A
avoin luonne
Vieras
Ongelmani on se etten pysty pitämään suutani kiinni jos toinen tahallaan ärsyttää, vastaa epämääräisesti eikä ota ongelmia tosissaan. Ihan joskus tuntuu siltä että tahallaan ärsyttää että saisi mut pois tolaltaan. Ihan kuin jotenkin nauttisi siitä. Ehkä se on mun oma tunne vain mutta en voi mitään että mun järkeen ei mene aikuisen ihmisen käytös, joka ei pyri edes tulemaan ongelmissa vastaan, keskustelemaan niistä tai keksimään ongelmiin ratkaisua. Tuntuu että se on mun vastuulla.
Ja sitten jos suutun niin se on tietenkin mun vika ja poden kauheaa itseinhoa toisen syyllistämisen lisäksi.
Esim. meillä on tiukka taloudellinen tilanne sekä monia muita asioita jotka kaipaisi selvittelyä just nyt eikä esim. viikon tai kuukauden päästä. Toinen ei ota kantaa tai lupaa umpimähkäisesti että "huomenna katsotaan". Sellaista huomista ei ole vielä tullut.
Mulla on hirveän turvaton ja yksinäinen olo näiden asioiden keskellä.
Mä en saisi antaa toisen ärsyttää vaan nousta sen yläpuolelle mutta en mahda sille mitään koska en vain osaa olla hiljaa ja jotenkin yksinäni ratkoa kaikkea päässäni.
Tilanteet kärjistyy kun toinen on välinpitämätön ja mä haluaisin keskustella asiat sen verran selviksi että tulis tunne että näistä selvitään.
Mun mielessä kummitelee sekin kun tuo aikoinaan tunnusti kuinka oli kaverinsa vaimoa halunnut ärsyttää siihen pisteeseen että alkaisi itkemään. Oli siis halunnut katsoa kuinka pitkään pitää vittuilla että alkaa itkemään! Ihan omien sanojensa mukaan näin teki! Onko tuokaan nyt normaalia???
Ja sitten jos suutun niin se on tietenkin mun vika ja poden kauheaa itseinhoa toisen syyllistämisen lisäksi.
Esim. meillä on tiukka taloudellinen tilanne sekä monia muita asioita jotka kaipaisi selvittelyä just nyt eikä esim. viikon tai kuukauden päästä. Toinen ei ota kantaa tai lupaa umpimähkäisesti että "huomenna katsotaan". Sellaista huomista ei ole vielä tullut.
Mulla on hirveän turvaton ja yksinäinen olo näiden asioiden keskellä.
Mä en saisi antaa toisen ärsyttää vaan nousta sen yläpuolelle mutta en mahda sille mitään koska en vain osaa olla hiljaa ja jotenkin yksinäni ratkoa kaikkea päässäni.
Mun mielessä kummitelee sekin kun tuo aikoinaan tunnusti kuinka oli kaverinsa vaimoa halunnut ärsyttää siihen pisteeseen että alkaisi itkemään. Oli siis halunnut katsoa kuinka pitkään pitää vittuilla että alkaa itkemään! Ihan omien sanojensa mukaan näin teki! Onko tuokaan nyt normaalia???