Niin paha mieli :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Saad
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="aapee";29128979]En tosiaan ole painostanut. Olen vain toivonut että miehen mieli muuttuisi. En edes ottanut puheeksi. Toivonut vain. Häntä siis tuskin on millään lailla tämä toive painostanut, itse olen salaa surrut aika ajoin.[/QUOTE]

Kommentoin tilanteen olleen teille molemmille painostava. Eikä siihen tarvita painostusta suunnaltasi. Painostavaksi olon tekee jo pelkkä tieto siitä, että toinen "salaa" toivoo jotain, mitä ei voi tälle antaa. Tai voisi, mutta ei halua (mikä tekee siitä vielä painostavampaa). Sinulle painostavaa on ollut odottaa ihmettä eli mielen muuttumista.

Nyt kannattaisi hoitaa surutyö ja keskittyä tulevaisuuteen - kolmatta lasta et miehesi kanssa saa.

Kannattaisiko miettiä niin, että lapset ovat lainaa vaan? Toivottavasti miehesi on sellainen ihminen, jonka kanssa haluat vanheta yhtä matkaa. Jos on, niin keskityt parisuhteeseesi ja nautit lapsistasi.
 
Just vähän aikaa sitten luin Briteissä ja Ranskassa tehdyn tutkimuksen, jossa nimenomaan vähän vanhemmat naiset tulivat helpommin raskaaksi kuin nuoret. Vuoden ajan seurattiin eri ikäryhmistä aika isoa otosta naisia, jotka aktiivisesti yrittivät tulla raskaaksi. 20-29v naiset olivat kaikkein heikoimmilla. +40 naiset toiseksi heikoimmilla ja naiset 30-39v kaikkein helpoiten. Myös oma kokemukseni tukee tät asia. En tullut raskaaksi alle 25v vaikka kuinka yritin. Nyt yli 30v on ollut helppoa tulla raskaaksi, yksi kierto ja se oli siinä.
 
Olitko vetänyt nuorena 5-8v pillereitä alle?

[QUOTE="misu";29129099]Just vähän aikaa sitten luin Briteissä ja Ranskassa tehdyn tutkimuksen, jossa nimenomaan vähän vanhemmat naiset tulivat helpommin raskaaksi kuin nuoret. Vuoden ajan seurattiin eri ikäryhmistä aika isoa otosta naisia, jotka aktiivisesti yrittivät tulla raskaaksi. 20-29v naiset olivat kaikkein heikoimmilla. +40 naiset toiseksi heikoimmilla ja naiset 30-39v kaikkein helpoiten. Myös oma kokemukseni tukee tät asia. En tullut raskaaksi alle 25v vaikka kuinka yritin. Nyt yli 30v on ollut helppoa tulla raskaaksi, yksi kierto ja se oli siinä.[/QUOTE]
 
Ymmärrän kyllä miestäsi. Teillä on jo aikuiset lapset, arki on helpompaan, ni ei kai mieskään enään halua pienia tenavia huutaa sinne sekaa.

Ymmärrän minäkin. Ei ole ollenkaan ymmärryksestä kyse. Se vaan KOSKEE kun kukaan ei välitä minunkaan toiveestani ja minä joudun toiveestani luopumaan.

Matkoja on kyllä tehty yhdessä ja erikseen, kavereiden kanssa, kaksin ja lasten kanssa. Tukiverkko on vahva. Tämä ei ongelma.
 
Yritin löytää tuota lukemaani tutkimusta netistä, mutta törmäsin samankaltaiseen tutkimukseen, joka oli tehty Tanskassa.

http://yle.fi/uutiset/tutkimus_naisten_hedelmallisyys_saavuttaa_huippunsa_kolmekymppisena/6742548
 
[QUOTE="Vieras";29129107]Olitko vetänyt nuorena 5-8v pillereitä alle?[/QUOTE]

Pillereitä olin syönyt 3 vuotta teininä jonka jälkeen ehkäisy jätettiin pois kokonaan ja sitä lasta yritettiin useita vuosia. Meillä kummallakaan ei todettu mitään "vikaa" jonka takia raskaaksi ei oltaisi tultu.
 
Älä rinnasta sitä että sinua koskee siihen ettei kukaan välitä toiveistasi. Kuten sanoin jo aiemmin, ovat tunteesi SINUN vastuullasi, etkä voi olettaa että muut "korjaavat" pahan mielesi sillä että taipuvat tahtoosi. Joudut luopumaan toiveestasi ja se pahoittaa mielesi, ja se on ok (ja sitä sinun pitää työstää). Kukaan ei ole tehnyt sinua kohtaan väärin, joten siinä asiassa ("kukaan ei välitä toiveestani") loukkaanut "turhaan".

Pyydä miestä keskustelemaan aiheesta niinkuin oli jo puhetta. Kertomasi mukaan et ole sitä häneltä edes pyytänyt, joten on melko typerää loukkaantua siitä ettei mies osaa lukea ajatuksiasi ja aloittaa itse keskustelua jonka vain sinä haluat käydä.
 
Älä rinnasta sitä että sinua koskee siihen ettei kukaan välitä toiveistasi. Kuten sanoin jo aiemmin, ovat tunteesi SINUN vastuullasi, etkä voi olettaa että muut "korjaavat" pahan mielesi sillä että taipuvat tahtoosi. Joudut luopumaan toiveestasi ja se pahoittaa mielesi, ja se on ok (ja sitä sinun pitää työstää). Kukaan ei ole tehnyt sinua kohtaan väärin, joten siinä asiassa ("kukaan ei välitä toiveestani") loukkaanut "turhaan".

Pyydä miestä keskustelemaan aiheesta niinkuin oli jo puhetta. Kertomasi mukaan et ole sitä häneltä edes pyytänyt, joten on melko typerää loukkaantua siitä ettei mies osaa lukea ajatuksiasi ja aloittaa itse keskustelua jonka vain sinä haluat käydä.

Ei tee mieli pyytää jos kanta on niin ehdoton :(.
 
[QUOTE="aapee";29129109]Ymmärrän minäkin. Ei ole ollenkaan ymmärryksestä kyse. Se vaan KOSKEE kun kukaan ei välitä minunkaan toiveestani ja minä joudun toiveestani luopumaan.

[/QUOTE]

Tämähän se pääpointti taisi ollakin! 6 vuotta olet elätellyt toivetta, että ehkä vielä. Nyt olet vissiin itse ymmärtänyt, että se ehkä ei taida koskaan tullakaan. Olisit voinut sen 6 vuotta hiljalleen valimistautua siihen, että lapsiluku onkin jo täysi.

Et ole tehnyt väärin, eikä miehesikään. Joskus vain pitää luopua haaveista. Koskee, mutta sen pitäisi mennä ohi.
 
[QUOTE="darja";29127185]Olet kyllä jo sen ikäinenkin, että raskaus alkaa olla muutenkin aika epätodennäköinen. Tai siis, vaikka miehesi suostuisikin ja aloittaisitte aktiivisen yrittämisen, niin et hyvin suurellla mahdollisuudella enää raskaudu tai menee kesken yms.
Jos lapsesi ovat jo koululaisia, niin ei mene välttämättä kuin reilu kymmenen vuotta, kun saat kenties lapsenlapsia.[/QUOTE]

Hahaa, ei se nyt niin epätodennäköistä ole. Minä sain 37-vuotiaana vasta ekan lapsen. Nyt 42-vuotiaana on lapsia yhteensä 3, vauva 4 kk tossa vieressä.
 
[QUOTE="aapee";29129146]Ei tee mieli pyytää jos kanta on niin ehdoton :(.[/QUOTE]

Etkö itse älyä kuinka epäreilu olet nyt miestä kohtaan? Haluat että hän keskustelisi asiasta kanssasi, mutta et sitten kuitenkaan halua koska et hyväksy miehen kantaa? Ja silti olet loukkaantunut kun hän ei keskustele...

Ei sun mies voi nyt tässä voittaa mitenkään.
 
[QUOTE="vieras";29129150]Tämähän se pääpointti taisi ollakin! 6 vuotta olet elätellyt toivetta, että ehkä vielä. Nyt olet vissiin itse ymmärtänyt, että se ehkä ei taida koskaan tullakaan. Olisit voinut sen 6 vuotta hiljalleen valimistautua siihen, että lapsiluku onkin jo täysi.

Et ole tehnyt väärin, eikä miehesikään. Joskus vain pitää luopua haaveista. Koskee, mutta sen pitäisi mennä ohi.[/QUOTE]

Varmasti menee ohi. Tai sitten harmittaa loppuelämä. Mutta juurikin asia on näin. Kyllä minä tavallaan valmistuinkin mutta se tuntuu aika ajoin kestämättömältä kun haluaisin niitä rakkaita pikkuihmisiä elämääni :(. En ehkä ole pystynyt täysin sopeutumaan.
 
Kanta pitää olla ehdoton, ei sitä lasta hankita "vähän".
Se on eri asia jos et saa miestäsi jakamaan suruasi, mutta kukaan ei ole velvollinen oman pysyvän päätöksen jälkeen määräänsä enempää käymään keskusteluita joissa on kyseessä suostuttelu ja asian vanuttaminen "mitä jos"-tyyliin.

Päätä jo kumpi on (isompi) ongelma, 3. lapsi vai kommunikaatio.

[QUOTE="aapee";29129146]Ei tee mieli pyytää jos kanta on niin ehdoton :(.[/QUOTE]
 
Etkö itse älyä kuinka epäreilu olet nyt miestä kohtaan? Haluat että hän keskustelisi asiasta kanssasi, mutta et sitten kuitenkaan halua koska et hyväksy miehen kantaa? Ja silti olet loukkaantunut kun hän ei keskustele...

Ei sun mies voi nyt tässä voittaa mitenkään.

No kuka haluaa keskustella "minä niin tykkäisin jos meille tulisi vielä yksi lapsi. - no minä EN HALUA, ennemmin menen steriloitavaksi kun haluan lisää lapsia"
 
Eli kun miehesi kerto ettei ehdottomasti halua lapsia niin se sinulle tarkoitti samaa kuin "en välitä tunteistasi enkä halua ollenkaan keskustella päätöksen aiheuttamasta mielipahasta kanssasi"??? Ja sitten tämän OMAN TULKINTASI perusteella vedät herneet nenään?

Voi luoja sun kanssas, todellakin käy sääliksi miestä. Sä oot ihan niinkuin joku "pidä tunkkis perkele" vitsi.
 
Voi nyyh nyyh. Mistä teitä kakaroita riittää? Odota nyt edes puoli vuotta, ei kaikki ole heti nyt. Toiset selviää kumppanin kuolemasta ja sä itket jotain mitä ei edes ole.
Hae vaikka lääkitys jos uhkaa perhe hajota muuten.

[QUOTE="aapee";29129197]Ja kyllä minä sen ymmärrän etten voi tässä voittaa mutta PAHALTA SE TUNTUU! Itse joudun luopumaan suuresta unelmastani saada iso perhe.[/QUOTE]
 
[QUOTE="aapee";29129197]Ja kyllä minä sen ymmärrän etten voi tässä voittaa mutta PAHALTA SE TUNTUU! Itse joudun luopumaan suuresta unelmastani saada iso perhe.[/QUOTE]

Niin mutta ymmärrä nyt että on kaksi eri asiaa:

* Tuntua pahalta koska ei saa mitä haluaa.
* Tuntua pahalta kun toinen ihminen ei osaa lukea ajatuksiasi ja aloittaa keskustelua aiheesta josta hän ei todnäk edes arvaa että haluaisit vielä keskustella!

Eka ok, toka typerää marttyrointia.
 
Niin mutta ymmärrä nyt että on kaksi eri asiaa:

* Tuntua pahalta koska ei saa mitä haluaa.
* Tuntua pahalta kun toinen ihminen ei osaa lukea ajatuksiasi ja aloittaa keskustelua aiheesta josta hän ei todnäk edes arvaa että haluaisit vielä keskustella!

Eka ok, toka typerää marttyrointia.

No se tuntuu pahalta ettei saa mitä haluaa. Ja että rakas ihminen on omalla lailla este haaveen toteuttamiselle. Voin olla typerä kakara mutta siltä se nyt tuntuu.
 
[QUOTE="aapee";29129237]No se tuntuu pahalta ettei saa mitä haluaa. Ja että rakas ihminen on omalla lailla este haaveen toteuttamiselle. Voin olla typerä kakara mutta siltä se nyt tuntuu.[/QUOTE]

Ja se on jotain josta SINUN pitää päästä yli, ei sinulla ole oikeutta syyttää siitä miestäsi. Hänellä on oikeus mielipiteeseensä, etkä voi loukkaantua siitä hänelle. Yhä, tämä on eri asia kuin olla (ymmärrettävästi) surullinen siitä ettei saa mitä haluaa. Voit olla siitä surullinen "maailmalle" tai "elämälle", mutta et voi syyttää siitä miestä.
 
Yhtälailla sä olet, rakkaanakin, este miehen haaveelle, helpommalle keski-ikäisyydelle.

[QUOTE="aapee";29129237]No se tuntuu pahalta ettei saa mitä haluaa. Ja että rakas ihminen on omalla lailla este haaveen toteuttamiselle. Voin olla typerä kakara mutta siltä se nyt tuntuu.[/QUOTE]
 
[QUOTE="aapee";29129191]No kuka haluaa keskustella "minä niin tykkäisin jos meille tulisi vielä yksi lapsi. - no minä EN HALUA, ennemmin menen steriloitavaksi kun haluan lisää lapsia"[/QUOTE]

Ei kai siinä keskustelussa pitänytkään olla tästä kyse? Miehen suostuttelusta? Vaan sinun olisi nyt tarkoitus työstää omaa suruasi lapsihaaveesta luopuessa. Ja siihen työstämiseen voisit saada apua keskustelulla miehen kanssa. Se keskustelu on enemmän tyyliä "Halusin aina kolme lasta, joten annathan minulle aikaa olla surullinen?". Huomaa imperfektin käyttö, sillä luonnollisesti miehellesi nousee itsesuojelumekanismi, jos puhut kuin kolmas lapsi saattaisikin vielä tulla.
 
Kiitos niille muutamille jotka tuntevat edes hiukan myötätuntoa. Tiedän että on paljon naisia samassa veneessä, toisilla mies ei suostu siihen yhteenkään. Siinä vaiheessa perusteltua kai erota, tässä iässä perheellisenä ei. Eli se ei ole ratkaisu.
 

Yhteistyössä