Niin paha mieli :(

["aapee"]

Voiko olla niin että mies kokee sinun "keskustelutoiveesi" samalla lailla kuin esim. minä sen ymmärsin - ts. hän luulee/pelkää että sinun ainoa tavoitteesi keskustelulla on kääntää hänen päänsä? En minäkään haluaisi moiseen keskusteluun alkaa, jos olettaisin että joudun kuulusteluun jossa ainoa tavoite on osoittaa että olen väärässä.

Entä jos sanot miehelle: Ymmärrän ja hyväksyn kantasi, jos olet varma ettei se enää muuksi muutu. Voisimmeko kuitenkin vielä jutella siitä miltä minusta tuntuu? Pääsen asiasta paremmin yli jos saan kertoa vielä oman näkökantani ja tiedät miltä minusta tuntuu, voisimme sitten yhdessä miettiä kuinka pääsen asiasta yli ja voimme jatkaa eteenpäin vaikka toiveeni ei toteudukaan.

En ole KOSKAAN sen kummemmin yrittänyt kääntää miehen päätä. Tietää että haluaisin kolmannen, mutta olen ollut hiljaa koska en ole halunnut painostaa. 6 vuotta olen ajatellut jospa mieli muuttuisi. En koskaan ole kiusannut tai vaatinut tai mitään. Tietää vaan että toivoisin. Silti en ole huomannut että koskaan millään tavoin edes huomioisi että minulla ko. toive.

Ja voin sanoa tuon viimeisen sitaatin. Nyt vaan itkettää. Kun toivoo ja odottaa monta vuotta hiljaa, ei sekään kannata.

 

[Vela]

Ehkä mies ajattelee että koska et ole asiasta aiemmin halunnut juurikaan keskustella, niin nytkin riittää pelkkä lyhytsanainen "en halua". Ei kukaan ole ajatustenlukija, kyllä sinun pitää kertoa miehelle että haluat asiasta puhua eikä vain olettaa että hän itse alkaisi keskustella sinun ja hänen tunteistaan. Aika harva mies varmaan niin hoksaisi oma-aloitteisesti tehdä. Älä tee johtopäätöksiä ettei mies tunteistasi välitä, voi olla ettei hän vain ymmärrä että haluat puida asiaa tunnetasolla enemmän.

 

[hmm...]

en muista nimimerkkiäni mutta olen se jonka mies on nyt suostuvainen kolmanteen lapseen. Eli sun pitää miettiä onko se lapsi tärkeämpi sulle kuin nykyinen parisuhde tai ehjä perhe? Löytäisitkö helpostikin miehen joka suostuvainen lapseen? Onko parisuhteenne muuten hyvä, teettekö asioita yhdessä jne? Ainahan voi käydä niin, että mies muuttaa mielensä ja haluaa lapsen myöhemmin ja itse olet liian vanha. Kaduttaisiko silloin että olet jäänyt suhteeseen?
Noita asioita itse mietin aikoinani. Olin/olen kuitenkin niin rakastunut mieheeni ja minulle oli tärkeää yhtenäinen perhe että tavallaan minulla on kaikki yhden kortin varassa. En vain ollut tarpeeksi vahva lähtemään itsekkäistä syistä ja viemään lapsilta lapsuutta ja ehjää perhettä. Myös taloudelliset asiat oli huomioitava. Enkä mitenkään koko aikaa suostutellut miestä kolmanteen lapseen. Annoin asian vaan olla. Välillä vaan sanoin että olisi kiva että olisi se kolmas lapsi.
Edelleen olen mielessäni varautunut mahdollisuuteen että nämä lapset ovat nyt tässä. Siinäkin on hyviä puolia. mm. rahat riittää paremmin, on enempi omaa aikaa,matkustelu helpompaa jne. Ajattele että vaikka sitä uutta lasta ei katuisikaan niin sitten kun se kolmas lapsi on 20v ja pitää rahoittaa opiskelut,mahdolliset vaatteet ym ja ehkä asuntoakin. Helpompi rahoittaa kahta lasta elämässä kuin kolmea. Koko ajan kaikki kallistuu.
Mutta ymmärrän hyvin sua. Itsellekin tekee pahaa nähdä pieniä lapsia ja vauvoja ja toisten raskausuutiset ei aina ole niin iloisia vaikka yrittää. Mutta jossain vaiheessa se surutyö on tehtävä lapsista. Minulla se on joko nyt tai sitten kolmannen jälkeen...joskus olen haaveillut 4:stä lapsesta mutta mies ei ainakaan 4 halua.

 

[astrolabe]

Kaikki eivät pidä tunteista juttelemisesta. Kysehän ei olisi siitä että keskustelisitte hankitaanko lapsi vai ei vaan siitä miltä teistä tuntuu että lasta ei hankita.

Mielestäni lapsen hankinta on sellainen jossa molempien täytyy olla hankinnan kannalla, sukupuolesta riippumatta. Se että riittäisi vain toisen (miehen taikka naisen) haluaminen olisi kestämätöntä.

Onhan se palstalla nähty, että johtaa sitten siihen, että eletään kahtena perheenä yhdessä taloudessa; lasta halunnut hoitaa lapsen ja kaiken siihen liittyvän, myös maksaa kaiken ja toinen osapuoli lojuu yhä "lapsettomana" saman katon alla. Ei se ole ratkaisu.

 

["aapee"]

en muista nimimerkkiäni mutta olen se jonka mies on nyt suostuvainen kolmanteen lapseen. Eli sun pitää miettiä onko se lapsi tärkeämpi sulle kuin nykyinen parisuhde tai ehjä perhe? Löytäisitkö helpostikin miehen joka suostuvainen lapseen? Onko parisuhteenne muuten hyvä, teettekö asioita yhdessä jne? Ainahan voi käydä niin, että mies muuttaa mielensä ja haluaa lapsen myöhemmin ja itse olet liian vanha. Kaduttaisiko silloin että olet jäänyt suhteeseen?
Noita asioita itse mietin aikoinani. Olin/olen kuitenkin niin rakastunut mieheeni ja minulle oli tärkeää yhtenäinen perhe että tavallaan minulla on kaikki yhden kortin varassa. En vain ollut tarpeeksi vahva lähtemään itsekkäistä syistä ja viemään lapsilta lapsuutta ja ehjää perhettä. Myös taloudelliset asiat oli huomioitava. Enkä mitenkään koko aikaa suostutellut miestä kolmanteen lapseen. Annoin asian vaan olla. Välillä vaan sanoin että olisi kiva että olisi se kolmas lapsi.
Edelleen olen mielessäni varautunut mahdollisuuteen että nämä lapset ovat nyt tässä. Siinäkin on hyviä puolia. mm. rahat riittää paremmin, on enempi omaa aikaa,matkustelu helpompaa jne. Ajattele että vaikka sitä uutta lasta ei katuisikaan niin sitten kun se kolmas lapsi on 20v ja pitää rahoittaa opiskelut,mahdolliset vaatteet ym ja ehkä asuntoakin. Helpompi rahoittaa kahta lasta elämässä kuin kolmea. Koko ajan kaikki kallistuu.
Mutta ymmärrän hyvin sua. Itsellekin tekee pahaa nähdä pieniä lapsia ja vauvoja ja toisten raskausuutiset ei aina ole niin iloisia vaikka yrittää. Mutta jossain vaiheessa se surutyö on tehtävä lapsista. Minulla se on joko nyt tai sitten kolmannen jälkeen...joskus olen haaveillut 4:stä lapsesta mutta mies ei ainakaan 4 halua.

En minäkään aio perhettä hajottaa. Tuntuu silti vaan käsittämättömän pahalta luopua suuresta haaveestaan. Hyviä ja huonoja puolia on kummassakin vaihtoehdossa, mutta järkihän ei yleensäkään yhdisty vauvakuumeeseen.

 

[Vierasmies]

Väittäisin, että monikertaisesti useammin se toinen osapuoli maksaa viulut vähintään tarpeeksi suurelta osin siihen nähden ettei x:nnettä lasta halunnut.

Onhan se palstalla nähty, että johtaa sitten siihen, että eletään kahtena perheenä yhdessä taloudessa; lasta halunnut hoitaa lapsen ja kaiken siihen liittyvän, myös maksaa kaiken ja toinen osapuoli lojuu yhä "lapsettomana" saman katon alla. Ei se ole ratkaisu.

 

["mies"]

Ei miestä voi pakottaa, eikä kannatakaan, vaan kannattaa etsiä lapsista pitävä mies.

 

["kiti"]

Mä ymmärrän kyllä ap:ta. Itsekin podin kauheaa vauvakuumetta siitä kolmannesta. Mies oli ehdottoman kielteinen ja minä surin yksinäni asiaa, vaikka toki itsekin ymmärsin ettei toista voi pakottaa. oli kuitenkin vaikeaa käsitellä omia tunteita. meille kävi niin onnellisesti, että mies itse otti kolmannen puheeksi vuosien jälkeen. Minua ei paljoa tarvinnut suostutella vaikka jouduinkin asiaa hiukan pohtimaan. Nyt mennään rv 25:lla ja molemmat ollaan tyytyväisiä tilanteeseen.

Teillä on toki ongelmana ikäkin jo. Vuosia ei enää ole aikaa asiaa pohtia. Mutta tiedän miltä sinusta tuntuu. Tiedän myös että aika parantaa haavat. Itsekin jo hiukan unohdin koko toiveen siitä komannesta.

 

["aapee"]

Väittäisin, että monikertaisesti useammin se toinen osapuoli maksaa viulut vähintään tarpeeksi suurelta osin siihen nähden ettei x:nnettä lasta halunnut.

Meillä on ainakin koko aikana, jopa ollessani lasten kanssa kotona, menot mennyt aika tasapuolisesti. Ts. miehen ei ole koskaan tarvinnut elättää minua.

 

[hmmmm]

[QUOTE="aapee";29128581]Meillä on ainakin koko aikana, jopa ollessani lasten kanssa kotona, menot mennyt aika tasapuolisesti. Ts. miehen ei ole koskaan tarvinnut elättää minua.[/QUOTE]

joo meillä ihan sama. Äitiyslomalla oli jopa miestä suuremmat tulot. Koko ajan on ollut työpaikka odottamassa äitiysloman jälkeen. Koko ajan olen oman elämiseni ja puolet ainakin maksanut kaikesta.

 

["aapee"]

[QUOTE="kiti";29128580]Mä ymmärrän kyllä ap:ta. Itsekin podin kauheaa vauvakuumetta siitä kolmannesta. Mies oli ehdottoman kielteinen ja minä surin yksinäni asiaa, vaikka toki itsekin ymmärsin ettei toista voi pakottaa. oli kuitenkin vaikeaa käsitellä omia tunteita. meille kävi niin onnellisesti, että mies itse otti kolmannen puheeksi vuosien jälkeen. Minua ei paljoa tarvinnut suostutella vaikka jouduinkin asiaa hiukan pohtimaan. Nyt mennään rv 25:lla ja molemmat ollaan tyytyväisiä tilanteeseen.

Teillä on toki ongelmana ikäkin jo. Vuosia ei enää ole aikaa asiaa pohtia. Mutta tiedän miltä sinusta tuntuu. Tiedän myös että aika parantaa haavat. Itsekin jo hiukan unohdin koko toiveen siitä komannesta.[/QUOTE]

Voi kun ihanaa.

Minulla tosiaan tuo ikä painaa. Ja 6 vuotta tässä nyt toivonut että mies heltyisi. Mutta pahalta näyttää .

 

[Vierasmies]

Aivan näin!

aapeen hormonihiki haisee niin pahasti tänne asti, että olisi parasta tehdä yhtään mitään isoja päätöksiä nyt. Ymmärtäkää hormoonihöyryissä häröilevät tuhannetta lasta toivovat hautomakoneet, että se teidän toinen minä on piilotettu sinne hormonihirviön taakse, eikä pääse rationaalisesti esiin mm. parantamaan parisuhdetta. Hormonimamma sen sijaan haluaa, tahtoo, vaatii ja viuhtoo kuin tuuliviiri pitkin mammasivustoja. Ja itkee, vollottaa, masentuu ja lopuksi pilaa koko perheen ja parisuhteen kun ei saa TAAS mitä haluaa. Hakekaa vaikka nappihoitoa jos lähes keski-ikäisenä meinaa perhe hajota kun iltatähteä ei anneta. Eikö 2 lasta ja mies riitä?

Pitääkö lasten tehtailu olla koko elämän kestävä homma? Miksi miehen tavoite "helpompaan" loppuelämään ei olisi täysin oikeutettua? AP hormoonihöyryissään väittää, että kolmannesta on kaikista suunnista katsottuna enemmän iloa kuin tekemättä jättämisestä! Miten jos mies haluaa alkaa pian viettelemään 4vko talvilomia golffaten Kanarialla? Siihenkö kolmas lapsi sopii aivan hyvin?

Voiko olla niin että mies kokee sinun "keskustelutoiveesi" samalla lailla kuin esim. minä sen ymmärsin - ts. hän luulee/pelkää että sinun ainoa tavoitteesi keskustelulla on kääntää hänen päänsä? En minäkään haluaisi moiseen keskusteluun alkaa, jos olettaisin että joudun kuulusteluun jossa ainoa tavoite on osoittaa että olen väärässä.

Entä jos sanot miehelle: Ymmärrän ja hyväksyn kantasi, jos olet varma ettei se enää muuksi muutu. Voisimmeko kuitenkin vielä jutella siitä miltä minusta tuntuu? Pääsen asiasta paremmin yli jos saan kertoa vielä oman näkökantani ja tiedät miltä minusta tuntuu, voisimme sitten yhdessä miettiä kuinka pääsen asiasta yli ja voimme jatkaa eteenpäin vaikka toiveeni ei toteudukaan.

 

["aapee"]

Aivan näin!

aapeen hormonihiki haisee niin pahasti tänne asti, että olisi parasta tehdä yhtään mitään isoja päätöksiä nyt. Ymmärtäkää hormoonihöyryissä häröilevät tuhannetta lasta toivovat hautomakoneet, että se teidän toinen minä on piilotettu sinne hormonihirviön taakse, eikä pääse rationaalisesti esiin mm. parantamaan parisuhdetta. Hormonimamma sen sijaan haluaa, tahtoo, vaatii ja viuhtoo kuin tuuliviiri pitkin mammasivustoja. Ja itkee, vollottaa, masentuu ja lopuksi pilaa koko perheen ja parisuhteen kun ei saa TAAS mitä haluaa. Hakekaa vaikka nappihoitoa jos lähes keski-ikäisenä meinaa perhe hajota kun iltatähteä ei anneta. Eikö 2 lasta ja mies riitä?

Pitääkö lasten tehtailu olla koko elämän kestävä homma? Miksi miehen tavoite "helpompaan" loppuelämään ei olisi täysin oikeutettua? AP hormoonihöyryissään väittää, että kolmannesta on kaikista suunnista katsottuna enemmän iloa kuin tekemättä jättämisestä! Miten jos mies haluaa alkaa pian viettelemään 4vko talvilomia golffaten Kanarialla? Siihenkö kolmas lapsi sopii aivan hyvin?

Mun puolesta isukki saa käydä golflomillaan
Tän mukaan on sitten oikeastaan ihan turha kenenkään niitä lapsia tehdäkään. Ollenkaan.

 

[Leona Y hrm]

Aivan näin!

aapeen hormonihiki haisee niin pahasti tänne asti, että olisi parasta tehdä yhtään mitään isoja päätöksiä nyt. Ymmärtäkää hormoonihöyryissä häröilevät tuhannetta lasta toivovat hautomakoneet, että se teidän toinen minä on piilotettu sinne hormonihirviön taakse, eikä pääse rationaalisesti esiin mm. parantamaan parisuhdetta. Hormonimamma sen sijaan haluaa, tahtoo, vaatii ja viuhtoo kuin tuuliviiri pitkin mammasivustoja. Ja itkee, vollottaa, masentuu ja lopuksi pilaa koko perheen ja parisuhteen kun ei saa TAAS mitä haluaa. Hakekaa vaikka nappihoitoa jos lähes keski-ikäisenä meinaa perhe hajota kun iltatähteä ei anneta. Eikö 2 lasta ja mies riitä?

Pitääkö lasten tehtailu olla koko elämän kestävä homma? Miksi miehen tavoite "helpompaan" loppuelämään ei olisi täysin oikeutettua? AP hormoonihöyryissään väittää, että kolmannesta on kaikista suunnista katsottuna enemmän iloa kuin tekemättä jättämisestä! Miten jos mies haluaa alkaa pian viettelemään 4vko talvilomia golffaten Kanarialla? Siihenkö kolmas lapsi sopii aivan hyvin?

Nyt vierasmies puhuu asiaa!

 

[huhhuijaa]

En nyt ihan tajua näitäkään jotka ovat ehdottomasti vastaan.

Miksi vain se miehen mielipide ratkaisee. Jos toinen haluaa golflomille ja toinen iltatähtösen eikö molemmille voi suoda mitä haluaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";29128641]Voi kun ihanaa.

Minulla tosiaan tuo ikä painaa. Ja 6 vuotta tässä nyt toivonut että mies heltyisi. Mutta pahalta näyttää .[/QUOTE]

Onko miehesi siis viimeiset 6 vuotta indikoinut, että ei kolmatta lasta enää halua. Mutta koska ei ole suoraan sanonut "Ei", niin olet toivonut ja odottanut miehesi muuttavan kantaansa?

Aika painostavaa - molemmille.

 

[mites on?]

Millaiset tulot teillä on? onko sopivan iso talo? miehet varmasti miettivät enemmän tuollaisia juttuja kuin naiset.

 

["nainen"]

Suosittelen asiallista, rauhallista keskustelua miehen kanssa. Sitten kun ap on täysin varma, että voi käydä keskustelun ilman painostamista, itkemistä tai muuta tunneryöhmyä. Miehellä on täysi oikeus olla haluamatta kolmatta lasta, mutta parisuhteeseen kuuluu kyllä tietty määrä toisen tunteiden ja ajatusten kuuntelemisen velvollisuutta.

 

["aapee"]

Millaiset tulot teillä on? onko sopivan iso talo? miehet varmasti miettivät enemmän tuollaisia juttuja kuin naiset.

Iso talo, 4 makuuhuonetta, farmariauto. Velkaa toki on, mutta ei niin tiukkaa ettäkö kolmas lapsi veisi vararikkoon. Hyvä tukiverkostokin on lähellä.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";29128958]Onko miehesi siis viimeiset 6 vuotta indikoinut, että ei kolmatta lasta enää halua. Mutta koska ei ole suoraan sanonut "Ei", niin olet toivonut ja odottanut miehesi muuttavan kantaansa?

Aika painostavaa - molemmille.[/QUOTE]

En tosiaan ole painostanut. Olen vain toivonut että miehen mieli muuttuisi. En edes ottanut puheeksi. Toivonut vain. Häntä siis tuskin on millään lailla tämä toive painostanut, itse olen salaa surrut aika ajoin.

 

["aapee"]

[QUOTE="nainen";29128970]Suosittelen asiallista, rauhallista keskustelua miehen kanssa. Sitten kun ap on täysin varma, että voi käydä keskustelun ilman painostamista, itkemistä tai muuta tunneryöhmyä. Miehellä on täysi oikeus olla haluamatta kolmatta lasta, mutta parisuhteeseen kuuluu kyllä tietty määrä toisen tunteiden ja ajatusten kuuntelemisen velvollisuutta.[/QUOTE]

Tässä olen samaa mieltä.

 

[Vela]

En nyt ihan tajua näitäkään jotka ovat ehdottomasti vastaan.

Miksi vain se miehen mielipide ratkaisee. Jos toinen haluaa golflomille ja toinen iltatähtösen eikö molemmille voi suoda mitä haluaa.

Kun kyse on siitä tehdäänkö lapsi vai ei, on ainoa oikea tapa se että EI mielipide ratkaisee. Olisi totaalisen väärin sekä lasta kohtaan syntyä toisen vanhemman tahdon vastaisesti että lasta haluamatonta kohtaan joutua tahtomattaan vanhemmaksi. Tässä skenaariossa kärsijöitä olisi kaksi. Lapsia toivova joutuu silloin kärsimään, mutta kärsijöitä on vain yksi. Eli kun ei ole mahdollista saavuttaa ratkaisua jossa molemmat olisivat tyytyväisiä täytyy aina valita se vaihtoehto jossa on vähemmän kärsijöitä.

Etkä voi vakavalla naamalla kyllä väittää että kunhan mies pääsee "golflomille" niin kolmas lapsi ei vaikuttaisi mitenkään hänen elämäänsä.. johan se olisi lasta kohtaankin niin totaalisen väärin, jos oletuksena on että isä ei millään lailla osallistu hänen elämäänsä.

 

[---]

Ymmärrän kyllä miestäsi. Teillä on jo aikuiset lapset, arki on helpompaan, ni ei kai mieskään enään halua pienia tenavia huutaa sinne sekaa.

 

[---]

Siis isommat lapset eikä aikuiset lapset

 

["höh"]

Minkä ikäisiä olette?