H
"hiljaa"
Vieras
Puolisoni keskustelee muiden ihmisten kanssa, osaa small talkia, on todella sosiaalinen.
Minun kanssani keskustelu on lähinnä sitä, että olen tässä vuosien varrella jo vähän luovuttanut. Kun puhun, keskittyy tietokoneeseensa tai lehteen tai kirjaan, ja tekee jotain muuta. En tarkoita tilanteita, joissa menisin keskeyttelemään häntä muiden puuhien kesken, vaan sellaisiakin tilanteita, että esimerkiksi alan puhua jotain asiaa, ja mies kääntyy sen sijaan selittämään lapsille jotain. Jos lopetan puheen, hetken päästä sanoo "niin mitä olit sanomassa".
Kun olemme syömässä kahdestaan, ottaa ravintolassa lehden, jos siellä sellainen on tarjolla ja lukee sitä. Istumme siinä odottelemassa tilaustamme, ja mies lukee. Minä saan sitten siinä istua ja katsella ympärilleni, kun en viitsi puhua seinälle.
Olen ottanut asian esille miehen kanssa, mutta hän on sitä mieltä että kuuntelee minua kyllä. Ehkä ihan todella kuuleekin kyllä ääneni, muttei osoita mitään mielenkiintoa minun puhettani kohtaan. Enkä tarkoita tässäkään nyt mitään sellaista, että nalkuttaisin ja jäkättäisin jostain asiasta, vaan tavallista keskustelua.
Alan olla todella turhautunut. Muulla tavoin mies osoittaa kiinnostustaan, ei varmaan edes huomaisi jos olisin viikon puhumatta. Minusta tuntuu, ettei häntä yksinkertaisesti kiinnosta yhtään mikään, mitä minä sanon. Ei mikään. Eikä ongelma ole aiheessa, vaan siinä että se tulee minulta.
Olen älykäs, kiinnostunut kulttuurista, yhteiskunnasta, tieteistä, historiasta. Mies on saanut minut tuntemaan itseni täydeksi nollaksi. Tuntuu, ettei minussa ole mitään mielenkiintoista. Paitsi seksi. Mies lyö korvat ja yhteyden lukkoon heti kun alan puhua.
Minun kanssani keskustelu on lähinnä sitä, että olen tässä vuosien varrella jo vähän luovuttanut. Kun puhun, keskittyy tietokoneeseensa tai lehteen tai kirjaan, ja tekee jotain muuta. En tarkoita tilanteita, joissa menisin keskeyttelemään häntä muiden puuhien kesken, vaan sellaisiakin tilanteita, että esimerkiksi alan puhua jotain asiaa, ja mies kääntyy sen sijaan selittämään lapsille jotain. Jos lopetan puheen, hetken päästä sanoo "niin mitä olit sanomassa".
Kun olemme syömässä kahdestaan, ottaa ravintolassa lehden, jos siellä sellainen on tarjolla ja lukee sitä. Istumme siinä odottelemassa tilaustamme, ja mies lukee. Minä saan sitten siinä istua ja katsella ympärilleni, kun en viitsi puhua seinälle.
Olen ottanut asian esille miehen kanssa, mutta hän on sitä mieltä että kuuntelee minua kyllä. Ehkä ihan todella kuuleekin kyllä ääneni, muttei osoita mitään mielenkiintoa minun puhettani kohtaan. Enkä tarkoita tässäkään nyt mitään sellaista, että nalkuttaisin ja jäkättäisin jostain asiasta, vaan tavallista keskustelua.
Alan olla todella turhautunut. Muulla tavoin mies osoittaa kiinnostustaan, ei varmaan edes huomaisi jos olisin viikon puhumatta. Minusta tuntuu, ettei häntä yksinkertaisesti kiinnosta yhtään mikään, mitä minä sanon. Ei mikään. Eikä ongelma ole aiheessa, vaan siinä että se tulee minulta.
Olen älykäs, kiinnostunut kulttuurista, yhteiskunnasta, tieteistä, historiasta. Mies on saanut minut tuntemaan itseni täydeksi nollaksi. Tuntuu, ettei minussa ole mitään mielenkiintoista. Paitsi seksi. Mies lyö korvat ja yhteyden lukkoon heti kun alan puhua.
Onpa kurjan kuuloista.
Tarkoitin vain sitä, että tässä nyt esimerkiksi aiheita, joista joskus saatan ottaa esille. Kyse ei ole siitä, että joka päivä puhuisin näistä asioista, tai edes joka viikko, tai että yrittäisin koko ajan puhua. Tässä on vaan sellaisia joitakin vaihtoehtoja, joita joskus on keskustelussa, tai siis sen yrityksissä. Jos mietin tämän viikon ajalta, en nyt ihan kaikkia päiviä tietenkään muista, mutta olen yrittänyt parina päivänä puhua työhöni liittyvistä asioista, (sellaisista, jotka liittyvät hänen työhönsäkin. Emme ole samalla työpaikalla, mutta aiheet sivuavat toisiaan), mitä minulla on ensi viikolla ohjelmassa (kuuluu minusta hänellekin, kun vaikuttaa molempien aikatauluun), taloomme liittyvistä asioista. En minä siis hänelle koko ajan ole puhumassa, meillähän on molemmilla omat työt, omat harrastukset, kodinhoito ja lapset. Yksi viiden minuutin juttukin tuntuu olevan liikaa. Tai ei se yleensä siihen viiteen minuuttiin edes pääse, kun en jaksa puhua kun toinen ei edes kuuntele.
