Mies ei halua matkustaa, arveluttaa lähteä yksin kahden pienen lapsen kanssa

["Matkakuume"]

Miten innoistaa mies matkustamaan? Aiemmin matkustelimme paljonkin, mutta mies on menettänyt mielenkiinnon kokonaan, tai ainakin lähes kokonaan. Hän itse sanoo syyksi sen, ettei matkustaminen lasten kanssa ole hauskaa (kun ei voi tutustua paikalliseen ilta- ja yöelämään, ja koska tulee ylimääräistä vaivaa), ja lisäksi hänellä ei ole kovin hyvä kielitaito. Itse arvelen oikeaksi syyksi sen, että hänellä on masennusta - tosin ei käy missään terapiassa eikä suostu menemäänkään - on silti myöntänyt, että saattaa olla masentunut, aiemmin kielsi asian.

Ennen lapsia matkustimme niin paljon kuin vain kohtalaisen pienituloisina pystyimme. Nyt, kun lapset ovat pieniä eivätkä ole vielä koulussa ja itse olen hoitovapaalla, olisi niin helppo sen puolesta lähteä. Itse aina innoissani katselen kaikkia matkakohteita, mitkä olisivat helppoja lasten kanssa, missä olisi kiva käydä ja innostun kun löydän vaikka halpalentoja näihin kohteisiin. Sitten kaikkeen mies sanoo, ettei huvita, ettei halua ja ettei ehkä enää koskaan matkusta minnekään.

Aiemmin en olisi ehkä uskaltanut lähteä yksin, mutta nykyisin kyllä uskaltaisin lähteä lasten kanssa - en siis pelkää mennä yksin ulkomaille, mutta se pelottaa, pärjäänkö oikeasti kahden noin pienen kanssa. Lapset ovat 5- ja 1-vuotiaita. Lisäksi tuntuu tosi ankealta, että mies on ihan täysin muuttunut. Ja harmittaa, ettei hän haluakaan nyt lasten kanssa mennä. Itse taas haluaisin antaa lapsillekin mahdollisuuden nähdä maailmasta jotain muutakin kuin kotikaupungin. Tuntuu myös ikävältä, jos me pariskuntana elämme täysin erillistä elämää emmekä tee asioita yhdessä.

Toki ymmärrän, etteivät kaikki tykkää, eikä ole pakko matkustaa. Mutta itselleni olisi sekin ok, että jos mies haluaa käydä vaikka matkalla ulkona (siis tutustumassa siihen iltaelämään), niin hän voi mennä ja minä voin olla lasten kanssa hotellisssa - itse kuitenkin ehkä käyn täällä Suomessa enemmän ulkona, eli kyse ei ole siitä, että minä olisin aina lasten kanssa ja mies huitelisi menoissaan. Ja jos mies ei jaksa tulla kaikkiin lastenkohteisiin, niin itselleni on ok, että menen niihin kolmisin lasten kanssa - säästäähän siinä rahaakin, jos pääsyliput ovat kalliit, ja itseäni ne kohteet saattavat oikeasti kiinnostaa, kun taas mies olisi ehkä niissä vain lasten takia. Siis esim. huvipuistot, lastenmuseot, yms. Eli en siis vaadi matkalla noudattamaan omia suunnitelmiani!

Ainoa paikka, mihin mies on nyt lasten synnyttyä suostunut lähtemään on Tukholma, ja vaikka se kiva paikka onkin ja esikoinen tykkää laivamatkustamisesta, niin itse kyllä kaipaan jotain muutakin.

Olisiko jotain vinkkejä, miten innostaa mies edes kokeilemaan jotain matkaa? Ja toisaalta, onko kokemuksia kahden pienen kanssa matkustamisesta yksin? Nimittäin jos mies vaan itsepintaisesti kieltäytyy lähtemästä, niin kyllä sitten lähden itsekseni noiden lasten kanssa - aloitan vaan jostain helpoista kohteista.

 

["vieras"]

mitä jos kokeilisitte ensin ihan kotimaassa

 

[Mep]

Pyydä joku ystävä/ kummeja/ mummoja mukaan. Itse en lähtisi yksin kahden pienen kanssa...milläs käyt esim. altaalta/ rannalta vessassa jollei ketään muuta vahtia ole.

Miehen innostamisessa en osaa neuvoa.... :-(

 

["Vieras"]

Yksin en lähtis ainakaan mihinkään rantalomakohteeseen kun kahden noin eri-ikäisen vahtiminen uimarannalla tai altaalla ois aika hermojaraastavaa. Jos 1v taapertaa karkuun ja lähdet perään niin karotat sillä aikaa isomman näkyvistä jne..
Ja jos 5v:lle tulee kaupungilla pissahätä joudut raahaamaan lastenrattaat ja taaperon mukaan pieneen vessaan jne.
Tuskin se mitään lomaa olis, ainakaan sulle.

Suostuisko mies lähtemään vaikka pärnuun tai riikaan? Toisaalta kotimaassakin on lapsille paljon nähtävää..

 

["vieras"]

jos lähdette reissuun kolmistaan lasten kanssa niin suosittelen esim. tjäreborgin sunwing family resort-hotelleja, joissa itse pärjäisin ja viihtyisin yksin lasten kanssa.
leikkipaikat ja ruokailu hotellialueella, hyvä ranta vieressä ja lapsille toimiva allasalue niin ettei välttämättä sinun tarvitsisi yksin lähteä kuin pikkaisen rattaiden kanssa muualle tutustumaan.

pahimpana ongelmana tuossa yksinreissaamisessa olisi ruokailu, eli se kuinka saat itse syötyä. noissa sunwingeissa missä me ollaan lasten kanssa oltu, iltaruokailun yhteydessä ruokailupaikalla on näytetty tomia ja jerryä joten sinunkin isompi lapsi osaisi varmasti jo katsoa niitä mutta tuo vuoden vanha...joko laitat rattaisiin kiinni viereesi ja keksit tekemistä tai otat tosiaan vaikka lasten kummitädin tms. mukaan.
mutta siis noihin hotelleihin uskaltaisin lähteä yksin lasten kanssa.
meilläkin mies oli vastahakoinen aluksi tekemään mitään lasten kanssa mutta huomasi sitten että kyllähän se sujuu kunhan ei oleta että matkailu on samanlaista lasten kanssa kuin ilman lapsia.
voithan sinä antaa miehen mennä toisaalta sitten itse tutustumaan iltaelämään tms. nähtävyyksiin ja vietät enemmän itse lomaa lasten kanssa???

 

[Madicken04]

Jos miehellä on masennusta se vaikuttaa varmaan muuhunkin arkeen ja olisi kyllä syytä hoitaa.

Mitä matkusteluun tulee niin jos normaali houkuttelu ei toimi niin en tiedä millä saisi mukaan. Toisaalta en usko että masentunut ja vastentahtoinen mies olisi edes kiva matkakumppani, varsinkaan kun on lapsiakin siinä mukana.

Voisin kuvitella matkustavani yksinkin tuon ikäisten kanssa, mutta toisaalta lomamatkalla kaipaisin myös sen toisen aikuisen seuraa vaikka lasten kanssa pärjäisikin. Jos joku kaveri tai sukulainen lähtisi mukaan?

 

[Coffee Break]

Mulle tulee kaksi asiaa mieleen mitkä voi vaikuttaa miehen matkustusintoon. Eka on se että se meinaa että matkustaminen vie suht paljon rahaa eikä sitä sen mielestä ole teillä tarpeeksi ylimääräisenä. Toka on se että se luulee ettei lasten kanssa voi mennä katselemaan paikkoja joita se ehkä kokisi mielenkiintoiseksi.

 

["Matkakuume"]

Mulle tulee kaksi asiaa mieleen mitkä voi vaikuttaa miehen matkustusintoon. Eka on se että se meinaa että matkustaminen vie suht paljon rahaa eikä sitä sen mielestä ole teillä tarpeeksi ylimääräisenä. Toka on se että se luulee ettei lasten kanssa voi mennä katselemaan paikkoja joita se ehkä kokisi mielenkiintoiseksi.

Olet oikeassa. Nämä pitävät takuulla paikkansa :/

Ei meillä kauheasti rahaa olekaan. Mutta olen silti (kyllä, minä yksin) säästänyt jonkin verran., Mihinkään kalliisiin kaukomatkoihin ei olisi rahaa, mutta harkiten valittuun Euroopan kohteeseen kyllä. Ja kun kerran minä sitä rahaa säästän, niin tavallaan ei olisi hänen menoistaan pois. (Itselläni on hitusen isommat tulot, siksi mahdollista.)

En sitten tiedä, miten sen innostaisi - koska kyllähän lapsia usein kiinnostaa moni sellainenkin kohde, minkä ensin ajattelisi aikuisten kohteeksi. No, omaa miestäni eivät taida museot tms kauheasti kiinnostaa, mutta itse tykkäsin niistä lapsenakin. Ja joka päivähän ei tarvitse edes mitään kauhean ihmeellistä tehdä, itse ihan mielelläni vaan kiertelisin, istuskelisin puistossa ehkä piknikillä jne.

 

[ruutiukko]

Mulle tulee kaksi asiaa mieleen mitkä voi vaikuttaa miehen matkustusintoon. Eka on se että se meinaa että matkustaminen vie suht paljon rahaa eikä sitä sen mielestä ole teillä tarpeeksi ylimääräisenä. Toka on se että se luulee ettei lasten kanssa voi mennä katselemaan paikkoja joita se ehkä kokisi mielenkiintoiseksi.

ja lomalla joutuu kuuntelemaan normaalia enemmän lasten ja eukon kiukuttelua ja kaiken hyvän päälle joutuu luultavasti vielä seilaamaan selipaatilla

 

[hoi]

Mieheni ei pidä etelästä eikä lämmösta ja siksi olen jo 5 vuotta matkustanut yksin kolmen lapsen kanssa.Ekana vuonna iät oli 0-8v, tänä vuonna 4-13v.

Elämä on juuri niin hankalaa kun siitä tekee, mun mielestä lasten kanssa ei ole hankalaa.

 

["Matkakuume"]

Kiitos kaikille kommenteista! Olen kyllä itsekin miettinyt, että pyytäisin jonkun ystäväni mukaan (mieluiten sellaisen, jolla olisi lapsi, mutta ei miestä), ja ei se huono vaihtoehto olekaan. Joidenkin ystävien kanssa on vaan tosi hankala sovittaa aikatauluja yhteen, kun kaikilla on työt tai muut kiireet, ja aika moni reissaa perheenä - ja lapsettomia taas kiinnostaa se yöelämä, eli heitä ei välttämättä niin inspiroi sellainen lasten ehdoilla matkustaminen. Mutta tuo on tietty yksi vaihtoehto, kun vaan sopiva matkaseura löytyy.

Kotimaassa on vähän matkustettukin lasten kanssa, mutta itseäni eivät kotimaan kohteet jaksa kauheasti innostaa juuri nyt. Olen täällä Suomessa niin paljon pyörinyt jo ja asunutkin usealla eri paikkakunnalla. Mutta kyllä joihinkin lastenjuttuihin on täällä matkustettu sekä käyty ystävien luona. Toki haluan Suomeakin näyttää lapsille, mutta nyt olisi kauhea matkakuume nimenomaan ulkomaille, kun en ole piiitkään aikaan päässyt minnekään (paitsi sinne Tukholmaan).

Unohdin mainitakin, että nimenomaan Euroopan kaupunkikohteista olisi kyse - itse en oikein ole rantalomaihmisiä, ja ajattelin alussa mennä sellaisiin paikkoihin, joihin ei ole kovin pitkät lennot. Ehkä sitten, kun molemmat l,apset ovat uimataitoisia, voisi mennä noihin rantakohteisiin. Nyt olisin menossa johonkin pieneen kaupunkiin tai "pieneen" suurkaupunkiin (en siis Roomaan tai Pariisiin, vaan esim. juuri vaikka Riikan ja Pärnun tapaisiin, joita ketjussa ehdotettiinkin). Mies on toistaiseksi vaikuttanut haluttomalta myös näihin tämäntyyppisiin

On totta, että se masennus pitäisi hoitaa. Siihen liittyy paljon elämäntilanteeseenkin liittyviä asioita - miehellä siis hankala oma elämäntilanne, mutta on siinä muutakin. Kai jotenkin toivon sitäkin, että kun tehtäisiin kivoja asioita, hän huomaisi, että elämästä voi vielä nauttia, vaikka on ehkä tuntunut muulta.

Juuri nämä ruokailut ja muut käytännön asiat minua mietityttävät, samoin tavaroiden raahaaminen (pitäisi kuitenkin saada meidän tavarat SEKÄ taaperon rattaat kuljetettua sekä huolehdittua esikoisestakin) ja kyllä tietysti moni muukin asia.

 

["Matkakuume"]

Mieheni ei pidä etelästä eikä lämmösta ja siksi olen jo 5 vuotta matkustanut yksin kolmen lapsen kanssa.Ekana vuonna iät oli 0-8v, tänä vuonna 4-13v.

Elämä on juuri niin hankalaa kun siitä tekee, mun mielestä lasten kanssa ei ole hankalaa.

Olen ihan samaa mieltä - ainakin osittain. Mutta juuri nyt kaipaisinkin kokemattomana hyviä neuvoja, vinkkejä ja ehkä rohkaisuakin tuohon pienten kanssa matkustamiseen.

Mitä mielestäsi kannattaa ottaa huomioon? Mitä yllätyksiä voi tulla, miten kannattaa varautua? Millaiset kohteet ovat sinusta toimineet, millaiset ei? Missä esim. itse olet ollut siellä Etelässä, siis missä paikassa, millaisessa hotellissa, mitä olette tehneet jne?

Entä miten lennot ovat sujuneet? Mitä vinkkejä voisit sinne lennolle antaa?

 

[M32]

No ei matkustaminen lasten kanssa olisi minustakaan hauskaa. Minulle matkustamisessa on oleellista vapauden ja itsenäisyyden kokemus, huolettomuus sekä mahdollisuus ottaa riskejä ja kärsiä tarvittaessa epämukavuuttakin. Lasten kanssa matkaillessa täytyy mennä hitaamman ja kärttyisimmän tahdssa. Ei kiitos.

 

[Coffee Break]

Halpiskohteista Budapest on helppo kohde, koko perheelle tai sitten vain äiskälle ja lapsille jos se mies nyt jää rannalle ruikuttamaan. Jos iskä lähtee mukaan niin House of Terror, sotamuseo, labyrintti, Citadel ja Hospital In The Rock on sellaisia jotka kiinnostaa miehiä, eikä kansallismuseokaan kovin huono ole. Bonuksena Budapestissä on edulliset hyvät ruuat ja juomat.

 

["..."]

Sinuna kysyisin ihan reippaasti niiltä sinkkuystäviltäsi, josko joku haluaisi lähteä mukaan. Varsinkin, jos sinulle on tuttavapiirissä yli 30v tai jopa yli 40v sinkkunaisia. Kaikilla heistäkään ei ole matkaseuraa omasta takaa ja yksin on tylsä jatkuvasti reissata. Saattaisit hyvinkin löytää heistä matkakumppanin. Toinen vaihtoehto voisi olla joku oma vanhempi naissukulaisesi, tätisi tms.