Mitä mieltä tällaisesta koiranomistajasta

[Itse kissaihminen]

Mitä mieltä olette: eräs läheisen perheen tyttö halusi joitain vuosia sitten (13-14-vuotiaana) koirainnostuksessaan vanhemmiltaan ensin yhden koiran, sitten myöhemmin toisenkin samanrotuisen koska ensimmäinen oli ilmeisesti liian ylivilkas/oppimaton luonne. Koirat ovat sellaista energistä rotua, joka tarvitsisi paljon aktiviteettiä ja liikuntaa. Hän koulutti koiria jämäkästi, suorastaan mustasukkaisesti, ja jaksoikin harrastaa agilityä yms. näiden koirien kanssa usean vuoden ajan, tosin kahdesta koirasta ensimmäinen tuntui jäävän ajan myötä toisen, "paremman" koiran varjoon. Viimeisen n. vuoden aikana tyttö kuitenkin innostui jo muista harrastuksista eikä enää käynyt koirien kanssa (ainakaan aktiivisesti) kilpailuissa ym.

Tänä kesänä tyttö (nyt 18-19) muutti asumaan pois kotoaan toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja jätti koirat vanhemmilleen. Perheessä ei ole nuorempia lapsia eli vanhemmat jäivät keskenään koirien kanssa. He pitävät tietenkin koirista hyvää huolta, mutta heillä on kuitenkin jo iän tuomia tuki- ja liikuntaelinvaivoja eivätkä he pysty aktiivisesti lenkkeilyttämään/harrastamaan koirien kanssa. Niinpä koirat joutuvat olemaan lähes yksinomaan kotona ja kotipihassa.

Harmittaa ja suututtaa koirien puolesta, kun aikaisemmin niin tarkka, huolehtiva emäntä tuolla tavalla lähti ja jätti eikä tunnu olevan enää kovin kiinnostunut niistä, vaikka nuorempana oli kova "alkuhuuma". Tietysti sinänsä asiat ovat koirilla hyvin, että ne saavat asua tuttujen ihmisten kanssa tutussa talossa. Varmasti surkeampiakin kohtaloita on olemassa mutta harmittaa silti.

No eihän asia sillä lailla minulle kuulu kun eivät ne minun koiriani ole. En arvostele heille asiaa ääneen vaan pidän nämä mölyt mahassani. Onko muita joiden mielestä on kurjaa tuollainen "hylkääminen"? Vai meneekö tytön teini-ikäisyyden ja "koirakuumeen" piikkiin ettei hän ajatellut elinikäistä vastuuta näistä hienoista eläimistä, ja onko se hyväksyttävää. Itse en sulattaisi asiaa jos omat lapset haluaisivat koiran ja hylkäisivät sitten tuolla tavalla.

 

["Vieras"]

Siis kuinka vanhoja ne vanhemmat on? Jos niin raihnaisia jo ovat, että eivät pysty koirien kanssa liikkumaan.

Kyllä mä ymmärrän, että koirat jäivät vanhaan kotiin. Tärkeää nuorelle opiskella, eikä siinä välttämättä ehdi koirien kanssa kovin harrastamaan.

 

["hmmm"]

Jos teinille hankitaan koira, niin kyllä se vielä on vanhemman vastuulla.

 

[nojaa]

Minulla oli myös tuollainen tilanne kun aikoinaan muutin pois. Olisin halunnut ottaa koirani mukaan, muttei siitä olisi tullut mitään. Koira oli jo lähemmäs 10-vuotta ja tottunut koko ikänsä asumaan omakotitalossa. Kyllä kerran kokeiltiin koiran tuloa minun luokseni, mutta ei sellainen iso vanha koira enään osannut pienessä kerrostalo asunnossa asua.

 

["vieras"]

Sä et ehkä tiedä sitä että koiralla saattaa kerrostalossa olla kova eroahdistus ja haukkuu sitten yksikseen koko päivän. Ei ole niin yksiselitteisiä juttuja. Mun ystäväni otti koiransa mukaan kun lähti opiskelemaan mutta se oli todella vaikea kun koira järsi yksin päiväksi jäätyään sisällä kaikkea. Oli kuitenkin tottunut siihen että on tilaa ja ihmisiä. Eli tuokin koira muutti takaisin kaverini lapsuudenkotiin ja voi siellä hyvin.

Mutta tosiaan vähän edesvastuutonta ottaa koiraa jos siitä ei halua huolehtia. Minusta vanhemmat toisaalta ovat velvollisia koirasta huolehtimaan jos ovat alaikäiselle sellaisen ostaneet. Minä en ostaisi.

 

[eikö tämä ole selvä]

Itse en sulattaisi asiaa jos omat lapset haluaisivat koiran ja hylkäisivät sitten tuolla tavalla.

Jos sun lapset haluavat koiran, päätös koiran hankkimisesta on sinun, koira on sun vastuulla, ja jos lapset sitten kyllästyvätkin koiraan (kuten hyvin usein käy), vastuu koiran hyvinvoinnista on edelleen sinulla. Koiria ei hankita lapsille.