kerkesi.
Mutta ajan kanssa välit "sisarpuoliin" aukesi, edelleen tappelevat esikoiseni kanssa mutta se sellaista sisaruksellista vääntöä, haluaisi olla enemmän täällä kodissa, odottaa aina kovasti tuloa ja voi sitä näkemisen tiemua kun lapset pääsee yhteen.
Eli perheytyminen kesti aikansa ehkä vuosi meni kipuillessa, mutta nyt ollaan yhtenäinen perhe

 

[Minni:)]

Samaa mieltä muiden kanssa siin et lasten ois hyvä olla tekemisissä enemmän keskenään ennen yhteenmuuttoa. Muutoin taas en näkisi tota mahottomana ongelmana. Tappeleehan ihan täyssisaruksetkin keskenään. Kohta teillä vanhin on murkku ja nuoremmat ajattelevat et se on maailman makein tyyppi. Itselläkin tulevaisuudessa mahdollisesti uusperhe, joten mietityttää myös.

 

[Uusi tilanne]

Haluan nyt vielä painottaa sitä, että ei olla mihinkään millään kiireellä muuttamassa eikä perheitä yhdistämässä. Ollaan miehen kanssa seurusteltu vuosi ja nyt yhteen muuttaminen on alkanut vilahdella puheissa. Ei tässä kahden kodin systeemissä olepidemmän päälle järkeä kun ollaan joka tapauksessa toisen luona koko ajan.

Ja molempien lapset on siis tavanneet meitä aikuisia jo ehkä 8 kk, mutta vasta nyt on aloitettu ajan viettäminen "perheenä" kun on lomat ja muut ja miehen lapset enemmän isällään. Tottakai vietetään enemmän aikaa yhdessä kuin tämä 3 kertaa, seuraavaksi varmaan juhannus.

Tosiaan vasta mietinnässä tämä asia ja kiinnostaa muiden kokemukset.