En voi sietää mieheni junttisukua... Eilen oli taas ilo ylimmillään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mahtava meno
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mielestäni olemme hyväksyneet tarpeeksi, kun olemme saapuneet paikalle, ottaneet hiljaisina vastaan asiatonta kritiikkiä ja epäkohteliasta utelua. Emme ole ylimielisiä, emmekä koppavia, korkeintaan tuossa seurueessa hiljaisempia ja rauhallisempia kuin muut.

Meidän koulutuksemme, alavalintamme, asumisemme ja perheemme arvosteluun ei ole oikeutta kelläkään, ainakaan tuolla tavalla päin naamaa ja vähätellen. Me emme kysy heiltä, miksi he juovat niin usein, miksi he eivät voi antaa ihmisten olla sellaisia kuin he ovat ja miksi he asuvat landella? Ihan peruskohteliaisuuksia, mielessään voi sitten olla mitä mieltä tahtoo.

Ja kyllä, minusta he ovat ajattelemattomia juntteja, mutta en ikinä sanoisi heille mitään niin törkeää päin naamaa. Kyllähän me tiedämme olevamme täysin erilaisia ihmisiä.
Opetelkaa pitämään puolenne. On ihan saamatonta, jos aikuisena ottaa asiatonta kritiikkiä hiljaisena vastaan. Joko näin tai sitten ette mene sinne. Passiivis-aggressiivinen marttyyriasenne on ihan suolesta.
 
[QUOTE="vieras";28696340]Ei mitä tahansa tarvitse sietää! Joillain ihmisryhmillä on joku ihme käsitys, että junttiutta vaan pitää suorastaan rakastaa.
[/QUOTE]

Juurikin näin. Olen törmännyt ihmisiin, jotka luulevat junttien olevan niitä sydämen sivistyneitä ja pitävät fiksusti käyttäytyviä ihmisiä ylimielisinä, itseään täynnä olevina, kylminä nipoina. Olen myös tuntenut ihmisiä, jotka pitävät mm. kasvissyöntiä ja rauhallista käytöstä/juomistapaa friikkeilynä, josta toisia saa arvostella ja joka on jostain syystä loukkaavaa pöydän alle itsensä ryyppäävien lihansyöjien mielestä.

Oma neuvoni aloittajalle on, että kylmän viileästi vain etäisyyttä miehen sukuun. Olette tekemisissä vain sen välttämättömimmän, jota ette hyvällä omallatunnolla pysty jättämään olematta. Sukua (ei puolisonkaan) ei ole kukaan valinnut, ja jossain välissä on mietittävä, millaisten ihmisten kanssa haluaa oman ainoan elämänsä ja vapaa-aikansa viettää.

Arvostelijoita löytyy varmasti ja aina on niitä, joiden mielestä kaikki pitää niellä, hyväksyä, antaa anteeksi ja päästä yli. Itse olin sellainen nuorempana ja voin vakuuttaa, että elämäni muuttui tasapainoisemmaksi ja onnellisemmaksi, kun päätin tehdä radikaalin muutoksen ja päättää itse, keiken kanssa olen tekemisissä, minkä verran ja millä perusteilla.
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
[QUOTE="vieras";28696387]Opetelkaa pitämään puolenne. On ihan saamatonta, jos aikuisena ottaa asiatonta kritiikkiä hiljaisena vastaan. Joko näin tai sitten ette mene sinne. Passiivis-aggressiivinen marttyyriasenne on ihan suolesta.[/QUOTE]

Passiivis-agressiivinen asenne opitaan niin nuorena, että siitä eroon pääseminen vaatii paljon työtä. Monet lapset ja nuoret kasvatetaan alistumaan ja tottelemaan vanhempiaan kyseenalaistamatta, muuten kotielämä on sietämätöntä. Vanhan ajan koulu, etenkin maaseudulla, vahvisti tätä toimintamallia ja meitä nelikymppisiä (ja vanhempia) alistuvia, omia rajojaan etsiviä naisia onkin paljon. En toisaalta arvosta nykynuortenkaan naisten itsekylläistä tapaa olla liian itsekeskeisiä ja suorasukaisia muiden ihmisten tunteista välittämättä.
 
Ei, tämän selvempää provosoituvaa ihmistä ei tosiaan voi olla olemassa. Ainakaan, jos kysytään miehen suvulta. :)

Mies on kärsinyt jo teini-ikäisestä asti sisaruksiensa ja vanhempiensa käytöksestä. Kuten aikaisemmin kerroin, hän on aina ollut erityylinen ihminen kuin edellä mainitut. Tästä syystä hän on saanut veetuilua jo osakseen ennen minuakin. Mieheni kuitenkin toki rakastaa perhettään, joten välien totaalinen katkaiseminen ei ole missään nimessä helppoa. Tilanne on kuitenkin pahentunut vuosi vuodelta, eikä kukaan selväjärkinen kai tälläistä menoa jaksakkaan.

Päätimme pitää nyt etäisyyttä tosiaan niin kauan aikaa, kunnes saamme sen anteeksipyynnön. Mies kuitenkin uskoo, että hänen siskonsa tietää olleensa kohtuuton, kunhan vain luonteenomaisesti meuhkaa vielä hetken.

En minä aio mieheni sukua mitenkään kieltää, mutta me molemmat olemme sitä mieltä, että pidempi tauko tekee enemmän kuin hyvää. Katsotaan sitten myöhemmin, miten toimitaan.
 
Se on kyllä kumma juttu, että aina kun me "hesalaiset" mennään jonnekin, niin ihmisillä on täysi oikeus arvostella meidän asuinpaikkaa. Miten Helsingissä voi kasvattaa lapsia? Kumpi on isompi, teidän kämppä vai meidän koirankoppi? Miten te selviätte niissä ruuhkissa? Helsingin haukkuminen on ikään kuin kunnon kansalaisen merkki.

Auta armias, jos meikäläiset alkaisivat arvostella maakuntaihmisten asuinpaikkoja. Miten te voitte asua täällä peräkylällä tulematta hulluksi? Saako täältä edes sushia? Mitä täällä voi ylipäätään tehdä talvisin? Johan oltais näreissään! Pääkaupunkifobia on ihme juttu.

Sitten kuitenkin ollaan mielissään tulossa kylään, kun tarvitaan halpaa yösijaa Lintsireissuilla. Tosin silloinkin on täysin oikeus arvostella pieniä pihoja, ihmispaljoutta ja mitä ikinä. EI TOISTEN KOTIA JUMANKAUTA TULLA ARVOSTELEEN!
 
  • Tykkää
Reactions: Echo ja MorbidMama
Olen katkaissut välejä omiin sukulaisiini paljon vähemmästäkin. Vietän mieluummin vapaa-aikaani itselleni mieluisten ihmisten kanssa. Sitä haluaa ympäröidä itsensä ihmisille, joita pystyy kunnioittamaan ja jonka parissa tulee hyväksytytyksi. Vähempään tyytyminen on minulle kohtuuton kompromissi.
 
Yleensä olen sitä mieltä että fiksumpaa on antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tuollaisten juttujen, mutta jos käytös on noin räikeää niin vaikeaahan se on. Toinen vaihtoehto on laukoa suoraan takaisin, tuon tyyppisille ihmisille ei muu auta.

Jos vielä tekemisissä olette, niin seuraavan kerran esim. ottaisin omat sapuskat mukaan. Syyksi ilmoittaisin (varmasti kysyttäisiin) että en viitsi taas nälissäni olla kun teillä ei yleensä ole mitään kasvisruokaa. Jos kysyttäisiin miksi hame on lyhyt, niin vastaisin että tykkään pitää tällaisia ja mullahan riittää kroppaakin siihen. Seksuaalivähemmistöjen osalta sanoisin ehkä etttä se on mun oma asiani eikä kuulu sulle. Eli siis kova kovaa vastaan, länkytys jatkuu kyllä varmasti selän takana mutta ehkä ei enää päin naamaa.
 
No junttia sukua, mutta ap miehineen varmaan ovatkin vähän koomisia, joten ymmärrän, että heistä on vitsailtu. Olette kyllä juntteja kaikki. Sinä ja miehesi, sekä sukunne. Oikeasti AP: katso peiliin!
 
On kyllä ap:lla pelisilmää, jos tiedossa on junttisuvun ryyppybileet ja vie tuliaisiksi punaviiniä.
Pullo kirkastahan sinne kuuluu viedä jos haluaa että lahjaa arvostetaan, tai jos haluaa hienostella niin halvinta blended-viskiä.
 
A.p ei osaa liikkua erilaisissa sosiaaliluokissa. Jos lähtee punkkupullo kainalossa kasvisruokailemaan ja seksuaalikasvattamaan juntteja, tulee turpaan. Lähditkö juhlimaan sankaria vai esittelemään sivistynyttä itseäsi?

T. Akateeminen, jonka ystäväpiiriin kuuluu monenlaisia ihmisiä
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
[QUOTE="Alli";28697064]A.p ei osaa liikkua erilaisissa sosiaaliluokissa. Jos lähtee punkkupullo kainalossa kasvisruokailemaan ja seksuaalikasvattamaan juntteja, tulee turpaan. Lähditkö juhlimaan sankaria vai esittelemään sivistynyttä itseäsi?

T. Akateeminen, jonka ystäväpiiriin kuuluu monenlaisia ihmisiä[/QUOTE]

Niinhän se menee, juntit ensin vaikka heikoille jäille.

Mä en akateemisesti koulutettuna pääkaupunkiseutulaisena naisena rupea olemaan mitään muuta kuin olen. Eihän näiltä junteiltakaan muuta vaadita, kuin olla oma, ah, niin ihana itsensä.
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
[QUOTE="mies";28697230]Toisaalta monen suomalaisnaisen kannattaman tasa-arvoteorian mukaan nainen ei tarvitse miehen "apuja" vaan pärjää itse.[/QUOTE]

Sillä ei ole sukupuolen ja tasa-arvon kanssa mitään tekemistä, että puolustaa kaveriaan/puolisoaan/läheistään.
 
[QUOTE="vieras";28696406]Passiivis-agressiivinen asenne opitaan niin nuorena, että siitä eroon pääseminen vaatii paljon työtä. Monet lapset ja nuoret kasvatetaan alistumaan ja tottelemaan vanhempiaan kyseenalaistamatta, muuten kotielämä on sietämätöntä. Vanhan ajan koulu, etenkin maaseudulla, vahvisti tätä toimintamallia ja meitä nelikymppisiä (ja vanhempia) alistuvia, omia rajojaan etsiviä naisia onkin paljon. En toisaalta arvosta nykynuortenkaan naisten itsekylläistä tapaa olla liian itsekeskeisiä ja suorasukaisia muiden ihmisten tunteista välittämättä.[/QUOTE]

Olemme alistujien yhteiskunta, se toimii meillä.

Mielestäni ihanteellista olisi olla alistumaton, mutta silti muita tarvitseva, herkkä ja heikko, oikeilla hetkillä.
 
[QUOTE="mies";28697239]Olemme alistujien yhteiskunta, se toimii meillä.

Mielestäni ihanteellista olisi olla alistumaton, mutta silti muita tarvitseva, herkkä ja heikko, oikeilla hetkillä.[/QUOTE]

Toisin oli Ranskan vallankumouksen aikaan, kun feministit ratsastivat olkiukoilla pitkin ulkomaita.

Mutta ulkomaillahan kaikki on paremmin.
 
[QUOTE="vieras";28697238]Sillä ei ole sukupuolen ja tasa-arvon kanssa mitään tekemistä, että puolustaa kaveriaan/puolisoaan/läheistään.[/QUOTE]

Mutta kyllä miehen apu on yleensä hieman kyseenalaista, jos kysyt tasa-arvon kannattajilta. Naisten tasa-arvoon kuuluu itsenäisyys ja riippumattomuus etenkin miehestä.

Tähän liittyy miehen oven auki pitämisen, käsisuudelman, takin päältä riisumisen, jne. dissaaminen. Kyseessä on alentuvuus naista kohtaan, jota ei voi sallia.
 
[QUOTE="vieras";28697246]Toisin oli Ranskan vallankumouksen aikaan, kun feministit ratsastivat olkiukoilla pitkin ulkomaita.

Mutta ulkomaillahan kaikki on paremmin.[/QUOTE]

Se on muuten Ranskan SUURI vallankumous. :)
 

Yhteistyössä