Mitä töitä pidät henkisesti raskaina?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Porho
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Työ jota tehdään pääsääntöisesti yksin ja ja jossa on vastuussa ihmisistä sekä joutuu päivittäin yrittää saada viestinsä perille esim. mielenterveysongelmaisille ihmisille.
 
no kuinka se käy ilman että asiakkaalle syötetään pajunköyttä

No minä myyn aineettomia palveluita. Asiakaskäynnillä ideana on tehdä kartoitus asiakkaan tilanteesta, tarpeista, haasteista. Puhutaan siis koko ajan vain asiakkaasta ja hänen asioistaan. En edes mainitse mitään tuotteistamme. Sitten clousaan (pun intended) keskustelumme, ja puristan hajanaisista sieltätäältä kootuista teemoista jonkinlaisia aihioita. Sitten kerron, että meiltä voisi löytyä tällainen ja tällainen ratkaisu. Kauppaa ei synny vielä tässäkään, vaan sitten siirrytään tarjousmenettelyyn. En valehtele. En myy katteettomia lupauksia.

Pölynimurikauppiaat on sitten erikseen.
 
Palomiehen työ. En pystyis irrottelemaan palaneita pikkuistuimia autoista.. :( Siivoojan työ, ainaista kitumista rahan kanssa ja hullut työajat (käyt yhden pisteen tekemässä aamulla klo 5 ja menet kotiin tullaksesi iltapäivään takaisin töihin. Kukaan ei arvosta työtäsi ja jopa halveksitaan.
 
[QUOTE="vieras";28657673]No minä myyn aineettomia palveluita. Asiakaskäynnillä ideana on tehdä kartoitus asiakkaan tilanteesta, tarpeista, haasteista. Puhutaan siis koko ajan vain asiakkaasta ja hänen asioistaan. En edes mainitse mitään tuotteistamme. Sitten clousaan (pun intended) keskustelumme, ja puristan hajanaisista sieltätäältä kootuista teemoista jonkinlaisia aihioita. Sitten kerron, että meiltä voisi löytyä tällainen ja tällainen ratkaisu. Kauppaa ei synny vielä tässäkään, vaan sitten siirrytään tarjousmenettelyyn. En valehtele. En myy katteettomia lupauksia.

Pölynimurikauppiaat on sitten erikseen.[/QUOTE]

on vähän hiinä ja hiinä että onko tollanen asiakkaan kanssa juttelu myymistä olletikkin kun siinä ei varsinaisesti synny kauppaa

mä ehkä nimittäisin tota konsultoinniksi
 
on vähän hiinä ja hiinä että onko tollanen asiakkaan kanssa juttelu myymistä olletikkin kun siinä ei varsinaisesti synny kauppaa

mä ehkä nimittäisin tota konsultoinniksi

Mä kyllä myyn. Mutta mun tuotetta ei voi myydä puhelimessa eikä biblesalesman-tyylillä. Makkelia tulee, se on tietty ikävää. Aisakas voi aivan hyvin ostaa sen tuotteen joltakulta muultakin, vaikka mä olisin sen tarpeen hänelle osoittanut. Siinä sitten tarvitaan myyntiosaamistakin.
 
[QUOTE="vieras";28657698]Mä kyllä myyn. Mutta mun tuotetta ei voi myydä puhelimessa eikä biblesalesman-tyylillä. Makkelia tulee, se on tietty ikävää. Aisakas voi aivan hyvin ostaa sen tuotteen joltakulta muultakin, vaikka mä olisin sen tarpeen hänelle osoittanut. Siinä sitten tarvitaan myyntiosaamistakin.[/QUOTE]

eli sun pitäis saada asiakas ostamaan sejuttu sulta eikä kilpailijalta jonka juttu on parempi/halvempi?

kuinka teet sen ilman pajunköyttä
 
Huonossa työyhteisössä kai mikä tahansa työ voi olla henkisesti kuormittavaa. Ammateista en osaa sanoa, koska itse olen tehnyt vain stressittömiä töitä. En pidä kiireestä.
 
on vähän hiinä ja hiinä että onko tollanen asiakkaan kanssa juttelu myymistä olletikkin kun siinä ei varsinaisesti synny kauppaa

mä ehkä nimittäisin tota konsultoinniksi

Ratkaisumyyntiä, jota erityisesti yritystenvälinen kauppa yhä enemmän nykyään on. Vaativa myynnin laji, jossa pitää uskaltaa heittäytyä kuuntelemaan asiakasta ja luottaa siihen, että ratkaisu keksitään yhdessä asiakkaan kanssa. Tai ainakin tapa, jolla sitä ratkaisua lähdetään etsimään.

Kaukana asiakkaan kanssa "juttelusta". Hyvin vähättelevästi sanottu vaativimmasta myynnin lajista, jossa monilla alan konkareillakin on koko ajan opittavaa.
 
Olis kyl kiva tietää jonku kokemuksesra jos joku teyrastajan työ tai lihanleikkajaan työ olis jollain lailla psyykkisesti raskasta ja onko paljonki. Ja mikä siinä olis raskasta:-)
 
Autistien ohjaaminen silloin, kun haastavaa käyttäytymistä esiintyy lähes päivittäin. Olet kokoajan tuupittavana, raavittavana, hakattavana, purtavana. Alkaa pidemmän päälle rasittaa ja tuntuu joskus, ettei jaksa enää sekuntiakaan. Toisaalta antaakin todella paljon. Ei se hakkaaminen vaan se, kun joku homma toimiikin ;) Nimimerkillä: "10 vuotta autisteja" :)
 
[QUOTE="Satu";28657705]Monesti sosiaalialan töissä on raskasta.[/QUOTE]

Itse olen ollut sosiaalialalalla sekä sostyöntekijänä, sosvastaavana että sospäällikkönä. Lisäksi olen ollut julkisella kiinteistöpuolella taloushallinnossa suorittavalla sekä päällikkötasolla. Sanoisin, että talouspuoli oli aikatauluineen ja lakisääteisine ehtoineen sekä johtajatason epärealistisine odotuksineen rankempaa kuin sospuoli jossa aina voitiin ottaa huomioon myös inhimillinen aspekti.
 
Itse olen ollut sosiaalialalalla sekä sostyöntekijänä, sosvastaavana että sospäällikkönä. Lisäksi olen ollut julkisella kiinteistöpuolella taloushallinnossa suorittavalla sekä päällikkötasolla. Sanoisin, että talouspuoli oli aikatauluineen ja lakisääteisine ehtoineen sekä johtajatason epärealistisine odotuksineen rankempaa kuin sospuoli jossa aina voitiin ottaa huomioon myös inhimillinen aspekti.

Oletko minkä verran itse kentällä työtehtävissä? Sillä vain kysäisen, että monesti "pääjohtajat" eivät ole tekemässä sitä duunia vaan pyörittelevät rahaa ja suuria linjauksia.
 
Mitä suurempi vastuu, sitä enemmän se kuormittaa henkisesti.

Ja vastuulla tarkoitan vaikkapa esimiestason suurta vastuuta tuloksesta tai sitten vaikkapa vastuuta toisen ihmisen hyvinvoinnista/hengestä.
 
Oletko minkä verran itse kentällä työtehtävissä? Sillä vain kysäisen, että monesti "pääjohtajat" eivät ole tekemässä sitä duunia vaan pyörittelevät rahaa ja suuria linjauksia.

Sossupuolella olin ihan suorittavan tason hommissa seitsemän vuotta, taloushallinnossa kolme. Esimieshommia olen molemmilla sektoreilla yhteensä tehnyt kuusi vuotta ja se kyllä stressaavuudessaan päihittää molempien alojen kenttähommat mennen tullen.
 
Sossupuolella olin ihan suorittavan tason hommissa seitsemän vuotta, taloushallinnossa kolme. Esimieshommia olen molemmilla sektoreilla yhteensä tehnyt kuusi vuotta ja se kyllä stressaavuudessaan päihittää molempien alojen kenttähommat mennen tullen.

Juu meillä taas työohjaaja ja työterveyslääkäri ovat sanoneet monesti että lastensuojelutyö on kaikkein rankinta, mutta kokemuksensa kullakin.
 
Juu meillä taas työohjaaja ja työterveyslääkäri ovat sanoneet monesti että lastensuojelutyö on kaikkein rankinta, mutta kokemuksensa kullakin.

Niin, kukin kokee asiat tavallaan. Mielestäni kukaan ei oikein voi sanoa mikä kaikkein rankinta on.

Ensiavun sairaanhoitajan työn koin joskus todella rankaksi. Varsinkin lasten ollessa kyseessä. Oli niitä tilanteita, että hetki sitten kaikki oli hyvin, ja polille tullessa mikään ei ollut enää hyvin. Ja nykyinenkin työ on joskus henkisesti hyvin rankkaa, erilailla vain.
 
Itselleni kaikenlainen myyntityö olisi henksiesti raskasta. Mitään mielenkiintoa sellaiseen kun ei olisi. Olen työskennellyt myymälävastaavana, juurikin luomassa asiakkaille niitä "tarpeita"...huh.

Hoitotyö on raskasta, mutta samalla antoisaa, eli sitä en koe läheskään yhtä raskaana kuin myytityön koin.

Lastensuojelussa en ole koskaan työskennellyt, joten siitä en osaa sanoa. Saattohoidossa kyllä, enkä kokenut sitä erityisen raskaaksi. Kyseessä ei kyllä ollut lapset, vaan pääosin syöpäsairaat vanhukset.

Jokaisella on niin omat näkemyksensä siitä mikä on raskasta.

Esim. tähän en edes pystyisi:

No minä myyn aineettomia palveluita. Asiakaskäynnillä ideana on tehdä kartoitus asiakkaan tilanteesta, tarpeista, haasteista. Puhutaan siis koko ajan vain asiakkaasta ja hänen asioistaan. En edes mainitse mitään tuotteistamme. Sitten clousaan (pun intended) keskustelumme, ja puristan hajanaisista sieltätäältä kootuista teemoista jonkinlaisia aihioita. Sitten kerron, että meiltä voisi löytyä tällainen ja tällainen ratkaisu. Kauppaa ei synny vielä tässäkään, vaan sitten siirrytään tarjousmenettelyyn. En valehtele. En myy katteettomia lupauksia.
.
 

Yhteistyössä