K
kiehkuli
Vieras
Käääk.
Olen melkoisessa pattitilanteessa.
Sain työpaikan, viihdyn siellä, tykkään työstä ja palkkakin ihan ok.
Mutta.
Työ on vuorotyötä ja viikonloppuja ja, ainakin näin alkuun pitäis tehdä niitä joustoja ja venyä, jos vaikka onnistais ja sais vakipaikan tän 4kk määräaikasen jälkeen(paljon mahdollista siis).
Mutta siis aina tulee olemaan hyvinkin epäsäännöllisiä työaikoja tässä hommassa.
Olen yh, lapset kesän isovanhempien kanssa pääosin, joskus viikonloppuisin isällään.
Syksyllä alkaa isommalla koulu ja pienemmällä viimeinen vuosi päiväkodissa.
Olen ollut paljon työttömänä tai jos töitä tehnyt niin lyhyitä päiviä ja päiväaikaan.
Ja lapsien kanssa ollaan nähty tietenkin joka päivä ja illat vietetty yhdessä ja aamuisin minä vienyt ne hoitoon.
Nyt, etenkin isompi on alkanut kiukkuamaan kun ei äitiä näe, tulen usein myöhään illalla tai lähden aikaisin aamulla.
Mummola on 100km päässä ja lapset siellä, ja toisinaan ovat kaikki sitten olleet tässä meillä.
Minustakin tuntuu todella pahalta kun en lapsia näe kun aina ollaan oltu niin paljon yhdessä.
Mutta töitäkin pitäisi tehdä ja elämässä mennä eteenpäin.
Monta vuotta mennyt niin minimituloilla elämisessä, että on ihanaa kun palkka kopsahtaa 2vkn välein tilille ja ei tartte aina olla miettimässä kaupassa, että mitä ostaa.
Lapsi on ikävissään jo kun ollaan sitten vapaa päivänä kotona yhdessä kun miettii, että milloin äiti taas menee töihin.
Ja kiukkuaa ja raivoaa sitten mulle.
Äh.
Syksyllä edessä muutenkin isoja päätöksiä lastenhoidon suhteen jos työt jatkuu.
Ja kiitos kun sain raapustaa aivomyrskyni tänne
Olen melkoisessa pattitilanteessa.
Sain työpaikan, viihdyn siellä, tykkään työstä ja palkkakin ihan ok.
Mutta.
Työ on vuorotyötä ja viikonloppuja ja, ainakin näin alkuun pitäis tehdä niitä joustoja ja venyä, jos vaikka onnistais ja sais vakipaikan tän 4kk määräaikasen jälkeen(paljon mahdollista siis).
Mutta siis aina tulee olemaan hyvinkin epäsäännöllisiä työaikoja tässä hommassa.
Olen yh, lapset kesän isovanhempien kanssa pääosin, joskus viikonloppuisin isällään.
Syksyllä alkaa isommalla koulu ja pienemmällä viimeinen vuosi päiväkodissa.
Olen ollut paljon työttömänä tai jos töitä tehnyt niin lyhyitä päiviä ja päiväaikaan.
Ja lapsien kanssa ollaan nähty tietenkin joka päivä ja illat vietetty yhdessä ja aamuisin minä vienyt ne hoitoon.
Nyt, etenkin isompi on alkanut kiukkuamaan kun ei äitiä näe, tulen usein myöhään illalla tai lähden aikaisin aamulla.
Mummola on 100km päässä ja lapset siellä, ja toisinaan ovat kaikki sitten olleet tässä meillä.
Minustakin tuntuu todella pahalta kun en lapsia näe kun aina ollaan oltu niin paljon yhdessä.
Mutta töitäkin pitäisi tehdä ja elämässä mennä eteenpäin.
Monta vuotta mennyt niin minimituloilla elämisessä, että on ihanaa kun palkka kopsahtaa 2vkn välein tilille ja ei tartte aina olla miettimässä kaupassa, että mitä ostaa.
Lapsi on ikävissään jo kun ollaan sitten vapaa päivänä kotona yhdessä kun miettii, että milloin äiti taas menee töihin.
Ja kiukkuaa ja raivoaa sitten mulle.
Äh.
Syksyllä edessä muutenkin isoja päätöksiä lastenhoidon suhteen jos työt jatkuu.
Ja kiitos kun sain raapustaa aivomyrskyni tänne
