Teenkö väärin 2,5v lapsen kanssa joka ei syö ruokia?

[urfff]

Ei siis syö mitään kunnon ruokaa, on tehnyt nyt totaalisen lakon ruokien kanssa, bvaikka olis semmoista mitä on ennenkin syönyt. Lapsi ollut koko ikänsä ERITTÄIN huono syömään, eli ei oo mitään kautta menossa mun mielestä. Mutta siis, teenkö väärin, jos en anna esim. leipää kun ei syö ruokaansa, vaan saa odottaa seuraavaa ateriaa. Välillä on ollut niin että on odottanut nälkäisernä ruokaa jo pöydässä kun olen sitä ollut valmistamassa, mutta kun ruoka tulee pöytään ei suostu edes maistamaan sitä.. Todella huolestunut ja epätoivoinen olo syömisen kanssa, mikään kiristys, namilla houkuttelut tms ei toimi.

 

[leijona-76]

Ruoasta ei kannatakaan tehä mitää taistelua. Pöytään ja jos ei mene ni kiitos ja seuraavalla kertaa uusi yritys. Mun jäärä ei myöskään syö jos ei syö ja turha lahjoa tms. Tarjoan ja se siitä ruokailusta jos ei kelpaa.

 

[näin]

Suosittelen ravintoterapeutin luona käyntiä auttoi meillä, antoi hyviä neuvoja!

 

["vieras"]

Älä tee pahaa ruokaa. Kyllä lapset syö jos ruoka on maukasta.

 

[app]

jotain apua oon ajatellutkin syömiseen kysyä jostain, ravintoterapeutti kuulostaa ihan hyvältä. ei musta ole hyvä että lapsi elää pelkällä jogurtilla, maidolla ja leivällä (pelkkää margariinia päällä)... marjat, smoothiet ei mitkään meillä kelpaa. koitan aina tehdä terveellisiä aterioita/välipaloja yms mutta kun ei tuo syö.

 

[app]

[QUOTE="vieras";28932480]Älä tee pahaa ruokaa. Kyllä lapset syö jos ruoka on maukasta.[/QUOTE]

no mutta kun tuo ei suurimmaksi osaksi edes MAISTA, niin miten helkutissa se voi sitten tietää onko ruoka hänen mielestään pahaa vai hyvää?

 

[Kolme ruokalajia]

Minulla on saman ikäinen lapsi, ja kehottaisin luopumaan ensinnäkin niistä kiristyksistä, lahjonnoista ym.

Meillä parhaiten on toiminut se, että ruokapöydässä istutaan ja syödään kaikki yhdessä ja jutellaan mukavia. Tai sitten ei syödä, mutta edelleen tunnelma pyritään pitämään mukavana. Leluja ei saa sinne tuoda, mutta usein kerron improvisoitua satua, jossa esim. maitopurkki ja maitolasi seikkailevat. Sadun käännekohdissa sitten vähän haukataan ruokaa, jos muuten ei maistu.

Leipä ei meillä kuulu muutenkaan pääaterioille. Vähän alkusalaattia sen sijaan pitää syödä ennen pääruokaa. Inhokkiruokien kerralla tarjotaan pieni annos eilisiä herkkuruokien jämiä. Lounaalla aina jokin pieni jälkiruoka, hedelmä tms.

Aikaa tähän toki menee, mutta sitä kotihoidossa on. Ylipäätään kiire tuntuu olevan lapsen ruokahalun pahin vihollinen.

 

["vieras"]

Elä anna leipää lämpimän ruoan sijasta!! Se on ihan vihoviimesintä hommaa, lapsi ei silloin ainakaan totu syömään kunnon ruokaa ruoka-aikoina.

 

["vieras"]

Minulla on saman ikäinen lapsi, ja kehottaisin luopumaan ensinnäkin niistä kiristyksistä, lahjonnoista ym.

Meillä parhaiten on toiminut se, että ruokapöydässä istutaan ja syödään kaikki yhdessä ja jutellaan mukavia. Tai sitten ei syödä, mutta edelleen tunnelma pyritään pitämään mukavana. Leluja ei saa sinne tuoda, mutta usein kerron improvisoitua satua, jossa esim. maitopurkki ja maitolasi seikkailevat. Sadun käännekohdissa sitten vähän haukataan ruokaa, jos muuten ei maistu.

Leipä ei meillä kuulu muutenkaan pääaterioille. Vähän alkusalaattia sen sijaan pitää syödä ennen pääruokaa. Inhokkiruokien kerralla tarjotaan pieni annos eilisiä herkkuruokien jämiä. Lounaalla aina jokin pieni jälkiruoka, hedelmä tms.

Aikaa tähän toki menee, mutta sitä kotihoidossa on. Ylipäätään kiire tuntuu olevan lapsen ruokahalun pahin vihollinen.

Salaattia kuuluu olla puolet lautasesta. Kaikkein paras on laittaa se lämpimän ruoan viereen aivan normaalisti.

 

[app]

[QUOTE="vieras";28932501]Elä anna leipää lämpimän ruoan sijasta!! Se on ihan vihoviimesintä hommaa, lapsi ei silloin ainakaan totu syömään kunnon ruokaa ruoka-aikoina.[/QUOTE]

no en annakkaan, kysymys olikin että teenkö väärin kun en anna

 

[Kolme ruokalajia]

[QUOTE="vieras";28932506]Salaattia kuuluu olla puolet lautasesta. Kaikkein paras on laittaa se lämpimän ruoan viereen aivan normaalisti.[/QUOTE]

Sivistysmaissa alkuruoka syödään omalta lautaseltaan.

Itselleni lapsena oli suuri kauhistus, jos lämmin ruoka ja salaatti koskettivat toisiaan, enkä vieläkään siitä pidä. Lieneekö sitten minulla jotain autistisia piirteitä.

 

[leijona-76]

no en annakkaan, kysymys olikin että teenkö väärin kun en anna

juu et tee väärin. Töissä saa näiden kanssa ihmetellä jotka söis vaa leipää ja maitoa. Ruokaa ei hipastakaan ja hyitellään. Vaaditaan leipää vaan. Varmaan kotona sitte saavat.

 

["mammina"]

No en todellakaan antaisi leipää omalle 2-vuotiaalleni, jos ei ruoka kelpaa! Meillä pitää maistaa kaikkea ja niin kauan pöydässä istutaan, että tehtävä on suoritettu. Ja maistaminen ei tosiaan tarkoita herneen kokoista palaa, vaan ihan lusikallisia.

 

[Kolme ruokalajia]

juu et tee väärin. Töissä saa näiden kanssa ihmetellä jotka söis vaa leipää ja maitoa. Ruokaa ei hipastakaan ja hyitellään. Vaaditaan leipää vaan. Varmaan kotona sitte saavat.

Tai sitten eivät.

Toiset lapset ovat shakaaleja, jotka tyytyväisinä vetävät kaiken. Toiset lapset taas ovat luonnostaan epäileväisiä. Jokin ruoan koostumuksessa, värissä, maussa, herättää heissä epäilyksiä. Ehkä luonnon keino varmistaa, että lapsi ei syö ravinnoksi kelpaamattomia asioita.

Aikuisesta tuntuu pahalta ja loukkaavalta, ettei hyväksi tiedetty ruoka kelpaa. Mutta lapsi ei itse välttämättä voi sille mitään. Häntä voi tukea ja kannustaa maistamaan, mutta samalla pitäisi jollakin tavalla ymmärtää, että kyse voi olla vaistonvaraisesta toiminnasta.

Terveisin eräs, joka on itsekin ollut nirso lapsi.

 

["Vieras"]

Laita tarjolle ruoalla tuoreita vihanneksia, keitettyjä vihanneksia, sitten sitä ruokaa niin että eri ruoat ei koske toisiaan, esim kastike perunan viereen jne. Maitoa. Siinä on jo neljää eri vaihtoehtoa tarjolla joten pitäis jotain löytyä nirsollekin. Jos sitten syö pelkkiä makarooneja niin sitten syö. Kaksvuotiaan kuuluukin nirsoilla joten siihen ei kannata kiinnittää juurikaan huomiota, tarjoaa monipuolisesti ruokaa ja antaa lapsen nirsoilla ihan rauhassa vaan.

 

["Vieras"]

no mutta kun tuo ei suurimmaksi osaksi edes MAISTA, niin miten helkutissa se voi sitten tietää onko ruoka hänen mielestään pahaa vai hyvää?

älä kiinnitä lapseen mitään huomiota vaan keskity syömään omaa ruokaasi. Jos lapsi ilmoittaa ettei syö /pahaa niin voit todeta vaan että ei oo pakko syödä jos ei halua(toki ruokapöydässä silti istutaan ruoka-aikana, mihinkään ei saa lähteä)
Sitten kun oot syöny oman ruokasi niin voit kannustaa lasta esim antamaan pusun jollekin ruoanpalalle tai nuolaisemaan ja se on ihan riittävää maisteamista, voit myös kannustaa ottamaan ruoanpalasen suuhunsa, voi sitten sylkeä pois jos haluaa.

Missään nimessä älä kiristä tai lahjo herkuilla. Ruokailun ei oo tarkotus olla valtapeli eikä lasta kannata opettaa syömään siksi että äiti haluaa tai siksi että saa herkkuja. Lapsen tulee oppia syömään sen takia kun sillä on nälkä ja ruoasta se nälkä lähtee.

 

["ahaa"]

juu et tee väärin. Töissä saa näiden kanssa ihmetellä jotka söis vaa leipää ja maitoa. Ruokaa ei hipastakaan ja hyitellään. Vaaditaan leipää vaan. Varmaan kotona sitte saavat.

Saako päiväkodissa leipää sellaiset, jotka eivät edes maista?

 

[Kolme ruokalajia]

[QUOTE="Vieras";28932599] Kaksvuotiaan kuuluukin nirsoilla joten siihen ei kannata kiinnittää juurikaan huomiota, tarjoaa monipuolisesti ruokaa ja antaa lapsen nirsoilla ihan rauhassa vaan.[/QUOTE]

Juuri näin. Kyseessä on ihan yhtä tarpeellinen kehitysvaihe kuin vierastaminen. Pikkuvauva voi tunkea suuhunsa mitä vain, kun äiti on vieressä pelastamassa. Sen sijaan kaksivuotiaalla täytyy olla jo tolkkua, mitä suuhunsa panee. Ei luonnossakaan joka marja ole syötävä. Sitä tolkkua sitten harjoitellaan nirsoilemalla, kuka enemmän, kuka vähemmän.

 

[leijona-76]

[QUOTE="ahaa";28932650]Saako päiväkodissa leipää sellaiset, jotka eivät edes maista?[/QUOTE]

Tämä hieman vaihtelee. Jossain saa sen puol näkkäriä, toisaalla ei sitäkään.

 

[leijona-76]

Tai sitten eivät.

Toiset lapset ovat shakaaleja, jotka tyytyväisinä vetävät kaiken. Toiset lapset taas ovat luonnostaan epäileväisiä. Jokin ruoan koostumuksessa, värissä, maussa, herättää heissä epäilyksiä. Ehkä luonnon keino varmistaa, että lapsi ei syö ravinnoksi kelpaamattomia asioita.

Aikuisesta tuntuu pahalta ja loukkaavalta, ettei hyväksi tiedetty ruoka kelpaa. Mutta lapsi ei itse välttämättä voi sille mitään. Häntä voi tukea ja kannustaa maistamaan, mutta samalla pitäisi jollakin tavalla ymmärtää, että kyse voi olla vaistonvaraisesta toiminnasta.

Terveisin eräs, joka on itsekin ollut nirso lapsi.

Miksi se banaani on hoidossa yhtäkkiä kelvotonta kun kotona ei oo? Eräs äiti ihmetteli että eikö hoidossa saakaan muuta jos ei ruoka mene? Eikö tosiaan vaikka omenaa? Että kyllä sitä syytä on monesti kotona jos ei kelpaa. On toki sitten ne jotka ei kykene ja se on asia erikseen. Mutta selvästi on sellastakin opittua käytöstä.

 

["susu"]

[QUOTE="Vieras";28932631]älä kiinnitä lapseen mitään huomiota vaan keskity syömään omaa ruokaasi. Jos lapsi ilmoittaa ettei syö /pahaa niin voit todeta vaan että ei oo pakko syödä jos ei halua(toki ruokapöydässä silti istutaan ruoka-aikana, mihinkään ei saa lähteä)
Sitten kun oot syöny oman ruokasi niin voit kannustaa lasta esim antamaan pusun jollekin ruoanpalalle tai nuolaisemaan ja se on ihan riittävää maisteamista, voit myös kannustaa ottamaan ruoanpalasen suuhunsa, voi sitten sylkeä pois jos haluaa.

Missään nimessä älä kiristä tai lahjo herkuilla. Ruokailun ei oo tarkotus olla valtapeli eikä lasta kannata opettaa syömään siksi että äiti haluaa tai siksi että saa herkkuja. Lapsen tulee oppia syömään sen takia kun sillä on nälkä ja ruoasta se nälkä lähtee.[/QUOTE]

siis pitäis rohkaista lasta ANTAMAAN PUSU JOLLEKIN RUOALLE!!!??? WTF???

 

["Vieras"]

[QUOTE="susu";28932764]siis pitäis rohkaista lasta ANTAMAAN PUSU JOLLEKIN RUOALLE!!!??? WTF???[/QUOTE]

Tää on ihan supernannylta tv:stä opittu kikka. Ihan toimiva, se on lapsen mielestä hauskaa ja usein sitten intoutuu maistamaankin.

 

["Jessiina"]

Mitä enemmän vanhemmat hässäävät syömättömän lapsen ympärillä ja mitä enemmän siitä tehdään numeroa, sen varmempi voi olla, että tenava osaa pistää vastaan, onhan tuo ikäkausi jo omanlaisensa. Lapsi syö jos on nälkä ja leivällähän se myös lähtee. Ei minusta ole ongelma, jos lapsi syö "vain leipää". Kyllä sillä hengissä pysyy. Anna asian olla, älä tee numeroa, tarjoa ruokaa samoin kuin ennenkin, lapsi syö mitä syö. Älä kommentoi, älä hässää. Odotetusta käyttäytymisestä voi kehua ja tehdä numeroa. Aika hoitaa monta asiaa, kun ei aikuinen stressaa turhia.

Näin meillä. ongelma oli omien korvieni välissä, ei lapsen käyttäytymisesssä.

 

["susu"]

[QUOTE="Vieras";28932821]Tää on ihan supernannylta tv:stä opittu kikka. Ihan toimiva, se on lapsen mielestä hauskaa ja usein sitten intoutuu maistamaankin.[/QUOTE]

Nosiis sittenhän sen pitää olla ihan oikein jos oikein Super-Nanny on telkkarissa niin tehnyt !!! Siis ihan oikeasti, ottakaas nyt ihan oma järki käteen hei.

 

[LisaMarie]

Mä en ole ikinä edes seurannu, mitä lapset syö ja myöhemmin luin tutkimuksesta -ja muo niin harmittaa, etten ottanu sen tietoja ylös- jonka mukaan lasten syömiseen ei saisi kiinnittää huomiota.
Sen tutkimuksen mukaan lapsi syö luonnostaan oikein, mutta aikuiset sotkee sen lapsen oman vaiston erilaisilla "tuota pitää syödä, se on terveellistä" ja "kaikkea pitä mastaa" säännöillä viimeistään kolmanteen ikävuoteen mennessä. Ilman aikuisen väliintuloa lapsi syö sitä, mitä keho juuri sllähetkellä tarvitsee.
Lopputulos on se, että meillä kaiki lapset on siinämielessä kaikkiruokaisia, että mikään ruoka ei ole nykyään ehdottoman "YÖK". Toki on ollu kausia; välillä pelkkää perunaa, välillä lihaa, välillä taas ei saa laittaa kastiketta lainkaan, mutta ne ruuat, mitkä ei maistu, vaihtelee.