Miksei kaikki vanhemmat huomaa, että heidän lapsillaan on ongelmia?

[äippä -]

Joo,mutta sitten on taas näitä terkkareita jotka lukee koneelta..4v todettu ettei mitään vakavaa! no hei haloo jos lapsi on nyt 5v,niin eikö olisi aihetta tutkia ja miettiä asia uudestaan! itse olin/olen kuitenkin huolissani..muttakun lääkäri on näin kirjoittanut niin mitään ei tarvitse tehdä! :/

 

["Hmmm"]

Niin, ja emme siis siksi ole halunneet lapsillemme tutkimuksia yms. ettämeistä olisi hienoa että jotain löytyy... Olemme vain itse väsyneitä ja neuvottomia lapsen ongelmiin ja toivomme että sitä kautta saisimme selkeämpiä ohjeita ja lapselle tukea. Jos mitään ei löydy, niin sanon sitten rehellisesti kaikenmaailman jumppa-ohjaajille että olen vain epäonnistunut kasvattaja ;-).

 

["Wee"]

Ap taitaa katsella lapsi ryhmiä ammattisilmin ja siksi kiinnittää huomionsa pienimpäänkin erityisyyteen. Minä olen samaa mieltä siitä , että ohjaajan on hyvä tietää jos on diagnoosi. Mutta muuten kyllä peräänkuulutan myös ohjaajan ammattitaitoa siinä, että jos huomaa lapsella jotain vaikeutta tai erityisyyden piirteitä (Ei läheskään aina tarkoita että olisi edes mahdollista saada diagnoosi!)niin ohjaaja osaa antaa sellaisia tehtäviä ja opastaa niin että lapsenkin on mahdollisuus onnistua. Minusta nykyaikana on enevässä määrin toukentunut lokerointi ja varsinkin se "normaalin kriteeristö". Oikeastaan ärsyttää se jatkuva vertaaminen ja se hyvin tiukassa lokerossa oleva "normaalius", miksi kaikki on tungettava samaan lokeroon.

Juuri sen takia on tärkeää kertoa, että meidän lapsella on vaikka sitä ja tätä ongelmaa, niin voidaan sitten antaa sellaisia tehtäviä, että lapsi niistä suoriutuu eikä koe olevansa muita huonompi. Tai muuten vaan koe nolaavansa itseään, kun ei vaikka osaa ottaa sitä koppia tai puhua kunnolla ja lapsilaitetaan leikkin tekemään juuri sitä. Tavallisesti esim. eskari-ikäisten ryhmissä jakaudutaan pienempiin porukoihin menemällä riviin ja ottamalla luku vaikka neljään, mutta jos porukassa on esim. dysfaatikko tai joku muu, jolla on ongelmia vaikka numeroiden tai hahmottamisen kanssa, niin silloin jaetaan porukat muuten, ettei tämän yhden tarvitse olla se, jonka kohdalla homma pysähtyy ja kaikki tuijottavat ihmetellen ja nauravat lopuksi, kun "se taas sanoi väärin". Kehityksessä on paljon eroa ihan "normaaliudenkin " rajoissa eikä yksi lapsi voi olla mestari kaikessa. Ja aina lapsilla ja aikuisilla on huonoja päiviä ja sellaisia riehumiskertoja kuuluukin olla, mutta jos taaperoikän ohittanut lapsi ei koskaan osaa keskittyä, ei olla hiljaa ja paikallaan tai kuunnella ja ymmärtää ohjeita, niin luulisi vanhempienkin epäilysten jossain vaiheessa heräävän.

 

[asdasd]

[QUOTE="Wee";29239134]Ihmetyttää eikö neuvolassa, hoidossa tai koulussa puututa näihin asioihin ollenkaan. Ja jos apua tarjotaan, niin miksi siihen ei tartuta, vaan kielletään koko ongelman olemassaolo. Eivätkö vanhemmat tajua tekevänsä hallaa lapsilleen tosiasioiden kieltämisellä?[/QUOTE]

Ei puututa.

Me ollaan nyt jo kolmatta vuotta haettu apua omalle lapselle, ja se on aivan käsittämättömän vaikeaa kun neuvola, lääkärit, koulu ja hoitopaikat sanovat, että lapsi on "normaalin vaihtelun rajoissa"halua/viitsi/voi antaa tukeaan, että päästäisiin helpommin eteenpäin.

Eilen viimeksi ajattelin, että minä lyön nyt hanskat tiskiin. En jaksa enää tapella.

 

["Wee"]

Ei puututa.

Me ollaan nyt jo kolmatta vuotta haettu apua omalle lapselle, ja se on aivan käsittämättömän vaikeaa kun neuvola, lääkärit, koulu ja hoitopaikat sanovat, että lapsi on "normaalin vaihtelun rajoissa"halua/viitsi/voi antaa tukeaan, että päästäisiin helpommin eteenpäin.

Eilen viimeksi ajattelin, että minä lyön nyt hanskat tiskiin. En jaksa enää tapella.

Todella inhottavaa, toivottavasti joku ottaisi teidät vakavasti ja pääsisitte tutkimuksiin. Oletteko yrittäneet saada yksityisen lääkärin kautta lähetettä julkiselle puolelle?

 

["vieraana"]

Meillä vaikka itsellämme ei ole mitään ongelmaa hyväksyä lapsen autismia, vaan ennemmin toitotan sitä jokapaikassa niin ei tarvitse muiden ihmetellä lapsen käytöstä niin paljon, niin anoppi ei pysty hyväksymään ettei lapsi ole ns. normaali. Kieltää meitä viemästä lasta tutkimuksiin koska siitä yritetään tehdä hullua jne. mutta ei myöskään kestä olla lapsen kanssa ollenkaan "kun ollaan kasvatettu se niin huonosti, kun ei puhu eikä tottele"

 

[koiraviha]

Niillä on koirat ja ne vie huomion!