Yliopistossa opiskelu, kun on pieniä lapsia = katastrofi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vähän jo masentaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vähän jo masentaa

Vieras
Ajattelin käydä lukion loppuun ensi syksystä alkaen ja sitten hakea opiskelemaan yliopistoon. Jos minulla menee lukion kanssa kaksi vuotta, ovat lapseni hakuaikaan 4- ja 6-vuotiaat.

Onko täällä ketään, joka olisi opiskellut yliopistossa (oikis/valtiotieteellinen/historian laitos) pienten lasten kanssa ja jopa niin, että yliopisto on toisella paikkakunnalla ainakin aluksi?

En saa mitään tukea keltään tähän haaveeseen, ja olen alkanut miettiä että onko vika minussa, kun muut pitävät haavetta ihan naurettavana ja ylitsepääsemättömänä.
 
Mun äiti oli yh ja opiskeli luokanopettajaks meidän lasten ollessa pieniä. Oltiin mummolassa hoidossa (isä ei ollut kuvioissa) pk:ssa, harrastuksissa kai aina silloin kuin hän opiskeli :D En tiedä miten se sen teki! Niin se sanoi että nuorena jaksaa ja silloin oli monta rautaa tulessa. Hyvällä motivaatiolla ja lähipiirin tuella varmasti tuut onnistuu sinäkin!
 
Olen käynyt lääkiksen, kun lapsi oli pääasiassa alle kouluikäinen. Hyvin ehti kouluhommat hoitaa normaalien hoitoaikojen puitteissa, joskus kai iltasinkin luin tenttiin. Kokonaisuutena elämä oli paljon helpompaa kuin työelämän aikana, paitsi rahallisesti tietenkin mutta toimeen tultiin.
 
Itse hain opiskelemaan kemiantekniikkaa, ja pääsykokeet meni sen verran hyvin että uskon sisälle pääseväni. Asumme eri paikkakunnalla (siellä missä miehen työt) ja tarkoituksena kulkea kouluun junalla. Lapset on syksyllä neljä sekä nuorempi muutaman kuukauden vajaa kaksi. Kuinka rankkaa tulee olemaan en vielä tiedä, mutta en kyllä pidä itseäni mitenkään erityisen "hulluna". Kun yliopistosta valmistun menee nuorempi kouluun ja itse olen muutaman vuoden päälle kolmekymmentä. Lähinnä osa lähipiiristä pitää sitä hulluna, kun minulla jo on ammattikorkeatutkinto, että miksi se ei riitä.

Mutta älä välitä lähipiirin kommenteista. Pienten lasten äidit on yleensä parempia priorisoimaan omaa ajankäyttöä ja motivaatio parempi kuin juuri lukiosta tulleilla. Sen voin omasta kokemuksesta sanoa. Kun ammattikorkeaan menin odotin enemmän villiä opiskeluelämää kuin oppimista. Ja nyt oikein odotan että pääsen takaisin kouluun ja nimenomaan oppimaan.
 
Oikiksessa ei tarvitse juurikaan olla läsnä. Jos vaan jaksat lukea, lukea ja lukea lukemasta päästyäsi, niin monet kurssit voit hoitaa tenttimällä eikä yliopistolla tarvitse kauheasti olla.
 
Mulla on kaks alle kouluikäistä lasta, ja teen jatkotutkintoa yliopistossa. En oikein näe miten tämä olisi hankalampaa kuin työssäkäynti, kun on pieniä lapsia? Varsinkin kun lasten isäkin on kuvioissa, välillä on seminaareja tms. iltaisin.
 
Ensiksikin uskot itseesi aivan täysillä ja jätät epäilijöiden mutinat omaan arvoonsa! Yliopistoissa opiskelee paljon pienten lasten vanhempia. Itse opiskelin valtiotieteellisessä siten, että valmistuin kolmessa vuodessa ja sain sinä aikana kaksi lasta. Muksut olivat mukana pakollisilla luennoilla ja myöhemmin yliopiston lapsiparkissa. Luennoilla kävin niin vähän kuin vain pystyin ja luin ja tentin kaiken mahdollisen. Ja meidän perheen tukiverkostoon kuuluvat vain minä ja mies. Tsemppiä ap, unelmistaan kannattaa pitää kiini!
 
Ei ole mikään katastrofi, jos ja kun lasten isä tekee oman osansa perheen arjen pyörittämisessä. :)

Tekee kyllä osansa ja välillä tuntuu, että enemmänkin kun minä välillä mennä viipotan.

Itsellä jäi koulut aikanaan kesken, kun työnteko ja sitä myöten siis rahantulo vei mennessään. Sitten tulikin vastaan aviomies ja sain lapset, joita olen hoitanut kotona monta vuotta. Nyt on tullut mitta täyteen sekä kouluttamattomuutta että kotiäitiyttä, ja vanhat unelmat ovat heränneet eloon. Haluan oppia, opiskella!

Kiitos kannustavista vastauksista :)

Ja niin, onko yliopistolla tosiaan lapsiparkki? :D
 
  • Tykkää
Reactions: Cassyput
Yhdistelmä yliopisto-opinnot+ pienet lapset on paljon helpompi kuin vaativa työ + pienet lapset. Opiskelin yliopistotutkinnon kolmen lapseni ollessa alle kouluiän. Vanhin ehti ekalle, kun valmistuin. Nyt koulutusta vastaavassa työssä ja kolmen 5-10-vuotiaan äitinä olen paljon stressaantuneempi kuin opiskeluaikana. Opintoja voi yleensä aina vähän säätää tarpeen mukaan, mutta töissä tuntuu, että koko ajan pitää antaa kaikki.
 
  • Tykkää
Reactions: Cassyput
Minä opiskelin vanhemmalla iällä ja monen lapsen äitinä valtiotieteellisessä maisterin tutkinnon lähes täysin kokopäivätyön ohella 3 v 9 kk ajassa. Joten kaikki on mahdollista, jos on motivaatiota. Onnea opintoihin!
 
Ei todellakaan ole edes erityisen vaikeaa. Pitää vain suhtautua lukemiseen niin kuin työhön suhtaudutaan. Eli kun lapset ovat hoidossa = äiti lukee, lukee ja lukee, ja käy luennoilla.

Itsellä ainakin loppuosa lääkiksestä (opiskeluvuodet neljännestä kuudenteen) olivat todella tehokasta opiskelun kannalta. Kun tiesi että minulla on nyt tää rajattu aika opiskeluun, kun lapset ovat hoidossa, niin motivaatio lukea nyt eikä lykätä lukemista tuonnemmaksi oli ihan omaa luokkaansa - verrattuna lapsettomiin opiskelutovereihin, jotka odottivat inspiraatiota, itsekuria ja mitä milloinkin...
 
  • Tykkää
Reactions: Cassyput
Yhdistelmä yliopisto-opinnot+ pienet lapset on paljon helpompi kuin vaativa työ + pienet lapset. Opiskelin yliopistotutkinnon kolmen lapseni ollessa alle kouluiän. Vanhin ehti ekalle, kun valmistuin. Nyt koulutusta vastaavassa työssä ja kolmen 5-10-vuotiaan äitinä olen paljon stressaantuneempi kuin opiskeluaikana. Opintoja voi yleensä aina vähän säätää tarpeen mukaan, mutta töissä tuntuu, että koko ajan pitää antaa kaikki.
Parasta on yhdistelmä esimiesasemassa vaativassa työssä + pienet lapset + yliopisto-opiskelu... Aktiivinen urheilu soppaan vielä mukaan niin hyvä tulee. :whistle:
 
[QUOTE="vieras";28621418]Oikikseen on todella vaikea päästä..[/QUOTE]

Yksi tuttavanainen pääsi Helsingin oikeustieteelliseen neljän alle kouluikäisen äitinä.
Ei päässyt ekalla yrittämällä, mutta tokalla pääsi.

Eli ei se voi mahdotonta olla.
 
Ei ole mahdotonta. Minulla vielä asiaa hankaloittaa osa-aikatyö ja 100 km koulumatka. Ihan normiajassa silti opinnot etenevät. Aikoinaan hain sillä asenteella, että katsotaan ensin kuinka pääsykokeessa käy ja sumplitaan sitten kun se on ajankohtaista. Ajattelin, että minulla menee opintoihin tuplasti niin paljon aikaa kuin muilla, mutta toisin kävi. Motivaatio ja priorisointi ovat avainsanoja.
 
Jostain kouluttavalta taholta kuulin, että juristien keskuudessa on yleistä että on monen lapsen äiti. Miksei siis niitä olisi jo opiskeluaikana. Kuulemma kertoo ihmisen paineensietokyvystä hyvää ;)

Äkkiseltään laskien n. puolet läheisesti tuntemistani yliopisto-opiskelijoista on pienten lasten vanhempia. Itsekin. On hyvä yhtälö, sillä perhe-elämä yleensä joustaa paremmin kuin työelämä. Samoin opiskelut joustavat perheen suuntaan paremmin kuin tiukka työyhteisö.
 
  • Tykkää
Reactions: Cassyput
Juuri olen ollut todistamassa paria tapausta, jossa tohtoriksi väittelevällä on ollut kaksi lasta, joista nuorempi vielä vauva. Ei siis ole mitenkään mahdotonta.

Itsestäni ei kyllä moiseen olisi.
 
Ystävä valmistuu tässä kuussa juristiksi, hänellä kolme lasta (12v, 9v ja 5v). Yliopistolle hänellä ollut koko ajan matkaa noin 30 km, eli ei ole asunut koko opiskeluaikana yliopistopaikkakunnalla. Jos on palava halu opiskella oikeustiedettä, niin anti mennä vaan. Aina niistä pääsykokeista jotkut sisälle pääse (ystävä pääsi ekalla, joku toinen tokalla, joku kolmas kolmannella kerralla).
 

Yhteistyössä