Lapsen nimen päättäminen

[papero]

Meillä nyt pohditaan kunnolla lapsen nimeä. Minä haluaisin erilaisen nimen, mies perussuomalaisen nimen. Olen miettinyt niin, että jospa tekisimme sellaisen kompromissin, että etunimi on toisen ehdottama ja toinen nimi sitten toisen ehdottama. Mahdollisesti toisen lapsen syntyessä toinen päättää sitten etunimestä. On tämä vaan kauhean kinkkinen juttu.

Minulle nimiasia on todella tärkeä juttu ja on kauhean vaikeaa luopua niistä nimivaihtoehdoista, joita olen miettinyt. Toisaalta on pakko myös miettiä asiaa toisen kannalta, koska enhän minä tätä yksin ole päättämässä. Miehen mielipide on ihan yhtä tärkeä. Meillä on siis kunnon nimilista, johon ollaan merkattu mistä nimistä molemmat pitää ja sitten loput nimet on unohdettu, vaikka kuinka kivoja olis olleet.

Ihan niistä kaikkein erikoisemmista nimistä olen luopunut jo ihan lapsenkin vuoksi, ettei sitten inhoa omaa nimeänsä. Nyt listalla on siis ihan kelpuutettavia nimiä, mutta se on vaan tämä taistelu 'kumpi meistä voittaa'. Hankalaa, että tämä on mennyt tällaiseksi. On se nimiasia vaan sellainen, missä en tahtoisi millään joustaa.

Miten muilla on päästy ratkaisuun?

 

[purjosipuli]

Meillä on aikalailla sama tilanne, on muutama nimi joita pyöritellään. Me päätettiin et katotaan sit laitoksella että miltä lapsi näyttää, molemmilla on jotenkin semmonen fiilis et kyllä se nimi sit siinä löytää omistajansa )

 

[CherryCake]

Meilläkin mies halus perus suomalaisen nimen mutta mulle tuli niistä kaikista mieleen et ne oli koiran nimiä :/ Varmaan johtu siitä että tunsin sen nimisiä koiria... Ja mä taas halusin että nimi olisi kaunis ja useimmat oli aika pitkiä.

Loppuratkaisu olikin sitten se, että mies ehdotti nimeä minkä mäkin hyväksyin ja minä sain sitten päättää toisen nimen. Monet ovat kyllä sanoneet etunimeä kauniiksi jotenka ei se vissiin ihan vikaan menny Kun taas sitä toista nimeä on kysytty että onko se jostain suvusta perintöä

 

[papero]

Meillä on aikalailla sama tilanne, on muutama nimi joita pyöritellään. Me päätettiin et katotaan sit laitoksella että miltä lapsi näyttää, molemmilla on jotenkin semmonen fiilis et kyllä se nimi sit siinä löytää omistajansa )

Sitä minäkin mietin, että parasta varmasti tehdä lopullinen päätös vasta syntymän jälkeen. Luulen, että se päätetään joko sairaalassa tai sitten kotiutumisen jälkeen.

Ja mä taas halusin että nimi olisi kaunis ja useimmat oli aika pitkiä.

Loppuratkaisu olikin sitten se, että mies ehdotti nimeä minkä mäkin hyväksyin ja minä sain sitten päättää toisen nimen. Monet ovat kyllä sanoneet etunimeä kauniiksi jotenka ei se vissiin ihan vikaan menny Kun taas sitä toista nimeä on kysytty että onko se jostain suvusta perintöä

Minulle tää esikoisen nimestä päättäminen on kauhean tärkeä asia, vaikka tottakai ne tulevatkin lapset on tärkeitä, ihan yhtälailla. Siis jos meille lisää lapsia suodaan. Sen takia minä nyt oikeastaan haluaisin päättää tästä tietyn sukupuolen nimestä, kun en tiedä saammeko enää toista. Toisaalta olen myös tavallaan jo päättänyt sen toisenkin sukupuolen nimen... Jos meille nyt kuitenkin sattuisi tulemaan vaikkapa kaksi tyttöä, niin voisin kuvitella joustavani jälkimmäisen kohdalla, kun sain jo ensimmäisestä päättää. Silloin minäkin voisin kuvitella antavani juuri sen hyvin erikoisen ja pitkän toisen nimen. Tällaisenhan haluaisin esikoisellekin antaa, mutta jos päätän etunimestä, niin voisin hyväksyä toiseksi nimeksi jonkun mieheni ehdottaman. Jomman kummanhan tässä on joustettava kuitenkin.

 

[astrolabe]

Mies antoi mulle täyden vallan päättää nimistä, mutta lopulta molemmat nimiehdotukset tuli mieheltä. Kummallakin oli veto-oikeus koko ajan, siksi meillä on Viktor Aurelius eikä Peik-Legolas tai Ukko Salama. Nimet löytyivät niin, että merkityksen tuli olla suotuisa, samoin esikuvan olla myönteinen, nimen helposti lausuttava mutta kansainvälinen.

 

[dddd]

Meillä on aina ollut selkeä yksimielisyys nimistä.

 

["sommarcat"]

Meillä oli esikoisen kohdalla selkeä visio pojan nimistä, molemmilla omansa. Molempien ajattelema nimi alkoi samalla kirjaimella. Kummankaan nimeä ei otettu, vaan pohdimme yhdessä nimen, joka yhdistää molemmat visiot. Nyt pojalla on perisuomalainen nimi, sekoitus molempien visiosta. Toisen pojan kohdalla mies halusi selkeästi tietyn nimen ja sai hyväksyntäni, kun otettiin mun keksimä toinen nimi.