Pahinta mitä olet sanonut lapsellesi, tai lapsen kuullen?
- Viestiketjun aloittaja Lispetti
- Ensimmäinen viesti
Suloisia nuo kaksoset. 
Mä yritän viimeiseen asti välttää lasten kohdalla nimittelyä, mutta viikon sisään on tainnut tulla multa pahin tähän asti.
Kaks muksuamme päättivät tässä yks ilta kirjoittaa omat nimensä spriiliukoisella tussilla otsiinsa (toisella kirjoitettuna väärin päin kun katsoi peilin kautta). Multa pääsi välittömästi jotenkin että "te ootte kyllä tyhmiä kuin pässit".
Onneksi lähti tekstit pois kun heti pestiin, ei tarvinnu seuraavana päivänä open ja tarhatädin ihmetellä.
Mä yritän viimeiseen asti välttää lasten kohdalla nimittelyä, mutta viikon sisään on tainnut tulla multa pahin tähän asti.
Kaks muksuamme päättivät tässä yks ilta kirjoittaa omat nimensä spriiliukoisella tussilla otsiinsa (toisella kirjoitettuna väärin päin kun katsoi peilin kautta). Multa pääsi välittömästi jotenkin että "te ootte kyllä tyhmiä kuin pässit".
Onneksi lähti tekstit pois kun heti pestiin, ei tarvinnu seuraavana päivänä open ja tarhatädin ihmetellä.
B
bad mum
Vieras
Tulee kyllä joskus kiroiltua. Se on huono tapani ja pyydän anteeksi lapsilta. En kohdista kiroilua lapsiin suoraan vaan esim. yksin ättäröin että voi perkele että menee hermot kohta.
Lapsia en hauku tai säti, koetan aina puhua ja selittää miksi jotain ei saa tehdä tai miksi näin ja näin tulisi toimia. Olen minä niitä joskus hankalaksi sanonut.
Paha tapani on myös joskus pitkän vänkäyksen jälkeen nostaa kädet ilmaan ja sanoa että "Tehkää ihan just niin kun tykkäätte, minä en jaksa enää". Sitten pakenen hetkeksi paikalta, lapset toljottavat toisiaan miettien että eikö se tosiaan enää jaksa tätä kiukuttelua ja kun kohta palaan niin ovatkin kiltisti
Lapsia en hauku tai säti, koetan aina puhua ja selittää miksi jotain ei saa tehdä tai miksi näin ja näin tulisi toimia. Olen minä niitä joskus hankalaksi sanonut.
Paha tapani on myös joskus pitkän vänkäyksen jälkeen nostaa kädet ilmaan ja sanoa että "Tehkää ihan just niin kun tykkäätte, minä en jaksa enää". Sitten pakenen hetkeksi paikalta, lapset toljottavat toisiaan miettien että eikö se tosiaan enää jaksa tätä kiukuttelua ja kun kohta palaan niin ovatkin kiltisti
P
paskiainen
Vieras
Olen sanonut lastani tyhmkäksi idiootiksi. En todellakaan ole siitä ylpeä 
Hävettää vieläkin, vaikka siitä on vuosia aikaa.
Hävettää vieläkin, vaikka siitä on vuosia aikaa.
M
määää
Vieras
No kerran kissa oli oksentanut matolle, luulin ettei lapset kuule. Huusin kissalle "saatanan katti mä vielä tapan sut" eiköhän nää kaks pikkutyttöö kuullu ja juoksi itkien kissan perässä, älä äiti tapa sitä...
Tulee kyllä joskus kiroiltua. Se on huono tapani ja pyydän anteeksi lapsilta. En kohdista kiroilua lapsiin suoraan vaan esim. yksin ättäröin että voi perkele että menee hermot kohta.
Lapsia en hauku tai säti, koetan aina puhua ja selittää miksi jotain ei saa tehdä tai miksi näin ja näin tulisi toimia. Olen minä niitä joskus hankalaksi sanonut.
Paha tapani on myös joskus pitkän vänkäyksen jälkeen nostaa kädet ilmaan ja sanoa että "Tehkää ihan just niin kun tykkäätte, minä en jaksa enää". Sitten pakenen hetkeksi paikalta, lapset toljottavat toisiaan miettien että eikö se tosiaan enää jaksa tätä kiukuttelua ja kun kohta palaan niin ovatkin kiltisti
Ihana!:heart:
Mulle kävi kans sama paha.
Miehellä jäi ruuvilajitelmalaatikoita yms. pyörimään pitkäks aikaa olohuoneen lattialle.
No minä imuroidessa kiukkusin että hittooko noi tossa pyörii vieläkin, sais perhanan ukko kerätä romunsa pois tuosta.!
Illalla tyttö kävi kysymässä isiltä topakasti että "koskas meinaat ukko kerätä romus pois tuolta lattialta."
Mulle kävi kans sama paha.
Miehellä jäi ruuvilajitelmalaatikoita yms. pyörimään pitkäks aikaa olohuoneen lattialle.
No minä imuroidessa kiukkusin että hittooko noi tossa pyörii vieläkin, sais perhanan ukko kerätä romunsa pois tuosta.!
Illalla tyttö kävi kysymässä isiltä topakasti että "koskas meinaat ukko kerätä romus pois tuolta lattialta."
Hyvin oli tyttö oppinut.
E
"Emu"
Vieras
Millainen ihminen haluat ollakaan, ole sitä myös lapsille, muttei heillekään kannata uskotella ettei sinulla ole mitään heikkouksia. Kauhea ajatus, että heille pitäisi esittää jotain roolia. Sanon jos olen loukkaantunut (osa lapsista nyt jo teinejä ja isompiakin, joten osaavat loukata), mutta en nimittele aikuisiakaan, saati lapsia, vaikka suuttuisin heille. Enkä hyväksy sitä lapsiltakaan. Helpommin itsekin sorrun puolisosta marmattamiseen. Toisaalta jos esim. perheen isähahmo on joskus epäreilu, pitääkö lapsille esittää, että hän on reilu? Kaikista perheen sisäisistä jännitteistä pitäisi pystyä puhumaan. Mistäs se lapsi muuten siihen eväät saa?
Oon mä väsyneenä useammankin kerran kiroillut ja nimitellyt.
Eihän se hienoa ole, mutta toisaalta kyllä mä haluan, että meillä saa näyttää tunteet rumastikin (myös lapsi), kunhan pyytää anteeksi rauhoituttuaan.
Ja tietty se pitää tajuta, että se käytös on "sallittua" ainoastaan kodin seinien sisäpuolella.
Yksi mikä nyt tulee mieleen, niin joskus lapsen ollessa vauva (n. 9kk) sanoin hänelle väsyneenä kitinään, että "voitko sä edes joskus olla hiljaa, noi sun jutut on niin vitun paskoja".
En siis huutanut, vaan silleen todella kyllästyneellä ja melankolisella äänellä sanoin ton.
Alkoi huvittamaan heti sen sanottua, ettei tainnut vauva edes tajuta koko asiaa.
Eihän se hienoa ole, mutta toisaalta kyllä mä haluan, että meillä saa näyttää tunteet rumastikin (myös lapsi), kunhan pyytää anteeksi rauhoituttuaan.
Ja tietty se pitää tajuta, että se käytös on "sallittua" ainoastaan kodin seinien sisäpuolella.
Yksi mikä nyt tulee mieleen, niin joskus lapsen ollessa vauva (n. 9kk) sanoin hänelle väsyneenä kitinään, että "voitko sä edes joskus olla hiljaa, noi sun jutut on niin vitun paskoja".
En siis huutanut, vaan silleen todella kyllästyneellä ja melankolisella äänellä sanoin ton.
Alkoi huvittamaan heti sen sanottua, ettei tainnut vauva edes tajuta koko asiaa.
M
määä
Vieras
Ei ihan helppoo ollut tapahtuneen jälkeen selittää lapsille ettei äiti sitä oikeesti tarkoittanu jne..... uskottavuus tais olla kateis jonkin aikaa
H
hmph
Vieras
Toistaiseksi pahin on "äitillä menee hermot NYT!". Lapsi on vasta 2v., joten "tahallisia" tyhmyyksiä ei juuri vielä tee mutta koettelee rajojaan tietysti harva se hetki.
Mulla tulee haukuttua niitä tekoja, ei niinkään lapsia.:saint:
"No olipas hölmösti/typerästi tehty."
Tuli tosta Echon pässistä mieleen!
Silloin muinoin kun meillä katseltiin vielä lastenohjelmia aamutoimien ohessa, (ei enää avata tv:tä aamuisin) niin hoputtelin lapsia: "Siinä istuvat rivissä, ja silmät seisoo päässä kun vanhalla pässillä, kohta ollaan myöhässä!"
Mä muuten kysäsen tänään lapsilta itseltään mitä pahaa sitä on tullut sanottua!
Aika vissin kultaa muistot kun ei tule nyt muuta mieleen.:saint:
"No olipas hölmösti/typerästi tehty."
Tuli tosta Echon pässistä mieleen!
Silloin muinoin kun meillä katseltiin vielä lastenohjelmia aamutoimien ohessa, (ei enää avata tv:tä aamuisin) niin hoputtelin lapsia: "Siinä istuvat rivissä, ja silmät seisoo päässä kun vanhalla pässillä, kohta ollaan myöhässä!"
Mä muuten kysäsen tänään lapsilta itseltään mitä pahaa sitä on tullut sanottua!
Aika vissin kultaa muistot kun ei tule nyt muuta mieleen.:saint:
V
"vieras."
Vieras
Kyllä joskus on tullut rääkästyä "Voi idiootti sentään" lapselle, kun on tehnyt jotain ihan älyttömän tyhmää. Mutta aina jos oikein suutun, niin pyydän jälkeenpäin kyllä anteeksi raivoamista ja selitän, miksi suutuin niin kovasti.
K
kjuh
Vieras
Mä oon kanssa haukkunut miestä lapsen kuullen. Kamalaa, kun päätin joskus etten koskaan tee niin. Äitini haukkui isääni minulle koko lapsuuteni.
H