Ovatko kaikki palstalaiset oikeasti ilman ystäviä ja kavereita live-elämässä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onko näin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Ystävä;28919196:
On ystäviä ja ainakin kerran viikossa niitä näenkin. On tyttöjeniltaa kun kokoonnutaan viinilasillisten äärelle, käydään sillon tällön kaupungilla ja miehet hoitaa lapsia. Meillä on aina ollu sopimus et vaikka lapsia onkin niin ystävyyttä ja aikuisten hauskanpitoa ei unohdeta. Lisäksi kaksi siskoa ja molempien vanhemmat asuu lähellä.

Jotain tyttöjeniltoja mä just kaipaisin. Ois siistiä, jos ois sellanen kaveriporukka, jonka kanssa tehtäisiin jotain juttuja aina vaihtelevalla kokoonpanolla ja välillä kaikki pääsisi mukaan jne.

Mulla ei oo ikinä ollut mitään porukkaa, enkä muistaakseni ole ollut missään tyttöjen illassa, joten odotan josko joskus pääsisi sellaiseen. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja onko näin;28919205:
No voi kuule!!!! :D ;) Voisin siirtyä samalle spekulointilinjalle ja sanoa, että kuka alkaa etsiä serkkujaan nelikymppisinä?

:D :D :D Voi hyvänen aika sentään. Montako pitäisi luetella ;) äitini serkku, naapurin "täti" joka alkoi harrastamaan sukututkimusta, miehen isän täti joka vanhempiensa eron jälkeen ollut pitänyt yhteyttä isänsä puoleiseen sukuun.....
 
Harvoin olen yksin (valitettavasti), mutta en silloinkaan yksinäinen. Ystäviä ja kavereita on ihan riittämiin, eikä palsta millään tapaa ole heidän korvike, vaan ajankulua esim. tilanteissa, joissa nyt ei muutakaan tärkeämpää ole käsillä.
 
Jotain tyttöjeniltoja mä just kaipaisin. Ois siistiä, jos ois sellanen kaveriporukka, jonka kanssa tehtäisiin jotain juttuja aina vaihtelevalla kokoonpanolla ja välillä kaikki pääsisi mukaan jne.

Mulla ei oo ikinä ollut mitään porukkaa, enkä muistaakseni ole ollut missään tyttöjen illassa, joten odotan josko joskus pääsisi sellaiseen. :D

Tosi harmi kyllä. Toivottavasti pääset viä joskus moiseen. Kyllä aikuisena on vaikea " hankkia" ystäviä, varsinkin jos ei tykkää rampata missään mammatapahtumissa. Mun ystäväpiiri on sieltä kakarasta asti kulkenu mukana. Uudet ystävät on tullu lähinnä työn kautta, mut hyviä ystäviä sieltäkin löytyy. Vinkkinä: Kannattaa aina lähteä kissanristiäisiin, jos kutsutaan. Vaikka et tuntisi juuri ketään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ystävä;28919250:
Tosi harmi kyllä. Toivottavasti pääset viä joskus moiseen. Kyllä aikuisena on vaikea " hankkia" ystäviä, varsinkin jos ei tykkää rampata missään mammatapahtumissa. Mun ystäväpiiri on sieltä kakarasta asti kulkenu mukana. Uudet ystävät on tullu lähinnä työn kautta, mut hyviä ystäviä sieltäkin löytyy. Vinkkinä: Kannattaa aina lähteä kissanristiäisiin, jos kutsutaan. Vaikka et tuntisi juuri ketään.

Juu, mä oonkin nyt ens kuussa menossa kissanristiäisiin josta en tunne kuin juhlakalun vaimoineen, mutta aikomus olla sosiaalisena liikenteessä. :)

Mulla taitaa johtua tää ihan siitä, että lapsuudessa olin vähän sellanen väliinputoaja (en päässyt "tavisten" piireihin täysin sisälle perheen uskonnollisuudesta johtuen, mutta sitten kuitenkin olin liian vapaamielinen päästäkseni "piireihin" yhteisönkään keskuudessa) ja muutin nuorena toiselle puolelle Suomea.
Sitten sainkin lapsen ja se taas heilautti mut jonnekin välimaastoon, etenkin kun yksin on niin ei saa edes miehen kautta sosiaalista elämää/uusia kavereita.

Luulen, uskon ja toivon kyllä, että tilanne helpottaa kunhan saan tuon lukion pois alta (aikuispuolella suoritan pääasiassa etänä, eli sieltä ei kavereita saa) ja pääsen päätoimisiin jatko-opintoihin, joiden parissa luultavasti muotoutuu jonkinlaista tiiviimpääkin porukkaa. :)
 
On joo, mutta ei tarpeeksi täällä asuinpaikkakunnalla.

Kaipaan siis sosiaalista elämää nykyistä enemmän ja nimenomaan sellaisia kavereita, jotka vain tupsahtaisivat illalla kahville tai mä voisin mennä vaan niille.
Sellasta mutkatonta hengailua.

mulla oli kaveri jonka luokse pystyi menemään kahville ja hän kävi myös minun luonna. noh muutin paikkakunnalta pois ja hän myös ja nyt ei enään edes soitella.. harmittaa, mutta asuu vielläkin kaukana. nyt kun minusta on tullut äiti on jotenkin ystävät jääneet. kovasti yritän käydä esim perhekahvilassa mutta ei ole tullut kun"tuttavia" ei tosi ystävää.. sellasta kaipaisin itsekkin.
 
Juu, mä oonkin nyt ens kuussa menossa kissanristiäisiin josta en tunne kuin juhlakalun vaimoineen, mutta aikomus olla sosiaalisena liikenteessä. :)

Jos puhut niistä kissanristiäisistä mistä luulen sun puhuvan (mä ku en muista millon ne on, onko ne ens kuussa?) niin mä tuun sinne kans :D Mulla on ihan sama ongelma, että oon aina ollu väliinputoaja, mulla tosin johtuen jatkuvasta muuttamisesta. Pitäs löytää täältäkin päin enemmän kavereita eli sosiaalisena vaan kissanristiäisiin :D
 
  • Tykkää
Reactions: Pin ja fortunate
Juu, mä oonkin nyt ens kuussa menossa kissanristiäisiin josta en tunne kuin juhlakalun vaimoineen, mutta aikomus olla sosiaalisena liikenteessä. :)

Mulla taitaa johtua tää ihan siitä, että lapsuudessa olin vähän sellanen väliinputoaja (en päässyt "tavisten" piireihin täysin sisälle perheen uskonnollisuudesta johtuen, mutta sitten kuitenkin olin liian vapaamielinen päästäkseni "piireihin" yhteisönkään keskuudessa) ja muutin nuorena toiselle puolelle Suomea.
Sitten sainkin lapsen ja se taas heilautti mut jonnekin välimaastoon, etenkin kun yksin on niin ei saa edes miehen kautta sosiaalista elämää/uusia kavereita.

Luulen, uskon ja toivon kyllä, että tilanne helpottaa kunhan saan tuon lukion pois alta (aikuispuolella suoritan pääasiassa etänä, eli sieltä ei kavereita saa) ja pääsen päätoimisiin jatko-opintoihin, joiden parissa luultavasti muotoutuu jonkinlaista tiiviimpääkin porukkaa. :)

No niin hyvähyvä. Sinne vaan porukkaan mukaan rohkeesti. Opiskelu on kyl yks parhaista tavoista saada kavereita (jos nyt ei ole tarkoituksella erakko). On aina aihetta josta alottaa keskustelu ja pakollakin ryhmätöissä tms tulee oltua kontaktissa. Eiköhän se sullakin siitä ala kaveripiiri laajenemaan! :)
 
On joo, mutta ei tarpeeksi täällä asuinpaikkakunnalla.

Kaipaan siis sosiaalista elämää nykyistä enemmän ja nimenomaan sellaisia kavereita, jotka vain tupsahtaisivat illalla kahville tai mä voisin mennä vaan niille.
Sellasta mutkatonta hengailua.

Etkö sinä tutustunut Tiiruun plussan kautta vai oliko hän jo entisestäänkin tuttu? Vai eikö hänellä ole mitään ystäväporukoita joiden kanssa oleskella ja olette vain kahdestaan? Muistelenko minä omiani?
 
Yksi ystävä on 200km päässä ja toinen 300km päässä. Nykyisellä paikkakunnalla olen asunut kohta 7 vuotta, ja yrityksestä huolimatta en ole hyvänpäiväntuttuja kummempia kavereita löytänyt. Sukua ei käytännössä ole - tai on olemassa, mutta vanhemmat erisitivät meidät lapset heistä jo varhain, ja suurinta osaa en tunnistaisi vaikka tulisivat kadulla vastaan. Ja lähimmätkin asuu 400km päässä.

Olen yrittänyt tutustua ihmisiin harrastuksissa, nettipalstojen tapaamisissa, töissä... Hyvin yksipuoliseksi on jäänyt, eli jonkin verran saan seuraa niin että itse kyselen ihmisiä vaikka jumppaan tai kahville, mutta jos jään odottamaan itse kutsua ei sitä ikinä tule. Luovuttanut olen monen kohdalla, kun en enää jaksa/viitsi/ilkeä olla aina se aloitteentekijä.

Tällä hetkellä ei sitten olekaan ketään kaveria (miehen lisäksi) tällä paikkakunnalla, enkä tiedä jaksanko enää edes etsiä.. Joskus aloin laskemaan ihmisiä "kuinka monen kanssa olen yrittänyt ystävystyä niin, että ystävyys hiipuu siihen ettei toinen osapuoli ikinä ota yhteyttä" ja taisin päästä johonkin 20:een... Ehkä siinä on jo ihmisiälle yritystä tarpeeksi, ei enää jaksa uskoa. Mieluummin luovuttaa kuin että aina vain pettyy ja saa lisätä yhden tyypin tuolle palstalle.
 
Ei mulla oo enää suvun ulkopuolisia ystäviä, on silti ihmisiä joille voin purkaa mieltäni. Välillä vaan on mukava purkaa sitä tännekin. Ja tää on parempaa viihdettä ku vaikka tv.
 
6 Ystävää ja liuta kavereita.
Se on jännä miten noien kuuden kanssa ne puheenaiheet ovat jakautuneet, aina riippuen asiasta, ilosta tai surusta sitä soittaa jollekin tietylle jonka kanssa tietää juuri siitä asiasta olevansa samalla aaltopituudelta ja jolta uskoo parhaimman neuvon saavansa. :)
Ja se on ihana myös tietää olevansa sellainen ystävä jolle soitetaan kun jotain erityistä on sydämellä :)
 
Onhan noita. Vaikka harvalla ikäiselläni on vielä lapsia, jossain määrin elämät kulkevat tällä hetkellä hieman eri polkuja, mutta opinnot ja työt sentään ovat yhdistävä tekijä edelleen. Tämä on tätä hetkeä. Mutta jos pointtina oli että haenko täältä kaverin korviketta niin en, tää on se paikka missä aivot voi jättää narikkaan ja huljutella varpaita toisen smoothiessa.
 
On, mutta tapaan heitä harvoin - ehkä kerran parissa kuukaudessa. Mulla on lapsia ja kavereilla ei, se ehkä eniten vaikuttaa siihen, että harvoin nähdään kun itsellä on harvoin lapsivapaita hetkiä ja toisaalta kavereilla muuten kiirettä ja menoa.

Miehen kanssa tulee enimmäkseen juteltua sellaisista asioista, jotka painaa mieltä. Meillä on aika hvin toimiva suhde, joten harvemmin on mitään tarvetta purkaa mieheen liittyviä juttuja (että siis olis pakko puhua jollekin muulle). Toki jotain juttuja on, joita ehkä toinen nainen ymmärtää miestä paremmin.
 

Uusimmat

Yhteistyössä