Mitä te teette perheen kesken esim. viikonloppuisin, kun lapset pieniä?

["vieras"]

[QUOTE="Zaza";29054288]Niin mäkin luulin kun en ollut vielä kokenut äitiyttä. Tämä on vasta elämää.[/QUOTE]Hienoa, että pidät lapsiperhe-elämää itsellesi mielekkäänä elämäntapana. Muista kuitenkin, etteivät kaikki naiset ajattele samoin kuin sinä. Minusta tässä ketjussa kuvattu elämä olisi sietämätöntä. Ymmärrän tietenkin, että jokainen pyrkii käyttämään aikansa siten kuin parhaaksi näkee. En olisi itsekään kommentoinut, mutta nämä jutut olivat niin kauakana mielestäni mielekkäästä viikonlopunvietosta, että oli pakko.

 

["mona"]

[QUOTE="vieras";29054251]Kahtena viime viikonloppuna olin elokuvafestivaaleilla vapaaehtoisena ja näin samalla aika monta ohjelmistoon kuuluvaa leffaa. Poikaystäväni oli tyytyväinen vapaalippuihin. Viime lauantaina olimme ystäväni järjestämissä juhlissa, jonne leivoimme viemisiä. Jäimme lopulta yöksi. Sunnuntaina pyöräilin pitkän lenkin, saunoin ja kirjoitin kritiikit näkemistäni elokuvista avustamaani lehteen. Ihan okei viikonloppu. Kiinnostavaa ja mielekästä vapaa-ajantekemistä on minusta se, kun voi tavata ihmisiä, käydä tapahtumissa, käydä treffeillä poikaystävän kanssa, kerätä uusia kokemuksia ja uppoutua pitkäksi aikaa omiin projekteihinsa.[/QUOTE]

Ok, jotain tollasta mäkin tein 10vuotta sitten, enää en tuollaista normiviikonloppuuni kaipaa. Huomaathan etä ap kyseli vinkkejä mitä tehdä silloin kun EI tapaa ihmisiä. Kyllähän lapsiperheetkin kyläilee. Mekin joka viikonloppu, niistä tapaamisista ei mainintaa omassa listassani, koska ap kysyi mitä muuta vois tehdä silloin kun ei tapaa ystäviä.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";29054176]Tarkoitin tylsällä vastakohtaa mielekkäälle ja kiinnostavalle. Kiireisenä itsensä saa tietysti pidettyä vaikka kärpäsiä pyydystämällä. Voimia teille, itse en tuollaista jaksaisi yhtään.[/QUOTE]

Niin, elämä kahden pienen kanssa todellakin on erilaista kuin sinkkuna viilettäessä... onneksi tästäkin arjesta voi joskus ottaa irtiottoja, jaksaa taas jatkaa. Eikä tätä ajoittaisesta tylsyydestä huolimatta vaihtais ikinä mihinkään, omat lapset, oma mies ja (tylsäkin) perhe-elämä voittaa ne sinkkuviipotukset 12-0!

 

["aloittaja"]

[QUOTE="...";29054219]Ettekö te oikeasti tee ikinä mitään? Retkiä..teltta-, metsä-, eväs-, pyörä-...mitä tahansa, ei tarvitse olla suurta ja ihmeellistä. Uimaan? Kirjastoon? Kaupungille ja kahvilaan? Piirrätte, maalaatte, rakennatte majaa, leikitte yhdessä. tämäkin on erillaista, kun kaikki ovat kotona ja tekevät yhdessä. Teette ruokaa, leivotte? Eläintarha/kotieläinpuisto? Sorsia syöttämään?Lähiseudulle tutustumaan, lähikaupunkeihin. Missä te asutte?[/QUOTE]

Kysytkö nyt siis minulta? Retkiä ei tehdä kun lapset vielä niin pieniä, uimassa aletaan käydä tuon isomman kanssa, pientä ei sinne vielä viedä, ensi vuonna ehkä jos päästään sisarusryhmään. Kaupoissa käydään ja ulkona joskus syömässä. Tietenkin piirretään ja kotipihalla touhutaan ja leikitään, tehdään yhdessä ruokaa ja leivotaan, ihan jatkuvasti! Kotieläinpuistossakin käytiin kesällä. Saa kai sitä silti vinkkejä kysyä, kun tuntuu siltikin että jotain muutakin vois kehitellä ja monesti toiset tekee sellaisia asioita, mitä itselle ei oo tullut mieleenkään.

 

["Jenis"]

[QUOTE="vieras";29054280]Jos koit elämäsi tyhjäksi ja tarkoituksettomaksi, ei se sitten määritelmällisesti ollut samanlaista kuin minun elämäni, joka on rikasta ja hyvin merkityksellistä. [/QUOTE]

Varmaan vaikeaa uskoa, mutta myös se lapsiperhe-elämä voi olla rikasta ja merkityksellistä

Ja vaikka mulla on kaksi alle kouluikäistä lasta, en mä silti omaa elämääni ole jättänyt väliin heidän takiaan. Edelleen treffaan kavereita (en tosin poikaystävää...), käyn leffassa, harrastan samaa lajia kuin ennen lapsiakin jne. Nämä asiat eivät sulje toisiaan pois, vaikka se tässä keskustelussa on siltä saatukin näyttämään

 

[inhottavaa]

[QUOTE="vieras";29054314]Hienoa, että pidät lapsiperhe-elämää itsellesi mielekkäänä elämäntapana. Muista kuitenkin, etteivät kaikki naiset ajattele samoin kuin sinä. Minusta tässä ketjussa kuvattu elämä olisi sietämätöntä. Ymmärrän tietenkin, että jokainen pyrkii käyttämään aikansa siten kuin parhaaksi näkee. En olisi itsekään kommentoinut, mutta nämä jutut olivat niin kauakana mielestäni mielekkäästä viikonlopunvietosta, että oli pakko.[/QUOTE]

Musta sekä sinun että Zazan asenne on kamala! Jos oot kerran niin tyytyväinen lapsettomaan elämääsi, niin miksi tuut kaksplussalle arvostelemaan? Varsinkaan ketjuun, jossa kysytään selvästi jotain vain pienten lasten vanhemmilta? Mikä pakko on arvostella muiden elämää?

Zazan vastaus oli kyllä yhtä kamala. Vaikka kokisitkin, että sinun elämäsi muuttui lasten jälkeen niin, että kaikki tuota ennen oli täysin merkityksetöntä, niin se tee lapsettomien ihmisten elämästä tyhjää eikä merkityksetöntä... Ihan älytöntä!

Miksi pitää aina olla tällaista typerää vastakkainasettelua? Elämä voi olla mielekästä, inspiroivaa ja hienoa yksin, kahdestaan, pienten lasten kanssa, isojen lasten kanssa tai vaikka eläkeläisenä! Ja silloinkin yksin tai yhdessä!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29054251]Kahtena viime viikonloppuna olin elokuvafestivaaleilla vapaaehtoisena ja näin samalla aika monta ohjelmistoon kuuluvaa leffaa. Poikaystäväni oli tyytyväinen vapaalippuihin. Viime lauantaina olimme ystäväni järjestämissä juhlissa, jonne leivoimme viemisiä. Jäimme lopulta yöksi. Sunnuntaina pyöräilin pitkän lenkin, saunoin ja kirjoitin kritiikit näkemistäni elokuvista avustamaani lehteen. Ihan okei viikonloppu. Kiinnostavaa ja mielekästä vapaa-ajantekemistä on minusta se, kun voi tavata ihmisiä, käydä tapahtumissa, käydä treffeillä poikaystävän kanssa, kerätä uusia kokemuksia ja uppoutua pitkäksi aikaa omiin projekteihinsa.[/QUOTE]

Mun korviin kuulostaa siltä, että olet joutunut töihin viikonloppuna. Näin me ihmiset ollaan erilaisia ja hyvä niin

 

["aloittaja"]

[QUOTE="mona";29054389]Ok, jotain tollasta mäkin tein 10vuotta sitten, enää en tuollaista normiviikonloppuuni kaipaa. Huomaathan etä ap kyseli vinkkejä mitä tehdä silloin kun EI tapaa ihmisiä. Kyllähän lapsiperheetkin kyläilee. Mekin joka viikonloppu, niistä tapaamisista ei mainintaa omassa listassani, koska ap kysyi mitä muuta vois tehdä silloin kun ei tapaa ystäviä.[/QUOTE]

Juuri näin, tottahan me ystäviä nähdään (heilläkin lapsia) lähes joka vkl, mutta tarkoitin silloin kun ei olla ketään näkemässä. Eikä ole tarkoitus tehdä tästä ketjusta mitään lapsiperhe-elämä vs. lapseton elämä -kilpailua, molempia oon kokenut ja molemmissa on hyvät ja huonot puolensa

 

["anni"]

Mulla on kaksi lasta, 5- ja 3-vuotiaat ja kyllä munkin on sanottava, että suorastaan masennuin kun luin näitä muiden viikonloppujen kuvauksia.. Kuolisin os mun pitäisi tuhlata viikonloppu johonkin leikkipuistossa istumiseen! Sitähän lapsetkin tekee jo arkisin, kai nekin nyt jotain spesiaalimpaa välillä kaipaa.

Me tehdään viikonloppuisin pitkälti samoja asioita kun ennenkin lapsia - nyt vaan lasten kanssa. Perjantai-iltaisin rentoudutaan. Lauantaiaamuisin nukutaan pitempään (lapset saa katsoa sillä aikaa telkkaria) ja sitten katetaan perheelle kunnon aamubrunssi. Puolilta päivin päästään liikkeelle, yleensä suunnataan ostoskeskuksiin hoitamaan asiat, esim. viime viikonloppuna etsimään lapsille mieluisat uudet pipot ja lapaset ja käytiin ruokakaupassa illan tortilla-aineksia varten. Samalla reissulla käytiin kiinalaisessa syömässä, joka on meidän lasten suosikkiruokaa. Muutenkin ulkona syöminen kuuluu olennaisesti lauantaihin..

Sitten saatetaan kyläillä isovanhemmilla/ kavereilla iltapäivällä (joskus myöhäiseen iltaan saakka), jonka jälkeen kotiin ja ah, sohvalle rentoutumaan päiväkahville - lapset tykkää leikkiä keskenään. Illalla koko perheen kesken niitä tortilloja, sitten saunaan, lapset nukkumaan. Silloin on meidän kahden aika, viiniä, hyvää naposteltavaa, ehkä joku leffa ja hyvää seksiä.

Sunnuntaina usein siivoillaan, käyn jumpissa ja löhöilen sohvalla telkkarin/villasukan kutomisen/hyvän kirjan parissa. Lapset leikkii keskenään, joskus mies käy niiden kanssa pelaamassa jalkapalloa, joskus leivotaan, tehdään kotiasioita.

Mun mielestä lauantait on ihmisten ilmoja varten, pakko päästä tuulettumaan. Sunnuntait on taas rentoutumispäiviä. Näillä meillä mennään.

 

["Mariska"]

Aika aikaa kutakin, minusta on kiva kun on erilaisia elämänvaiheita. Ja ihan se on itsestä kiinni keksiikö mukavaa ohjelmaa oli sitten sinkku tai perheellinen tai missä vaan elämäntilanteessa..

Me käydään usein lenkillä ja/tai leikkipuistossa, tehdään tosiaan kotihommia mitä ei arkisin oo ehtinyt, voidaan käydä esim. kirjastossa, uimahallissa tai metsäretkellä (eväät mukaan), tai jos on jotain lastentapahtumaa paikkakunnalla.

Useimmiten kyläillään isovanhemmilla tai nähdään kavereita, lapsen kummeja jne.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Me ollaan paljon kotona. Leivotaan, laitetaan ehkä vähän parempaa ruokaa, saunotaan, katsellaan telkkaria, syödään herkkuja, ulkoillaan jne. Tavallista, mutta ei tylsää. Minusta se on asennekysymys.

 

[Phoebsi]

No, viime viikonloppuna perjantai-ilta meni leikkipuistossa jossa olin lasten kanssa tapaamassa muita, siis ihan sovitut leikkitreffit. Eväitäkin oli, ja kahvia äideille

Lauantaiaamupäivällä kävin tytön kanssa kirpparilla ja perhekahvilassa, mies oli pojan kanssa muilla kaupoilla käymässä sen aikaa. Sitten mentiin vielä korjauttamaan pojan silmälaseja, syömään ja tultiin kotiin ja nukuttiin kaikki pienet päiväunet, samassa sängyssä Illalla oltiin ulkona pihatöitä tehden ja käytiin läheisessä leikkipuistossa pelaamassa jalkapalloa. Saunottiin ja lapset meni nukkumaan kasin pintaan, miehen kanssa juotiin lasit punaviinia ja katsottiin elokuvaa.

Sunnuntaina tehtiin lisää pihajuttuja, oltiin ulkona, tehtiin hyvää ruokaa ja ihan OLTIIN. Se on minusta tärkeää, että lapset (2v ja 4v) saavat vain olla meidän kanssa, ilman kiireitä tai menoja tai jopa ulkopuolisia.

 

[Phoebsi]

Me ollaan paljon kotona. Leivotaan, laitetaan ehkä vähän parempaa ruokaa, saunotaan, katsellaan telkkaria, syödään herkkuja, ulkoillaan jne. Tavallista, mutta ei tylsää. Minusta se on asennekysymys.

Nimenomaan!

Olen tavannut äidin, joka valitteli ja surkutteli kun pienten lasten kanssa ei voi tehdä MITÄÄN kivaa eikä MINNEKÄÄN ja ainoa mahdollinen ravintolakin oli hänen mielestään Rosso mihin lapset kehtaa viedä. Hän vielä käytti sanaa "kehtaa" ja vertasi elämäänsä entiseen. Surullista.

Me yritetään tehdä mahdollisimman paljon lasten kanssa, myös liikkua niin että siitä itsekin saa itselleen jotain. Esim. läheisellä pururadalla on jyrkkiä mäkiä, ja niitä esim. juostaan ylös alas miehen kanssa vuorotellen, ja sitten lasten kanssa kilpaa. Tai roikutaan koulun telineissä ja vedetään leukaa Ja käydään uimassa. Ja pelataan sitä jalkapalloa. Minusta on äärimmäisen tärkeää näyttää esimerkillä, että liikkuminen on kivaa.

Ja käydään myös tapahtumissa, museossakin. Ja elokuvissa yhdessä kunhan pieninkin vähän vielä kasvaa. Matkustaminenkin helpottuu koko ajan. Minä nautin tästä elämästä


Ja on minulla se nk. oma elämä myös. Mutta nyt puhuttiin koko perheen yhteisistä tekemisistä.

 

[astrolabe]

Ei minulle lasten ikä ole ollut kynnyskysymys näissä. On menty sinne minne on haluttu. Minulle lasten kasvattaminen nojaa pariin peruspilariin, jotka menevät suunnilleen niin, että kun on rutiinit, löytyy rytmi. Kun on rytmi, voidaan opetella ihan mitä tahansa rytmin puitteissa. Levännyt, raitista ilmaa tarpeeksi saanut ja hyvinsyönyt lapsi on ihan kelvollinen kumppani vaikka museoon harjoittelemaan julkisilla paikoilla oloa. On turha olettaa, että lapsi osaisi sisäsyntyisesti hyvät käytöstavat, kyllä ne täytyy hänelle opettaa ja vieläpä lukuisien toistojen kautta. Sitten kelpaa mennä ihan mihin tahansa raflaan.

 

["aloittaja"]

Ei minulle lasten ikä ole ollut kynnyskysymys näissä. On menty sinne minne on haluttu. Minulle lasten kasvattaminen nojaa pariin peruspilariin, jotka menevät suunnilleen niin, että kun on rutiinit, löytyy rytmi. Kun on rytmi, voidaan opetella ihan mitä tahansa rytmin puitteissa. Levännyt, raitista ilmaa tarpeeksi saanut ja hyvinsyönyt lapsi on ihan kelvollinen kumppani vaikka museoon harjoittelemaan julkisilla paikoilla oloa. On turha olettaa, että lapsi osaisi sisäsyntyisesti hyvät käytöstavat, kyllä ne täytyy hänelle opettaa ja vieläpä lukuisien toistojen kautta. Sitten kelpaa mennä ihan mihin tahansa raflaan.

Ei mua lasten käyttäytyminen arvelluta, isomman kanssa voin mennä (ja oon mennytkin) ihan mihin tahansa eikä tarvitse hävetä pojan puolesta. Pienempi taas on haastavampi kun ei siellä vaunuissa viihdy, mutta syliin kun ottaa niin tykkää eri paikoissa käydä.

Ihan vaan vinkkejä missä muuallakin sitä vois käydä kuin syömässä...

 

[astrolabe]

[QUOTE="aloittaja";29054998]Ei mua lasten käyttäytyminen arvelluta, isomman kanssa voin mennä (ja oon mennytkin) ihan mihin tahansa eikä tarvitse hävetä pojan puolesta. Pienempi taas on haastavampi kun ei siellä vaunuissa viihdy, mutta syliin kun ottaa niin tykkää eri paikoissa käydä.

Ihan vaan vinkkejä missä muuallakin sitä vois käydä kuin syömässä... [/QUOTE]

Vaatii paikallista tietoa antaa sopivia tärppejä. Itseäni innostaisi Kalakarnevaali SeaLifessa parin viikon päästä. http://visitsealife.fi/kalakarnevaali

 

["aloittaja"]

Oulun seudulla asutaan. Mutta aika tavalla samoja juttuja on kaupungissa kuin kaupungissa..

 

[vrk]

Viime lauantaina: ulkoiltiin kaveriperheen kanssa leikkipuistossa, ja sitten syötiin lounas yhdessä.
Kotona illalla leivottiin, ja pelattiin lautapelejä.
Sunnuntaina: käytiin pyörälenkillä, ja illalla uimassa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29054176]Tarkoitin tylsällä vastakohtaa mielekkäälle ja kiinnostavalle. Kiireisenä itsensä saa tietysti pidettyä vaikka kärpäsiä pyydystämällä. Voimia teille, itse en tuollaista jaksaisi yhtään.[/QUOTE]

OT: Jos sun elämä on täynnä hienoja, kiinnostavia ja mieltäylentäviä asioita, niin mitä ihmettä sä teet kaksplussan keskustelupalstalla?

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";29054280]Jos koit elämäsi tyhjäksi ja tarkoituksettomaksi, ei se sitten määritelmällisesti ollut samanlaista kuin minun elämäni, joka on rikasta ja hyvin merkityksellistä. [/QUOTE]

Tajuat sitten, kun sinulla on joskus lapsia

Tai sitten et, eiväthän kaikki pidä samoista asioista eivätkä edes halua perustaa perhettä. Mutta useinhan se on niin, että toisen elämän sisältö tuntuu tylsältä, oli lapsia tai ei. Itse kun sitä oman elämänsä rakentaa ja toinen rakentaa taas omien mieltymystensä mukaan. Mielipide- ja mieltymysasioita. Turhaapa tuosta kiistelee.

 

["vieras"]

viikonloppuna tehdään töitä, samoin jokaisena arkipäivänä. ainoa ero että lapset eivät ole koulussa/hoidossa.

 

["kolmen äiti"]

Käydään yleensä joka viikonloppu syömässä jossain ravintolassa koko perheen voimin, joskus shoppailemassa kaupungilla, joskus käydään jossain tapahtumissa jos on tässä lähistöllä tai retkeillään luonnossa, jonka jälkeen saunotaan ja laitetaan superhyvää iltapalaa. Kun lapset nukkuu, katsotaan miehen kanssa jotain hyvää leffaa tai jos ei olla saunottu illalla lasten kanssa niin käydään kahdestaan yösaunassa, harrastetaan seksiä pitkän kaavan mukaan ja aamulla nukutaan pitkään, kun lapset katselee lastenohjelmia tv:stä. Ihan mukavaa ja rentouttavaa viikonloppu-puuhaa.

Tuon yhden lapsettoman "vieras" -nimimerkin viikonloput kuulostavat kyllä niin tylsiltä. Itse en enää kaipaa aikoja ennen lapsia, silloin tuli katsottua ihan tarpeeksi vain omaa napaansa, baarit, yms on niin nähtyjä. Eniten ehkä kaipaan tuosta ajasta lenkille pääsyä kahdestaan miehen kanssa, mutta sekin mahdollistuu pian taas kun lapset tuosta hiukan kasvavat.

 

["vieras"]

[QUOTE="kolmen äiti";29055842]Käydään yleensä joka viikonloppu syömässä jossain ravintolassa koko perheen voimin, joskus shoppailemassa kaupungilla, joskus käydään jossain tapahtumissa jos on tässä lähistöllä tai retkeillään luonnossa, jonka jälkeen saunotaan ja laitetaan superhyvää iltapalaa. Kun lapset nukkuu, katsotaan miehen kanssa jotain hyvää leffaa tai jos ei olla saunottu illalla lasten kanssa niin käydään kahdestaan yösaunassa, harrastetaan seksiä pitkän kaavan mukaan ja aamulla nukutaan pitkään, kun lapset katselee lastenohjelmia tv:stä. Ihan mukavaa ja rentouttavaa viikonloppu-puuhaa.

Tuon yhden lapsettoman "vieras" -nimimerkin viikonloput kuulostavat kyllä niin tylsiltä . Itse en enää kaipaa aikoja ennen lapsia, silloin tuli katsottua ihan tarpeeksi vain omaa napaansa, baarit, yms on niin nähtyjä. Eniten ehkä kaipaan tuosta ajasta lenkille pääsyä kahdestaan miehen kanssa, mutta sekin mahdollistuu pian taas kun lapset tuosta hiukan kasvavat. [/QUOTE]

Pakko sanoa, että itseäni taas nää sun viikonloput ahdistaa jos se hauskin juttu niissä on ollut miehen kanssa lenkkeily. Ei pahalla.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";29055241]OT: Jos sun elämä on täynnä hienoja, kiinnostavia ja mieltäylentäviä asioita, niin mitä ihmettä sä teet kaksplussan keskustelupalstalla? [/QUOTE]Omituinen kysymys. Googlen kautta päädyin tänne. Kommentin jättämiseen menee kaksi minuuttia. Puhelimella pääsee tarkistamaan vastauksia vaikka bussia odotellessa. Internetin käyttö ei edellytä tuntikausien surffailusessioita. Se, että komentoi anonyymisti jollekin satunnaiselle palstalle ei vielä elämästä käytännössä lainkaan aikaa.

Vähän on kyllä selittelyn makua näissä vastauksissa. En toki muuta odottanutkaan, kun minulta kysyttiin omia viikonlopunviettotapojani. Kukapa nyt toteaisi elävänsä paljon tylsempää elämää kuin ennen lapsia.

 

["perheellinen"]

Käydään elokuvissa, ravintoloissa, kylpylöissä, teatterissa, konserteissa, ulkoillaan ( tyyli riippuu vuodenajasta), retkeillään, käydään kaupungilla... samaa elämää mitä oli ennen lapsia ja perhettä, nyt vain lapset ovat lisänä mukana.