T
tuskaa
Vieras
Mulla on ennestään kaksi lasta ja yllärinä nyt kaksosraskaus. Nyt mennään viikolla 21 ja maha on ihan mieletön jo. Mä olin juuri saanut itseni edes jonkinmoiseen kuosiin ja säästynyt pahemmilta arvilta jne.
Ja nyt tää maha tulee sitten venymään entisestään!
Mua masentaa ja itkettää ja tuskastuttaa, mä en tuu selviämään tästä, mun kroppa ei tuu koskaan enää olemaan entisensä, musta tulee löysä paska joka kohdasta.
Ja miten mä jaksan vauva-arjen, varsinkinjos ne molemmat huutaa vaan??
Mun pitäis muka olla onnellinen mutta mä en nää enää mitään hyvää missään.
Olen jo 35-vuotias ja mulla piti alkaa oma elämä. Ensin raskausuutinen oli ihan ilinen mutta nyt tämä ahdistus on iskenyt päälle mahdottomana ja musta tuntuu että mä en enää jaksa yhtään.
Mahassa on jo sellainen vellontakin että mä en saa edes nukkua yhtään.
Miten mä selviän tästä? Mies ei ymmärrä, katselee vaan muita naisia vaikka sen kielttäkin. Ei kehu mun ulkonäköä koskaan vaikka valitan olevani kauhea ruma elefantti ja että mun itsetunto on tosi alhaalla.
Musta tuntuu että mä en vaan jaksa tätä, haluan pakoon tätä mun elämää, jonnekin missä mä elän itseäni varten ja missä mun kroppani on mun, ei kenenkään muun muokattavissa.
Ja nyt tää maha tulee sitten venymään entisestään!
Mua masentaa ja itkettää ja tuskastuttaa, mä en tuu selviämään tästä, mun kroppa ei tuu koskaan enää olemaan entisensä, musta tulee löysä paska joka kohdasta.
Ja miten mä jaksan vauva-arjen, varsinkinjos ne molemmat huutaa vaan??
Mun pitäis muka olla onnellinen mutta mä en nää enää mitään hyvää missään.
Olen jo 35-vuotias ja mulla piti alkaa oma elämä. Ensin raskausuutinen oli ihan ilinen mutta nyt tämä ahdistus on iskenyt päälle mahdottomana ja musta tuntuu että mä en enää jaksa yhtään.
Mahassa on jo sellainen vellontakin että mä en saa edes nukkua yhtään.
Miten mä selviän tästä? Mies ei ymmärrä, katselee vaan muita naisia vaikka sen kielttäkin. Ei kehu mun ulkonäköä koskaan vaikka valitan olevani kauhea ruma elefantti ja että mun itsetunto on tosi alhaalla.
Musta tuntuu että mä en vaan jaksa tätä, haluan pakoon tätä mun elämää, jonnekin missä mä elän itseäni varten ja missä mun kroppani on mun, ei kenenkään muun muokattavissa.
Mutta henkinen puoli piristyi taas tuon puolivälin jälkeen. Meillä mentiin viimeisille viikoille saakka, synnytys käynnistettiin, kesti vain 2h ja ihanat pienet vauvat oli maailmassa =) 3kk meni kuin sumussa, apua tarvitaan! Vaadi kunnalta kodinhoitoapua (tee jo nyt hakemus, avun saaminen lapsiperheeseen tukalassa tilanteessa on lakisääteistä). Nuku aina kun voit! Anna vauvat synnärillä lastenhuoneeseen yöksi ja vaadi saada rauhallinen huone. Mä en osannut nukkua alussa vaan vahdin vastasyntyneitä puoliunessa yöt läpi, joten lopulta tehtiin niin että mies nukkui vauvojen kans samassa huoneessa ja minä menin yläkertaan yksin. Kun yks vauva heräsi, mies soitti mut paikalle, syötettiin molemmat vauvat ja jatkettiin kaikki unia.
