lapsen ja isäpuolen välit

["toivoton"]

Kauhee olo. Lapsi ja isäpuoli ei oo oikein väleissä. Lapsi sano tänään taas et"ihanaa kun se(mies)lähtee töihin". Ja lapsi on viis! tää on ollu tällasta siitä lähtien kun meille synty yhteinen lapsi reilu kaks vuotta sitten. Nyt meillä on kaks yhteistä lasta ja tämä minun viisivuotias. Isäpuoli unohti täysin kokonaan minun lapseni, olkoon vaikka pekka, kun yhteinen lapsemme, olkoon vaikka jaakko,syntyi. Tätä ennen mies ja pekka touhusivat paljon yhdessä, pyöräilivät, olivat hiekkalaatikolla, lukivat kirjoja yms. Ja yhtäkkiä pekka oli kuin ilmaa. Mies sanoikin kerran että pekka on kuin naapurin kakara ja pakkoko siitä on huolehtia!
Pekka on ollut aggressiivinen ja vaikea uhmaikä oli myös. Mies ei ole huomioinut nyt pariin vuoteen pekkaa muuten kuin silloin kun pekka tekee tuhmia. Ja omille lapsilleen puhuu tyyliin"isin oma rakas pieni poika/tyttö", ja pekka katselee vieressä. Pekan oma isä näkee lastaan kahdesti kuussa, 3 yötä kerrallaan ja siellä menee hienosti. Mies ei vaan tajua, että olemme perhe ja kaikkien pitäisi tulla toimeen keskenään ja kaikkia pitäisi huomioida tai ainakin kohdella ystävällisesti. Minun on äitinä todella raastavaa katsoa tätä. Puhuminen johtaa aina riitaan ja miehen kommenttiin siitä, että hän lähtee ja vie yhteiset lapsemme.
On kamalaa, että tämä on vaikuttanut myös minun ja jaakon väleihin. Emme ole mielestäni yhtä läheisiä kuin minä ja pekka. Mies ei ymmärrä tätäkään, vaan syyttää minua, etten huomioi jaakkoa tarpeeksi. Meillä on myös pieni 4kk, olkoon vaikka irma, joka vaatii paljon huomiota.
Olen puhunut perheneuvolasta, mutta mies ei halua lähteä mihinkään. Minäkin olen kuulemma "psykoosi"kun skitsoon tästä asiasta. Miehen mielestä hänellä on vaihtoehtoina, joko huomioida omia lapsiaan tai unohtaa omat lapset ja huomioida minun lastani.
Olenko aivan "psykoosi"( ) kun minun mielestä on muitakin vaihtoehtoja? esim.niin kuin olen ehdottanut, että vaikka kerran viikossa 15 minuuttia pelaisivat.. mutta tämäkin on omilta lapsilta pois.....

 

[wotwot]

Mä varmaan olisin heivannut ukon tossa vaiheessa jos noin kohtelee pientä lasta. Vaikka ero ei mun mielestä ole yleisesti mikään ratkaisu, on tuo ihan kauheaa että muka aikuinen ihminen käyttäytyy noin.

 

[astrolabe]

Pitäs unohtaa tollaset raja-aidat kuten minun lapset ja sinun lapset. Jos perheessä on "luokkaeroja", sopii miettiä millainen se perhe sitten on. Ehdottomasi perheneuvola ois varmasti hyvä, mutta jos mies ei ole yhteistyökykyinen niin eihän se mitään auta. Ottaisin kovana itsetutkiskelun paikkana, jos mieheni sanoisi minulle asiasta, ettei lapsia kohdella tasapuolisesti hänen mielestään tms.

 

[jkölji]

Jos ei asia muutu niin ei sinun auta kuin tehdä valinta lapsesi ja miehesi välillä. Äidille tuo ei liene vaikea.
Mutta esikoisesi on vasta viisi ja sinulla on jo kaksi muuta lasta uuden miehen kanssa niin aika pikaisesti olet sinäkin uuden perheen perustanut. Tunsitko edes miestä kunnolla?
Ei ole ollut helppoa viisivuotiaalle.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no mun ukko olis lentänyt ulos jo aikoja sitten kerta noin käyttäytyy. lapsen ei tarvii kärsiä aikuisen ihmisen oikkuja. kun kerta sellaisen kanssa, jolla on lapsi yksiin menee, niin myös ne se ihmisen lapset on hyväksyttävä

 

["toivoton"]

Tunnettiin miehen kanssa 9kk ennen lapsenhankkimistoiveita. Pikaistahan se oli mutta tosiaan mies käyttäytyi kuin unelma silloin poikani kanssa. Toinen yhteinen lapsemme on tullut ehkäisystä huolimatta(ja on kauhean rakas).
Alan olemaan todella uupunut tämän asian kanssa. Ymmärrän miestäni siinä, että lapseni on melko hmmm..hankala(psykologilla ja toimintaterapeutilla käyty) ja hänen muutamat yritykset olla lapseni(ja hänen veljensä) kanssa ovat päättyneet lapseni innostumiseen ja riehaantumiseen ja aggressiiviseenkin käytökseen, jolloin on tullut taas usean kuukauden tauko. On kamalan surullista kuunnella isän hössötystä ja pienempien suukottelua kun oma lapseni koittaa olla urhea vieressä. Tokihan halin ja suukottelen sitten omaa poikaani.. Oma poika ei vaan selvästi enää edes jaksa välittää miehestäni ja hänen mielipiteistään, sillä ei hae enää edes riehumisella huomiota mieheltä. Minulta sitäkin enemmän

 

["toivoton"]

ja ihana kuulla etten oo ihan psykoosi

 

["Eee"]

Älä tee tuota omalle lapsellesi! Mieti, mitä se tekee 5-vuotiaan itsetunnolle, kun joutuu joka päivä kotona toteamaan, että on huonopiarvoinen omassa perheessään! Sä olet ainoa, joka voi lastasi auttaa! Pidä hänen puoliaan nyt!

 

[normaalia]

Samanlaista kuin meilläkin. Tosin meillä esikoislapsi oli 9v ja mies tuli hyvin juttuun 3v hänen kanssaan. Sitten syntyi yhteinen ja alkoi vihata esikoislastani. Hän muutti sitten isänsä luo.

 

[wotwot]

Samanlaista kuin meilläkin. Tosin meillä esikoislapsi oli 9v ja mies tuli hyvin juttuun 3v hänen kanssaan. Sitten syntyi yhteinen ja alkoi vihata esikoislastani. Hän muutti sitten isänsä luo.

Tuo nyt on kaukana normaalista kun lapsi "häädetään" omasta perheestään. Jollet sitten tarkoittanut että mies muutti isänsä luo?

 

[..]

Uusperheessä itsekkin eläen en katsoisi tollasta menoa. Ei meilläkään toisen lapsia suukotella ja ylenpalttisesti rakasteta, mutta asiallisesti kohdellaan ja joskus jotain yhdessä tehdäänkin. Haleja ym annetaan omillemme, eikä mun mielestä siitä kukaan ole itseensä ottanut, että ei niiin läheisiä välejä kuitenkaan ole niihin "ei omiin" lapsiin. Kaikilla on kuitenkin kaksi rakastavaa vanhempaa, vaikkei ne yhdessä paikassa olekkaan. Sitten on isäpuolia ja äitipuolia ja me aikuiset suhtaudutaan kuten kuuluukin, asiallisesti ja tassa-arvoisesti. Ainakin kaikkemme yritetään, kyllä joskus ollaan menty metsäänkin mutta opetteluahan tämä on vielä pitkään.

 

[normaalia]

Tuo nyt on kaukana normaalista kun lapsi "häädetään" omasta perheestään. Jollet sitten tarkoittanut että mies muutti isänsä luo?

Lapsi muutti isänsä luo.

 

[wotwot]

Lapsi muutti isänsä luo.

Eiköhän tuo ollut lapsen kannalta paras ratkaisu jotta hän saa asua aikuisen kanssa joka tosissaan häntä rakastaa.

 

["Tuhkimo"]

Tämä voisi olla omasta lapsuudestani, sillä erolla että minä olin se lapsi jota kohdeltiin kuin roskaa. Äitini meni liian nopeasti naimisiin miehen kanssa, jolla oli omia lapsia. Mies kohteli minua karmealla tavalla, huusi ja tiuski jatkuvasti, ja omille lapsilleen oli mahtava isä ja käytti kaiken energiansa heihin. Äitini valitsi tämän miehen, eikä välittänyt oman lapsensa eli minun hyvinvoinnista pätkääkään, minkä seurauksena välimme ovat vuosia myöhemminkin vaikeat. En ole missään tekemisissä äidin miehen tai tämän lasten kanssa ja olen iloinen että selvisin ilman suurempia vaurioita karmeista kotioloista. Suosittelen tekemään tilanteellenne jotain pian.

 

["toivoton"]

Tämänpäiväisen riitamme(joka siis koski jälleen lastani) seurauksena mies soitti äsken töistä ja kysyi voisiko viedä pekan mökille kanssaa viikonlopuksi. Ja ihan kahdestaan. Olin yhtä hymyä, kunnes tajusin, että pekka tuskin haluaa lähteä isäpuolensa kanssa. Olen varma, että tämä tekisi molemmille hyvää, mutta nyt onkin uusi pulma, miten saada pekka lähtemään?
Ja en tosiaan odota, että mies suukottelisi pekkaa, ei hän sellaista juuri tehnyt ennen yhteisiä lapsiammekaan. Mutta se ystävällinen asenne ja huomio, yhdessä tekeminen, lukeminen tms. edes joskus olisi tärkeää. Toivon vaan ettei enää olisi liian myöhäistä. Olisi kamalaa jos tämä aiheuttaisi lapselleni korvaamatonta vahinkoa. Toivon myös, että mieheni on tosissaan ja haluaa itse korjata välejä poikaani. Toisaalta koskaan ennen hän ei ole edes ehdottanut tällaista ja on niin jäärä ettei varmasti käskien tekisi mitään vastenmielistä.

 

["tinkeli"]

[QUOTE="toivoton";29049165]Tämänpäiväisen riitamme(joka siis koski jälleen lastani) seurauksena mies soitti äsken töistä ja kysyi voisiko viedä pekan mökille kanssaa viikonlopuksi. Ja ihan kahdestaan. Olin yhtä hymyä, kunnes tajusin, että pekka tuskin haluaa lähteä isäpuolensa kanssa. Olen varma, että tämä tekisi molemmille hyvää, mutta nyt onkin uusi pulma, miten saada pekka lähtemään?
Ja en tosiaan odota, että mies suukottelisi pekkaa, ei hän sellaista juuri tehnyt ennen yhteisiä lapsiammekaan. Mutta se ystävällinen asenne ja huomio, yhdessä tekeminen, lukeminen tms. edes joskus olisi tärkeää. Toivon vaan ettei enää olisi liian myöhäistä. Olisi kamalaa jos tämä aiheuttaisi lapselleni korvaamatonta vahinkoa. Toivon myös, että mieheni on tosissaan ja haluaa itse korjata välejä poikaani. Toisaalta koskaan ennen hän ei ole edes ehdottanut tällaista ja on niin jäärä ettei varmasti käskien tekisi mitään vastenmielistä.[/QUOTE]

Ehkä vähän liian äkkinäistä pekalle tuo mökkiviikonloppu? Siis ajattelevainen ehdotus muuten, mut pitäisikö alkaa pehmeämmällä laskulla juurikin pekkaa ajatellen... Olisiko jotain muuta missä he voisivat viikonloppuna yhdessä käydä ja sitten jos ja kun alkaa sujumaan, niin mökkiviikonloppukin kävisi?

 

[???]

Samanlaista kuin meilläkin. Tosin meillä esikoislapsi oli 9v ja mies tuli hyvin juttuun 3v hänen kanssaan. Sitten syntyi yhteinen ja alkoi vihata esikoislastani. Hän muutti sitten isänsä luo.

Normaalia??? Siis se että miehesi alkoi vihata esikoistasi?? Ja sinä pidät mielummin miehesi kuin lapsesi?

Anna mun kaikki kestää!!

 

[iytop]

[QUOTE="toivoton";29049165]Tämänpäiväisen riitamme(joka siis koski jälleen lastani) seurauksena mies soitti äsken töistä ja kysyi voisiko viedä pekan mökille kanssaa viikonlopuksi. Ja ihan kahdestaan. Olin yhtä hymyä, kunnes tajusin, että pekka tuskin haluaa lähteä isäpuolensa kanssa. Olen varma, että tämä tekisi molemmille hyvää, mutta nyt onkin uusi pulma, miten saada pekka lähtemään?
Ja en tosiaan odota, että mies suukottelisi pekkaa, ei hän sellaista juuri tehnyt ennen yhteisiä lapsiammekaan. Mutta se ystävällinen asenne ja huomio, yhdessä tekeminen, lukeminen tms. edes joskus olisi tärkeää. Toivon vaan ettei enää olisi liian myöhäistä. Olisi kamalaa jos tämä aiheuttaisi lapselleni korvaamatonta vahinkoa. Toivon myös, että mieheni on tosissaan ja haluaa itse korjata välejä poikaani. Toisaalta koskaan ennen hän ei ole edes ehdottanut tällaista ja on niin jäärä ettei varmasti käskien tekisi mitään vastenmielistä.[/QUOTE]


Minä en ainakaan antaisi lasta tuollaisen miehen kanssa kahdestaan minnekään!

 

["toivoton"]

voi olla juu, että kokonainen viikonloppu isäpuolen kanssa ei ole hyvä ajatus vielä. Hieman pelkään pekan reaktiota siihen. Voisin ehdottaa pienempää "uudelleentutustumis"kohdetta lähemmäs ja vaikkapa muutamaksi tunniksi näin alkuun.
Täytyy sanoa, että tämä on mieheltäni paljon ja olen todella todella tyytyväinen että hän ehdottaa tällaista. Ehkä kymmenet riitamme asiasta ovat tuottaneet vihdoin tulosta ja hän ymmärtää näkökantaani(ja etenkin poikani näkökantaa)edes jonkin verran. Tämä mamma on yhtä hymyä nyt vaan niin toivon että tämä on askel parempaan. Haluan jokaiselle lapselleni mukavat oltavat tänne kotiin.

 

["mamma"]

älä nuolaise ennenkuin tipahtaa !!!!

 

["kaffe"]

[QUOTE="toivoton";29048941]
Olen puhunut perheneuvolasta, mutta mies ei halua lähteä mihinkään. Minäkin olen kuulemma "psykoosi"kun skitsoon tästä asiasta. [/QUOTE]

sinuna menisin kuitenkin sinne perheneuvolaan. ilman miestä, jos niikseen tulee.

 

["toivoton"]

onko siitä perheneuvolasta mitään hyötyä jos mies ei ole siellä mukana? minulla ja lapsilla menee kivasti kun ollaan keskenään. No joo, toki on vilskettä ja vipinää, mutta pyrin huomioimaan kaikkia tasapuolisesti. Keskimmäisen kohdalla toki on ristiriitaiset tunteet minullakin. Ehkä perheneuvola voisi hyödyttää siihen? en tiedä yhtään mitä siellä tehdään?

 

["kaffe"]

[QUOTE="toivoton";29049393]onko siitä perheneuvolasta mitään hyötyä jos mies ei ole siellä mukana? minulla ja lapsilla menee kivasti kun ollaan keskenään. No joo, toki on vilskettä ja vipinää, mutta pyrin huomioimaan kaikkia tasapuolisesti. Keskimmäisen kohdalla toki on ristiriitaiset tunteet minullakin. Ehkä perheneuvola voisi hyödyttää siihen? en tiedä yhtään mitä siellä tehdään?[/QUOTE]

kyllähän sieltä keskusteluapua saa (jos saa, eli jos ei ole liian pitkät jonot).
Puhuithan tuolla ylempänä omasta jaksamisestasikin, eli siihen nyt ainakin voisi saada apuja. Samoin esikoisen tilanteeseen, josko häntä asia painaa, niin voisi saada sitä purkaa. Ehkä myös vinkkejä miten voisit itse vaikuttaa perheen tilanteeseen jollain pikkujutuilla (tyyliin ottakaa tavaksi perjantai-illan lautapeli, johon kaikki osallistuu).

ja ehkäpä avaisi miehen silmiä siitä, että ihan oikeasti tämä on Ongelma sinun, lapsen ja perheneuvolan asiantuntijan mielestä. ettei voi enää niin vaan ignoorata asiaa ja päättää, että kaikki on sinun liioittelua.

ja saattaahan tuo lämmetä sinne neuvolaankin mukaan. ainakin sinä itse saisit asiaan enempi näkökulmaa.

 

["vieras"]

Tulipa paha mieli pienen puolesta En minäkään voisi tuollaista miestä katsella jos ei edes tajua että jossain on vikaa.

 

[Joxu]

Yyyh, hirvee tilanne. En pystyis olemaan tollasessa suhteessa ja tollasen ihmisen kanssa. Voi pientä, voin vaan hyvin kuvitella, kuinka pahalta lapsesta tuntuu . Tuon lisäks saa vaan äkäilyä osakseen, niin tekee varmasti pienelle mielelle pahaa .

Mieti tarkkaan, pidemmällä aikavälillä, mitä tuo saa aikaan? Lapses alkaa inhota vaan enemmän ja enemmän isäpuoltaan, aiheuttaa katkeruutta ja lisää itseinhoa ja itsetuntokin kärsii tollasesta. Jonain päivänä myös sinä saatat tuntea ton tilanteen takia kakeruutta, vihaa ja inhoa miestäsi kohtaan.